Yleisen käsityksen mukaan suomen kielessä riittää kirosanoja ja suomalaiset käyttävät niitä ahkerasti. Pitääkö tämä paikkansa? Kiroilevatko suomalaiset paljon, mitkä yleisimmät kirosanat ovat ja mistä ne ovat saaneet alkunsa? Tämä artikkeli avaa muun muassa näitä kysymyksiä sekä kirosanojen historiaa ja taustaa.
Entisaikojen ärräpäät
Kiroilu on liitetty pitkään sodankäyntiin. Haavoittuessa voimasanat lentävät suusta helpommin, ne auttavat kestämään kipua, ja niillä pönkitetään omaa mahtia. Ei olekaan ihme, että kiroilun juuret ovat tiettävästi antiikin kulttuureissa, kuten Rooman valtakunnassa, jonka historia on sotien värittämä.
Tästä näkövinkkelistä on ymmärrettävää, jos suomalaiset kiroilevat paljon, sillä lähes jokaisesta suvusta löytyy tarinoita talvi- ja jatkosodasta. Kun rintamalta palattiin kotiin, kiroilu yleistyi kotioloissa ja lapsia tehtiin tiuhaan, joten voimme kiittä tämän päivän perkeleistä isovanhempiamme!
Kirosanat ovat kulttuurien tuotoksia. Antiikin kreikkalaiset tai roomalaiset kiroilivat todennäköisesti eri tavalla kuin 2000-luvun suomalaiset. Kirosanat ovat kuitenkin aina nojanneet kulttuuristen tabujen rikkomiseen, jossa yleisiä aiheita ovat uskonto, sukuelimet ja eritteet.
Antiikin Roomassa ihannoitiin esimerkiksi viriilejä ja maskuliinisia miehiä. Seksiä harrastaessa ei ollut väliä, oliko kumppani mies vai nainen, kunhan mies oli aktin aktiivinen osapuoli. Roomalaismiestä saattoikin herjata kutsumalla tätä laiskaksi lakanoiden välissä.
Jos taas nainen oli aktiivinen seksin aikana, yhteiskunta piti sitä tabuna, mihin oli varmasti omat haukkuma- ja kirosanansa. Kirosanoja siis syntyi ja syntyy yhä yhteiskunnan ja kulttuuristen "sääntöjen" rikkomisesta.
Jos jäät artikkelin luettuasi kaipaamaan lisää knoppitietoa historiasta, Superprof-blogista löytyy artikkeleita eri asioiden historiasta Suomessa.
Keskiajalla uskonnon rooli korostui ympäri maailmaa, mikä heijastui kirosanoihin. Monilla suomalaisten suosimilla voimasanoilla on kirkkokielessä negatiivinen lataus, kuten saatanalla, helvetillä ja perkeleellä.
Suomesta ja muista kielistä löytyy myös vähemmän karkeita uskonnollisia voimasanoja, joilla on haluttu herättää voimakkaita tunteita, esim. ruotsin kielen herregud, englannin Jesus Christ ja suomen jumalauta. Ovatko suomalaisten suosimat kirosanat sitten kristinuskon luomuksia? Eivät, sillä monella niistä on pakanalliset juuret:
- Perkele tarkoittaa paholaista, ja se viittaa balttialaiseen ukkosenjumalaan Perkunasiin, joka tunnettiin jo noin 2000–3000 vuotta sitten.
- Niin ikään paholaiseen viittaava saatana on heprealainen laina, joka saapui suomen kieleen ruotsista. Heprean kielessä śāṭān tarkoittaa vastustajaa.
- Helvetin taustalla on skandinaavisen mytologian Hel, manalan valtiatar, ja hänen langettamansa rangaistus, Hel-vite.
- Jumalauta on muovattu hengellisestä "Jumala, auta" -huudahduksesta, ja jumala-sana esiintyy kaikissa suomen lähisukukielissä. Esimerkiksi Marin kielen jumo tarkoittaa taivasta ja ylijumalaa.
Nämä neljä kuuluvat suomen kielen suosituimpiin voimasanoihin, ja niiden pakanallinen alkuperä on sittemmin liitetty kristinuskon kontekstiin. Suomen suosituimmalla kirosanalla vitulla ei puolestaan ole uskonnollisia juuria. Kyseessä on noin tuhat vuotta vanha ruotsalaislaina, joka viittaa nykyruotsin fittan tapaan naisen sukupuolielimiin.
