Jos haiku on tarkasti leikattu timantti ja sonetti kauniisti rakennettu katedraali, vapaamittainen runous on villi metsä – kesyttämätön, yllättävä ja täynnä elämää. Vapaamittainen runo ei laske tavuja tai tavoittele loppusointuja vaan seuraa ajatuksen ja puheen rytmiä.
Vapaa mitta on kohdannut aikojen saatossa paljon kritiikkiä. Runopuristien silmissä vapaus tarkoittaa helppoutta, mutta todellisuudessa vapaa mitta vaatii yhtä paljon luovuutta kuin perinteiset runolajit ja tietyllä tapaa jopa enemmän.
Kun riimikaavat ja runomitat eivät tarjoa kehyksiä, merkityksenluonti nojaa sanavalintoihin, kuvakieleen ja säerajoihin. Tämä blogiteksti esittelee, miten perinteinen runous tarttui vapauden syöttiin, miksi vapaamittaisella runolla on paikkansa ja miten sitä voi harjoitella.
Perinteiden ja vapauden törmäyskurssi
Ajatus "säännöttömästä" runoudesta on melko nuori. Runous keskittyi vuosisatojen ajan riimiin, rytmiin ja mittaan, olipa työnalla englantilainen sonetti tai suomalainen eepos. Perinteiset runoilijat olivatkin sääntöjen ja kaavojen mestareita.
Vapaan mitan yleistyminen liitetään vahvinten 1800-lukuun, mutta siihen saattoi törmätä jo Raamatun sananlaskuissa tai keskiajan runoudessa. 1600-luvulla säännöttömyyteen tutustuivat muun muassa englantilaisrunoilija John Milton sekä ranskalaiskaksikko Jean de La Fontaine ja Molière.
Vapaan mitan suosio kasvoi erityisesti Saksassa ja Ranskassa, mutta sen suurimpana veturina toimi yhdysvaltalaisen Walt Whitmanin runokokoelma Leaves of Grass (1855, Ruohoa); Whitmanin rönsyilevät, riimittömät säkeet demokratiasta ja rakkaudesta shokeerasivat aikalaispuristeja:
Vapaamittaisten runojen kirjoittaminen on kuin pelaisi tennistä ilman verkkoa.
Robert Frost, yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija
Samalla Whitman innosti uuden polven runoilijoita, ja kokoelman avaava Song of Myself kuuluu tätä nykyä yhdysvaltalaisrunouden kärkipäähän. Se alkaa näin:
Song of Myself
I celebrate myself, and sing myself,
And what l assume you shall assume;
For every atom belonging to me, as good belongs to
you
Laulu itsestäni (suom. Arvo Turtiainen)
Ylistän itseäni, laulan itsestäni,
ja minkä minä hyväksyn, sinäkin olet hyväksyvä
koska jokainen atomi minussa yhtä hyvin kuuluu
myös sinulle
1900-luvulla vapaasta mitasta tuli olennainen osa monen runoilijan tuotantoa, kuten Ezra Poundin, T. S. Eliotin ja Marianne Mooren. Eliotin The Waste Land (1922) on tilkkutäkki kertojia, ääniä ja ajatuksenrippeitä; Poundin Canto LXXXI -runo puolestaan toteaa, että pentametrin (perinteikkään runomitan) rikkominen oli ponnistuksista ensimmäinen.
Vapaasta mitasta kasvoi – vastustajista ja soraäänistä huolimatta – modernin runouden suosikki, joka on hallinnut myös suomalaista lyriikkaa 1950-luvulta eteenpäin. Suomalaisen vapaan mitan suunnannäyttäjiä olivat mm. Aleksis Kivi, Eino Leino, Katri Vala, Uuno Kailas ja Joel Lehtonen.
Vapaan mitan suuntaviivat
Jos vapaalla mitalla ei ole riimikaavaa tai runomittaa, miten se pysyy kasassa? Vaihtelevin keinoin! Tässä muutamia tunnusmerkkejä:
Vapaamittaisessa runossa säkeen tai rivin vaihto toimii välimerkkinä. Se säätelee rytmiä, luo painotuksia ja joskus yllättää lukijan.
Vapaa mitta noudattaa usein luonnollista puherytmiä. Joku voi suosia pitkiä ja poukkoilevia säkeitä, toiset päähänpistoja ja katkonaisia fraaseja.
Kun sääntöjä on vähemmän, kuvakielen rooli korostuu. Vapaa mitta elää ja hengittää tarkkoja, mieleenpainuvia kuvia sekä metaforia.
Vapaamittaisessa runossa ei käytetä loppusointua, vaan rytmiä rakennetaan esimerkiksi toistoilla ja alkusoinnuilla.
Vapaa mitta korostaa runon ulkoasua: aukot tekstissä, lyhyet rivit tai pitkät tekstikappaleet voivat kaikki vaikuttaa lukukokemukseen.
