Jokainen opettaja toivoo, että lapsella olisi kotona riittävä tuki ja turva, jotta koulussakäynti sujuisi mahdollisimman helposti ja mukavasti. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Vanhemmat voivat olla niin kiireisiä, ettei kotiläksyjen tukemiseen jää riittävästi aikaa. Voi myös olla, että vanhemmat eivät muistele omaa koulutaivaltaan lämmöllä, mikä heijastuu lapsen asenteisiin.Vanhemmilla on kuitenkin tärkeä rooli huolehtia, että lapsi käy koulussa ja tekee siellä parhaansa.
Esittelemme tässä artikkelissa keinoja, joilla oman lapsen koulunkäyntiä voi tukea.
Vanhempien rooli koulunkäynnin tukemisessa
Mannerheimin lastensuojeluliiton mukaan ”Vanhemman tehtävän on huolehtia, että nuori suorittaa oppivelvollisuutensa.”
Mitä kaikkea oppivelvollisuuteen sitten kuuluu? Perustuslain mukaan opetukseen osallistuminen, tehtävien suorittaminen tunnollisesti ja asiallinen käyttäytyminen. Lista ei ole pitkä, mutta se kattaa monia asioita.
Kaikki alkaa perusasioiden varmistamisesta:
- Lapsen pitää mennä kouluun.
- Lapsen pitää syödä riittävästi.
- Lapsen pitää nukkua riittävästi.
- Lapsen pitää liikkua riittävästi.
Tämä luo pohjan sille, että lapsi todella suorittaa oppivelvollisuutensa. Kun perusasiat ovat kunnossa, huomion voi siirtää itse opiskeluun. Vanhemmat eivät voi vaikuttaa suoraan siihen, miten lapsi opiskelee tai käyttäytyy koulussa, mutta kotona voi.
Tästä päästäänkin artikkelin ydinsisältöön eli kotiläksyihin. Lapset ja nuoret tekevät päivittäin kotiläksyjä, jotka toimivat linkkinä kodin ja koulun välillä. Miten vanhempana voi auttaa läksyissä? Monellakin tapaa.
Ole kouluun päin yhteydessä
Hyvä ensimmäinen askel on selvittää opettajilta, millaisia läksyjä on tiedossa, kuinka usein niitä annetaan ja mitä oppilaalta odotetaan. Tämä luo hyvän pohjan kotiläksyjen tekemisen suunnittelulle, mikä on olennainen osa tehokasta läksytyötä.
Yhteydenpito osoittaa myös koululle sen, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsensa asioista ja että kotoa löytyy tukea. Opettajat ovat paras apu opiskeluun liittyvissä ongelmissa. Kun keskusteluyhteys on avattu ja odotukset ovat tiedossa, mahdollisiin ongelmiin on helpompi puuttua.
Suunnitelkaa läksyjen tekemistä yhdessä
Kotitehtävien tekemisestä olisi hyvä rakentaa varhain rutiini, ja tässä vanhemmat ovat tärkeässä roolissa. Kun läksyt tekee joka päivä samaan aikaan, niiden aloittaminen on helpompaa.
Rutiini tuo kotitehtävien tekemiseen myös tehoa, kunhan sen ajoittaa oikein. Kotitehtävät on hyvä tehdä mahdollisimman nopeasti koulun jälkeen, kun asiat ovat vielä tuoreena muistissa.
Läksyjä ei kuitenkaan kannata tehdä tyhjällä mahalla, jotta niihin jaksaa keskittyä. Monet lapset syövätkin kotiin päästyään ensin välipalan ja tekevät sitten läksyt. Jos vanhemmat eivät ole tällöin kotona, alkuillasta ruoan jälkeen on toinen hyvä vaihtoehto.
Tämä toimii aasinsiltana siihen, että läksyjen tekeminen voi olla perheen yhteistä aikaa. Läksyjä ei pidä tehdä lapsen puolesta, mutta vanhempana on tärkeä näyttää esimerkkiä ja olla läsnä.
Toimi esimerkkinä
Lapset ottavat vanhemmistaan mallia kaikessa, myös opiskelussa. Jos vanhemmat vähättelevät koulunkäynnin tärkeyttä – vaikka vain keskenään – lapsi voi aistia sen ja kääntyä opiskelua vastaan.
Vanhempien onkin hyvä korostaa ääneen, että koulussa käynti ja läksyjen tekeminen on tärkeää. Esimerkkiä voi näyttää myös konkreettisesti: kun lapsi tekee läksyjä, vanhempi voi esimerkiksi lukea kirjaa ja antaa lapselle mallin, että oppiminen ei lopu koskaan.
Ole saatavilla
Kotiläksyt herättävät monenlaisia tunteita: ne voivat stressata, tylsistyttää, inspiroida, ihastuttaa tai vihastuttaa. Vanhempien onkin hyvä olla nurkan takana valmiina, jos lapsi tarvitsee apua, henkistä tukea tai rohkaisua.
Vanhempana ei pidä antaa suoria vastauksia tai tehdä tehtäviä lapsen puolesta. Lapsen on tärkeä huomata, että kotitehtävät saa tehtyä itse, sillä se nostaa itseluottamusta ja muovaa lapsen kuvaa omista taidoistaan.