Suomen kielessä on myös yksittäisiä voimasanoja, jotka ovat säilyttäneet pakanalliset juurensa, kuten hiisi, tuttavallisemmin hitto, hittolainen, himputti tai hiiskatti. Tänä päivänä hiisi ymmärretään ennen kaikkea peikkona, jättiläisenä tai metsänhaltijana, mutta se viittasi alun perin pyhään paikkaan tai kalmistoon.
Kalmisto ja vainajanpalvonta liippaa lähelle manalaan, mikä on todennäköinen syy sille, miksi hiidestä tuli voimasana: nykypäivän mene helvettiin on lähisukua mene hittoon -manaukselle, jonka taustalla on mene hiiteen -kehotus.
Tiesitkö, että sähkö rantautui Suomeen vuonna 1882, jolloin Tampereelle syttyi Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen valo? Nytpä tiedät ja kohta tiedät vielä enemmän sähkön historiasta!
Suomalaisten kirosanasuosikit
Suomalaisten kirosanojen todellista määrää on vaikea arvioida, sillä niitä voi muokata lähes loputtomiin. Saatanasta tulee lasten kesken samperi tai saakeli, helvetistä helkatti ja pirusta pirskatti. Kirosanoja voi siis luokitella monella tavalla, mutta Jari Tammen Suuresta kirosanakirjasta (2016) löytyy yhteensä 5 721 hakusanaa.
Valtaosa näistä on variantteja pääkirosanoista, kuten helkatti ja pirskatti, mutta kirja listaa myös alavariantteja, joita on tuhansia. Näin ollen suomen kielessä lähennellään 10 000 kirosanan rajapyykkiä, mitä voi pitää jonkinlaisena saavutuksena!
Kirosanojen suosiosta on tehty vuosien varrella useita kyselytutkimuksia. Vuoden 2022 Me Naiset -lehden kyselyssä suomalaisten ylivoimaiseksi suosikiksi nousi perkele, joka sai 44,1 prosenttia äänistä. Kakkospaikan sai vittu – kenties sen yleisyyden ja helppouden takia – mutta se on samalla monen suomalaisen inhokkisana.
Kyselyn pronssipaikka meni "Jokin muu" -kategorialle eli vastaajien omille ehdotuksille. Vastaukset kuvastavat hyvin suomea kiroilurikkaana kielenä. Vastausten joukossa on kirjoista ja sarjoista tuttuja letkautuksia, kuten Aku Ankan pennahinen, mutta myös erilaisia kirosanayhdistelmiä, esim. vittusaatanaperkele, hevosenlehmänvittu ja sianvitunliipasin.
Suomen kielelle ominaiset yhdyssanat sopivatkin kiroiluun hyvin, mutta yhdistelmät perustuvat harvoin logiikkaan; saatananvittu on yleinen yhdistelmä, vaikka paholaisella tuskin on häpyä. Vuosien saatossa monien kirosanojen merkitys onkin hälventynyt. Harva vittua huuteleva ajattelee sen viittaavan naisten alapäähän – jos ajattelisi, se tuskin olisi tyttöjen ja naisten suosiossa.
Tässä vielä Me Naiset -kyselyn kärkiviisikko:
- perkele (44,1 %)
- vittu (22,3 %)
- jokin muu (9,2 %)
- saatana (4,2 %)
- jumalauta (2,7 %)
Suomalaiset ovat paitsi ahkeria kiroilijoita myös ahkeria kahvinjuojia. Tutustu seuraavaksi kahvin historiaan Suomessa!
Miksi suomalaiset kiroilevat?
Vaikka sotavuosista ja Tuntemattoman sotilaan rintamakiroilusta on aikaa, nuoremmat sukupolvet tuntuvat suoltavan ärräpäitä ennätystahdissa. Kirosanakirjailija Jari Tammi on esittänyt yhdeksi syyksi suomalaisten varautuneisuuden: jos juttu ei muuten luista, sisäistä painetta voi purkaa kiroilemalla.
