Sinua vertaisinko suven aikaan?
Jos tämä Shakespearen kynästä syntynyt ja Aale Tynnin suomentama säe kuulostaa tutulta, olet tehnyt jo tuttavuutta sonettien kanssa. Sonetti on ollut satojen vuosien ajan runoilijoiden suosikkimuotoja, kun tapetilla on rakkaus, kauneus ja suuret tunteet.
Mikä tekee sonetista niin kestävän? Kenties sen tapa yhdistää mitta ja tunne: neljätoista riviä polkevaa rytmiä, joihin mahtuu koko universumin edestä intohimoa. Tämä blogiteksti tutkii, mistä sonetti on peräisin, mikä siitä tekee sonetin ja miten sonettien kirjoittamista voi harjoitella.
Mistä sonetti sai alkunsa?
Sonetti-nimi juontuu italian kielen sonetto-sanaan, joka tarkoittaa lyhyttä tai pientä laulua. Nimi on osuva: sonetin 1200-luvun varhaismuodot keskittyivät rakenteen sijaan musikaalisuuteen. Sonetin isähahmona pidetään sisilialaista Giacomo da Lentiniä, mutta runolajin teki kuuluisaksi aikalainen runoilija ja renessanssifilosofi Francesco Petrarca.
Petrarca törmäsi vuonna 1327 hurmaavan Laura-neitoon eikä saanut tätä mielestään. Kohtaaminen pisti runosuonen sykkimään, mistä syntyi Sonetteja Lauralle:
Rakastin aina, rakastan siis nytkin
ja kaikin päivin etsin paikkaa samaa
suloista, kyynelteni kostuttamaa,
niin usein kuin on Amor käskenytkin. --
Näin sonetista tuli eurooppalaisen runokentän kuuma tulokas ja petrarcalaisesta sonetista sen malli: 1) ensin kaksi nelisäkeistä säkeistöä (oktaavi) esittelevät lähtötilanteen tai ongelman, johon 2) kaksi kolmisäkeistä säkeistöä (sekstetti) tarjoavat näkemyksen tai vastauksen.
1500-luvulla sonetti löysi tiensä Englantiin mm. Thomas Wyattin italialaisrunojen käännösten ja Henry Howard Surreyn sonettikokeilujen myötä. Sitten saapui William Shakespeare, joka muutti runouden kurssia. Hänen ympärilleen rakentuneessa englantilaisessa sonetissa on erilainen riimikaava ja lopussa napakka säepari – runomaailman mic drop.
Sonetti jatkoi leviämistään eri maihin ja eri kieliin, jotka toivat runoihin omat vivahteensa, muotonsa ja teemansa. Sonetteja on kirjoitettu myös suomeksi, joskin monia muita runolajeja vähemmän, sillä suomen rakenteet ja säännöt eroavat italiasta ja englannista paljon.
Mistä sonetti on tehty?
Sonetti on yksinkertaisuudessaan 14-säkeinen runomitta, jossa käytetään loppusointuja. Loppusointujen järjestyksestä ja säkeiden muodoista on eri variaatioita, mutta monissa soneteissa on seuraavat piirteet:
Jos sonetissa ei ole 14 säettä, se ei ole (perinteinen) sonetti. Italialaisessa tyylissä säkeet on jaettu säkeistöiksi kaavalla 4–4–3–3, englantilaisessa sonetissa puolestaan 4–4–4–2.
Sonetin runomitta on jambinen pentametri. Tämä tarkoittaa 10-tavuisia säkeitä, jossa painolliset ja painottomat tavut vuorottelevat toisiaan. Mitta luo omat haasteensa suomen kielelle, jossa sanat ovat pitkiä ja sanapaino ensimmäisellä tavulla.
Runojen riimirakennetta merkitään kirjaimilla niin, että samanlaisilla riimeillä on sama kirjain. Petrarcalaisen sonetin riimikaava on yleensä ABBA ABBA CDE CDE, englantilaisen puolestaan ABAB CDCD EFEF GG tai ABAB BCBC CDCD EE.
Soneteissa on usein volta eli käännekohta, joka sijoittuu eripituisten säkeistöjen väliin. Käännekohta voi tarjota ongelmaan ratkaisun, kysymykseen vastauksen tai vaihtoehtoisen idean.
Tässä A. Oksasen (August Ahlqvistin) Suomalainen sonetti (1854), joka mukailee italialaista esikuvaansa kaavassa ABBA ABBA CDC DCD. Sonetti on itsessään kaunis, ja se kuvaa osuvasti "halvaksi havaitun" suomen kielen sopimattomuuden sonettiin:
Ei tainnut vanha Väinämöinen luulla (A)
ett' oisi kenkään laulajoista meillä (B)
soveltuva sonettien siteillä – (B)
runon tekoon Kalevalaisten kuulla. (A)
Ei istukaan käkömme mandelpuulla, (A)
ei Laurat meitä kohtaa kirkkoteillä; – (B)
ei ihme siis, jos Pohjolan rämeillä (B)
ei soi sonetti Arnolaisen suulla. (A)
Suloinen kuulla kuitenkin tuo oisi, (C)
ja siitä Suomalainen toivojensa (D)
tulelle uutta kiihoitusta toisi, (C)
jos kautta näiden laulukahlettensa (D)
sen kieli, halvaksi havaittu, voisi (C)
siteistä muista päästä irrallensa. (D)
Jos sonetti aiheuttaa harmaita hiuksia, aloita runojen kirjoittaminen haikuista.