Avun kanssa kannattaakin olla kärsivällinen: läksyjen kanssa kuuluu välillä tuskailla ja niihin saa turhautua, sillä se kasvattaa. Turhautuminen ei kuitenkaan lisää opiskeluintoa, jolloin pieni vinkki oikeaan suuntaan on paikallaan.
Kysy, varmista ja tarkista
Yksi parhaita tapoja tukea lapsen koulunkäyntiä on olla aktiivinen ja selvittää, onko kotitehtäviä tullut tai kokeita tiedossa.
Tässä ei kannata kysyä yksinkertaisesti ”Miten koulussa meni?” vaan tarkemmin: "Kuinka paljon matikasta tuli läksyä?" tai ”Tuntuiko koe vaikealta?” Näin lapsi ei pääse karkuun yksinkertaisella ”Joo” tai ”Ei” -vastauksella.
Vanhempien on lisäksi hyvä varmistaa, että kotitehtävät tulevat varmasti tehtyä. Varsinkin pienten lasten voi olla vaikea ymmärtää, miksi läksyjä tehdään ja miksi ne ovat tärkeitä, ja lapsi voi tehdä ne huolimattomasti. Vanhempana voi siis konkreettisesti tarkistaa, että läksyt on tehty ja mieluiten ohjeiden mukaan.
Jos läksyjen tekemisen kanssa on ongelmia, siihen ei kannata painostaa. Mari Tunkkarin väitöskirjan mukaan vanhemman (tässä tapauksessa äidin) patistaminen laskee opiskelumotivaatiota, ja siitä tulee helposti kierre, jossa lapsi alkaa vähätellä läksyjä ja painostus yltyy.
Sen sijaan voi esimerkiksi perustella, miksi kotiläksyjen tekeminen on tärkeää tai mitä opittavasta aiheesta on hyötyä. Tässä kannattaa konsultoida lapsen opettajaa, koska hän tietää parhaiten, minkälainen opiskelu lapselle sopii ja miten opiskelumotivaatiota saa lisättyä.
Anna rakentavaa palautetta
Vanhempien on hyvä olla läksyjenteon aikana paikalla myös sen takia, että lapsi saa palautetta. Vanhempana kannattaa aina keskittyä positiivisiin juttuihin, ja pienistäkin onnistumisista kannattaa kehua.
Tässä pitää kuitenkin olla realistinen: meidän pikku Petteri ei ole paras kaikessa, eikä onneksi tarvitsekaan olla. Mitä nopeammin lapsi ymmärtää sen, että virheet kuuluvat elämään, sitä helpompi niitä on käsitellä.
Kun lapselle antaa rakentavaa palautetta, se kannattaa verhoilla onnistumisiin:
- Positiivinen: ”Kertasit englannin kokeeseen useampana päivänä tosi sinnikkäästi!”
- Rakentava: ”Jos kertaisit matikkaa samalla tavalla, saisit varmasti hyvän numeron.”
- Positiivinen: ”Se ei vaatisi paljoa, koska olet kehittynyt hurjaa vauhtia.”
Ennen palautteen antamista kannattaa pysähtyä miettimään, onko se tarpeen ja miten sen muotoilee. Hyvä palaute on konkreettinen, sillä ”Hienosti tehty!” -huuto ei anna lapselle muuta kuin hetkellisen hyvän mielen.
Palautetta ei kannata antaa turhautuneena tai suutuspäissään, mistä päästään listan viimeiseen vinkkiin: pysy rauhallisena.
Pysy rauhallisena
Kotitehtävät voivat aiheuttaa tunnekuohuja ja stressiä, ja silloin vanhempien on tärkeä tarjota tukea, kannustusta ja tasapainoa.
Kotiläksyistä voi tulla mieleen myös omat – usein kielteiset – läksykokemukset, mutta niiden ei pidä antaa vaikuttaa liikaa. Lapsen koulutaival on hänen omansa, ja jos kotiläksyt ahdistavat vanhempia, ne rassaavat todennäköisesti myös lasta.
Vanhempana voi myös silloin tällöin muistuttaa, että kyse on loppupeleissä ”vain” kotitehtävistä. Ne ovat tärkeitä, niillä on väliä, mutta ne eivät ole elämää suurempi juttu.
Vanhempana voi siis tukea läksyjentekoa ja koulunkäyntiä monella tapaa: kaikki alkaa perusasioiden varmistamisesta, ja kotona pelkällä aktiivisuudella ja läsnäololla pääsee pitkälle.
Jos kotiläksyt eivät olleet oma suosikkijuttu tai niissä auttaminen on vaikeaa, lapsen opettajalta voi pyytää apua. Tarjolla on myös yksityisopetusta ja läksyapua, esimerkiksi jos lapsen auttamiseen ei jää riittävästi aikaa.
Vaihtoehtoja riittää, eikä kenenkään pidä jäädä kotiläksyjen kanssa oman onnensa nojaan – ei läksyjä tekevän lapsen tai niissä auttavan aikuisen.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