Tammi nostaa Iltalehden haastattelussa esiin myös suomalaisten kulttuurihistorian ja kalevalahengen, jossa luonto, loitsut ja manaaminen olivat arkipäivää. Loitsut linkittyvät vahvasti kirosanoihin, sillä kiroilun voi ajatella loitsimisena eli hyvän tai pahan viestimisenä tiettyä sanaa hokemalla.
Voimasanojen yleistymiseen vaikuttaa myös kiroilukulttuurin muutos, jonka myötä nuoremmat sukupolvet suhtautuvat kiroiluun vanhempia rennommin ja jopa leikkisästi. Tammi antaa esimerkiksi englannin kristuksesta (Christ) väännetyn kraistlerin ja jumaleissönin.
Kirosanat ja kiroilukulttuuri elävätkin kaiken aikaa. Uskonnollisista kirosanoista on siirrytty yhä vahvemmin alatyylisiin voimasanoihin, kuten paska, perse ja kyrpä. Kirosanat ovat yleistyneet myös positiivisessa mielessä: "hitto sä oot taitava".
Tämä etikettimuutos herättää monessa närää, sillä kirosanat ovat luikerrelleet yhä vahvemmaksi osaksi arkista keskustelua. Ne palvelevat yhä harvemmin ”alkuperäistä” tehtäväänsä, kuten viestin vahvistamista, huomion kiinnittämistä ja kivun lievitystä.
Yhdysvaltalaistieteilijä Steven Pinker on löytänyt kirosanojen käytölle viisi päätapaa:
- Kuvaileva ("sain vittua")
- Idiomaattinen ("meni vituiksi")
- Solvaava ("haista vittu")
- Painottava ("vitun hieno")
- Katarttinen ("voi vittu!")
Kirosanojen viljely on herättänyt keskustelua lukutaidon rappeutumisesta ja sanavaraston supistumisesta: kun sanoja on käytössä vähemmän, urheilija ei olekaan ketterä tai liukasliikkeinen vaan ”vitun hyvä”. Tämä keskustelu vaikuttaa pyörivän juuri v-sanan ympärillä – muuten suomi koetaan kiroilurikkaana kielenä, ja voimasanojen käyttö voi osoittaa jopa luovuutta.
Ronskeja kirosanoja voi korvata esimerkiksi samalla tavulla alkavilla sanoilla, kuten "Voi video!", tai ruoka-aiheisilla sanoilla, mallia "Voi kyrsä" tai "Voi peruna". Perunasta puheenollen: mikset tutustuisi seuraavaksi sen historiaan Suomessa?
Kiroilu ei kuitenkaan ole Suomessa samanlainen tabu kuin monessa muussa maassa. Vaikka sitä katsotaan pahalla, kirosanoilla on monen mielessä aikansa ja paikkansa. Jos Aleksander Stubb toivottaisi uuden vuoden puheessaan "helvetin hyvää uuttavuotta", mediakohu on varma.
Virkamiesten välisistä myllykirjeistä poimittu "saatanan tunarit" on toisaalta yksi Urho Kekkosen rakastetuimmista letkautuksista, eikä Li Anderssonilta vaadittu anteeksipyyntöä, kun häntä "vitutti kuin pientä eläintä" vaalitappion jälkeen.
Kiroilun hyväksyttävyys riippuukin pitkälti kontekstista. Jos perkele lipsahtaa presidentin suusta, vastaanotto ei ole kovinkaan kaksinen, mutta jos puhujana on Milla Paloniemen sarjakuvista tuttu kiroileva siili, se on lähinnä söpöä anarkiaa.
Lähteet
- Helsingin yliopisto. Ihan v#tun outo ilmiö — emme tiedä, miksi kiroilu auttaa sietämään kipua, pettymystä ja vihaa. Viitattu 5.3.2025
- Kielikello. Miten suomalaiset kiroilivat ennen kristinuskoa? Viitattu 5.3.2025
- Kinnunen, Hanne. 15.12.2014. Perkele on yksi vanhimmista kirosanoista – tiedätkö kirosanojen taustat? Yle. Viitattu 5.3.2025
- Orlando, Alex. 14.6.2023. The History of Swear Words: Where the &%@! Do They Come From? Discover. Viitattu 5.3.2025
- Rautio, Samppa. 10.2.2021. Olemme kiroilukansaa. Iltalehti. Viitattu 5.3.2025
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
