Tenniksessä ei jää koskaan epäselvyyttä siitä, kuka lähtee kotiin voittajana ja kuka häviäjänä.

Chris Evert

Tennis on "parhaimmillaan" yksinkertainen peli: palloa lyödään vuoron perään verkon yli siinä toivossa, että vastustaja epäonnistuu palautuksessa. Tulostaululla juoksee outoja numeroita ja tuomari käyttää outoja sanoja, mutta pelistä nauttiminen ei vaadi niiden ymmärtämistä.

Jos tenniksen maailmaan haluaa kuitenkin sukeltaa syvemmälle, pitää ymmärtää pisteitä, pelejä ja eriä, jotka ratkaisevat ottelun voittajan. Tämä artikkeli esittelee ottelun kulkua ja tenniksen numeropeliä tarkemmin.

Parhaat opettajamme saatavilla aiheessa tennis
Christoffer
5
5 (2 arvostelua)
Christoffer
55€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Joona
Joona
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Christoffer
5
5 (2 arvostelua)
Christoffer
55€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Joona
Joona
30€
/h
Gift icon
Ensimmäinen tunti ilmaiseksi!
Hyppää kyytiin!

Pisteenlasku: 15, 30 ja 40

Tennisottelun voittaa pelaaja, joka saavuttaa ensimmäisenä sovitut erävoitot (sets). Erävoitto vaatii riittävän määrän pelivoittoja (games), ja yksi peli koostuu neljästä pisteestä (points): 15, 30, 40 ja peli. Molemmat pelaajat aloittavat nollasta, ja syöttäjän pisteet esitetään ensin.

Jokainen piste (eli pallo) alkaa syötöllä ja päättyy yhdellä neljästä tavasta:

  1. Pallo lyödään verkkoon.
  2. Pallo lyödään rajojen yli.
  3. Pallo pomppaa vastustajan puolella kahdesti niin, että ensimmäinen pomppu on rajojen sisällä.
  4. Syöttö epäonnistuu kahdesti peräkkäin.
blur_circular
Pisteytyksen alkuperä

Tenniksen pisteytys juontuu todennäköisesti vanhaan tapaan laskea pisteitä kellotaululla, jossa vartit (15, 30 ja 45) muodostavat selkeät ja yhtä suuret lohkot. Kun tapa levisi Ranskasta Englantiin, 45:stä tuli 40, sillä se on helpompi ja nopeampi lausua.

Tässä vielä ottelun kulku tiivistetysti:

  1. Pelaajan tavoitteena on voittaa jokainen peli, mikä vaatii vähintään neljä pistettä (15 –> 30 –> 40 –> peli). Neljän pisteen lisäksi tarvitaan vähintään kahden pisteen ero. Jos tilanne on tasan 40–40, pelin voittaminen vaati kaksi peräkkäistä pistettä.
  2. Erävoitto vaatii 6 pelin voittamista. Erän voittaa pelaaja, joka voittaa ensimmäisenä 6 peliä vähintään kahden erolla. Jos tilanne on tasan 6–6, voittaja ratkaistaan tiebreakilla (myös tie-break).
  3. Ottelun voittaa pelaaja, joka voittaa sovitun määrän eriä. Pienemmissä turnauksissa pelataan usein paras kolmesta -formaatilla (kahteen erävoittoon), suuremmissa paras viidestä (kolmeen erävoittoon).

Tenniksen pisteytys ei siis ole mahdottoman mutkikas, vaikka numerot ovat outoja. 15 voi ajatella ensimmäisenä, 30 toisena ja 40 kolmantena pisteenä, ja seuraava neljäs piste voittaa pelin, jos eroa on vähintään kaksi pistettä.

Tasatilanteessa 40–40 metsästetään kahden pisteen kaulaa: ensin voitetaan etu (Ad) ja sitten peli. Jos edun häviää, tilanne palaa tasatilanteeseen 40–40 ja metsästys alkaa alusta. Erävoittojen tasatilanne 6–6 ratkotaan sen sijaan tiebreakilla, jonka tavoitteena on nopeuttaa ottelun kulkua.

