Avaruusmatkailu ja sen tutkimus ottivat jättiharppauksen eteenpäin 1960-luvulla, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat avaruuden herruudesta. Kilpaa leimasi vastakkainasettelu, ja molemmat osapuolet olivat valmiit tekemään kaikkensa voittaakseen. Tutustu myös fysiikan alkeet saadaksesi vahvan pohjan avaruustutkimuksen ymmärtämiselle.
Vaikka vastakkainasettelua löytyy yhä, 1960-luvulta on tultu pitkälle. Yhä useammat valtiot puhaltavat yhteen hiileen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja avaruuskentälle on noussut myös yksityisiä avaruusyrityksiä, jotka puskevat avaruusjärjestöjä eteenpäin.
Tämä artikkeli käy läpi
- avaruuskilpailun historiaa
- avaruusyhteistyön ensimetrejä
- nykytilanteen jännitteitä
- yhteistyön tulevaisuuden näkymiä.
Miten avaruuskilpa sai alkunsa?
1960-luvulla sattui ja tapahtui: Vietnamissa sodittiin, ympäri maailmaa hippeiltiin, televisiot tekivät tuloaan ja Berliini jaettiin muurilla kahtia. Vuosikymmentä leimasi myös kylmä sota ja siihen liittynyt avaruuskilpailu, jossa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat maailman herruudesta.
Lähtölaukaus ammuttiin lokakuussa 1957, kun Neuvostoliitto lähetti ensimmäisen satelliitin Maata kiertävälle radalle, Sputnik 1:n. Tämä aiheutti Yhdysvalloissa ”Sputnik-kriisin”, sillä heillä ei ollut vastaavaa teknologiaa.
Yhdysvaltain hallitus alkoi satsata avaruushankkeisiin toden teolla, mutta Neuvostoliitto säilytti etumatkansa: 12 huhtikuuta 1961 se lähetti ensimmäisen ihmisen avaruuteen, Juri Gagarinin. Tästä sisuuntuneena Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy vannoi, että ensimmäinen ihminen Kuun pinnalla tulisi olemaan amerikkalainen.
Tästä tulikin avaruuskilvan suurin tavoite. Vain 23 päivää Gagarinin lennon jälkeen Alan Shepardista tuli ensimmäinen amerikkalainen avaruudessa, mutta Yhdysvallat tulivat koko ajan Neuvostoliiton perässä:
- Valentina Tereshkovasta tuli ensimmäinen nainen avaruudessa vuonna 1963.
- Aleksei Leonov teki ensimmäisen avaruuskävelyn vuonna 1965.
- Neuvostoliiton Luna 9 oli ensimmäinen Kuun pinnalle pehmeästi laskeutunut luotain.
Kaikki ennusmerkit osoittivat siihen, että Neuvostoliitto tulisi voittamaan avaruuskilvan ja saavuttamaan ensimmäisen miehitetyn kuulennon, mutta toisin kävi: vuonna 1969 yhdysvaltalaiskaksikko Neil Armstrong ja Buzz Aldrin astuivat Kuun pinnalle ensimmäisinä ihmisiä maailmassa.
Näin kilpailu sai ansaitsemansa päätöksen, eikä Neuvostoliitto koskaan tehnyt miehitettyä kuulentoa. Se keskittyi sen sijaan miehittämättömiin lentoihin sekä avaruusasemien rakentamiseen, eikä Kuussa ole muutenkaan käynyt ihmistä sitten Yhdysvaltain viimeisen lennon vuonna 1972.
Avaruusturismi on kasvanut tasaisesti 2000-luvun alusta alkaen.
Avaruustutkimuksen yhteistyön siemen
Alkuperäistä avaruuskilpailua leimasi siis vastakkainasettelu. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat kylmässä sodassa supervaltion kruunusta, molemmat yrittivät pitää kehitysaskeleensa salassa, ja toista vakoiltiin surutta. Molemmat tekivät kaikkensa ollakseen paras.
Tästä huolimatta avaruusyhteistyön siemen kylvettiin kylmän sodan kylmään maaperään. Molemmat suurvallat tiesivät, että avaruustutkimusta on vaikea edistää yksin, eikä venäläisillä kosmonauteilla tai amerikkalaisilla astronauteilla ollut syytä vihamielisyyteen.
1980-luvulla Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasa jopa lähetti omia astronauttejaan Venäjälle koulutettavaksi. Tällöin kansainvälinen avaruusasema ISS oli vielä kaukainen unelma, siinä missä Neuvostoliiton Mir-asema oli kiertänyt Maata jo vuosia
Sen edeltäjä Saljut oli toiminut 15 vuotta menestyksekkääsi, joten Yhdysvallat ymmärsivät, että yhteistyö Neuvostoliiton avaruusjärjestön kanssa voisi olla hedelmällistä. Yhdysvallat suunnittelivat myös oman avaruusasemansa rakentamista, mutta rahoitusta ei koskaan löytynyt.
Ainoa järkevä vaihtoehto olikin lyödä Neuvostoliiton kanssa hynttyyt yhteen ja lähettää amerikkalaisia astronautteja koulutettavaksi, ja päätös oli lopulta helppo tehdä.
Kaikkiaan 1970-luvulla alkaneen yhteistyön aikana tehtiin 11 miehitettyä avaruuslentoa. Mir-asema poistui käytöstä vuonna 1996 lähes kymmenen vuoden jälkeen; tällöin kylmä sota oli tullut päätökseen, ja suurvaltojen yhteistyö loi pohjan kansainvälisen ISS-avaruusaseman rakentamiselle.
