Ruotsin kieli on Suomessa melko latautunut puheenaihe. Sen opiskelu on monen mielestä turhaa tai turhauttavaa, mihin pakkoruotsi-sanakin viittaa. Ruotsin kieli voi symboloida jotain, mihin on pakko tutustua, eikä jotain, mistä voisi vapaaehtoisesti kiinnostua.
Kieliä ei onneksi tarvitse lähestyä politiikan, kielilain tai opetussuunnitelman kautta. Kun ruotsia tarkastelee irrallaan koulutuskeskustelusta ja yksinkertaisesti kielenä, se on täynnä mielenkiintoista historiaa, omituisuuksia ja yllätyksiä.
Tämä blogiteksti ottaakin etäisyyttä tunkkaiseen pakkoruotsikeskusteluun ja korostaa kielen uteliasta, hauskaa ja inhimillistä puolta. Ei kielioppiharjoituksia tai poliittista paatosta vaan esimerkkejä siitä, miten ruotsin kieli toimii ja miten se saa hymyt kielenoppijoiden huulille.
Särskrivning: ilo irti yhdyssanoista
Särskrivningistä on kasvanut Ruotsissa melkoinen kieli-ilmiö. Sen idea on yksinkertainen: yhdyssanavirheiden bongaaminen. Ruotsalaiset käyttävät (suomalaisten tavoin) paljon yhdyssanoja, jotka liimataan toisiinsa kiinni: kaffekopp (ei coffee cup).
Jos liima pettää ja sanojen keskelle ilmaantuu väli, merkitys voi kääntyä päälaelleen. Klassinen esimerkki tästä on rökfritt, joka tarkoittaa yhteen kirjoitettuna tupakointikieltoa – erikseen kehotusta tupakoida vapaasti (smoke freely).
Suomen yhdyssanoista voi repiä samalla tavalla huumoria:
- "Osta läskipyörä" on eri kuin "Osta läski pyörä".
- "Kinkkuostoksilla" on eri kuin "Kinkku ostoksilla".
- "Maksumuurin takana" on eri kuin "Maksu muurin takana".
Suomalaisilla on kuitenkin tapana ärtyä yhdyssanavirheistä. Kyösti Niemelän artikkeli Yliopisto-lehdessä kommentoi kärjistävän osuvasti, että jos someen erehtyy kirjoittamaan "haluaisin suorittaa ensiviikolla massa murhan", kiivain palaute liittyy todennäköisesti viestin kieliasuun.
Eiköhän siis oteta länsinaapurista mallia ja keskitytä nauramaan virheille (hyväntahtoisesti): brunhårig sjuksköterska tvättar barnunderkläder tarkoittaa ruskeahiuksista sairaanhoitajaa, joka pesee lastenvaatteita. Jos kaikki kolme yhdyssanaa menee pieleen, sairas, ruskea ja hiuksellinen hoitaja pesee lapsia vaatteiden alla!
Oppimismielessä särskrivning toimii muistutuksena siitä, että pienilläkin asioilla on väliä, virheet kuuluvat asiaan ja ettei virheitä tarvitse ottaa vakavasti! Ylimääräisiä välilyöntejä voi bongata esimerkiksi kylteistä, mainoksista ja menuista. Somessa on myös ryhmiä (kuten Facebookin Sverige mot särskrivning) parhaiden esimerkkien jakamiseen.
Ruotsin kielen riskisanat
Toinen hauska kieli-ilmiö liittyy vieraan kielen sanoihin, jotka näyttävät tai kuulostavat tutuilta mutta tarkoittavat jotain ihan muuta. Tällaisia riskisanoja tai "petollisia ystäviä" (englanniksi false friends) löytyy usein lähisukukielistä: viron kielen pulmapäev voi kuulostaa ongelmalliselta, mutta se tarkoittaa hääpäivä.
Suomen ja ruotsin kielillä on pitkä yhteinen historia, ja varsinkin meille päin on tullut paljon ruotsalaisia sanoja. Monet niistä ovat niin arkisia, ettei niiden alkuperää tule ajatelleeksi: tuoli (stol), kortti (kort), posti (post), lääkäri (läkare), rehtori (rektor), koulu (skola), kirkko (kyrka).
Ruotsi ja suomi kuuluvat kuitenkin eri kieliperheisiin, joten varsinaisia riskisanoja on vähän. Klassinen esimerkki on suosittu kotieläin kissa, joka tarkoittaa ruotsiksi pissaamista. Riskisanoja on helpompi löytää ruotsin ja englannin väliltä: koska molemmat ovat germaanisia kieliä, niillä on enemmän yhteisiä äänteitä, rakenteita ja sääntöjä.
Englannista voikin olla ruotsin opiskelussa hyötyä mutta myös haittaa:
Smoking ei tarkoita ruotsiksi tupakointia vaan smokkia.
Chef on ruotsiksi pomo tai johtaja, ei kokki.
Aktuell tarkoittaa ruotsiksi ajankohtaista, englannin actual todellista.
Eventuellt viittaa ruotsiksi mahdolliseen, ei loputa tai ajan myötä tapahtuvaan (eventually).
