Politiikka ympäröi meitä kaikkialla: uutisissa, somessa, kahvipöydissä ja työpaikoilla. Mutta mitä tapahtuu, kun politiikkaa, valtaa ja yhteiskuntaa aletaan tutkia järjestelmällisesti yliopistossa? Vastaus löytyy yhteiskunta- ja valtiotieteistä.
Jos harkitset politiikan tai yhteiskuntatieteiden opiskelua, olet tullut oikeaan paikkaan. Seuraava noin viiden minuutin katsaus avaa, mitä yhteiskunta- ja valtiotieteet pitävät sisällään, millaista opiskelu käytännössä on ja millaisilla työkaluilla opiskeluteho kääntyy nousuun ja stressitaso laskuun.
Mikä ihmeen valtiotiede?
Mitä kuivakan tutkimusartikkelin alussa kannattaa tehdä? Määritellä keskeiset käsitteet. Mitä rempseän blogitekstin alussa ei kannata tehdä? Määritellä keskeiset käsitteet…
Käsitteiden määrittely on tylsää puuhaa, mutta allekirjoittanut on sen verran tylsä ja kuivakka tyyppi, että tässä sitä ollaan! Määrittely on nyt myös tarpeen, sillä untuvikon voi olla vaikea navigoida valtio- ja yhteiskuntatieteiden kenttää:
- Mitä ne tarkoittavat?
- Mitä ne pitävät sisällään?
- Miten ne liittyvät toisiinsa vai liittyvätkö?
Tottahan toki ja vielä melko läheisesti! Yhteiskuntatieteet voi ajatella kattokäsitteeksi, jonka alla on pitkä lista yhteiskuntaa tutkivia tieteenaloja: sosiologia, hallintotiede, taloustiede ja valtiotiede, joka tutkii politiikkaa ja vallankäyttöä.
Lähes kaikissa Suomen yliopistoissa onkin "yhteiskuntatieteiden" tiedekunta. Helsingin valtiotieteellinen tiedekunta on tässä poikkeus, mutta opinnot ovat samankaltaiset: Tampereella ja Helsingissä voi molemmissa opiskella hallintotieteitä, politiikkaa ja sosiaalitieteitä, vaikka tiedekunnilla on eri nimet.
Uunituoreen ylioppilaan, välivuodelta palaajan tai alanvaihtajan ei toisin sanoen kannata takertua siihen, hakeeko hän opiskelemaan valtio- vai yhteiskuntatieteitä. Tärkeämpää on löytää sopiva koulutusohjelma vaihtoehtojen pitkältä listalta.
Kuinka pitkä lista sitten on? Todella pitkä. Yhteiskunta-, hallinto- ja valtiotieteitä voi opiskella muodossa tai toisessa ympäri Suomen, ja jokaisella yliopistolla on omat pääaineensa, suuntauksensa ja painotuksensa. Tässä muutamia esimerkkejä (2025):
| Koulutusohjelma | Ensisijaiset hakijat | Kaikki hakijat | Aloituspaikat | Hakijaa/aloituspaikka | Sisäänpääsyprosentti |
|---|---|---|---|---|---|
| Helsingin yliopisto, yhteiskunnallinen muutos | 396 | 1617 | 68 | 23,78 | 4,2 |
| Helsingin yliopisto, politiikka ja viestintä | 714 | 2226 | 70 | 31,8 | 3,14 |
| Lapin yliopisto, politiikkatieteet ja sosiologia | 42 | 381 | 40 | 9,53 | 10,5 |
| Tampereen yliopisto, hallintotieteet | 396 | 1971 | 140 | 14,1 | 7,1 |
| Turun yliopisto, Poliittinen historia ja valtio-oppi | 423 | 1599 | 44 | 36,34 | 2,75 |
| Vaasan yliopisto, hallintotieteet | 117 | 1125 | 150 | 7,5 | 13,33 |
Kattavin tarjonta löytyy Helsingistä, jossa on neljä kandiohjelmaa: 1) politiikka ja viestintä, 2) taloustieteet, 3) sosiaalitieteet ja 4) yhteiskunnallinen muutos. Muissakin yliopistoissa on mistä valita:
- Turun yliopistossa voi opiskella perinteisen valtio-opin lisäksi mm. filosofiaa, sosiaalitieteitä ja sosiaalityötä.