Haluaisitko aloittaa tenniksen tai kehittyä pelaajana? Toinen artikkelimme esittelee tenniksen yleisimpiä virheitä ja niiden korjaamista.

Ruskea kananmuna, jossa hymynaama
Pelin 0–0 tilanne on englanniksi "love", joka juontuu ranskan kielen kananmunaa tarkoittavaan l'œuf-sanaan. Kananmuna muistuttaa muodoltaan nollaa. Kuva: Unsplash/Annie Spratt

Tenniksen tiebreak

Tenniksen erävoitto vaatii 6 pelivoittoa vähintään kahden erolla, esimerkiksi 6–1 tai 6–4. Jos tilanne on 6–5, tarvitaan vielä yksi voitettu peli, jotta ero kasvaa kahteen (7–5). Eron tavoittelua ei kuitenkaan jatketa loputtomiin, vaan tilanteessa 6–6 siirrytään tiebreakiin ottelun nopeuttamiseksi.

Toisin kuin pelien pisteytyksessä, tiebreakissa käytetään tavallisia numeroita ykkösestä eteenpäin. Tavoitteena on voittaa 7 pistettä eli palloa – jälleen vähintään kahden pisteen erolla. Tässä tarkemmat säännöt:

  1. Syöttövaihto: Tiebreakin alussa toinen pelaajista syöttää kerran, jonka jälkeen syöttövuoro vaihtuu kahden syötön välein.
  2. Puoltenvaihto: Tiebreakissa pelaajat vaihtavat puolia joka kuudennen pisteen jälkeen. Näin varmistetaan tasavertaiset olosuhteet (esim. tuuli ja aurinko).
  3. Tavoite: Tavoitteena on voittaa ensimmäisenä 7 pistettä. Tiebreak jatkuu kuitenkin niin pitkään, että toinen pelaajista saavuttaa kahden pisteen eron (esim. 12–10).
  4. Erävoitto: Tiebreakin voittanut pelaaja voittaa kyseisen erän 7–6. Tulostaululla tiebreakin tulos merkitään yläindeksiin pelivoittojen kanssa, esim. 712 ja 610.

Tietyissä formaateissa pelataan myös "super tiebreakia", joka pelataan 7 pisteen sijaan 10 pisteeseen. Muuten säännöt ovat samat, eli voittoon vaaditaan vähintään kahden pisteen ero. Super tiebreakiin voi törmätä esimerkiksi nelinpelissä, kolmannen erän korvaajana amatööriotteluissa sekä Grand Slam -turnausten viimeisissä erissä.

Grand Slam -turnaushistorian pisin tiebreak nähtiin vuoden 2024 Australian avoimissa, kun Jelena Rybakina ja Anna Blinkova mittelöivät hurjat 42 palloa. Tässä tapauksessa tiebreak ei tarjonnut nopeaa ratkaisua erään vaan 30 lisäminuuttia huipputennistä:

Miten pistetilanne näkyy kentällä

Tenniksen pisteenlasku tarkoittaa sitä, että pelaajat tarvitsevat nopeiden jalkojen ja tulisten lyöntien lisäksi keskittymiskykyä, resilienssiä ja tunnekontrollia. Vaikka ottelun aikana voittaisi enemmän pisteitä kuin vastustaja, se ei aina tuo otteluvoittoa, jos häviää ratkaisevat pallot. Tämä on pisteenlaskutavan kauneus ja raakuus.

Neljän pisteen voittaminen kahden erolla on yksinkertainen kaava, mutta tasatilanteessa 40–40 peli voi jatkua loputtomiin kahden peräkkäisen pisteen metsästyksessä. Tasaiset pelit ratkotaankin usein pitkissä palloissa, jotka vaativat kylmäpäisyyttä.

blur_circular
Pisteet eivät ole kaikki kaikessa

Vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan tennisottelun voi hyvin voittaa, vaikka häviäisi kokonaispisteissä – näin käy noin 4,5 % otteluista (eli noin 1 ottelu 22:sta). Vuoden 2010 Wimbledonissa John Isner voitti Nicolas Mahutin 11 tunnin maratoniottelussa, mutta pistevoitot menivät Mahutille lukemin 478–502.

