Jos maailmasta katoaisi sähköt, yhteiskuntaa kohtaisi katastrofi: sairaalat, tehtaat ja kaupat joutuisivat sulkemaan ovensa, kodeista tulisi kylmiä ja pimeitä, viestintä ja julkinen liikenne tyssäisivät kuin seinään ja vedenjakelu loppuisi ennemmin tai myöhemmin.
Vaikka länsimainen yhteiskunta rakentuu pitkälti sähkön varaan, näin ei ollut pitkään. Ensimmäiset sähköön liittyvät havainnot tehtiin ennen ajanlaskun alkua, mutta sitä opittiin hyödyntämään järjestelmällisesti vasta 1800-luvulla. Sähkön historia pitääkin sisällään monia mielenkiintoisia sattumuksia, löydöksiä ja keksintöjä, jotka ovat muovanneet maailmasta sellaisen kuin se on.
Jos jäät artikkelin luettuasi kaipaamaan lisää knoppitietoa historiasta, Superprof-blogista löytyy artikkeleita eri asioiden historiasta Suomessa.
Sähkön varhaiset keksinnöt
Sähköön liittyvät ensimmäiset havainnot tehtiin tiettävästi antiikin Kreikassa. Noin 600-luvulla eaa. kreikkalainen filosofi Thales Milestoslainen huomasi, että kun meripihkaa hankaa turkista vasten, se vetää puoleensa kevyitä esineitä, kuten höyheniä. Thales oli tietämättään paikantanut staattisen sähkön.
Meni kuitenkin pitkä aika ennen kuin sähkö alettiin tutkia järjestelmällisesti. Vuonna 1600 englantilainen tutkija William Gilbert julkaisi uraauurtavan teoksensa De Magnete, joka kuvaa eri aineiden sähköistymistä. Hän myös lanseerasi sähkön englanninkielisen electric-termin kreikan meripihkaa tarkoittavasta sanasta electron.
Varsinainen tieteenala sähköstä tuli 1700-luvulla. Charles François Dufayta pidetään sähköisyyden ja sähkövarauksen tutkimuksen pioneerina, joka tunnisti kaksi erityyppistä sähköä. Myöhemmin Benjamin Franklin ja Ebenezer Kinnersley nimesivät nämä positiiviseksi ja negatiiviseksi varaukseksi.
Yleiseen kysymykseen "Kuka keksi sähkön?" ei olekaan yhtä oikeaa vastausta. Kysymys on itsessään harhaanjohtava, sillä sähkö on ollut aina osa luontoa. Kukaan ei siis keksinyt sähköä vaan erilaisia tapoja tutkia, hyödyntää ja käyttää sitä.
Teoriasta ja tutkimuksesta alettiin siirtyä lähemmäs käytäntöä 1700-luvun loppupuolella. Luigi Galvani huomasi vuoden 1786 kuuluisassa tutkimuksessaan, että staattisen sähkön purkautuminen sai sammakon jalan nykimään.
Vaikka jalka ei itsessään tuottanut sähköä kuten Galvani ajatteli, koe raivasi tietä Alessandro Voltan kehittämälle Voltan patsaalle, jota pidetään pariston varhaisversiona. Patsas pystyi tuottamaan tasaista sähkövirtaa luotettavasti ja turvallisesti, mikä avasi oven monille uusille kokeille ja sovelluksille.
Mikset tutustuisi seuraavaksi kiroilun historiaan Suomessa?
Teoriasta käytäntöön
Voltan patsaan keksiminen osui vuoteen 1800, ja uusi vuosisata toi mukanaan yhä kehittyneempää sähköteknologiaa. Vuonna 1820 tanskalaisfyysikko H. C. Ørsted keksi sähkömagnetismin, kun sähkökokeiden virta liikutti pöydällä olevan kompassin neulaa.
Brittifyysikko Michael Faraday jalosti Ørstedin ajatusta ja keksi vuonna 1831 sähkömagneettisen induktion: kun magneettia liikutetaan kuparilangan läpi, syntyy sähkövirtaa. Löydös loi pohjan generaattoreiden, sähkömoottoreiden ja muuntajien kehitykselle ja sitä kautta teolliselle vallankumoukselle.
