Mitä eroa on feminismin ensimmäisen aallon ja toisen aallon välillä? Ensimmäistä aaltoa leimasi äänioikeuden saaminen naisille. Tämän jälkeen naisliike jatkoi työtään erilaisten oikeuksien ja kysymysten parissa. Joistain toisen aallon aikaisista sukupuolten epätasa-arvoa aiheuttavista ongelmista keskustellaan edelleen.
Feminismin ensimmäisen aallon eli vaiheen ajanjakso on ollut kaikista pisin alkaen aina 1800-luvulta 1950-luvulle asti. Feminismin toisen aallon katsotaan ajoittuvan 1960-luvun alusta 1990-luvulle. Tämän toisen aallon aikana korostettiin sitä kuinka poliittinen ja kulttuurinen eriarvoisuus liittyvät erottamattomasti toisiinsa.
Toista aaltoa pidettiin kansainvälisempänä ja yhtenäisempänä kuin ensimmäistä aaltoa. Vaikka monissa maissa naiset olivat jo saaneet äänioikeuden, ei muut oikeudet vieläkään kuuluneet heille. Oli aika syventyä hajottamaan kaikkien elämän osa-alueiden vanhentuneita valtarakenteita sukupuolten välillä.
Feministisen liikkeen ajamia asioita
Vaikka feminismistä oli tullut entistä yhtenäisempää ja organisoidumpaa sen varhaisaikoihin verrattuna, oli liikkeen sisällä paljon liikehdintää - ja jopa erimielisyyksiä. Toisen aallon aikana nähtiin muun muassa feministien jakautuminen kahteen eri ryhmään, joita kutsutaan edelleen liberaalifeministeiksi ja radikaalifeministeiksi.
Mitä on liberaalifeminismi?
Liberaalifeministit pyrkivät edistämään ja saavuttamaan sukupuolten tasa-arvoa oikeudellisten ja poliittisten uudistusten avulla. Tätä ryhmää kutsutaan usein myös valtavirran feminismiksi. Liberaalifeminismin juuret ovat ensimmäisen aallon feminismissä ja klassisessa liberalismissa.
Klassinen liberalismi liittyy myös sosiaaliseen liberalismiin. Tämän feministisen liikkeen pioneereja ovat muun muassa Mary Wollstonecraft ja Frances Wright. Liberaalifeministien näkemykset ja mielipiteet ovat enemmän maltillisia ja keskittyivät tuohon aikaan erityisesti koulutukseen.
Mitä on radikaalifeminismi?
Tämä feministinen suuntaus syntyi 1960-luvulla ja vaatii yhteiskunnan jyrkkää uudelleenjärjestelyä. Sitä kuvaa erityisesti patriarkaatin totaalinen vastustaminen niin yhteiskunnan rakenteiden kuin sosiaalisten normien tasolla. Radikaalifeminismiä on syytetty jopa puhtaasti miesvihasta.
Haluaisitko oppia lisää historian kiehtovasta maailmasta? Historian opiskelu onnistuu helposti sekä etänä että lähiopetuksessa.
Suurin ero radikaalifeminismin ja liberaalifeminismin välillä löytyy niin sanotusti ongelman "ytimestä". Radikaalifeministit näkevät patriarkaatin kaiken syynä. Liberaalifeminismi sen sijaan nojaa tasa-arvoisiin yhteiskunnallisiin oikeuksiin eikä ota samalla tavalla huomioon muita sukupuolten välisiä valtasuhteita.
Molemmat feministiryhmät kohtaavat kiitosta ja kritiikkiä. Toisen aallon feminismi tunnetaan iskulauseesta "yksityinen on poliittista", joka on peräisin radikaalifeministeiltä. Se kuvaa hyvin feminismin toisen aallon näkökulmia verrattuna ensimmäiseen aaltoon.
Tee testi maailmanhistoriasta!
Sukupuolinormien haastaminen
Tälle toisen aallon ajanjaksolle on ominaista naisten tietoisuus tasa-arvon mahdollisuuksista kaikilla elämän osa-alueilla: seksuaalisuudessa, perheessä, kotirooleissa, työelämässä ja koulutuksessa. Huomattiin, että lähes kaikki osa-alueet olivat miesvaltaisia tai miesten kontrolloimia.
Aikaisemmin mainittu käsite, patriarkaatti, määritellään institutionalisoituneeksi sosiaaliseksi järjestelmäksi, jossa miehet hallitsevat. Tämä voi viitata myös miesten yleiseen määräysvaltaan naisia kohtaan. Toisin sanoen, miehet päättävät enemmän tai vähemmän naisten tekemisistä ja mahdollisuuksista.
Naisten pääsy koulutukseen antoi heille mahdollisuuden tutkia näitä käsitteitä ja niiden ilmentymistä elämän eri osa-alueilla. Näin ollen rakenteiden kritisoiminen ja argumentointi epätasa-arvoisuutta vastaan oli tehokkaampaa.
Feminismi aatteena on osa monia (tieteen)aloja kuten politiikkaa, sosiologiaa, historiaa ja kirjallisuutta. On vaikea sanoa osa-aluetta, johon se ei liittyisi edes jonkin verran. Ensimmäisten aaltojen aikana feminismi tuli nimenomaan naisilta, vaikka molemmat sukupuolet voivat edistää tasa-arvoa.
Feministiset kirjailijat
Feministisillä kirjailijoilla oli tärkeä rooli seksismiä vastaan. Naisten tyytymättömyyttä asemaansa kohtaan yhteiskunnassa pystyi tuomaan esiin kirjoittamisen avulla. Ajan vaikuttavien kirjailijoiden joukossa oli muun muassa Betty Friedan. Hän julkaisi teoksen The Feminine Mystique Yhdysvalloissa vuonna 1963.
