Feminismin ensimmäisen aallon määritellään esiintyneen länsimaissa aina 1800-luvulta ja 1900-luvun puoliväliin asti. Tälle ajanjaksolle ovat ominaisia kansalaisoikeuksiin liittyvät kysymykset, jotka koskettivat ensisijaisesti muun muassa naisten äänioikeutta.
Feminismin historiassa puhutaan usein kolmesta aallosta. Feminismiä on toki esiintynyt jo varhaisina aikoina ennen sen "virallista" ensimmäistä aaltoa. Feminismin ja sen tuomat muutokset yhteiskuntaan eivät ole edenneet kovin suoraviivaisesti, ja siksi puhutaankin yleensä aalloista eikä esimerkiksi vaiheista.
Feminismin historia ja kehitys vaihtelee maittain - ja jopa ihmisryhmittäin. On myös erittäin vaikeaa osoittaa, kuka on ollut niin sanotusti historian ensimmäinen feministi. Tämän vuoksi ei ole myöskään mahdollista asettaa tarkkoja päivämääriä feminismin synnylle.
Historian tutkijat ja yhteiskuntatieteilijät pystyvät kuitenkin keräämään tietoa varhaisista feministeistä ja feminismin noususta eri maissa. Pystytään myös määrittelemään liikkeeseen vaikuttaneita tekijöitä ja tapahtumia. Näiden perusteella määritellään myös aallot aina ensimmäisestä feminismin aallosta kolmanteen aaltoon.
Tässä artikkelissa käymme läpi feminismin ensimmäisen aallon alkua ja kehitysvaiheita.
Feministisen liikkeen alkusysäys
Termi ensimmäisen aallon feminismi syntyi itseasiassa vasta sen jälkeen, kun toimittaja Martha Lear julkaisi maaliskuussa 1968 New York Times Magazine:ssa artikkelin otsikolla "The Second Feminist Wave". Toisin sanoen, feminismin ensimmäinen vaihe tunnistettiin vasta sen siirryttyä seuraavaan.
Kyseinen artikkeli kuvaili sitä, minkä puolesta naiset protestoivat 1960-luvulla, verrattuna siihen minkä puolesta oli aikaisempina vuosikymmeninä protestoitu. 1800-luvun feminismille oli ominaista taistelu naisten poliittisista oikeuksista, kuten osallistuvuudesta poliittiseen keskusteluun ja äänioikeudesta.
Keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta alkoi jo 1400-luvulla feministisen filosofin Christine de Pizanin ansiosta. Kysymys sukupuolten tasa-arvosta jatkui valistuksen aikana joidenkin harvojen filosofien toimesta. Suurin osa kuitenkin kirjoitti vain kansalaisten oikeuksista viitaten pelkästään miehiin.
Tätä naisten syrjäytymistä yhteiskunnan julkisesta ja poliittisesta elämästä käsittelivät kirjailijat, kuten Mary Wollstonecraft ja hänen aikansa feministiset kirjailijat. Hänen ensimmäinen tunnettu feministinen teoksensa oli A Vindication of the Rights of Woman (suom. Naisten oikeuksien puolustus) vuonna 1792.
Mary Wollstonecraft puolusti sukupuolten sosiaalista ja älyllistä tasa-arvoa. Hänet tunnettiin siitä, että hän ei epäröinyt kertoa mielipiteitään. Hän korosti erityisesti naisten oikeutta koulutukseen. Hän käytti myös termiä "liberaali feminismi" kuvaamaan omistautumistaan perinteisten sukupuoliroolien murtamiseen.
Suomessa ensimmäisenä feministinä ja naisten oikeuksien puolustajana pidetään Minna Canthia (1844-1897). Hän oli kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka toi esiin naisiin kohdistuvia epäkohtia. Nykyään Minna Canthin oma liputuspäivä (19. maaliskuuta) on myös tasa-arvon päivä Suomessa.
Tee testi maailmanhistoriasta!