- Tampereen yliopistossa on tarjolla mm. sosiaalityön, hallintotieteiden, yhteiskuntatutkimuksen sekä politiikan tutkimuksen koulutusohjelmat.
- Jyväskylän yliopiston koulutusohjelmassa erikoistutaan joko filosofian, sosiologian, politiikan tutkimuksen tai yhteiskuntapolitiikan opintosuuntaan.
- Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteissä valitaan pääaineeksi joko sosiaalipedagogiikka, sosiologia tai yhteiskuntapolitiikka.
- Lapin yliopistossa on tarjolla mm. hallintotieteiden ja johtamisen, sosiaalityön sekä politiikkatieteiden ja sosiologian tutkinto-ohjelmat.
Kurkistus opiskeluarkeen
Koska yhteiskuntatieteiden kenttä on niin laaja, siihen on vaikea vastata, millaista niiden opiskelu on. Parhaiten se selviää suuntaamalla yliopistojen sivuille ja tutustumalla opiskelijatarinoihin. Tietyt yleisteemat pätevät kuitenkin lähes kaikkiin koulutusohjelmiin ja yliopistoihin:
Monipuolisuus
Yliopistossa jokainen on oman tutkintonsa ja opintopolkunsa herra. Tutkintoon kuuluu tietyt pakolliset opinnot, joita voi höystää valinnaisilla kursseilla ja sivuaineilla. Politiikan tutkimuksen rinnalle voi valita vaikkapa oikista, kieliä tai viestintäopintoja.
Monipuolisuus näkyy myös suoritustavoissa. Osaamista testataan usein tenteillä, mutta niiden rinnalla saa rustata esseitä, reflektoida oppimispäiväkirjoja, jännittää suullisia esityksiä, dominoida ryhmätöitä ja koordinoida lukupiirejä.
Tuettu itsenäisyys
Yliopistossa opiskelu on mukavan vapaata. Kurssit saa valita ja aikatauluttaa itse, eikä kukaan kurki (ensimmäisten viikkojen jälkeen) olan yli, muistitko ilmoittautua virkamiesruotsiin tai maailmanpolitiikan tutkimuksen peruskurssille.
Vapaus voi aluksi jännittää, mutta tukea saa niin tuutoreilta, amanuensseilta (yliopisto-opo), muilta opiskelijoilta kuin neuvontapalveluista. Opintojen alussa rakennetaan myös henkilökohtainen opintosuunnitelma, mikä helpottaa suunnittelua ja aikataulutusta.
Yhteisöllisyys
Korkeakoulutuksen vapaus näkyy myös siinä, että yliopistolla ei tarvitse norkoilla aamusta iltaan. Jos tunnilla ei ole läsnäolopakkoa, oppeja voi imeä YouTubesta, kurssikirjasta tai vaikkapa korkeammilta voimilta. Tärkeintä ei ole se, miten oppii, kunhan oppii.
Opistolle kannattaa kuitenkin silloin tällöin eksyä, koska yhteisöllisyys on opintojen parhaita puolia. Hyppytunneilla on mukava nollata aivot ainejärjestön kahvilassa, kipukohtia on helpompi pohtia porukalla, ja monet parhaat muistot luodaan opiskelijatapahtumissa.
Kansainvälisyys
Korkeakoulutus kansainvälistyy kaiken aikaa: lähes kaikissa koulutusohjelmissa on jo englanninkielisiä materiaaleja, mutta englanninkieliset kurssit ja koulutusohjelmat ovat myös yleisiä. Kansainvälisyys korostuu politiikan kentällä, jolla tehdään yhteistyötä eri maiden ja kulttuurien kanssa.
Jos kansainvälisyyttä haluaa lisätä, osan opinnoista voi suorittaa vaihto-opiskelijana. Ulkomailla suoritetut opinnot voi sisällyttää tutkintoon, ja samalla voi nähdä maailmaa, terävöittää kielipäätä ja luoda uusia kontakteja.
Työkaluja opintoihin
Tutustutaan seuraavaksi valtio- tai yhteiskuntatieteiden opiskelijan työkalupakkiin ja erityisesti sellaisiin työkaluihin, joista on hyötyä lähes alalla kuin alalla.
📘 Uuden opiskelijan opas
Jokaisen fuksin kannattaa tutustua yliopiston fuksioppaaseen tai uuden opiskelijan muistilistaan. Niistä saa tietoa mm. ilmoittautumisista, käyttäjätunnuksista, opintotuen hakemisesta, opiskelijakorteista ja orientaatioviikosta.