Necessär ei ole englannin mallin mukaan tarpeellinen (necessary) vaan toalettilaukku.
Hugga ei tarkoita halaamista vaan hakkaamista, kaatamista tai lyömistä.
Pretendera tarkoittaa jonkin asian tavoittelua, pretend teeskentelyä.
Somna in ei tarkoita pitkään nukkumista (kuten sleep in) vaan pois nukkumista.
Tutun ulkokuoren alla voi siis piillä petollinen ystävä, joka voi kääntää merkityksen päälaelleen ja aiheuttaa hämmennystä. Hämmennys on tässä kuitenkin oiva opettaja: jos sanaa sattuu käyttämään "väärässä" paikassa, se jää varmasti mieleen. Jos ei muuta, siitä voi saada hyvät naurut!
Faktoja ruotsin kielestä
Yhdyssanaerheiden ja väärinymmärrysten lisäksi ruotsin kieleen liittyy monia faktoja, jotka voivat yllättää ja ihmetyttää. Tässä muutamia, jotka osuvat jonnekin hauskan ja mielenkiintoisen välimaastoon.
1. Ruotsissa oli tapana teititellä
Ruotsi on tänä päivänä melko vapaamuotoinen ja rento kieli, mutta Ruotsissa oli vielä 1960-luvulla tapana herroitella (herr), rouvitella (fru) ja neiditellä (fröken) – kuten englannin Mr., Mrs. ja Miss. Teitittelystä ja titteleistä siirryttiin sinutteluun ns. du-reformenissa 60- ja 70-lukujen taitteessa.
2. Sverige viittaa Ruotsin valtakuntaan
Ruotsin englanninkielinen Sweden-nimi juontuu svealaisiin heimoihin (Svear), jotka asuivat muinoin Ruotsin alueella. Tämä näkyy myös ruotsin kielen Sverige-nimessä, jonka voi jakaa kahtia: svea (svealaiset) + rike (valtakunta). Nimi tarkoittaa siis kirjaimellisesti svealaista valtakuntaa.
3. Ruotsissa oli aiemmin kolme kieliopillista sukua
Jos ruotsin tunneilta on jäänyt jotain mieleen, se on todennäköisesti substantiivien suvut en ja ett: en stol (tuoli) ja ett bord (pöytä). Sukuja päntätessä voi mennä aivot solmuun, koska vastaavia ei suomen kielestä löydy, eikä niihin ole selkeää logiikkaa.
Ennen vanhaan sukuja oli kolme: maskuliini, feminiini ja neutri (sukupuolineutraalit sanat) – vähän niin kuin saksan der, die ja das. Kielen kehittyessä maskuliinit ja feminiinit sulautuivat yhteen en-suvuksi, ja ett-suku pysyi omana luokkanaan.
4. Ruotsiksi ei sanota "please"
Ruotsin kielessä ei ole suoraa käännöstä englannin please-sanalle, mikä aiheuttaa monissa englanninkielisissä hämmennystä. Kohteliaisuutta ilmaistaan yksittäisten taikasanan sijaan esimerkiksi konditionaalilla (Skulle du…) tai kysymyslauseella (Kan du…).
Keksitkö toisen kielen, joka toimii samalla tavalla?
- Istu alas, ole hyvä!
- Viitsisitkö avata ikkunan?
- Maistuuko santsikuppi? Kyllä kiitos.
5. Ruotsista tuli virallinen kansalliskieli vasta 2009
Ruotsista nimettiin länsinaapurin kansalliskieli vasta vuonna 2009. Siihen saakka ruotsin kielen asema oli niin vankka ja itsestään selvä, ettei sitä tarvinnut erikseen pönkittää. Mitä vuonna 2009 tapahtui? Ei mitään erikoista, mutta vähemmistökielet jatkoivat kasvuaan ja englanti maailmanvalloitustaan.
6. Ruotsi on pohjoismaiden suurin kieli
Ruotsi on monella mittarilla merkittävä kieli: sillä on noin 10 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, se on virallinen kieli kahdessa maassa (Ruotsissa ja Suomessa), ja Suomessakin on noin 290 000 ruotsinkielistä. Siihen on siis syynsä, miksi meillä opiskellaan yhä ruotsia.
7. Ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset ymmärtävät toisiaan
Skandinaviassa puhuttiin ja kirjoitettiin vuosina 800–1225 muinaisnorjaa tai muinaisskandinaavia, joka on niin ruotsin, norjan kuin tanskan esi-isä. Kielet ovat vuosien varrella kehittyneet omiin suuntiinsa, mutta niiden puhujat voivat silti ymmärtää toisiaan – ainakin paperilla:
Ruotsin kieli onkin paljon enemmän kuin pelkkä kouluaine tai poliittinen kuumaperuna. Se on täynnä historiallisia kerroksia, mielenkiintoisia sääntöjä, kielellistä huumoria ja yllättäviä yhteyksiä, jotka voivat lisätä mielenkiintoa ja ruokkia opiskeluintoa.
Mikä ruotsin kielessä on mielestäsi parasta tai pahinta? Kommentoi alle!
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
