Ruotsin kieli on suomalaisille tuttu juttu. "Toista kotimaista" on opiskeltu kouluaineena vuosikausia, ääkköset ja öökköset löytyvät molempien aakkostosta, ja suomeen on tullut valtava määrä sanoja joko suoraan ruotsista tai sen kautta.
Tuttuus ei kuitenkaan tee ruotsista helppoa. Ruotsissa on monia suomelle vieraita piirteitä, ja opiskelun pakollisuus syö monien opiskeluintoa. Tämä blogiteksti pyrkii lisäämään kiinnostusta esittelemällä ruotsia eri näkövinkkeleistä – osa faktoista on hauskoja, osa mielenkiintoisia ja jotkut siltä väliltä!
1. Ruotsiksi ei sanota "please"
Kohteliaisuudet ovat olennainen osa kaikkia kieliä, myös ruotsia. Englanninkielisillä voi kuitenkin mennä sormi suuhun, kun englanti-ruotsi-englanti-sanakirjasta ei löydy suoraa käännöstä heidän suosikkisanalleen please.
Ovatko ruotsalaiset juroja? Jotkut varmasti ovat, mutta se tuskin johtuu please-sanan puutteesta. Ruotsissa sen tilalla käytetään usein tavan kiitosta:
– Vill du ha vatten?
– Ja, tack!
Ruotsissa oli vielä 1960-luvulla tapana herroitella (herr), rouvitella (fru) ja neiditellä (fröken) – kuten englannin Mr., Mrs. ja Miss. Teitittelystä ja titteleistä siirryttiin sinutteluun ns. du-reformenissa 60- ja 70-lukujen taitteessa.
Kohteliaisuutta voidaan ilmaista myös ilman taikasanaa esimerkiksi konditionaalilla (Skulle du…) tai kysymyslauseella (Kan du…). Tässä toinen kotimainen tuntuu melko kotoisalta, koska please on suomessakin vieras käsite:
- Istu alas, ole hyvä!
- Viitsisitkö avata ikkunan?
- Maistuuko santsikuppi? Kyllä kiitos.
Ruotsin (ja suomen) kieli ei siis ole sen kohteliaampi tai epäkohteliaampi kuin muutkaan – kohteliaisuus vain koodataan eri tavalla.
2. Ruotsissa on kaksi kieliopillista sukua
Jos ruotsi ei ole lemppariaineita, substantiivien suvut lähentelevät ennemmin painajaismatskua kuin hauskuutta. Laitetaan siis "hauskuus" tässä kohtaa lainausmerkkeihin:
- Substantiivin sukuja on kaksi, en ja ett, mikä vaikuttaa mm. substantiivien ja adjektiivien taivutukseen.
- Kahtiajako ei ole looginen tai helposti pääteltävissä: valtaosa sanoista ja varsinkin elolliset asiat kuuluvat en-sukuun, mutta poikkeuksia riittää.
- Historiallisesta sukuja oli kolme, kuten saksassa der, die ja das, mutta maskuliini ja feminiini sulautuivat yhteen en-sanoiksi.
Hauskuuden kruunaa se, että ruotsinkielisille suvut aiheuttavat harvoin ongelmia! Suku on vain osa sanaa, joka opitaan huomaamatta. Hyvä muistutus siitä, miten eri tavalla omaa äidinkieltä ja vieraita kieliä hahmotetaan.
3. Ruotsin juuret ulottuvat viikinkiaikaan
Ruotsin kielelle löytyy monia määritelmiä, jotka tuppaavat olemaan melko raskaita: "Ruotsi on indoeurooppalaisten kielten germaanisen haaran skandinaaviseen eli pohjoisgermaaniseen ryhmään kuuluva kieli." Ruoditaan tätä hieman:
Valtaosa Euroopan kielistä polveutuu yhteisestä indoeurooppalaisesta kantakielestä.
Osa indoeurooppalaisista kielistä kehittyi germaanisiksi kieliksi.
Germaanisissa kielissä on kolme ryhmää, joista yksi on pohjoisgermaaniset eli skandinaaviset kielet.
Skandinaviassa puhuttiin pitkään yhteistä kantaskandinaavien kieltä (muinaisnorjaa). Viikinkiaikana (n. 793–1066) kantakieli alkoi eriytyä, mistä syntyi viisi tämän päivän pohjoismaista kieltä: ruotsi, norja, tanska, islanti ja fäärin kieli.
Eriytyminen ei ollut kovinkaan nopeaa, sillä 1000-luvun pohjolaiset ymmärsivät toisiaan ja katsoivat puhuvansa samaa kieltä. Kun hypätään 1 000 vuotta eteenpäin tähän päivään, ruotsi, norja ja tanska ovat selkeästi omia kieliään, mutta puhujat voivat yhä ymmärtää toisiaan.
4. Ruotsi on vaikuttanut suomeen valtavasti
Suomi ja ruotsi kuuluvat siis eri kieliperheisiin, mikä selittää niiden eroja. Ruotsalaisten ja suomalaisten esi-isät ovat kuitenkin olleet tiiviissä yhteyksissä jo tuhansia vuosia sitten, mikä näkyy varsinkin sanastossa. Esimerkiksi rengas (ring), ranta (strand), airo (åra) ja lupa (luv) on lainattu jo kantaskandinaavien kielestä.