Yllä olevia piirteitä voi soveltaa mielin määrin tai ne voi sivuuttaa kokonaan, koska tyyli on vapaa! Tässä räppäri Paperi T:n tyylinäyte:
muutetaan maalle
kesannon keskelle
pieneen kauniiseen taloon
josta postilaatikoillekin kuljetaan pyörällä
ja lähimmät naapurit ovat kilometrien päässä
mieti sitä
vain me kaksi
kuinka ihanaa olisi
huutaa toisillemme
ilman huolta siitä mitä naapurit meistä ajattelevat
Vapaan mitan voi ajatella runoutena, joka heijastaa modernia elämää. Harva asia mahtuu siististi tiettyihin raameihin tai lokeroon, joten miksi runouden pitäisi? Uudet muodot ja tyylit madaltavat myös kynnystä runojen kirjoittamiseen, ja monet aloittavat juuri vapaasta mitasta:
- Uusi aalto. Taiteen historian tyylisuunnat ovat usein toistensa peilikuvia. Runoudessa vapaa mitta tarjosi vaihtoehdon jäykille klassisille säännöille, mikä antoi äänen uusille runoilijoille.
- Ilmaisunvapaus. Vapaalla mitalla voi kirjoittaa mistä vain, miten vain. Jos sanottavaa, tunteita ja luovuutta riittää, tämä on selkeä plussa.
- Mahdollisuudet. Vapaassa runossa voi leikkiä kielellä, rakenteilla ja jopa hiljaisuudella mielen määrin. Runo voi olla kolmen sivun tai kahden sanan pituinen.
- Helppolukuisuus. Vapaa mitta on monelle lukijalle luonnollisempaa, lähempänä omaa tapaa ajatella ja puhua. Siitä nauttiminen ei vaadi kirjallisuusopintoja tai teknisiä termejä.
Jos vapaus tuntuu vaikealta ja kaipaat selkeitä raameja, aloita runojen kirjoittaminen haikuista!
Vinkkejä vapaamittaisuuteen
Vapaamittaista runoa on periaatteessa helppo lähestyä, sillä kaikki käy. Jos runoudesta tai luovasta kirjoittamisesta ei ole kokemusta, tämä voi aiheuttaa hikipisaroita – jos kaikki käy, mistä oikein aloittaa? Tässä muutama vinkki:
- Valitse runolle teema. Se voi liittyä lapsuuteen, aamuruuhkaan tai vaikkapa suosikkipizzaan.
- Leiki säerajoilla. Säkeiden pätkiminen lisää runon jännitettä ja voimaa.
- Lue ääneen. Jos runo ei istu hyvin suuhun tai ajatuksenjuoksuun, hio sitä.
- Hyödynnä toistoa. Toistettu sana tai fraasi tuo runoon rakennetta.
- Luota intuitioon. Jos säe tuntuu liian pitkältä, pilko se osiin; jos taas liian lyhyeltä, anna sille kaveri.
Jos nämä tuntuvat huuhaalta, kirjoita tarina proosamuodossa eli tavallisena tarinana. Pilko se sitten osiin, poista ylimääräiset tai turhat sanat, lisää säerajoja sopiviin kohtiin ja korvaa pliisut sanat voimakkaimmilla. Tässä muutama harjoitus avuksi:
- Kirjoita runo keittiöstäsi niin, että kuvittelet sen vieraaksi maaksi. Älä riimittele tai laske tavuja. Kuvaile, mitä näet, miltä siellä tuoksuu ja tuntuu.
- Kirjoita runo kysymyksistä. Aloita jokainen rivi eri kysymyssanalla ja katso, mihin päädyt.
- Kirjoita runo, jossa jokainen rivi alkaa samalla sanalla, kuten "kivi" tai "valo". Huomaatko, miten toisto luo rytmiä?
Tämän blogisarjan esimerkkirunot ovat lähes kaikki käsitelleet teetä, joten tässä väsyneen sisällöntuottajan pelastus vapaassa mitassa:
Höyry nousee
vai onko se kummitus
kärvistelemässä kupin yllä?
Ensimmäinen siemaus polttaa,
mutta jo
päivä hellittää otettaan.
Onko tästä hittirunoksi? Tuskin, mutta vapaamittainen se varmasti on! Runoja ei kannata kirjoittaa menestysmielessä, eikä kirjoittaessa pidä miettiä, mitähän kriitikot ovat tästä mieltä. Runoja kirjoitetaan itselle; jos ne miellyttävät muita, se on mukava bonus!
Jotkut lähestyvät runoutta kieli edellä ja tutustuvat sitä kautta suomen kielen arsenaaliin. Toisille runous on kyky purkaa ja välittää tunteita pienessä paketissa. Runo ei tarjoa tuntikausiksi aikaa tunnesiteiden rakentamiseen, vaan se iskee kerralla, kovaa ja yllättäen. Se katoaa yhtä nopeasti ja jättää toivottavasti jonkinlaisen jäljen tai ajatuksen.
Kun siis seuraavalla kerralla koet tuskastumisen, ilon tai tylsyyden tunteita, kirjaa ne ylös muutamaksi säkeeksi. Älä laske tavuja tai mieti riimejä vaan kirjoita – sitä varten vapaa mitta on. Tässä kohtaa voi yllättyä, miten runollinen oma ääni oikein onkaan.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