1800-luvun loppupuolella sähkö alkoi levitä teollisuudesta ympäri yhteiskuntaa. Lokakuussa 1879 amerikkalainen Thomas Edison suoritti ensimmäisen onnistuneen hehkulamppukokeensa, mikä vauhditti sähkövalaistuksen yleistymistä.
Maailman vanhin toimiva hehkulamppu on palanut vuodesta 1901 lähtien Kaliforniassa Livermoren paloasemalla. Yli 120-vuotinen lamppu on sammutettu vain muutaman kerran huoltotöiden ja sähkökatkosten vuoksi.
Edison oli vahvasti mukana myös sähkönjakelujärjestelmien kehityksessä, ja koska kysyntä oli suurta, ympäri Yhdysvaltoja nousi 1880-luvulla lukuisia sähkölaitoksia. Sähköteknologia, -jakelu ja -tutkimus kehittyivät kuitenkin nopeasti, mikä toi Edisonille haastajia.
Siinä missä Edisonin sähkönjakelujärjestelmä nojasi tasavirtaan, hänen entinen kollegansa Nikola Tesla kannatti vaihtovirtaa. Näin syntyi vastakkainasettelu, joka kääntyi Teslan ja hänen kumppaninsa George Westinghousen voitoksi: Edisonin tasavirtajärjestelmä pystyi kuljettamaan sähköä noin 1,5 kilometrin päähän, kun taas Niagaran putouksia hyödyntävä vaihtovirtavoimala kuljetti sitä yli 400 kilometriä.
Teslan vaihtovirtajärjestelmästä tuli sähkönsiirron standardi, ja sähkövirta laajeni sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti. Sähkö yleistyi 1880-luvun aikana nopeasti teollisuudessa ja liikenteessä, ja ensimmäiset sähköiset raitiovaunut otettiin Yhdysvalloissa käyttöön vuonna 1888.
Kaksi vuotta myöhemmin Lontoossa aiemmin hiilellä toiminut maanalainen kytkettiin sähköverkkoon, ja sähköautoista tuli bensa-autoja yleisempiä. Samoihin aikoihin ensimmäiset sähköiset aparaatit alkoivat yleistyä amerikkalaiskodeissa, kuten puhelin (1885), pölynimuri (1908) ja jääkaappi (1913). 1900-luvun alkupuolella keksittiin myös ensimmäinen kahvinkeitin!
Sähkö saapuu Suomeen
Ei kestänyt kauaa, kun sähkö rantautui Suomeen. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen valo syttyi Finlaysonin kutomosalissa Tampereella vuonna 1882. Nopean leviämisen taustalla hääräsi Finlaysonin perustajan poika Carl von Nottbeck, joka oli työskennellyt Edisonin alaisuudessa hehkulampun keksimisen aikaan.
Tampereesta tuli näin Euroopan viides sähkövalonsa sytyttänyt kaupunki Pariisin, Strasbourgin, Milanon ja Lontoon jälkeen. Finlaysonille perustettiin myös Suomen ensimmäinen sähkölaitos, mikä näytti suuntaa koko Tampereen sähköistymiselle.
Suomen sähköistämisen pioneerina pidetään Gottfrid Strömbergiä, jonka nimi koristaa monia vanhempia sähkölaitteita. Strömberg rakensi vuonna 1881 nuorena koulupoikana Suomen ensimmäisen tasavirtakoneen, jolla pystyi tuottamaan sähkövaloa – vain kaksi vuotta Edisonin hehkulampun jälkeen!
Valmistuttuaan Polyteknillisestä Opistosta vuonna 1885 Strömberg suuntasi jatko-opintojen perässä Saksaan, joka oli sähkötekniikan edelläkävijä. Tutustuttuaan tuotannon uusimpiin saavutuksiin hän palasi Suomeen 1889 ja perusti Gottfr. Strömbergin sähköliikkeen, joka valmisti tasavirtakoneita sekä asuin- ja liikekiinteistöjen valaistuskeskuksia.