✍️ Kielitoimiston ohjepankki
Yliopistossa pääsee kirjoittamaan paljon, ja kielioppikiemuroita voi selvittää Kielitoimiston ohjepankista. Jos kirjoittamisen tueksi kaipaa stydimpää opasta, Iso suomen kieliopissa ja sen verkkoversio VISKissä on yli 1700 kielioppipykälää!
🧠 Akateeminen fraasipankki
Jos yliopisto-opinnoissa joutuu/pääsee kirjoittamaan englanniksi, Manchesterin yliopiston akateemisesta fraasipankista (Academic Phrasebank) löytyy mallilauseita ja fraaseja eri aiheisiin: termien määrittelystä, sidoskeinoista, esimerkkien antamisesta jne.
🔗 Viittaustyökalu
Lähteiden käyttö on olennainen osa akateemista kirjoittamista, ja Zotero (tai toinen viitteidenhallintaohjelma) on siinä iso apu. Zoteroon voi tallentaa viitteitä suoraan eri tietokannoista, joten ne pysyvät varmasti tallessa ja oikeassa muodossa.
🌍 Kansainvälisiä tietokantoja
Tutkimuskursseilla ja opinnäytetöissä voi tarvita kansainvälisiä artikkeleita, joita voi etsiä monesta paikasta:
- Google Scholar -hakukoneella voi etsiä pelkästään tieteellisistä lähteistä.
- JSTOR-tietokannassa on satojen tieteellisten lehtien numeroita.
- Scopus on viittaustietokanta, jolla voi tutustua oman alan artikkeleihin ja tutkijoihin.
- Politics Collectionissa (ProQuest) on politiikan alan julkaisuja.
⏱️ Ajanhallinta ja arjen työkalut
Yhdessä periodissa voi olla samaan aikaan luentoja, kirjatenttejä, ryhmätöitä ja esseitä, mikä vaatii suunnittelua. Suuret linjat voi aikatauluttaa esimerkiksi yliopiston sähköpostin kalenteriin, ja Notionilla voi pilkkoa ryhmätöitä, esseitä ja opinnäytetöitä osiin.
📰 Vapaa-ajan politiikkaa
Uutisia ja päivänpolitiikkaa voi hyödyntää opinnoissa monella tavalla, joten jos aikaa ja jaksamista riittää, päivänpolitiikkaa voi seurata Hesarista, EU:n pulssilla voi yrittää pysyä Politico Europen siivillä ja Redditissä voi keskustella sivistyneesti r/Politics-ryhmässä.
Yhteiskunta- tai valtiotieteiden opiskelu ei ole yksi selkeä polku vaan risteysalue, joka haarautuu moniin eri suuntiin. Opiskelijalle on tarjolla kymmeniä koulutusohjelmia, joista voi rakentaa erikoistumisilla ja sivuaineilla itsensä näköisen.
Jos ala kiinnostaa, hakuvaiheessa ei kannata jahdata lopullista päätöstä vaan tutustua koulutusohjelmiin, suuntauksiin ja opiskelijakokemuksiin rauhassa. Samalla voi puntaroida sivuaineita ja opiskelukaupunkeja, jotta "elämän paras aika" ei mene hampaat irvessä.
Jos selkeää ykköstä ei meinaa löytyä, se ei haittaa. Kiinnostuksenkohteet kirkastuvat usein opintojen myötä, ja pääainetta voi tarvittaessa vaihtaa. Opinnoista karttuu myös varsin yleispätevä työkalupakki, jota voi hyödyntää monilla eri sektoreilla.
Yksi asia on kuitenkin varma: yhteiskuntatieteilijöille riittää kysyntää myös jatkossa. Yhteiskunta ei lopu koskaan kesken, ja tavat tutkia, ymmärtää ja muuttaa sitä elävät ja kehittyvät kaiken aikaa.
Lähteet
- Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta: Opiskelu ja opetus. Viitattu 19.12.2025
- Studentum. Yhteiskuntatieteellisen valintakoe ja todistusvalinta. Viitattu 19.12.2025
- Tampereen yliopiston kirjasto. Politiikan tutkimus: Artikkelit ja tietokannat. Viitattu 19.12.2025
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
