Kulttuureista puhuttaessa viittaamme usein taiteeseen, kirjallisuuteen, ruokaan, musiikkiin sekä tietyn paikan, alueen tai maan tapoihin. Listalta unohtuu helposti kieli. Ei ole väliä, missä päin maailmaa elelee tai mitä kieltä puhuu; kieli ja kulttuuri ovat juurtuneet syvästi yhteen. Kielet ovat avainasemassa, kun viestimme, tutustumme ja tutkailemme edellä listattuja kulttuurin osa-alueita.
Kielten merkitys korostuu myös siinä, että kulttuuri vaatii aina kaverin. Taideteos voi olla ensiluokkainen, mutta jos sitä ei jaa muiden kanssa, se ei koskaan nouse osaksi kulttuuria. Kotikeittiössä tehty annos voi kiteyttää kotikonnun elintavat ja historian hienosti yhteen, mutta jos kukaan muu ei syö sitä, siitäkään ei muodostu kulttuuria.
Kulttuuri vaatii aina muita ihmisiä, yhteisöllisyyttä, ja siinä viestintä ja kielet ovat keskiössä. Jos siis haluat oppia ja tutustua uuteen kulttuuriin, parhaiten se onnistuu kielen kautta. Keskitymme tässä artikkelissa Espanjan kulttuuriin. Tarkoituksena ei ole listata kaikkea, mistä maa tunnetaan, vaan esitellä sitä, miten espanjalainen kulttuuri linkittyy espanjan kieleen ja sen käyttöön.
Kulttuurinen rikkaus
Jokaisen maan historiaa ja kulttuuria voi kuvailla rikkaaksi, kunhan vain löytää oikean näkövinkkelin, mutta Espanjan kohdalla se pitää paikkansa katsoo tilannetta miten tahansa. Espanjan historia on täynnä sotia, valtauksia ja takaisinvaltauksia, mikä näkyy maan kulttuurissa ja kielessä – tai siis kulttuureissa ja kielissä.
Löydät tarkemman katsauksen espanjan kielen kehitykseen toisesta artikkelistamme, mutta tässä se kiteytetysti: Pyreneiden niemimaa on toiminut historian saatossa porttina Euroopan ja Afrikan välillä. Monet kansat foinikialaisista roomalaisiin, gootteihin ja arabeihin ovat asuttaneet niemimaata vuorollaan, mikä on jättänyt jälkensä alueen kieliin ja kulttuureihin.
Espanjan kielessä on arviolta noin 4000 arabiaan pohjautuvaa lainasanaa.
Espanjaa voi myös pitää ”valtioiden valtiona” – ei kaikkien valtioiden äitinä, vaan valtiona, joka koostuu useammasta valtioista. Katalonia, Baskimaa ja Galicia ovat esimerkkejä itsehallintoalueista, joilla on vielä tänä päivänäkin omat kielensä ja kulttuurinsa. Espanjan kielikenttä on siis poikkeuksellisen rikas, ja kielet linkittyvät kulttuureihin poikkeuksellisen vahvasti.

Ekstroverttiys on vahvasti läsnä
Eteläeurooppalaiset tunnetaan menevinä ja ulospäinsuuntautuvina, ainakin stereotyyppisten suomalaisten jöröjukkien rinnalla, eikä espanjalaiset tee tässä poikkeusta.
Virallisten tilaisuuksien ulkopuolella yleinen tervehdys on suukko molemmille poskille ja leveä hymy päälle, vaikka kyseessä olisi ensitapaaminen. Espanjalaiset ovat myös kovia puhumaan, ja ruokapöydässä tulee harvoin hiljaista hetkeä, sillä ne koetaan vaivalloisiksi.
Espanjalaisten ekstroverttiys näkyy eittämättä espanjan kielessä mutta ennen kaikkea yleisissä viestintätavoissa. ”Kiitos” ja ”anteeksi” (gracias ja por favor) ovat kyllä yleisiä vieraiden kanssa, mutta muuten espanjankieliset ovat suoria, avoimia ja epämuodollisia.