Miten kirjoittaa sonetti?
Sonetti on pitänyt pintansa kansainvälisellä runouskentällä satojen vuosien ajan. Suosion taustalla on sonetin säännöt ja rakenteet, jotka ruokkivat luovuutta. Neljätoista säettä, riimikaava ja käännekohta tarjoavat kattavat raamit minkä tahansa aiheen käsittelyyn.
Shakespeare pohti rakkautta ja aikaa, Claude McKay oikeudenmukaisuutta ja politiikkaa, John Donne uskoa ja kuolevaisuutta. Sonetti taipuukin rakkauskirjeeksi, hiljaiseksi protestiksi tai filosofiseksi pohdinnaksi ilman sen suurempia muutoksia.
Sonettien riimit ja loppusoinnut myös miellyttävät korvaa. Vaikka "jambinen pentametri" ei sanoisi mitään, runon rytmistä ja tavupainojen vaihtelusta voi saada kiinni. Tältä osin sonetti muistuttaa laululyriikkaa, mikä tekee siitä mieleenpainuvaa:
Sonetin kruunaa sen käännekohta, volta, varsinkin englantilaisissa soneteissa, joiden "iskulause" on vain kahden säkeen mittainen. Tämä tarjoaa lukijalle tai kuulijalle miellyttävän päätöksen, kun runon lähtötilanne ratkeaa tai se lähtee uusille, yllättäville urille.
Tässä muutamia vinkkejä oman sonetin kirjoittamiseen:
- Hae inspiraatiota. Lue valmiita sonetteja ja käytä niitä surutta mallina. Monet nykypäivän pop-kappaleet noudattavat jambista pentametriä (esim. Taylor Swiftin Shake It Off tai One Directionin History), joten inspiraatiota voi etsiä myös sieltä.
- Valitse aihe. Petrarca ja Shakespeare kirjoittivat rakkaudesta, mutta aiheeksi käy mikä tahansa – suosikkipizza, aamuruuhka tai vaikkapa naapurin kissa.
- Päätä suunta. Haluatko italialaiseen tapaan kertoa ongelmasta ja sen ratkaisusta (ABBA ABBA CDE CDE) vai rakentaa tarinaa ja käännettä Shakespearen jalanjäljissä (ABAB CDCD EFEF GG)? Englanninkielinen malli on usein italialaista helpompi, koska loppusoinnuissa on enemmän vaihtelua.
- Leiki sanoilla. Sonetilla on tietyt raamit, mutta runous antaa vapaat kädet leikkiä kielellä ja merkityksillä. Kokeile rohkeasti erilaisia päätteitä, sanajärjestyksiä ja säkeitä.
- Älä välitä "virheistä". Sonetti on rakenteeltaan haastava – varsinkin suomeksi – joten älä stressaa tavumääristä tai loppusoinnuista. Tärkeintä on kokeilla ja nauttia kirjoittamisesta.
Tässä esimerkkinä kipuilevan kirjailijan teehetki englantilaiseen tapaan:
Aamu matelee, luomet pilkkiin käy.
Nousen ylös ja suuntaan ulos
muttei siellä pelastusta näy;
laihalta näyttää tämän päivän tulos.
Ilman teetä ei tahdo päivä alkaa;
ei kipinää, ei innostuksen tulta.
Yksikin kulaus voi nostaa jalkaa
ja säästää minut sepostelulta.
Muki höyryää, tuoksu täyttää huoneen:
mieli herää ja ajatukset virkoaa.
Siemauksen huomaan idean tuoneen,
ykskaks – sanat paperille irtoaa!
Nostetaan siis malja, runoilijan juoma,
tee voimaa tuo, tuo vanha kuoma.
Onko jokaisessa säkeessä 10 tavua? No ei... Tarjoaako volta yllättävän käänteen mehukkaalle tarinalle? No ei... Onko loppusoinnut hiottu viimeisen päälle? No ei... Haittaako se? No ei! Heitämmekin pallon seuraavaksi teille: kirjoittakaa omat arkisonettinne ja jakakaa ne alla olevassa kommentikentässä!
Tässä vielä Shakespearen maailmankuulu Sonetti 18 kokonaisuudessaan, jos inspiraatiota haluaa ammentaa englanninkielisen runouden ykkösnimeltä (Pst! Jos haluat sukeltaa runouden maailmaan syvemmälle, tutustu seuraavaksi eeposten maailmaan):
Sonnet #18
Shall I compare thee to a summer’s day?
Thou art more lovely and more temperate:
Rough winds do shake the darling buds of May,
And summer’s lease hath all too short a date;
Sometime too hot the eye of heaven shines,
And often is his gold complexion dimm’d;
And every fair from fair sometime declines,
By chance or nature’s changing course untrimm’d;
But thy eternal summer shall not fade,
Nor lose possession of that fair thou ow’st;
Nor shall death brag thou wander’st in his shade,
When in eternal lines to time thou grow’st:
So long as men can breathe or eyes can see,
So long lives this, and this gives life to thee.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
