Soittotuntien tarjoamisen voi ajatella lisätienesteinä, mutta se on monelle luonteva jatkumo omalle musisoinnille – tapa siirtää oppeja eteenpäin ja puuhata oman soittimen parissa. Opetus onnistuu monella tapaa: jotkut opettavat keikkojen ohella, toiset rakentavat pitkiä uria oppilaitoksissa.
Viulunsoiton kenttä onkin monipuolinen, joustava ja avoin erilaisille muusikoille. Tietyissä tilanteissa muodolliset pätevyydet ja tutkinnot painavat paljon mutta eivät suinkaan kaikissa. Tämä artikkeli esittelee eri ympäristöjä opettaa viulunsoittoa, niiden vaatimuksia, sisältöjä ja piirteitä.
Viulunsoiton crème de la crème
Jos haaveena on koulia tulevaisuuden huippumuusikkoja ja vaativa opetustyö, korkeakouluja on vaikea voittaa. Sibelius-Akatemia on vaihtoehdoista tunnetuin, mutta monet ammattikorkeakoulutkin tarjoavat tasokkaita koulutusohjelmia musiikin saralla.
Korkeakouluissa opetustyö ei ole satunnainen sivutoimi, eikä luokan eteen eksytä noin vain. Opettajalta vaaditaan loistavaa soittotaitoa, laajaa teoreettista osaamista, pedagogista näkemystä sekä kykyä ohjata korkealle tähtääviä talentteja. Opettajilla on usein vähintään:
- soveltuva ylempi korkeakoulututkinto
- useampi vuosi opetuskokemusta
- laaja repertuaarituntemus
- pedagogista osaamista
- esiintymiskokemusta
Opettajan paikat ovat arvostettuja, kilpailtuja ja usein pitkäaikaisia. Korkeakoulut voivat tarjota akateemisille ja kunnianhimoisille viulisteille hienon urapolun, mutta ne työllistävät loppujen lopuksi vain pienen osan musiikki- ja soitonopettajista.
Musiikkioppilaitokset: soitonopetuksen kivijalka
Suomessa on poikkeuksellisen laaja verkosto musiikkioppilaitoksia: opinahjoja on yhteensä noin 100, oppilaiden määrä pyörii 62 000 hujakoilla ja vuosittain järjestetään arviolta 10 000 tapahtumaa ympäri Suomen.
Musiikkioppilaitokset ovat myös merkittävä työllistäjä: liiton kirjoilla on noin 2 500 kokoaikaista ja noin 1 600 sivutoimista opettajaa. Oppilaitokset voi jakaa karkeasti kahtia musiikkiopistoihin ja konservatorioihin, jotka muodostavat suomalaisen soitonopetuksen kivijalan.
Musiikkiopistot ja taiteen perusopetus
Musiikkiopistojen pääpaino on taiteen perusopetuksessa, joka on valtakunnallisesti ohjattu ja suunniteltu kokonaisuus. Ne tarjoavat monelle ensikosketuksen tavoitteelliseen musisointiin, ja opinnoissa voi vierähtää kymmenkunta vuotta!
Opetustarjonta on suunnattu lapsille ja nuorille, mutta mukaan mahtuu myös aikuisopiskelijoita. Opinnot sisältävät kaikkea käytännön soittamisesta teoriaan ja yhteismusisointiin, ja tavoitteena on ohjata pitkäjänteistä oppimista.
Koska taiteen perusopetuksesta on säädetty laissa, opettajien pätevyysvaatimukset ovat korkeat. Vakipaikat vaativat yleensä soveltuvan korkeakoulututkinnon, mutta jalan voi saada oven väliin sijaisuuksien ja projektiluonteisen opetuksen kautta.
Konservatoriot ja ammatillinen koulutus
Konservatoriot järjestävät perusopetuksen lisäksi musiikkialan perustutkintoa, joka on toisen asteen ammatillinen koulutus. Opiskelijat tähtäävät siis muusikin ammattiin tai jatko-opintoihin, joten opiskelu on entistä tavoitteellisempaa ja monipuolisempaa.
Konservatorio-opiskelija ei opiskele vain soittamista vaan kokonaisvaltaista muusikkoutta: ergonomiaa, ohjelmistoja, teoriaa, esiintymistä, työelämätaitoja ja omaa instrumenttiaan. Siksi opettajilta vaaditaan yleensä
- soveltuva korkeakoulututkinto
- opettajan pedagogiset opinnot
- useamman vuoden käytännön kokemusta alalta.
Vaatimukset voivat tuntua tiukoilta, mutta se heijastaa työn luonnetta. Opettaja ohjaa opiskelijoita kohti ammattia, mikä tietää suurempaa vastuuta mutta myös palkitsevuutta.
Kansalaisopistot: joustavaa ja kurssivetoista
Kansalaisopistot lähestyvät oppimista toisesta näkövinkkelistä. Opetus on kurssivetoista, ja kursseille voi osallistua kuka tahansa – lapset, aikuiset ja eläkeläiset, aloittelijat ja kokeneet konkarit, haaveilijat ja musiikin pariin palaavat.
"Vapaan sivistystyön" opettajilta vaaditaan tavallisesti soveltuvaa korkeakoulututkintoa ja opettajan pedagogisia opintoja. Kansalaisopistojen ovet eivät siis aukea noin vain, mutta kokemusta voi yrittää hankkia sijaisena.
Kansalaisopisto sopii kaikille, jotka nauttivat eri-ikäisten ohjaamisesta, rennosta työympäristöstä, ilta- ja lyhytkursseista sekä oppilaista, jotka soittavat puhtaasti ilosta. Kurssitarjontaan voi tutustua esimerkiksi pääkaupunkiseudun opistojen kautta.
