Monet viulistit haaveilevat opettajan urasta. Tavoitteena voi olla omien oppien jakaminen eteenpäin tai tienata soittamisen sivussa. Opettajuus voi kuitenkin jäädä haaveeksi, jos CV:ssä ei ole musiikkialan opintoja tai virallista opettajan pätevyyttä.
Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen! Vaikka muodollisista pätevyyksistä on hyötyä, viulunsoiton opettajaksi voi päätyä muitakin reittejä. Opetustaival voi alkaa esimerkiksi some- tai YouTube-videoilla tai tarjoamalla yksityistunteja kavereille.
Prioriteettilistan kärjessä eivät siis ole tutkinnot vaan opettajan soitto- ja viestintätaidot, kyky ohjata muita ja halu jakaa oppejaan eteenpäin. Tämä blogiteksti esittelee vaihtoehtoisia reittejä viulunsoitonopettajan ammattiin ja mitä ne vaativat.
Voiko epäpätevä opettaa?
Tottahan toki! Monet muusikot ovat rakentaneet pitkän uran ilman akateemisia tutkintoja, mutta se vaatii sinnikkyyttä ja oikeanlaista motivaatiota. Itseoppineisuudesta voi olla myös hyötyä, sillä se kehittää luovuutta, ongelmanratkaisutaitoja ja kärsivällisyyttä, jotka ovat hyvän opettajan tunnusmerkkejä.
Itseoppineiden voi olla helppo astua aloittelijan tai yksityisoppilaan saappaisiin, sillä samoja ongelmia on joutunut ratkomaan itse. He voivat myös lähestyä tekniikkaa, teoriaa ja harjoittelua luovasti ja "laatikon ulkopuolelta", mikä tarjoaa erilaisille oppijoille mahdollisuuksia oppia.
Opettajaksi ryhtyminen vaatii kuitenkin ripauksen realismia. Itseoppineen soittajan ja opettajan työkalupakki on usein pätevää opettajaa kapeampi, mikä voi vaikuttaa työllistymiseen ja opetuksen sisältöön. Aluksi voi olla luontevaa keskittyä alkeisiin ja lisätä haastetta vähitellen kokemuksen karttuessa.
Viulu on myös vaativa ja keholle herkkä soitin, ja opettajan vastuulla on opettaa turvallista, ryhdikästä ja taloudellista soittoa. Opettajan ei tarvitse soittaa konserttoja ulkomuistista, mutta perusasioiden tulee sujua selkeästi ja johdonmukaisesti. Jos se onnistuu, todistuksilla ei ole kauheasti väliä!
Millainen on hyvä opettaja?
Tutkinnot voivat avata ovia, mutta opettajuus syntyy käytännön työllä. Tämä korostuu viulunsoitossa ja yksityisopetuksessa, sillä jokainen oppija etenee hieman eri tahtiin, eri tavoin ja eri syistä. Opettajan tehtävänä on huomata nämä erot ja rakentaa opetus niiden ympärille.
Musiikissa on helppo ajatella, että hyvä opettaja on ennen kaikkea taitava soittaja. Soittotaidoista on hyötyä, mutta opettaminen on paljon muutakin. Viuluvirtuoosin voi olla vaikea avata simppelitkin asiat muille, kun taas keskitason soittajalle se voi tulla luonnostaan.
Opettajan työn ytimessä ovat siis aivan toisenlaiset taidot:
Oppilaat eivät kaipaa pitkiä esitelmiä tai virtuoosimaista soittoa vaan konkreettisia ja ymmärrettäviä neuvoja. Hyvä opettaja huomaa, milloin selitys ei uppoa, ja osaa lähestyä asiaa uudella tavalla.
Lapset, aikuiset aloittelijat ja edistyneet seniorit tarvitsevat kaikki hieman eri asioita. Opettajan pitää tunnistaa, milloin oppilas kaipaa tukea, milloin haastetta ja milloin kevennystä.
Hyvä opettaja ei kiirehdi. Oppilaan pitää omaksua ja hallita perustaidot ennen vaativimpia aiheita, mikä vaatii opettajalta kärsivällisyyttä ja pitkän tähtäimen visiota.
Motivaatio ei pysy yllä itsestään. Aloittelija tarvitsee säännöllisiä onnistumisia, selkeitä haasteita ja musiikkia, joka tuntuu omalta. Oikea-aikainen palaute on usein tarkkaa teknistä ohjausta tärkeämpää.
Vaikka näitä kaikkia voi oppia ja kehittää alan opinnoissa, ne eivät riipu todistuksista. Ne syntyvät kokemuksesta, kiinnostuksesta ihmisiin ja halusta auttaa toista oppimaan. Siksi epäpätevästä viulistista voi kasvaa loistava opettaja – kenties jopa koulutettua kollegaa parempi!
Katsaus opetusvaihtoehtoihin
Monet yhdistävät musiikinopetuksen konservatorioihin ja musiikkiopistoihin, mutta opetuskenttä on todellisuudessa paljon tätä värikkäämpi. Vaihtoehdoista monet sopivat myös epäpäteville opettajille, kunhan opetus on johdonmukaista ja laadukasta.