Suomessa ”Kahvi, kiitos” on oikein kohtelias pyyntö oikeanlaisella äänensävyllä, kun taas Englannissa tällainen suoruus saa muutaman mummon kääntymään haudassaan. Espanjalaiset kallistuvat tässä suomalaisten puolelle: Ponme un café, por favor (”Anna kahvi, kiitos”) on yleinen ilmaus, eikä sitä pidetä epäkohteliaana tai katsota pahalla.
Toisen keskeyttämistä ja kovaäänisyyttäkään ei katsota pahalla (tuttujen kesken), vaan se osoittaa innokkuutta ja halua osallistua keskusteluun. Arkisessa kanssakäymisessä myös ärräpäät ovat yleisiä, ja keskustelun lomassa tykätään vitsailla ja heittää herjaa.
Nämä ovat luonnollisesti yleistyksiä, eivätkä ne päde kaikkiin espanjalaisiin. Kulttuurisia eroja löytyy siis paitsi Espanjan sisältä myös muista espanjankielisistä maista, jotka ovat kehittyneet kulttuurisesti ja kielellisesti omiin suuntiinsa.

Perhe on kaikki kaikessa
Omaa perhettä ja perhesiteitä arvostetaan Espanjassa korkealle. Perhe ja suku asuvat usein lähekkäin, joskus jopa saman katon alla, ja lapset muuttavat kotoaan pois vasta kolmekymppisinä – paitsi jos he muuttavat aiemmin ulkomaille tai ovat pitkässä parisuhteessa.
Espanjassa on myös tapana, ettei isovanhempia laiteta hoitokotiin ennen kuin on pakko, ja he osallistuvat lastenlasten kasvatukseen tiiviisti. Koko suvun kohtaamisia on myös arjen vilskeessä paljon, ja usein se tapahtuu ruokapöydän ääressä.
Miten perheen tärkeys heijastuu espanjan kieleen? Muun muassa lasten nimissä. Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa on totuttu etunimi, toinen nimi ja sukunimi -yhdistelmään, kun taas Espanjassa lapsi saa etunimen ja kaksi sukunimeä: toisen isältään ja toisen äidiltään. Perinteisesti isän sukunimi on litaniassa ensimmäisenä, mutta nykyään vanhemmat saavat päättää sukunimien järjestyksen.
Perheen tärkeys näkyy myös espanjan kielen rakastaa-verbissä. Espanjassa ”te amo” vastaa suomen kielen rakastaa-verbiä, eli sillä ilmaistaan syviä tunteita esimerkiksi kumppania kohtaan. Englannin kielessä love-verbiä voi käyttää sekä kumppanin, vanhempien että läheisten kanssa, kun taas espanjassa on erillinen verbi, ”te quiro”, joilla ilmaistaan rakkautta perhettä, ystäviä ja muita läheisiä kohtaan.
Löydä espanjan opettaja Superprofilta!
Espanjan kulttuurinen rikkaus on loistava syy opiskella espanjan alkeet!
Sanat kulttuurin kuvaajina
Jokaisessa kielessä on varmasti sanoja, jotka kuvaavat maan tai ihmisjoukon kulttuuria ja joita ei voi tismalleen kääntää muille kielille. Suomen kielen yleinen esimerkki on ”sisu” – englanniksi se voisi olla tenacity, perseverance tai grit, mutta mikään niistä ei täysin tavoita suomalaista sisua.
Alta löydät muutaman tällaisen esimerkin espanjan kielestä. Ne eivät ole kaikki yhtä syväluotaavia kuin sisu mutta kuitenkin hauskoja esimerkkejä siitä, miten kulttuuri, tavat ja kieli kulkevat kaikki käsikkäin.
"Sobremesa" kuvastaa mahtavasti ruoan ja perheen tärkeyttä espanjalaisessa kulttuurissa: se tarkoittaa pöydässä istumista yhdessä ruokailun jälkeen. Espanjassa on tapana syödä isolla porukalla, ja kun lautaset ovat tyhjät, pöydästä ei suinkaan poistuta omiin oloihin, vaan jutustelua voidaan jatkaa tuntikaupalla juomien kera.
