Kaikenlaiseen kirjoittamiseen liittyy omat haasteensa. Esseen kohdalla joutuu usein miettimään, miten omat näkemykset saa rakennettua vakuuttavaksi kokonaisuudeksi. Novellissa päänvaivaa voi puolestaan tuottaa se, miten lyhyestä tarinasta saa rakennettua mahdollisimman mukaansa tempaavan.
Romaanin kohdalla kysymykset linkittyvät usein pituuteen: Miten rakentaa eheä tarina, joka kattaa 300–400 sivua? Miten varmistaa, että kirjoitustyyli pysyy samana läpi kirjan? Miten luoda mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jotka kasvavat tarinan mukana?
Monet aloittelijat miettivät myös sitä, pystyvätkö he ylipäätään kirjoittamaan romaanin alusta loppuun. Kysymyksiä siis riittää, joten päätimme kerätä aloittelijoille sopivia vinkkejä yhteen artikkeliin, jotta unelma omasta romaanista kävisi toteen.
Löydä tarpeitasi vastaava äidinkielen opettaja!
Päntseri vai plotteri?
Oletko koskaan eksynyt englanninkielisille kirjoitusfoorumeille? Jos olet, päntsereiden ja plottereiden kahtiajako on varmasti entuudestaan tuttu.
Käytännössä kirjailijoita on siis kahdenlaisia: päntsereitä, jotka aloittavat kirjoittamaan ilman sen suurempaa suunnitelmaa ja katsovat, mihin se vie, sekä plottereita, jotka hahmottelevat aluksi kirjan raamit ja tarinan, ja kirjoittavat sitten suunnitelman mukaan. Kysymys kuuluukin, kumpaan leiriin sinä kuulut.
Jos tämän haluaisi vääntää vinkiksi, se voisi olla ”tunnista itsesi kirjailijana”. Romaanin voi kirjoittaa monella tapaa, ja voi hyvin olla, että seuraavat vinkit eivät toimi kaikille. Kannattaakin aluksi kokeilla sekä inspiraatioon nojaavaa kirjoittamista että ennakkoon suunnittelua ja miettiä, mikä sopii omalle kohdalleen.
Todellisuudessa iso osa kirjailijoista osuu näiden ääripäiden väliin, eli teksti nojaa sekä suunnitelmaan että intuitioon. Se on kuitenkin varma, että jos täysverisen plotterin pistää kirjoittamaan ilman suunnitelmaa, siitä ei tule yhtään mitään!
Unelmointi on kivaa, mutta kirja ei kirjoita itseään
Tykkäsin pienenä pelata Sims-pelejä ja varsinkin talojen suunnittelusta ja rakentamisesta. Oli hauska miettiä, millainen talosta tulee, millainen perhe siellä asuu ja minkälaista heidän arkensa on. Peli-into katosi kuitenkin heti, kun oli varsinaisen pelaamisen vuoro, ja siirryin taas unelmointimoodiin.
Tätä voi soveltaa myös kirjoittamiseen: kirjoittamisen ajattelu, sen opiskelu ja suunnittelu on parhaimmillaan todella innostavaa, ja sitä voisi jatkaa loputtomiin. Romaanit eivät kuitenkaan kirjoita itseään, joten jossain vaiheessa unelmoinnista pitää siirtyä kirjoittamaan. Se on paras tapa kehittyä kirjoittajana ja ainoa tapa saada teos valmiiksi.
Kirjoittamisesta on hyvä rakentaa rutiini. Aluksi voi tavoitella 250 sanaa päivässä, sitten 500 sanaa ja lopulta esimerkiksi 1000 sanaa. Määrällä ei ole aluksi väliä, vaan sillä, että tekstiä syntyy säännöllisesti.
Rutiini takaa sen, että tekstiä syntyy jatkuvasti. Sen hyödyn saattaa kuitenkin ymmärtää vasta silloin, kun motivaatio hipoo nollaa, mikä tapahtuu väistämättä, sillä romaanin kirjoittaminen on melkoinen rupeama.
Rutiini linkittyy myös edellisvinkkiin: jos kirjoittamisesta ei ole kauheasti kokemusta, ahkera kirjoittaminen on ainoa tapa oppia itsestään kirjoittajana.
Älä pelkää olla huono
Rutiinin rakentaminen sotii hieman taiteellisuutta ja inspiraation odottamista vastaan, mutta sillä ei ole juurikaan väliä. Tämä johtuu siitä, että ensimmäiset romaanit ovat harvoin hyviä. Jos rehellisiä ollaan, ne ovat yleensä melko huonoja.
Jokaisen keltanokkakirjailijan kannattaakin hyväksyä se, että heidän ensimmäiset tekstinsä eivät ole täyttä priimaa. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä jostakinhan se on aloitettava. Ei muissakaan ammateissa tai harrastuksissa aloiteta suoraan huipulta, vaan hyvä työ on pitkäjänteisen harjoittelun ja opiskelun tulos.
Kun tämän hyväksyy, romaania on helpompi kirjoittaa. Huonokin romaani on valmis romaani, hieno saavutus ja osoitus siitä, että pystyy kirjoittamaan romaanin alusta loppuun. Tämä on tärkeää, sillä romaanin kirjoittaminen vie aikaa; hyvällä idealla tai suunnitelmalla ei tee mitään, jos kirjoittaminen jää kesken.
