Espanja on virallinen kieli 20 eri maassa, ja sillä on yli 530 miljoonaa puhujaa, mikä tekee siitä maailman 4. puhutuimman kieli. Se levisi ympäri maailmaa Espanjan imperiumin mukana 1500- ja 1600-lukujen aikana, ja valtaosa sen puhujista löytyykin Etelä- ja Väli-Amerikasta.
Koska espanjan kieli on levinnyt niin laajalle, sen sisällä on paljon vaihtelua. Eroja löytyy niin kieliopissa kuin sanastossakin, mutta selkeimmät erot liittyvät ääntämiseen: Espanjassa ei puhuta samalla tavalla kuin Kolumbiassa, eikä Perussa puhuttu espanja ole tismalleen samanlaista kuin Uruguayssa.
Tämä artikkeli tarjoaa maailmanympärysmatkan espanjan eli aksentteihin ja murteisiin. Pyrimme tarjoamaan yleiskuvan siitä, missä kaikkialla espanjaa puhutaan ja miten eri puhetavat eroavat toisistaan.
Vámonos!
Espanjan kirjava kielikenttä
Erotellaan heti alkuun jyvät akanoista, tai siis kielet murteista. Espanjan kielikenttä on poikkeuksellisen värikäs, ja maassa puhutaan monia kieliä ja niiden sisällä lukuisia murteita. Baskin ja katalaanin kielet jäävät tämän artikkelin ulkopuolelle, sillä ne ovat espanjan kielestä irrallisia, itsenäisiä kieliä.
Keskitymme sen sijaan espanjan kielen murteisiin niin Espanjassa kuin sen ulkopuolella. Kaikki päämurteet eivät kuitenkaan mahdu yhden artikkelin raameihin, sillä niitä on pelkästään Espanjan sisällä useita. Poimimme murteita muutaman sieltä, muutaman täältä, ja esittelemme niiden eroja ja ominaispiirteitä.
Kastilian aksentti
Kastilian aksentti on yleisin aksentti Espanjassa, ja sitä puhutaan erityisesti maan pohjois- ja keskiosissa. Kun katsot espanjankielistä tv:tä, kuulet hyvin todennäköisesti kastilian espanjaa. Murteen voi tunnistaa esimerkiksi seuraavista piirteistä:
- C ja z äännetään kuin ”th”. "Cerezasta" tulee siis ”theretha” ja "zorrosta" tulee "thorro". Muualla ne äännetään tavallisesti s:nä.
- G ja j äännetään voimakkaasti kurkussa, hieman kuin ranskan r.
- S äännetään kuin ”sh”.
Andalusian aksentti
Valtaosa espanjalaisista puhuu kastilialaisittain, mutta maan eteläosissa puhutaan toista päämurretta eli andalusiaa. Sille on tyypillistä s-kirjaimen pudottaminen:
- ”Hasta luego” on ”Hata luego” (’Näkemiin’)
- ”Buenos días” on ”bueno día” (’Hyvää huomenta’)
- “Gracias” on “Gracia” (‘Kiitos’)
Myös d-kirjaimet putoavat usein pois, jolloin ”cansado” (’väsynyt’) on ”cansao” ja ”pescado” (’kala’) on ”pescao”. Murteessa ei myöskään aina erotella c- ja z-äänteitä, ja molemmat lausutaan s:nä.
Nämä ovat kaksi merkittävintä murretta Espanjan sisällä. Mikäli haluat perehtyä niihin lisää, Murcian murre on hyvä seuraava askel, sillä sitä pidetään yhtenä haastavimpana espanjan murteena. Myös Llaniton murteeseen kannattaa tutustua: sitä puhutaan Gibraltarissa, ja sellainen puhetapa syntyy, kun Andalusian espanjan ja englannin kieli laitetaan blenderiin.