Naisten oikeudet Suomessa ja muualla maailmassa
Jokaisessa maassa naisten oikeudet ovat kehittyneet eri tavalla ja eri aikoihin. Perinteisesti ajatellaan, että etenkin länsimaissa feminismi on kehittynyt ensimmäisenä. Yleensä feminismin ensimmäisiä onnistumisia tarkastellaan naisten äänioikeuden kautta.
Feminismin ensimmäinen aalto Suomessa
Feministisen liikkeen yhtenäistymistä voidaan Suomessa pitää tapahtuneen 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1884 perustettiin ensimmäinen naisasialiike Suomen Naisyhdistys. Alle kymmenen vuotta sen jälkeen perustettiin myös Naisasialiitto Unioni ry.
Molempien yhdistysten päätavoitteita oli naisten äänioikeuden saaminen. Vasta noin 20 vuotta ensimmäisen yhdistyksen perustamisen jälkeen Suomi antoi äänioikeuden naisille vuonna 1906. Suomea pidetään edelläkävijänä ensimmäisenä Euroopan maana, joka on myöntänyt naisille äänioikeuden.
Tätä voidaan kuitenkin kyseenalaistaa siltä osin, että Suomi ei ollut tuolloin vielä itsenäinen valtio vaan Venäjän vallan alla. Muista pohjoismaista muun muassa Norja myönsi naisille äänioikeuden vuonna 1913 ja Ruotsi vuonna 1919.
Samalla kun naiset saivat Suomessa äänioikeuden, saivat he myös vaalikelpoisuuden. Vuoden 1907 vaaleissa valittiin jopa 19 naista kansanedustajaksi. Suomen ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat olivat:
- Iida Aalle-Teijo
- Eveliina Ala-Kulju
- Hedvig Gebhard
- Aleksandra Gripenberg
- Lucina Hagman
- Anni Huotari
- Mimmi Kanervo
- Liisi Kivioja
- Hilda Käkikoski
- Sandra Lehtinen
- Dagmar Neovius
- Alli Nissinen
- Maria Paasio
- Hilja Pärssinen
- Maria Raunio
- Hilma Räsänen
- Miina Sillanpää
- Jenny Upari
- Iida Vemmelpuu
Tuohon aikaan oli vielä olemassa säädyt, joten vaikka naiset saivat äänioikeuden, ei tämä tarkoittanut, että kaikilla ihmisryhmillä olisi ollut vielä äänioikeutta. Äänioikeuksien muutosten taustalla vaikutti myös aikansa suurlakko, ja pelko väkivaltaisuuksista, joten naiset saivat äänioikeuden muiden muutosten ohella.
Äänioikeus muissa maissa
Kuten edellä mainitsimme, Suomi oli ensimmäinen Euroopassa, joka antoi naisille äänioikeuden. Tätä ennen äänioikeus oli myönnetty naisille jo kahdessa muussa maassa; Uudessa-Seelannissa (vuonna 1893) ja Australiassa (vuonna 1902).
Muutoin Euroopassa Suomea seurasivat pian muut pohjoismaat, jonka jälkeen myös Baltian maissa ja Itäblokin / Neuvostoliiton alaisissa maissa alettiin myöntää naisille äänioikeuksia. Usein virheellisesti ajatellaan, että äänioikeuksia olisi myönnetty ensin läntisen Euroopan maissa, mutta tämä ei pidä paikkansa.
Myös monet muut maat, kuten Afganistan vuonna 1919, antoivat naisille äänioikeuden jopa useita kymmeniä vuosia ennen osaa Euroopan läntisistä maista. Esimerkiksi Sveitsi myönsi naisille äänioikeuden vasta vuonna 1971, ja Liechtenstein vuonna 1984.
Koska feminismin ensimmäisen aallon katsotaan päättyneen jo 1950-luvun jälkeen, on nähtävissä, että kaikki Euroopan maat eivät ehtineet myöntää äänioikeutta ensimmäisen aallon aikana. Ei voida täysin suoraviivaisesti todeta, että feminismi olisi ensin kehittynyt vain Euroopassa ja vasta sen jälkeen muualla.