Kirjoittaessa kannattaa myös kirjoittaa kaikki mahdollinen ylös – myös ne huonot ideat. Niitä voi ajan kanssa makustella ja pureskelle, ja huonoimmat niistä tippuvat lopulta pois. Voi myös olla, että pähkähulluista ideoista syntyy parhaat tarinat!
Pienten ja ”huonojen” ideoiden kirjoittaminen kannattaa myös siksi, että romaani vaatii valtavan määrän tietoa, ja alkuperäisillä ”hyvillä” ideoilla ei välttämättä pääse kauhean pitkälle.
Kehitä kirjoitustaitojasi - suomen kielen kurssi Turku.
Tarina on kaikki kaikessa
Kirjoittamisesta ja romaanista unelmoiminen on siis kivaa, mutta unelmilla ja ideoilla ei tee mitään, jos niitä ei saa valjastettua tarinaksi. Tarinan käsite pitää sisällään paljon tietoa, ja sen suuria linjoja voi hahmotella näillä kysymyksillä: Ketkä? Mitä? Miksi? Milloin? Missä? Suomen kielen kurssi Tampere - löydä omia tavoitteitasi vastaavaa opetusta!
Tarinaa voi suunnitella monella tapaa, ja aloittelijoiden ei kannata tässä kohtaa hienostella. Aluksi voi esimerkiksi tiivistää yhteen lauseeseen, mistä kirja kertoo. Sitten voi hahmotella tarinan alun ja lopun. Kun ne ovat suurpiirteittäin valmiit, niiden väliin voi ripotella välitapahtumia.
Suunnitteluvaiheessa määrä voittaa jälleen laadun: ideoita on todella helppo tiputtaa kyydistä, mutta jos niitä on liian vähän, romaanista uhkaa tulla novelli. Suunnitellessa voi laittaa myös mutkat suoriksi ja jättää aukkoja: hahmo tulee, hahmo tekee, hahmo menee. Kun pieniä tarinanpalasia on enemmän, niitä voi linkittää yhteen.
Tätä voi soveltaa myös yleisemmällä tasolla. Romaaneista tulee monelle mieleen paksut tiiliskivet, joiden keskellä on yksi päätarina. Tämä on hyväksi todettu kaava, mutta romaaneja voi kirjoittaa monella tapaa.
Jos on aiemmin kirjoittanut novelleja tai muita lyhyempiä tekstejä, sitä voi hyödyntää tässäkin. Taustalla voi ja kannattaa olla läpileikkaava tarina, mutta kirja voi rakentua vaikkapa neljästä tai viidestä itsenäisestä kertomuksesta, jotka nitoutuvat lopussa yhteen.
Näin romaanin kirjoittaminen ei tunnu valtavalta urakalta ja tekstiä syntyy helpommin. Kun romaani on valmis, sen julkaisuun on kaksi vaihtoehtoa: kustannussopimus tai omakustanne.
Opiskele ja analysoi
Hyvällä idealla ei siis tee mitään, jos sitä ei saa valjastettua tarinaksi. Sillä ei tee myöskään paljoa, jos sitä ei osaa pukea oikeihin sanoihin. Kirjoittamista kannattaa toisin sanoen opiskella, sillä se on taito siinä missä muutkin.
Jokaisella kirjailijalla on oma äänensä, jota voi muokata ja kehittää. Se on sanomatta selvää, että kirjailijan pitää hallita kielensä hyvin ja kirjoittaa sitä oikeaoppisesti, mutta tyyliään voi kehittää myös esimerkiksi sanavarastoa laajentamalla.
Se onnistuu myös analysoimalla muiden kieltä, kuten lauserakenteita, sanajärjestystä tai kuvakieltä. Tästä voi tehdä myös haasteen: valitse kirjailija ja koita matkia hänen tyyliään. Tämä voi avata silmät sille, miten monella tapaa saman asian voi sanoa.
Opiskelua ja analysointia voi soveltaa myös tekstilajeihin ja etunenässä romaaniin. Mistä rakennuspalasista romaani yleensä koostuu? Millainen on hyvä henkilöhahmo? Miten tarinankaarta kannattaa rakentaa? Millainen on toimiva miljöö?
Olet jo selvästi aloittanut tämän, sillä olet eksynyt Superprofille ja tähän artikkeliin, mutta netti on pullollaan muitakin oppaita romaanin kirjoittamisesta, mitä kannattaa hyödyntää. Niitä ei kuitenkaan kannata seurata orjallisesti, sillä jokainen kirjoittaa tavallaan, ja kirjoittajana kehittyy vain kirjoittamalla.
Olitpa siis päntseri tai plotteri, pistä persus penkkiin ja ala kirjoittamaan! Kirjoita ahkerasti ja paljon. Kirjoita yksi versio, kirjoita toinen versio, kirjoita kolmas versio. Versio versiolta teksti paranee ja kirjoittaminen käy helpommaksi.
Kohta versioita on jo niin paljon, että niistä saa rakennettua kappaleen ja lopulta kokonaisen romaanin. Sitten prosessi alkaa alusta mutta kokeneempana, taitavampana ja viisaampana.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