Siirretään seuraavaksi katseet muille mantereille, löytyyhän noin 90 % espanjan kielen puhujista Euroopan ulkopuolelta!
Löydä espanjan kurssit Superprofilta!
Espanjaa Amerikoissa
Espanjan kieli levisi ympäri Etelä- ja Väli-Amerikkaa Espanjan siirtomaavallan mukana, ja se on virallinen kieli lähes kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa. Kieli ei kuitenkaan kehittynyt kaikkialla yhteisesti: se vakiinnutti paikkansa eri alueilla eri aikoihin ja sekoittui paikalliskieliin. Tässä kootusti ne maat, jossa espanjaa puhutaan äidinkielenä:
Väli-Amerikka
- Costa Rica
- Kuuba
- Dominikaaninen tasavalta
- El Salvador
- Guatemala
- Honduras
- Mexico
- Nicaragua
- Panama
Etelä-Amerikka
- Argentiina
- Bolivia
- Chile
- Kolumbia
- Ecuador
- Paraguay
- Peru
- Uruguay
- Venezuela
Näistä huomattavasti suurin variantti on Meksikon espanja, johon alkuperäiskansojen kielet ovat vaikuttaneet vahvasti. Se on monelle helpoin espanjan kielen aksentti, sillä sitä puhutaan hieman hitaammin ja selkeämmin. Meksikon espanjassa on muutamia selkeitä ominaispiirteitä ja eroja erityisesti kastilian murteeseen:
- Z ja c äännetään Andalusian murteen tavoin s:nä. Tämä selittyy sillä, että iso osa Etelä-Amerikkaan matkanneista espanjalaisista uusasukkaista olivat Andalusiasta.
- Euroopan espanjassa on kaksi monikon 2. persoonan pronominia (’te’): epäformaali "vosotros", jolla viitataan perheeseen, ystäviin, lapsiin ja eläimiin, sekä formaali "ustedes", jolla viitataan muihin ihmisiin. Meksikon espanjassa ei tehdä vastaavanlaista eroa vaan käytössä on vain "ustedes".
Nämä ovat selkeimmät erot, ja ne pätevät Meksikon lisäksi lähes kaikkiin Latinalaisen Amerikan murteisiin. Tässä vielä muita maa- tai aluekohtaisia piirteitä:
- Keski-Amerikassa sekä Kolumbiassa ja Venezuelassa s tippuu usein pois Andalusian espanjan tapaan.
- Argentiinassa, Uruguayssa ja osissa Chileä ”ll” äännetään kuin ”y”.
- Erityisesti Argentiinassa, Uruguayssa ja Paraguayssa käytetään yksikön 2. persoonan pronominia ”vos” (’sinä’), muualla ensisijaisesti ”tu”. "Vos" oli yleisessä käytössä 1500–1600-luvuilla, mutta se on sittemmin kadonnut Euroopassa puhuttavasta espanjasta.
Tiesitkö, että portugalin kieli levisi Etelä-Amerikkaan samoihin aikoihin espanjan kielen kanssa?
Myös sanastotasolta löytyy eroja Amerikan espanjan ja Euroopan espanjan väliltä:
| Latinalainen Amerikka | Espanja | |
|---|---|---|
| puhelin | celular | móvil |
| auto | carro | coche |
| persikka | durazno | melocotón |
| ajaa | manejar | conduci |
Murteiden väliset erot ovat useimmiten pieniä, ja eri maiden espanjankieliset ymmärtävät toisiaan lähtökohtaisesti hyvin. Reissasitpa siis Etelä-Amerikassa tai Euroopassa, pärjäät yksillä ja samoilla espajan kielen alkeilla! Joissain tilanteissa viesti ei kuitenkaan välttämättä välity; tässä esimerkkinä pilli-sana eri puolilla maailmaa:
- Peru: cañita
- Kolumbia ja Venezuela: pitillo
- Ecuador: sorbete
- Meksiko: popote
- Panama: carrizo
- Espanja: caña
- Nicaragua: pajilla
- Chile: bombilla
Myös merkitykset voivat vaihdella riippuen siitä, missä päin Amerikoita matkustaa. Esimerkiksi ”guagua” tarkoittaa Chilessä vauvaa, Dominikaanisessa tasavallassa taas bussia. ”Chucho” tarkoittaa puolestaan Guatemalassa koiraa, Hondurasissa saitaa ihmistä ja Chilessä vankilaa.