Yksityisopetus ja kotistudiot
Yksityisopettajaksi ryhtyminen on helpoin ja joustavin tapa tarjota soitto-opetusta. Tunteja voi pitää kotona, oppilaan luona tai vaikkapa etäyhteydellä. Yksityisopettajana voi rakentaa oman tyylin, aikataulun ja oppimispolut, ja oppijat arvostavat usein laadukasta opetusta enemmän kuin virallisia papereita.
Yksityisopetus on houkuttelevaa myös siksi, että opettajana voi vaikuttaa oppilaskatraaseen. Opettamisen voi aloittaa alkeis- ja varhaisvaiheen oppilaista tai omasta tyylisuunnasta ja laajentaa repertuaaria opetuskokemuksen karttuessa.
Etäopetus ja verkkokurssit
Verkko-opetus on yleistynyt viime vuosina kovaa vauhtia, eikä hidastumisesta näy merkkiäkään. Moni oppilas on valmis etätunteihin, etenkin haja-asutusalueilla ja kiireisen arjen keskellä. Etäopetus voi olla yhtä tehokasta kuin lähiopetus, kunhan viestintä on selkeää ja yhteydet kunnossa.
Jos selittäminen ja sisällön tuottaminen ovat lähellä sydäntä, opettajan voi tehdä myös
- lyhyitä opetusvideoita
- harjoitussarjoja
- blogitekstejä
- viulukursseja aloittelijoille.
Materiaaleja voi käyttää markkinoinnissa tai niitä voi kaupitella varsinaisena palveluna. Molemmat voivat toimia, kunhan sisältö on selkeää ja käytännöllistä ja vastaa oppilaiden tarpeita. Tämä käytännönläheinen video on saavuttanut YouTubessa satojatuhansia silmäpareja:
Yksityinen sektori ja pienet toimijat
Iso osa soitto-opetuksesta keskittyy oppilaitoksiin, mutta yksityisellä sektorilla riittää myös kysyntää opettajille. Suomessa on esimerkiksi pienempiä musiikkikouluja, yhdistyksiä, kerhoja ja yrityksiä, jotka voivat painottaa tutkintojen sijaan käytännön osaamista, persoonaa ja opetustyyliä.
Näiden kautta voi tarjota esimerkiksi
- soitinkokeiluja
- viulunsoiton perusteita
- lyhytkursseja
- työpajoja.
Toiminta on usein iltapainotteista ja projektiluonteista, mikä tekee siitä joustavan tavan kartuttaa kokemusta opintojen tai muun työn ohessa.
Yhteisölliset projektit ja kerhotoiminta
Nuorisotalot, kulttuurikeskukset ja kerhot voivat järjestää musiikkitoimintaa, joka työllistää monenlaisia muusikoita. Papereita tärkeämpää on rakentaa innostava ilmapiiri, ruokkia oppilaiden luovuutta ja tarjota soittoharrastukselle selkeä suunta.
Valintoja puntaroidessa kannattaa miettiä omia vahvuuksia ja tavoitteita. Yksityisopetus toimii hyvin, jos haluaa edetä omassa tahdissa ja rakentaa henkilökohtaisia suhteita oppilaisiin. Ryhmäopetus ja kurssit painottavat puolestaan musiikin yhteisöllistä puolta.
Tärkeintä on aloittaa sieltä, missä tuntee olonsa mukavaksi ja varmaksi. Eri tapoja voi myös yhdistellä: yhtenä päivänä voi opettaa viulunsoiton alkeita, toisena pitää etäkurssia ja kolmantena tuutata somen pullolleen soittovinkkejä!
Opetusta onkin usein paras lähestyä maltilla ja pienin askelin. Uuden opettajan kalenteri on harvoin tupaten täynnä tunteja, joten vapaa-ajan voi käyttää muihin töihin, itsensä kehittämiseen tai esimerkiksi markkinointiin.
Oman polun rakentaminen
Viulunsoitossa on tietyt peruspilarit, jotka jokaisen opettajan olisi hyvä hallita:
- musiikin teoria ja nuotinluku
- soittamisen ergonomia
- jousenkäyttö ja hallinta
- sormitukset
- virittäminen ja huolto
Opettajana voi kuitenkin pärjätä, vaikkei kaikki olisi täydellisesti hallussa. Opetus voi keskittyä tiettyyn osa-alueeseen, ja omaa osaamistaan voi kehittää kursseilla, työpajoilla ja kirjallisuudella. Jos siis kalenteri ei pursuile oppitunteja, mieti, missä voisit kehittyä.
Opettajan identiteettikään ei synny yhdessä yössä. Jokaiselta tunnilta voi oppia uusia tapoja kohdata oppilaita, selittää asioita ja rakentaa luottamusta. Oppiminen onkin molemmin puoleista: oppilas kehittyy viulunsoitossa ja itse opettamisessa.
Summa summarum: viulunsoiton opettaminen ei vaadi tutkintoja tai virtuoosimaista soittotaitoa. Molemmista on hyötyä – ja tietyissä paikoissa niitä jopa vaaditaan – mutta yksityisopettajana voi menestyä myös muin avuin. Mikset siis aloittaisi opetustaivalta Superprofilla?
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