Ruotsin kielen vaikutus kiihtyi entisestään, kun Suomi liitettiin osaksi Ruotsin valtakuntaa ristiretkien (n. 1150–1300) jälkeen. Ruotsista kasvoi sivistyneistön kieli, ja sitä käytettiin varsinkin hallinnollisissa ja kirkon asioissa.
- koulu (skolan)
- lääkäri (läkare)
- mestari (mästare)
- paperi (papper)
- renki (dräng)
- enkeli (ängel)
- helvetti (helvete)
- kirkkoherra (kyrkoherde)
- sielu (själ)
- synti (synd)
Yhteensä ruotsalaisia lainoja on arvioitu olevan noin 4 000. Koska monet niistä ovat arkisia ja mukautuneet suomalaiseen suuhun, niiden alkuperää tulee harvemmin ajateltua.
Ruotsin kielen vaikutus on hyvä muistutus siitä, etteivät kielet kehity kuplassa. Nykyään lainasanoja tulee lähinnä englannista, mikä huolettaa monia. Suomeen on kuitenkin lainattu sanoja tuhansien vuosien ajan, mikä on luonnollinen osa kielten kehitystä.
Pohjois-Ruotsissa puhuttava meänkieli on tästä oiva esimerkki. Kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809, raja vedettiin Tornionjokeen ja osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsille. Joen itäpuolen kieli alkoi kehittyä suomen yleiskielen mukana, kun taas länsipuoli sai enemmän vaikutteita ruotsista.
Näin meänkieli alkoi kehittyä omaan suuntaansa, ja sillä on nykyään Ruotsissa vähemmistökielen asema:
5. Ruotsista tuli virallinen kansalliskieli vasta 2009
Tiesitkö, että länsinaapurissa ei ollut virallista kansalliskieltä ennen vuotta 2009? Ennen tätä ruotsin kielen asema oli niin vahva ja itsestään selvä, ettei sitä tarvinnut erikseen kirjata lakiin.
Mielenkiintoista tässä on se, että suomen kieli sai Ruotsissa virallisleiman ennen ruotsia: vuonna 1999 Ruotsin valtiopäivät tunnustivat viisi kansallista vähemmistökieltä: saamen, suomen, meänkielen, romanikielen ja jiddishin.
Näinhän se tuppaa menemään, että kielen virallistamiselle on tarvetta vasta, kun sen asema on jollain tavalla "uhattuna" – esim. vähemmistökielten kasvaessa. Toisaalta kaikilla valtioilla ei ole vieläkään virallista kieltä, kuten Yhdysvalloilla, vaikka sillä on selkeä ykköskieli ja monia vähemmistökieliä.
6. Särskrivning on Ruotsissa kultti-ilmiö
Ruotsin kielessä käytetään paljon yhdyssanoja, jotka kirjoitetaan suomen tavoin yhteen. Jos yhdyssanan väliin eksyy välilyönti, merkitys voi muuttua paljon. Yhdyssanavirheiden metsästyksestä on kasvanut ilmiö (särskrivning), ja hauskimpia esimerkkejä metsästetään esimerkiksi Facebookissa:
- Sjukgymnast on fysioterapeutti, sjuk gymnast on sairas voimistelija.
- Rökfritt on tupakointivapaa alue, rök fritt on kehotus polttaa vapaasti.
- Kycklinglever on kananmaksa, kyckling lever on elävä kana.
Suomi on ruotsin tapaan täynnä yhdyssanoja, mutta meillä oikeinkirjoitusta ei kommentoida samalla intohimolla – tai ainakaan huumori edellä. Syynä on kenties se, että välilyönti kääntää harvemmin merkityksen päälaelleen, mutta voi niistäkin repiä huumoria:
- päähänpisto vs. päähän pisto
- jälkipyykissä vs. jälki pyykissä
- sähkötuolissa vs. sähkö tuolissa
7. Ruotsin kieli numeroina
Joskus kieli hahmottuu parhaiten numeroiden kautta. Ruotsin kieli ei ole vain toinen kotimainen tai kouluaine vaan yksi Pohjois-Euroopan merkittävimmistä kielistä:
- 10 000 000: ruotsia puhuu äidinkielenään noin 10 miljoonaa ihmistä.
- 290 000: Suomessa on noin 290 000 ruotsinkielistä (reilut 5 % väestöstä).
- 6: ruotsin kieli jakautuu kuuteen päämurrealueeseen.
- 2: ruotsi on virallinen kieli kahdessa maassa (Ruotsissa ja Suomessa).
Ruotsi ei siis ole pieni tai marginaalinen vaan Pohjoismaiden suurin kieli, jota puhutaan eri alueilla eri tavalla. Kuuteen päämurteeseen mahtuu kymmeniä alueellisia murteita, kuten norlanninruotsi, sveanmaanruotsi ja itäiset murteet, joihin suomenruotsi kuuluu.
Ruotsin kieli onkin mielenkiintoinen yhdistelmä tuttua ja uutta. Koska ruotsi ja suomi kuuluvat eri kieliperheisiin, ruotsin erilaisuus voi tuntua vaikealta. Toisaalta kielet ovat olleet kontaktissa niin pitkään, että opiskellessa tulee vastaan myös tuttuja elementtejä.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