Espanjankielisillä mailla on kaikilla omat kulttuurinsa, mutta niillä on myös paljon yhteistä.
Espanjaa Afrikassa
Suunnataan lopuksi vielä Afrikkaan, sillä on helppo unohtaa, että sielläkin puhutaan espanjaa. Päiväntasaajan Guinea on ainoa maa Afrikassa, jossa espanja on virallinen kieli. Espanjaa on puhuttu siellä siirtomaa-ajoista saakka, ja nykymurre on saanut vaikutteita erityisesti ranskan kielestä ja alkuperäiskielistä.
Toinen paikka, jossa voi törmätä espanjan kieleen Afrikassa, on Länsi-Sahara, joka kuului Espanjan imperiumiin aina 1970-luvulle saakka. Valtaosa ihmisistä alueella puhuu arabiaa, mutta Sahrawi-kansan keskuudessa on yhä espanjan puhujia.
Miltä espanjan kielen verkkokurssi kuulostaisi?
Espanjan kielen ja murteiden opiskelu
Miten murteet tulisi sitten ottaa huomioon espanjan kielen harjoittelussa ja opiskelussa? Ei mitenkään – ainakaan aluksi.
Murteiden välillä on kyllä eroja, mutta käytännön tasolla niillä ei ole juurikaan väliä. Erot ovat pienempiä kuin esimerkiksi englannissa, ja viesti välittyy lähtökohtaisesti hyvin eri maiden espanjanpuhujien välillä. Espanjan kielen oppimista kannattaakin lähestyä avoimin mielin: jos kaikki opiskelumateriaali on ”Espanjanespanjaksi”, se ei haittaa, mutta muita murteita ei kannata sen takia sivuuttaa.
Harjoittelussa on hyvä hyödyntää kaikenlaista materiaalia ja kaikkia lähteitä, jotka tuntuvat kiinnostavilta – riippumatta siitä, mitä murretta ne edustavat. Aloittelijat tunnistavat sitä paitsi harvoin eroja murteiden välillä, joten opiskelua kannattaa lähestyä yhtenä kielenä. Kun tietoa karttuu ja kehityt kielenkäyttäjänä, opit tunnistamaan, mitkä rakenteet, sanat tai äänteet ovat ominaisia millekin alueelle.
Toki jos haluat harjoitella tietyn aksentin, siitä ei ole koskaan haittaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että vain harva oppii vieraan kielen aksentin täydellisesti. Omaan korvaan puhe saattaa kuulostaa meksikolaiselta, mutta natiivi huomaa helposti, kuka puhuu espanjaa äidinkielenä ja kuka ei.
Summa summarum: aksentilla ei ole juurikaan opiskelussa väliä! Sen sijaan kannattaa painottaa viestimistä, selkeyttä ja ymmärrettävyyttä, ja aksentteihin voi tarvittaessa panostaa sitten, kun peruspalikat on hallussa.
Mitä tulee aksenttien ja ääntämisen opiskeluun yleisellä tasolla, se nojaa kuunteluun, tunnistamiseen ja puhumiseen. Jos siis haluat kasvaa sujuvaksi espanjan taitajaksi, kuuntele puhetta paljon, paikanna sen ominaispiirteitä ja niiden ääntämistä ja puhu paljon. Aluksi puhe voi seurata tekstiä, mutta mitä enemmän pystyt puhumaan aksentilla spontaanisti, sen parempi!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
