Muistatko, mikä inspiroi sinua tarttumaan rumpukapuloihin ensimmäistä kertaa? Moni unelmoi suurista rock-lavoista, maailmanlaajuisesta maineesta ja mammonasta, mutta tie tähteyteen avautuu lopulta vain harvoille.
Tämä ei kuitenkaan vähennä musisoinnin arvoa tai soittamisen riemua. Rumpujensoitto voi olla rakas harrastus, vaikka se rajoittuisi neljän seinän sisään, treenikämpälle tai paikallispubeihin. Oma paikka voi löytyä myös keikkalavojen ulkopuolelta opettajana.
Rytmistä ja musiikillista ohjausta tarvitaan kaikkialla, ja soitto-opettaminen sopii niin ammattimuusikoille, esiintymisurasta haaveileville kuin itseoppineille taitureille. Tämä blogiteksti esittelee rumpujensoiton opettajaksi ryhtymistä.
1. Miksi ryhtyä rumpujensoiton opettajaksi?
Jos 100 soitto-opettajalta kysyy "Miksi päädyt opettamaan?", syitä on varmasti monia. Joillekin opettaminen on kutsumusammatti, koska muiden auttamisesta saa paljon irti. Toisille se on mukava tulonlähde soittamisen sivussa. Yleisiä syitä ovat esimerkiksi:
Opettajana saa työskennellä oman intohimonsa parissa ja jakaa sitä eteenpäin. Samalla saa muovata muiden musisointitaivalta ja seurata heidän kehitystään.
Opettaminen vaatii tekniikoiden avaamista ja purkamista osiin, mikä vahvistaa omaa tekemistä. Oppilaiden kanssa voi ajautua myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Rumpujensoiton opettaminen onnistuu niin kotistudiolla kuin Zoomissa, mikä tekee työstä joustavaa. Samalla voi hankkia lisätienestejä musisoinnin rinnalla.
Opettajana voi tutustua kaikenkarvaisiin rumpaleihin, solmia pitkäaikaisia suhteita ja rakentaa oppimisympäristön, jossa on hauska soittaa ja toteuttaa itseään.
Jos heti perään kysytään "Miten päädyit opettamaan?", vastaustenkirjo on todennäköisesti yhtä laaja. Jotkut ovat pitkänlinjan rumpaleita, toiset ammattipedagogeja ja kolmannet itseoppineita kapulataitureita. Vaihtoehtojen joukosta pitääkin raivata oma polku.
2. Tarvitseeko rumpujensoiton opettaja koulutusta?
Rumpujensoittoa voi opettaa kuka tahansa, mutta opettajilla on usein jonkinlainen alan koulutus. Syitä on kärjistäen kaksi: 1) koulutuksesta saa työkaluja soittamiseen ja opettamiseen ja 2) todistuksilla on helppo perustella omaa osaamista ja hankkia sitä kautta asiakkaita.
Rumpujensoittoa voi opiskella esimerkiksi musiikkiopistossa. Sieltä matka voi jatkua konservatorioon, ammattikorkeakouluun tai yliopistoon, joissa voi suuntautua muusikon tai opettajan uralle. Mikään ei kuitenkaan estä hankkimasta työkaluja muualta:
- Pitkän linjan muusikoilla voi olla esiintymiskokemusta ja soittotaitoa, jota ei saa oppikirjoista tai koulun bändeistä. Jos näiden rinnalla on sosiaalisia ja pedagogisia taitoja, paketti on valmis.
- Pitkä soittoharrastus voi antaa hyvät valmiudet opettamiseen. Lähestymistapa tai työkalupakki voi olla ammattipedagogia kapeampi, mutta se ei tarkoita huonoa.
- Itsenäisillä opinnoilla voi kehittyä sekä soittamisessa että opettamisessa. Oppiminen voi onnistua niin kursseilla, kirjoilla kuin YouTube-videoilla.
Opettajan kannattaakin miettiä omaa polkua ja siitä saatuja vahvuuksia. Harrastajamuusikko ei voi kilpailla musiikkipedagogin kanssa paperilla, mutta onnistuuko se käytännössä halvempien hintojen, joustavuuden ja hauskojen tuntien kautta?
