Viulunsoiton aloittaminen voi syödä miestä/naista/muuta. Aloittelijan käsissä viulu kuulostaa harvoin hyvältä, eikä viulistina kehitytä silmän räpäyksessä. Sen sijaan se vaatii usein verta, hikeä ja kyyneleitä – tai pitkäjänteistä harjoittelua, monen monta soittotuntia ja rutkasti itsekuria.
Ei olekaan ihme, jos viulistin motivaatio on silloin tällöin koetuksella. Se on onneksi useimmiten hetkellistä, ja motivaatio voi lähteä nopeaankin nousuun. Ensi alkuun on hyvä ottaa harjoitteluun hieman etäisyyttä ja palautella mieleen, miksi alun perin aloitti viulunsoiton.
Jos syynä on vanhempien patistus, motivaation nosto voi vaatia suurempia ponnisteluja. Jos taas syynä on rakkaus (viulu)musiikkia kohtaan, lääkkeenä voi toimia upeiden viulusävellysten luukuttaminen tai viuluvirtuooseihin tutustuminen.
Tämä artikkelin tavoitteena onkin palauttaa mieleen viulunsoiton parhaimpia puolia ja esitellä siihen liittyviä mielenkiintoisuuksia.
Viulun lyhyt historia
Viulun juuret ovat 1500-luvun Pohjois-Italiassa. Italialaiset keksivät yhdistää useamman vanhemman jousisoittimen parhaat puolet, mistä syntyi viola tai violino eli ystävämme viulu.
Ensimmäisissä viuluissa oli vain kolme kieltä. Nykyistä nelikielistä mallia alettiin valmistaa 1500-luvun puolivälissä, ja tänä päivänä voi törmätä jopa 5- ja 6-kielisiin viuluihin!
Musiikilla oli 1500-luvun kulttuurissa tärkeä rooli, ja viulusta kasvoi nopeasti arvostettu instrumentti. Kaikki tämä keskittyi Italiaan, joka toimi kotipaikkana myös historian merkittävimmille viulunrakentajille:
- Moderni nelikielinen viulu syntyi mahdollisesti Andrea Amatin (1505–1577) käsissä, ja häntä saamme kiittää viulun suosion kasvusta.
- Gasparo Bertolotti (1540–1609) keksi tiettävästi nykyisen viulun muodon.
- Andrea Amatin pojanpoika Nicola Amati (1596–1684) ylitti suosiossaan jopa isoisänsä ja mentoroi monia seuraavan rakentajasukupolven huippuja, kuten seuraavaa herraa:
- Antonio Stradivarin (1644–1737) kehittämät Stradivarius-viulut kuuluvat maailman tunnetuimpiin ja halutuimpiin viuluihin.
- Guarneri del Gesù (1698–1744) loi mallin nykyisille viulunrakentajille, ja hänen viuluistaan on maksettu kymmeniä miljoonia dollareita.
Alun perin viulut valmistettiin käsin, mutta nykyään on monin paikoin siirrytty tehdastuotantoon. Iso osa nykyviuluista valmistetaan kuitenkin muistuttamaan vanhoja viuluja, sillä voittavaa reseptiä on turha muuttaa.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö viuluja olisi ”paranneltu” viimeisen 300 vuoden aikana. Niistä on tehty kestävämpiä sekä mukavampia soittaa ja esimerkiksi äänentuotantoon on tehty muutoksia, mutta monen silmissä antiikkiviulut ovat yhä vertaansa vailla.
Osittain tämä johtuu niiden harvinaisuudesta. Andrea Amatin viuluja on säilynyt tähän päivään vain kymmeniä, Stradivariuksia noin 650. Ne ovatkin keräilyharvinaisuuksia: Stradivariuksen kuuluisimman Messias-viulun (rakennettu 1716) arvo on tänä päivänä noin 20 miljoonaa dollaria. Hintahaitari on siis melkoinen, sillä halvimmat viulut maksavat alle satasen!
Harvinaisuus ei kuitenkaan kerro kaikkea, sillä monen viulistin ja viulunrakentajan mielestä viulun sointi vain paranee, kun sitä soitetaan ja se vanhenee. Viulut vanhenevat siis kuin viinit, ja hyvin pidettyinä niiden arvo kasvaa vuosi vuodelta.
Inspiroidu viuluvirtuooseista
Monet aloittavat viulunsoiton todella nuorena, jolloin kiinnostus musiikkia kohtaan kumpuaa vanhemmilta. Ajatus viuluharrastuksesta voi kuitenkin herätä myös vanhemmalla iällä esimerkiksi kuuntelemalla viulumusiikkia ja inspiroitumalla maailman parhaista viulisteista.
Taiteilijoita on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä kauneus on aina katsojan silmissä – tai tässä tapauksessa kuulijan korvissa. Harvaa kuitenkaan haittaa, jos viuluvirtuooseihin laskee nämä taiturit:
Niccolò Paganini
Niccolò Paganini (1782–1840) oli aikansa taitavimpia viulisteja – jopa niin taitava, että kuulijat arvelivat hänen myyneen sielunsa paholaiselle. Huhuja ruokki Paganinin ”noitamainen” ja hoikka olemus sekä hänen omalaatuinen persoonansa.