Kirjoitushetkellä tarjolla on muun muassa, viulunsoiton alkeiskursseja, soittoharrastuksen elvytyskursseja, ohjelmistoa taitaville soittajille, improvisointikursseja ja teemakursseja, kuten aikuisopiston musiikkiryhmien joulujamit!
Yhteisöprojektit, kerhot ja epämuodollinen opetus
Suomessa toimii myös pitkä lista järjestöjä, nuorisotaloja, kulttuurikeskuksia ja harrasteryhmiä, jotka järjestävät musiikkiprojekteja ja työpajoja. Viulistille tämä voi tietää
- soitinkokeiluja
- folk- ja kansanmusiikin työpajoja
- muskareita
- iltapäiväkerhoja
- kesäleirejä.
Opetus nojaa harvemmin opettajan tutkintoon vaan persoonallisuuteen, joustavuuteen ja luovuuteen. Tavoitteena ei ole kouluttaa tulevaisuuden Sibelius-akateemikkoja vaan herättää kipinä musiikkiin ja tarjota alusta yhteiselle tekemiselle.
Yksityisopetus: suorin tie opettajaksi
Jos akatemia-, oppilaitos- tai opistomaailma ei tunnu omalta, CV:ssä ei ole riittävästi pelimerkkejä tai kärsivällisyys ei riitä sijaisuuksien metsästämiseen, vastaus voi löytyä viulunsoiton yksityisopetuksesta.
Yksityisopetuksen suosio on kasvanut Suomessa tasaista tahtia. Tähän on vaikuttanut yleinen hintojen lasku ja opetustarjonnan kasvu, mikä on tuonut yksityistunnit yhä useamman saataville. Se on samalla monelle luontevin tapa aloittaa oma opetustaival.
Yksityisopetuksessa ei ole varsinaisia sääntöjä. Opetus voi keskittyä viulunsoiton alkeisiin kotistudiolla, jousitekniikoihin oppilaan kotona tai teoriaan etäyhteydellä. Tunteja voi järjestää aamulla ennen leipätöihin lähtöä, ruokiksella tai vaikkapa yön pikkutunneilla.
Työ on siis vapaata ja itsenäistä:
- Aikataulut saa päättää itse.
- Opetussisältöä voi räätälöidä.
- Oppilaita voi valita omien vahvuuksien mukaan.
- Hinnat saa määritellä itse.
Mikä parasta, yksityisopettajilta ei vaadita muodollista pätevyyttä, joten se on matalan kynnyksen vaihtoehto kaikille oman elämänsä viulisteille! Yksityisopetus ei tietty ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä opettaminen vaatii oppilaita.
Tunteja voi järjestää paikan päällä Inarissa tai aamuisin internetin aalloilla, mutta riittääkö kummallekaan kysyntää? Ei välttämättä, mutta laadukkaalla profiililla, markkinoinnilla ja opetuksella kaikki on mahdollista!
Tässä suuntaviivoja uusille opettajille:
- Mieti omia vahvuuksiasi. Miten eroat muista opettajista?
- Rajaa kohderyhmä. Kenelle opetat, miksi ja mitä he ovat vailla?
- Luo laadukas profiili. Millaisia profiileja muilla opettajilla on ja mikä niissä toimii?
- Valitse toimiva tila. Rauhallinen nurkkaus, kotistudio tai kenties oppilaan koti?
- Rakenna materiaalipankkia. Valmiit oppimateriaalit helpottavat opetuksen suunnittelua.
- Etsi oppilaita aktiivisesti. Some, yksityisopetusalustat ja kotisivut riittävät alkuun.
- Huolehdi käytännönpuolesta. Miten laskutat, millä hinnoilla ja millä ehdoilla?
Miten löytää oma polku?
Jos kuvitellaan, että työpaikka on valintakysymys, omaa polkua voi lähteä hahmottelemaan opetusympäristöjen painotusten kautta:
- Korkeakoulut etsivät huippuosaajia ja vahvaa koulutustaustaa.
- Musiikkiopistot korostavat pedagogiikkaa ja pitkän linjan suunnitelmallisuutta.
- Kansalaisopistot painottavat yhteisöllisyyttä ja avoimuutta.
- Yksityisopetus palkitsee itsenäisyyttä ja omaa tyyliä.
- Yhteisöprojektit peräänkuuluttavat luovuutta.
Paperilla jokaiselle löytyy varmasti unelmapaikka, mutta arjen realiteetit tulevat ennemmin tai myöhemmin vastaan. CV:stä voi puuttua opettajan pedagogiset opinnot, eikä lähialueen opistossa välttämättä ole sopivaa paikkaa tarjolla.
Aloittelevan opettajan kannattaa miettiä omia vahvuuksia ja realiteetteja opettajana. Jos unelma vakipaikasta ei ole tällä hetkellä mahdollinen, mitä se vaatii ja miten sitä kannattaa lähteä tavoittelemaan – vai kannattaako?
Opettajaksi on monia polkuja, ja monet rakentavat uransa eri palikoista. Yksi voi opettaa parina iltana viikossa kansalaisopistossa; toinen voi pyörittää aktiivista yksityisstudiota; kolmas voi tehdä sijaisuuksia musiikkiopistossa ja esiintyä siinä sivussa.
Opettajuuteen ei siis ole valmista muottia, vaan se on monen muotin summa. Suunnitelmia ei muutenkaan pidä kirjoittaa kiveen, sillä niillä on tapana elää. Tavoitteena voi olla alan opinnot, mutta ennen sitä voi kokeilla yksityisopetusta ja sijaisuuksia mahdollisuuksien mukaan.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