Joissakin maissa muutosten tekeminen on ottanut aikansa ja vaatinut paljon työtä niiden eteen. Jotkin maat ovat taasen enemmän seuranneet muiden maiden esimerkkiä. Yhdysvalloissa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1920.
Yhdysvalloissa julkaistiin Judith Sargent Murrayn essee Sukupuolten tasa-arvosta vuonna 1790. Myöhemmin Seneca Fallsin kongressin (vuonna 1848) katsotaan aloittaneen feminismin ensimmäisen aallon ja feminististen liikkeiden perustamisen ympäri maailmaa.
Feministinen symboli
1800-luvun feminismille olivat ominaisia naisten poliittiset ja yhteiskunnalliset oikeudet. Samoihin aikoihin syntyi myös feministinen symboli, joka tunnetaan nostettuna nyrkkinä yhdistettynä naissukupuolen symboliin. Se on ollut ikoninen symboli naistenliikkeessä aina tähän päivään asti.
Historian opiskelu netissä on myös kätevästi mahdollista Superprofissa.
Feministinen liike on niin laaja, ja sen alle kuuluu monia eri asioita ajavia ryhmiä. Siksi myös symbolien kirjo on kasvanut. Esimerkiksi nykypäivänä violetti väri edustaa feminististä liikettä, ja vihreä aborttioikeuksia.
Jokaisella maalla on ollut oma ensimmäisen aallon feminismiliike, joka määritellään ennen kaikkea naisten äänioikeuden kautta. Maiden välillä voi olla suuriakin eroja, joten jos olet kiinnostunut aiheesta enemmän, kannattaa tutustua yksittäisten maiden feminismin historiaan.
Valkoinen feminismi ja feminismin ensimmäisen aallon kritiikki
Tasa-arvon saavuttaminen on paljon vaikeampaa kuin mitä voisi kuvitella. Esimerkiksi feminismin alkuaikoina saavutetut oikeudet eivät suinkaan koskeneet aina kaikkia ihmisryhmiä. Feminismin pääpaino oli valkoisissa naisissa. Tätä kutsutaan valkoiseksi feminismiksi.
Valkoinen feminismi keskittyy ongelmiin, jotka koskevat lähinnä keskiluokkaisen valkoisen naisen kokemia epäkohtia unohtaen vähemmistöön kuuluvien naisten ongelmat. Vaikka tämä on käsitteenä suhteellisen uusi, on valkoisiin naisiin ja valkoiseen feminismiin kohdistettu kritiikki alkujaan jo feminismin ensimmäiseltä aallolta.
Epätasa-arvo
Ensimmäisen feminismin aallon aikana esimerkiksi Yhdysvalloissa käytiin kaksi taistelua; yksi valkoisten naisten ja toinen mustien naisten yhtäläisistä oikeuksista. Valkoiset naiset taistelivat saadakseen yhtäläiset oikeudet kuin valkoiset miehet, kuten äänioikeuden, pääsyn koulutukseen ja enemmän ammatillisia mahdollisuuksia.
Toisaalla mustat naiset kohtasivat oman taistelunsa, joka oli rasismia ja seksismiä vastaan kaikkien muiden oikeuksien puolustamisen lisäksi. Tämä ongelma ei ole vain Yhdysvalloissa, vaan myös muissa maissa, joissa on erilaisia etnisiä vähemmistöryhmiä, sukupuolivähemmistöjä ja muita vähemmistöjä.
Feminismin saavuttamat muutokset ja muut ansiot eivät vielä tänä päivänäkään kosketa yhtäläisesti kaikkia naisia. Feminismin toisen aallon katsotaan kuitenkin alkaneen jo 1960-luvulla keskittyen uusiin näkökulmiin naisten oikeuksista.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