Paganini otti huhupuheista kaiken irti ja esiintyi pitkässä tukassaan pyrotekniikan ja tanssivan ”paholaisen” kanssa. Häntä voikin pitää historian ensimmäisenä rokkistarana, ja hänen sävellyksensä ovat inspiroineet monia klassisen maailman mestareita, kuten Frans Lisztiä ja Sergei Rahmaninovia:
Fritz Kreisler
Fritz Kreisler (1875–1962) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen viulisti, joka muistetaan ennen kaikkea oivaltavana tulkitsijana sekä soittotekniikan mestarina. Hänestä tuli 7-vuotiaana Wienin konservatorion historian nuorin oppilas, mikä siivitti hänen kehitystään aikansa arvostetuimmaksi viulistiksi.
Kreisler oli lisäksi tuottelias säveltäjä, lääkäri ja upseeri, mikä teki hänestä yhden 1900-luvun alkupuolen tunnetuimmista ihmisistä. Tässä hänen tulkintansa sävellyksestään ”Liebesleid”, rakkauden suru:
David Oistrah
David Oistrah (1908–1974) on monen kirjoissa 1900-luvun merkittävin viulisti. Hän oli hämmästyttävä moniosaaja, joka niitti mainetta niin solistina kuin myös trioissa ja kvarteteissa, konsertti- ja kapellimestarina sekä viulupedagogina.
Oistrahin soittoa on luonnehdittu rautaisten sormien ja lämpimän sydämen yhdistelmäksi. Se oli vaivatonta, syvällistä ja poikkeuksellisen herkkää:
Modernit huiput
Maailmaan mahtuu myös monia moderneja viuluvirtuooseja, kuten Hilary Hahn, jonka tulkinnat ovat täynnä tunnetta, tarkkuutta ja teknistä ilotulitusta. Modernien huippujen joukkoon voi laskea myös esimerkiksi Maksim Vengerovin ja Sarah Changin, jotka ovat molemmat hurmanneet intohimollaan, puhtaudellaan ja kontrollillaan.
Tässä Hilary Hahnin tyylinnäyte Sibeliuksen viulukonsertosta:
Monet viulistit käyttävät Hilary Hahnin tapaan leuka- ja olkatukea, jotka tuovat soittamiseen lisämukavuutta ja kontrollia.
Mielenkiintoisia viulufaktoja
Viuluun liittyy myös monenlaista nippelitietoa, jotka kuvastavat hienosti, kuinka mielenkiintoinen viulu soittimena onkaan:
1. Nykyään monissa viuluissa on synteettiset tai teräskielet, mutta ennen vanhaan kielet tehtiin kuivatuista eläinten suolista. Suolikieliä käytetään yhä, ja niissä on monen mielestä rikkaampi ja puhtaampi sointi.
2. Englannin kielessä viulu on sekä ”fiddle” että ”violin”. Molemmat viittaavat tuttuun ja turvalliseen viuluun, mutta fiddle-sana liittyy usein folk-musiikkiin.
3. Viulu-sanan taustalla on latinan kielen vitula, joka tarkoittaa kielisoitinta.
4. Viulu kuuluu jousisoittimien perheeseen, johon kuuluvat myös alttoviulu, sello ja kontrabasso.
5. Maailman suurin viulu on rakennettu Saksassa, ja se on hurjat 4,3 metriä korkea ja 1,4 metriä leveä:
6. Yhden tunnin soittosessio polttaa noin 170 kaloria, joka vastaa yhtä makeaa juomaa.
7. Viulun jousen jouhet on perinteisesti tehty hevosen hännästä, mutta nykyään käytetään myös synteettistä hiusta.
8. Viulut tehdään yleensä puusta, ja yhdessä viulussa on noin 70 erilaista puupalaa, jotka on liimattu yhteen. Yleisimmät puulajit ovat kuusi ja vaahtera.
9. Viulut paranevat vanhetessaan, mikä johtuu niiden materiaalista. Viulun värähtely muuttaa puun luonnetta ja tekee siitä jäykempää, mikä parantaa viulun sointia.
10. Viulun jouseen hangattava hartsi on kovetettua pihkaa. Hartsi parantaa jouhen ja kielten välistä kitkaa, mistä syntyy voimakkaampi ääni.
11. Ennen kapellimestarien yleistymistä viulut johtivat orkestereita.
12. Viulistit ovat keskivertotallaajia fiksumpia: tutkimukset ovat osoittaneet, että viulistien kognitiiviset taidot (esim. tarkkaavaisuus, päätöksenteko ja muisti) ovat tavallista paremmat. Viulistien aivot ovat myös keskivertoa suuremmat.
Viulunsoiton maailma on kuin onki täynnä mielenkiintoista historiaa, kiehtovia faktoja sekä toinen toistaan upeampia viulisteja, jotka inspiroivat ja motivoivat tarttumaan viuluun ja harjoittelemaan.
Jos pieni tauko ja inspiroituminen eivät tuo motivaatiota takaisin, kokeile näitä:
- Aseta uusia tavoitteita, kuten tietyn tekniikan parantaminen tai uuden kappaleen harjoittelu.
- Kokeile jotain uutta, kuten uusia genrejä, tekniikoita tai harjoituksia.
- Rakenna harjoittelusta rutiini, joka kantaa motivaation laskun läpi.
- Ota yksityistunteja ja hae opettajalta palautetta, tukea ja ohjausta.
- Tee muiden soittajien kanssa yhteistyötä ja löydä into sitä kautta.
- Juhli pieniäkin onnistumisia ja muista nauttia, sillä siitähän soittamisesta on kyse.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