Tenniksessä puhutaan usein murtopalloista eli tilanteista, joissa syötön palauttajalla on mahdollisuus voittaa kyseinen peli. Syöttäjä on yleensä tenniksessä etulyöntiasemassa – varsinkin miehissä, jossa syötöt lähtevät hurjaa vauhtia – joten syötön murto on etu sekä tulostaululla että korvien välissä.

Murtopallot ovat tennisottelun ratkaisupaikkoja. Pelaajat skarppaavat, yleisö ei meinaa pysyä housuissaan ja valmentajat nojaavat hermostuneina polviinsa. Murtopalloilla on painoarvoa, koska ne voivat kääntää momentumin – onnistunutta murtoa seuraa oma syöttövuoro, jolloin voi antaa palaa.

Tennislegenda Novak Djokovic tunnetaan poikkeuksellisesta kyvystään voittaa isoja palloja. Hyvä esimerkki tästä on 2013 Australian avointen finaali Rafael Nadalia vastaan. Djokovic onnistui ensin murtamaan Nadalin syötön ratkaisevan viidennen erän tilanteessa 5–5 ja pitämään oman syöttönsä vaikeuksien jälkeen:

Tenniksen historia on täynnä vastaavanlaisia esimerkkejä. Rafael Nadal, Roger Federer, Pete Sampras, Björn Borg, Boris Becker ja Serena Williams ovat kaikki paitsi tennislegendoja myös pelaajia, joiden suoritustaso nousi ratkaisueriin ja -palloihin.

Monesti kyse on uskalluksesta pelata rohkeasti, kun panokset ovat suurimmillaan. Pistetilanne vaikuttaakin lyöntiratkaisuihin ja taktiikkaan. Tiukassa paikassa syötön voi laittaa varmasti kenttään tai lähteä hakemaan ässää kovalla riskillä. Palauttaja voi samalla tavalla pelata pidempää rallia ja odottaa virheitä tai iskeä tilaisuuden tullen.

Tennisottelun voittaja ei välttämättä olekaan koko ottelun vaan ratkaisupallojen paras pelaaja. Pisteenlasku ei ole pelkkää numeropeliä vaan draamankaari, jossa tasatilanteet, murtopallot ja eräpallot ovat kaikki potentiaalisia käännekohtia ja tarinoita.

Tässä viisi viimehetken vinkkiä, jotka auttavat käsittelemään tennisottelun ylä- ja alamäkiä:

  1. "Neliöhengitys" rauhoittaa keskushermostoa: hengitä 4 sekunnin ajan sisään, pidä hengitystä 4 sekuntia, hengitä 4 sekunnin ajan ulos ja pidä hengitystä 4 sekuntia ennen uutta kierrosta.
  2. Tee positiivisia mielikuvaharjoitteita: kun ratkaisupallot käy mielessä läpi ja kuvittelee onnistuvansa niissä, itseluottamus kasvaa, eivätkä tilanteet tule yllätyksenä.
  3. Pelaa pallo kerrallaan: vaikka pisteenlasku luo painetta, kentällä kannattaa keskittyä hetkeen ja jokaiseen pelattavaan palloon.
  4. Luo rentoutumisrutiini: taukoja varten on hyvä keksiä esimerkiksi hengitysharjoituksia, venytyksiä, positiivisia ajatuksia tai tsemppaavia sanoja, jotka auttavat rentoutumaan.
  5. Hyväksy epävarmuudet: koska tennis on ennalta-arvaamatonta, kentällä kannattaa keskittyä vain niihin asioihin, joihin voi oikeasti vaikuttaa.

Onnea ja menestystä kentälle ja ratkaisupalloihin!

Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!

5,00 (1 arvio(t))
Ladataan...

Markus

Kieli-intoilija, kääntäjä ja sisällöntuottaja, jonka intohimoja ovat erityisesti kielet, kulttuurit ja urheilu.