"Vacaciones" tarkoittaa lomaa, mutta mielenkiintoista sanassa on sen monikkomuoto: lomat. Tämä voi tietty olla vain kielellinen seikka – puhummehan mekin housuista, saksista ja häistä, vaikka kyse on yksittäisestä esineestä tai tilaisuudesta – mutta se kuvastaa myös espanjalaisten lomien ja juhlapäivien määrää.
Espanjassa on Suomen tapaan tavallisesti 25 vuosilomapäivää ja siihen päälle 14 arkipyhää (6 enemmän kuin Suomessa), eli juhlittavaa riittää. Espanjan kielessä puhutaan myös "puentesta" (’silta’), kun viikonlopun ja arkipyhän väliin jää vain yksi päivä ja se otetaan vapaaksi. Kielessä on siis oma sana pitkälle viikonlopulle.
Etsi itsellesi sopiva yksityisopettaja ja espanjan kurssi verkossa!

"Botellón" tarkoittaa kadulla juhlimista, ja sen suora käännös on ”iso pullo”. Espanjassa nuoret aikuiset kerääntyvät usein kaduille ja puistoon nauttimaan virvokkeita, sillä se on kevyempää kukkarolle kuin yökerhoissa tai kapakoissa kiertäminen.
Tämähän ei ole suomalaisille mikään vieras ilmiö, ja sille löytyy ihan oma sanakin: pussikalja. Ehkä suomalaiset ja espanjalaiset nuoret ovat tältä osin samanlaisia, mutta espanjassa tuskin tunnetaan kalsarikännien käsitettä, joka niin ikään kuvastaa mallikkaasti suomalaista kulttuuria.
"Madrugar" tarkoittaa puolestaan aikaisin heräämistä, mikä ei itsessään ole kummallista, mutta se peilaa hauskasti espanjalaisten stereotyyppistä epätäsmällisyyttä. Virallisissa tilaisuuksissa ja työelämässä espanjalaiset ovat tietty täsmällisiä ja asiat tapahtuvat ajallaan, mutta vapaa-ajalla asiat tapahtuvat omalla painollaan, tunti sinne, tunti tänne. Siksi onkin veikeää, että kielessä on oma sana aikaisin heräämiselle tai henkilölle, joka herää aikaisin: "madrugador".
Viimeisin muttei vähäisin on "friolento", joka tarkoittaa helposti vilustuvaa ihmistä. Espanjaa puhutaan maissa, jossa vilustuminen ei ole kovinkaan helppoa, joten ei pitäisi yllättyä, että espanjan kielessä on omat vilukissansa.
Tässä vielä muutama fakta espanjan kielestä:
- Noin 486 miljoonaa ihmistä puhuu äidinkielenään espanjaa, joten se on maailman 4. puhutuin kieli.
- Espanja on paperilla hyvin samanlainen kuin portugali, mutta puhuessa erot ovat selvät.
- Espanjan kielen puhetahti kuuluu palkintopallille: erään tutkimuksen mukaan sekunnissa lausutaan keskiarvolta 7,82 tavua, ja sillä ansaitaan hopeapaikka japanin jälkeen.
- Espanja on maailman ainoa kieli, jossa käytetään ylösalaisin olevaa huuto- ja kysymysmerkkiä.
- Ñ on ainoa espanjan kielen aakkonen, jolla on espanjalaiset juuret – muut ovat peräisin latinasta.
- Espanjan kielessä on yli 40 000 sanaa, joissa on samanaikaisesti kaikki vokaalit. Iso osa näistä on varmasti taivutusmuotoja, mutta nekin lasketaan!
- Substantiivin suku voi muuttaa espanjan kielessä sanan merkitykstä: "el cura" tarkoittaa pappia, "la cura" parannuskeinoa.
Espanja on kielten ja kulttuurien osalta siis poikkeuksellisen rikas maa. Erityisesti baskeilla ja katalaaneilla on omat vahvat identiteettinsä espanjalaisuuden rinnalla, ja kuten aina, kulttuuri linkittyy käytössä olevaan kieleen. Se voi näkyä konkreettisina sanoina, jotka peilaavat kulttuurille ominaisia asioita, mutta se voi näkyä myös siinä, miten kieltä käytetään missäkin tilanteessa.