Uuden avaruuskilvan jännitteet
Yhteistyö ISS-asemalla jatkuu edelleen, vaikka sekä Venäjän että Yhdysvaltain hallitukset ovat uhanneet pistää kapuloita rattaisiin. Mahdolliset jännitteet ovat kuitenkin valtiotasolla, ei avaruusjärjestöjen tai niiden jäsenten, joten tietoa jaetaan kaiken aikaa.
Yhteistyön jatkumista uhkaa myös meneillään oleva Ukrainan-sota ja Venäjälle asetetut pakotteet, mutta ISS on tulossa muutenkin tiensä päähän. Sen korjaukset ovat yleistyneet ja kallistuneet vuosi vuodelta, ja sen oli määrä eläköityä 2024. Näillä näkymin asema jatkaa kuitenkin ainakin vuoteen 2030 saakka.
Avaruuskilpa on saanut 2000-luvulla myös uudenlaisia pelaajia. Erityisesti Yhdysvalloista on noussut yksityisiä yrityksiä, jotka yrittävät päästä avaruusmarkkinoiden osingoille – suurimpina Elon Muskin SpaceX ja Jeff Bezosin Blue Origin.
Jossain päin maailmaa uudet toimijat voisivat tietää uudenlaista yhteistyötä, mutta näiden miljardöörien kohdalla tilanne on toinen. Kaksikko on ottanut vuodesta 2004 saakka yhteen lukuisia kertoja – joskus viestipalvelu X:ssä, joskus raastuvassa – eikä pelkästään avaruudellisista saavutuksista vaan myös lompakon paksuudesta.
Yritykset tekevät kyllä yhteistyötä avaruusjärjestöjen (esim. Nasan) kanssa, mikä on yksi syy vastakkainasettelulle: rahakkaita yhteistyöhankkeita ei ole liikaa tarjolla, joten jokainen yritys tekee kaikkensa päihittääkseen kilpakumppanit.
Kansainvälistä yhteistyötä jarruttaa sen sijaan Yhdysvaltain kiristyneet toimet Kiinaa vastaan, josta on kasvanut nopeasti avaruusmahti. Vuonna 2011 Yhdysvalloissa hyväksyttiin ns. Wolf Amendment, joka estää Nasaa käyttämästä valtion varoja yhteistyöhön Kiinan kanssa ilman kongressin hyväksyntää.
Yhdysvaltain Kiina-vastaisuus on ristiriidassa Euroopan ja Kiinan avaruusjärjestöjen kanssa, jotka ovat tehneet yhteistyötä erilaisissa tieteellisissä hankkeissa 2000-luvun alkupuolelta saakka – merkittävimpänä maapallon magneettikentän tutkiminen sekä maanpinnan ja ilmakehän olosuhteista raportoiminen.
Yhteiset pelisäännöt
Eripurasta huolimatta avaruusyhteistyö on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin. Yhä useampi maa on alkanut satsaamaan avaruushankkeisiin, mikä tarjoaa uusia potentiaalisia kumppaneita. Yksityiset avaruusyritykset ja avaruusjärjestöt puolestaan täydentävät toisiaan, jolloin teknologinen kehitys ja tutkimus ovat mahdollisimman tehokasta.
Yhteistyön lisääntyessä sille on yritetty määrittää yhteisiä pelisääntöjä, kuten Yhdysvaltain vuonna 2020 laatima Artemis Accords -sopimus. Se on osa Nasan Artemis-projektia, joka pyrkii lähettämään ihmisen takaisin Kuuhun ja perustamaan sinne tukikohdan vuoteen 2030 mennessä.
Syyskuussa 2024 yhteensä 43 valtiota on allekirjoittanut sopimuksen, mukaan lukien Australia, Japani ja Euroopan avaruusmahti Ranska. Sopimus on kerännyt myös soraääniä, sillä osa katsoo sen suosivan Yhdysvaltoja. Tästä syystä Venäjä ja Kiina eivät ole 43 maan joukossa.
Sopimuksen perusajatuksena on, että valtiot voivat julistaa Kuusta projekteilleen ”turva-alueita”, jotta muut tietävät olla varovaisia ja kiertää ne. Sopimuksessa on myös pelisääntöjä esimerkiksi
- kiertoradalle päätyvän romun rajoittamisesta
- tieteellisen datan jakamisesta
- historiallisten merkittävien paikkojen koskemattomuudesta.
Monet valtiot ovat sitoutuneet yhteisiin pelisääntöihin, mikä ei voi olla kuin hyvä asia. Sopimuksen oletetaan myös houkuttelevan lisää valtioita puoleensa. Se tulee kuitenkin aiheuttamaan eripuraa niin kauan kuin sille löytyy vastustajia.
Esimerkiksi useat Afrikan maat ovat kääntyneet mieluummin Kiinan kelkkaan, jonka tavoitteena on nousta johtavaksi voimaksi Kuussa. Olisikin sinisilmäistä ajatella, että kaikki valtiot asettuisivat tässä(kään) asiassa samalle puolelle.
Niin kauan kuin suurvallat kilpailevat maineesta ja mammonasta, eripuralta on mahdoton välttyä. Yhteistyössä ollaan kuitenkin menossa oikeaan suuntaan, ja mitä enemmän kansakuntia puhaltaa yhteen hileen, sitä valoisampi tulevaisuus avaruustutkimuksella ja maapallolla on.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