Ranskalaisen Simone de Beauvoirin vuonna 1949 julkaistu kirja The Second Sex (suom. Toinen sukupuoli) jätti jälkensä feminismiin kautta historian. 1970- ja 1980-lukujen feministiaktivistit käsittelivät kirjoituksissaan enemmän poliittisia ja seksuaalisia kysymyksiä näiden naiskirjailijoiden teosten avulla.
Kulttuuri ja liiketoiminta
Vallitsevan seksistisen kulttuurin vastustamiseksi naiset loivat oman kulttuurinsa, jonka avulla korostettiin positiivisia ja voimaannuttavia mielikuvia naisista. Nämä mielikuvat luotiin muun muassa musiikin, elokuvien ja muodin avulla.
Esimerkiksi australialaisen Helen Reddyn kappaleesta "I Am Woman" tuli feministien suosima kappale. Saksassa naiset tuottivat feministisiä pitkiä elokuvia ja TV-filmejä, kuten Helke Sanderin Eine Prämie für Irene (suom. Palkinto Irenelle).
Liiketoiminnassa naiset eivät jääneet jälkeen ja he perustivat yrityksiä, kuten kirjakauppoja, mediayhtiöitä ja ravintoloita. Itsenäisyys ja mahdollisuus työntekoon sekä työoikeudet kuuluivat toisen aallon feminismiin. Tavoitteena oli saavuttaa yhtäläiset oikeudet myös työelämässä.
Yhteiskunnalliset muutokset
Naisten jatkokoulutus ja heidän läsnäolonsa uusilla osa-alueilla mahdollistivat keskustelun yhteiskunnallisten muutosten aikaansaamiseksi. Feministit taistelivat muun muassa lisääntymisoikeuksien puolesta sekä seksuaalisen häirinnän ja perheväkivallan lopettamiseksi.
Esimerkiksi Suomessa avioliiton sisäinen raiskaus tuli tuomittavaksi teoksi vasta vuonna 1994 eli vain noin 30 vuotta sitten. Aikaisemmin kyseessä ei ollut rikos, koska avioliitossa nainen nähtiin miehen omaisuutena.
Myös vasta vuonna 1970 Suomessa tuli voimaan aborttilaki, joka mahdollisti abortin naisen omasta pyynnöstä tietyin ehdoin. Tämä laki on edelleen voimassa tänäkin päivänä, vaikka sen uudistamisesta on puhuttu pidempään.
Myös ehkäisyn käyttö lisääntyi Suomessa merkittävästi 1950-luvulta lähtien. Tuolloin peräti yli 50 % käytti jotain ehkäisyä. Tätä ennen ehkäisyn käyttö oli ollut huomattavasti vähäisempää. Monet toisen aallon saavutukset koskettivatkin erityisesti lisääntymis- ja seksuaalioikeuksia.
Naisten kansainvälinen asema
Feministiset liikkeet olivat voimissaan ympäri maailmaa, mutta enimmäkseen länsimaissa toisen aallon aikana. Lontoossa pidettiin vuonna 1967 komission tapaaminen, joka kulkee englanniksi nimellä United Nations Commission on the Status of Women.
Tuolloin eri maiden edustajat tekivät aloitteen YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan perustamisesta. Tällä pyrittiin tutkimaan ja arvioimaan naisten tilannetta eri maissa. Esimerkiksi Saksassa, Espanjassa ja Ruotsissa feminismin toinen aalto alkoi 1960-luvulla, mutta muissa maissa, kuten Turkissa tai Israelissa, toinen aalto alkoi vasta noin 1980-luvulla.
On hyvä huomioida, että UN Women eli Yhdistyneiden kansakuntien tasa-arvojärjestö ei ole sama asia kuin yllä mainittu komissio. Yhdistyneiden kansakuntien tasa-arvojärjestö UN Women on perustettu vasta reilut kymmenen vuotta sitten vuonna 2010 yleiskokouksen päätöksellä.
Syrjintä ja kritiikki
Valkoisten naisten kohdalla saavutetusta edistyksestä huolimatta edistys ei silti koskenut mustia, alkuperäiskansoja tai köyhiä naisia. Näitä ryhmiä syrjittiin edelleen useilla rintamilla, joissa muutoin taisteltiin feminismin nimissä toisen aallon aikana.
Esimerkiksi mustien naisten lisääntymisoikeutta ja oikeuksia ei kunnioitettu. Yhdysvalloissa mustien afroamerikkalaisten naisten ja köyhien naisten piti edelleen hoitaa abortit salassa yhteiskunnalta, mikä vaaransi heidän henkensä.
Mustia toisen aallon feministejä olivat muun muassa yhdysvaltalaiset Angela Davis ja Audre Lorden. Audren tunnettuja teoksia olivat esimerkiksi Sister Outsider ja The Black Unicorn -kokoelmat.
Myös muut vähemmistöryhmät, kuten latinot ja intiaanit, kärsivät sterilisaatioiden väärinkäytöstä. Heitä "vastaan" oli tuohon aikaan useita sterilointikampanjoita käynnissä. Käytännössä tämä tarkoitti, että monia tuon ajan etnisten vähemmistöjen edustajia on steriloitu ilman heidän suostumustaan.
Vielä toisenkin aallon aikana feminismi keskittyi lähinnä keskiluokkaisen valkoisen naisen asian ajamiseen. Vähemmistöryhmät alkoivat perustaa omia feministisiä liikkeitään. Pian siirryttiin feminismin kolmannen aallon aikakaudelle, jossa myös vähemmistöjen epäoikeudet saivat enemmän huomiota.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