1800-luvun lopulla sähkö rajautui Suomessa lähinnä rikkaiden yksityiskoteihin ja teollisuuteen, ja paikalliset sähkölaitokset olivat asunto-, kortteli- tai yrityskohtaisia – kuten Finlaysonin kohdalla. Kun sähkö alkoi yleistyä, Suomen suurimpiin kaupunkeihin nousi kaupunkisähkölaitoksia, joita Strömberg oli rakentamassa. Samalla hän sähköisti maaseutua toimittamalla niihin sähkölaitosteknologiaa ja sähköverkkoja.
Kotitalouksissa sähkö alkoi yleistyä 1920-luvulla, jolloin noin joka neljäs suomalaiskoti oli valaistu hehkulampuilla. Varsinainen kantaverkko sai alkunsa vuonna 1929, kun Imatrankosken vesivoimalaitoksesta yhdistettiin suurjännitesiirtojohto Turkuun ja Viipuriin. Tähän sähkölinjaan pystyttiin liittämään alueellisia verkkoja, mikä vauhditti sähkön leviämistä ympäri Suomen.
1970-luvun puolessa välissä Suomessa oli enää 35 000 sähkötöntä taloutta. Koko Suomen sähköistyminen vei kuitenkin oman aikansa, sillä erityisesti Lapissa, Pohjois-Karjalassa, Hämeessä ja Kainuussa oli harvaan asuttuja, vaikeamaastoisia ja köyhiä alueita.
Suomen sähköistäminen veikin yhteensä noin 100 vuotta: Suomen ensimmäinen sähkölaitos rakennettiin Helsinkiin vuonna 1887, ja Kittilän Pokasta tuli viimeinen sähköt saanut kylä vuonna 1987.
Keksitkö muita asioita, jotka ovat onnistuneet vuosikymmenten ja -satojen aikana mullistamaan suomalaisten arjen? Tässä pikakatsaus perunan historiaan.
Sähkön merkitys ja tulevaisuus
Yllä olevat kehitysaskeleet ovat muovanneet nyky-Suomesta sellaisen kuin se on. Sähköä käytetään laajasti muun muassa lämmityksessä, valaistuksessa, ilmastoinnissa, viestinnässä, lääketieteessä ja elektroniikassa. Se on mahdollistanut myös massa- ja tehostetun tuotannon, mikä on kasvattanut tuottavuutta ja sitä kautta taloudellista kasvua.
Sähköllä on ollut ratkaiseva rooli Suomen taloudessa ja suomalaisten arjessa, eikä tilanne tule äkkiä muuttumaan. Sähkön kysynnän kasvaessa tarvitaan yhä kestävämpiä ja ympäristöystävällisiä tapoja tuottaa ja kuluttaa energiaa.
Tämän päivän energiakeskustelun keskiössä onkin uusiutuva energia: tuuli- ja aurinkovoiman sekä bioenergian osuus sähköntuotannossa on kasvanut tasaisesti, minkä tarkoituksena on vähentää hiilidioksidipäästöjä ja edistää kestävää kehitystä.
Vaikka siis sähkön suurimmat kehitysaskeleet ovat (todennäköisesti) takana päin, sähköteknologiat kehittyvät kaiken aikaa. Euroopan Unionin ilmastotavoitteilla on tässä kehityksessä tärkeä rooli, ja Suomi sekä muut maat tavoittelevat yhdessä kestävää ja ympäristöystävällistä sähköntuotantoa.
Lähteet
- Caruna. 5.10.2020. Miten sähkö tuli Suomeen? Pikakertaus historiasta nykypäivään. Viitattu 5.3.2025
- Koti-Lappi. Sähkön historia Suomessa - kuinka kaikki alkoi? Viitattu 5.3.2025
- Lehtimäki, Heidi. Sähkövalo Finlaysonille. Koskesta voimaa. Viitattu 5.3.2025
- Stampe, Pelle. 21.10.2019. Sähkön historia: Alkeellisista paristoista huipputeknologiaan. Historia. Viitattu 5.3.2025
- Suvanto, Pertti. Suomen sähköistäjä. AB Power 3/13, 10–13. Viitattu 5.3.2025
- Sähkövertailu. Sähkön historia. Viitattu 5.3.2025
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