3. Opettamisen ensiaskeleet
Rumputuntien tarjoaminen ei siis vaadi mittavia opintoja vaan soitto-, opetus- ja sosiaalisia taitoja, joita voi hankkia monella tavalla. Jos sinulta löytyy niitä kaikkia, on aika miettiä käytännön puolta.
🏠 Soitto- ja opetustila
Rumputunteja voi järjestää omassa tai oppilaan kotona tai esimerkiksi vuokrastudiolla. Tavoitteena on ammattimainen, rauhallinen ja turvallinen ympäristö, jossa opettaja ja oppilas voivat molemmat keskittyä olennaiseen.
🥁 Asettelu ja varusteet
Opettamisessa pääsee alkuun yhdellä rumpusetillä, ja aloittelijoille riittää hyvin 5-osainen setti. Ideaalitilanteessa settejä on kaksi, jotta oppilaan kanssa ei tarvitse vaihtaa koko ajan paikkoja. Akustinen setti on aina paras, koska sähkörumpujen kumi- ja mesh-kalvot reagoivat kapuloihin eri tavalla.
🔊 Akustiikka ja äänenvaimennus
Rummuista lähtee melua, mitä voi hillitä paksuilla matoilla, verhoilla ja akustiikkapaneeleilla. Kaikuva tila väsyttää korvia nopeasti, ja studiolla olisi muutenkin hyvä olla parit kuulosuojaimet itselle ja oppilaalle.
💻 Tekniikka ja työkalut
Vaikka opetus tapahtuisi paikan päällä, digitaalisista apuvälineistä on paljon apua:
- Tietokoneella ja mikrofonilla voi tallentaa tunteja ja kuunnella niitä jälkikäteen.
- Kaiuttimien kanssa voi hyödyntää taustaraitoja tai sähköistä metronomia.
- Kameralla voi dokumentoida kehitystä ja analysoida tekniikkaa.
Näiden lisäksi kannattaa miettiä hienosäätöä. Hyvä valaistus ja siisteys luovat viihtyisyyttä ja tunnelmaa, mistä on hyötyä sekä markkinoinnissa että asiakkuuksien pitämisessä.
4. Oppilaiden etsiminen ja opetussuunnitelma
Mukavalla soittonurkkauksella ja varusteilla pääsee alkuun, mutta opettaja tarvitsee myös oppilaita. Asiakkaita tulee harvoin ovista ja ikkunoista, vaan heidän eteen pitää nähdä vaivaa.
🤝 Omat verkostot
Ensimmäinen oppilas löytyy usein yllättävän läheltä. Toitota siis kavereille, perheelle, kollegoille ja tutuntututuille, että järjestät opetusta ja pyydä heitä välittämään viestiä eteenpäin. Tarjoukseen tarttuu helpommin, kun suositus tulee tutulta.
🌐 Netin alustat
Nykyään oppilaat majailevat netissä. Esimerkiksi Facebookin paikallisryhmiin voi kirjoittaa ytimekkään ilmoituksen ja esitellä omaa kokemusta, opetustyyliä ja tunteja. Superprofille voi puolestaan luoda opettajaprofiilin ja somessa voi jakaa tippivideoita, covereita ja biisianalyysejä.
🎁 Kokeilutunnit ja alennukset
Ilmainen tutustumiskerta tai edullinen kokeilutunti madaltaa kynnystä tuntien ottamiseen. Samalla itse pääsee tutustumaan oppilaaseen ja varmistamaan, että kemiat kohtaavat. Tutustumiskerran pitäisi olla paitsi hauska myös hyödyllinen.
Mihin ikinä päädytkään, varmista, että rakennat ammattimaista opettajakuvaa. Ensivaikutelman voi antaa vain kerran ja kilpailu asiakkaista voi olla kovaa, joten some-profiileihin, kotisivustoihin ja blogeihin kannattaa oikeasti satsata.
📋 Opetussuunnitelman laatiminen
Vaikka jokainen oppilas ja opettaja on erilainen, opetusta kannattaa lähestyä selvällä suunnitelmalla. Jos rumpujensoiton opettamisesta ei ole kokemusta, tässä muutamia suuntaviivoja:
- Tutustu oppilaaseen. Tutustu jokaiseen oppilaaseen ja hyppää hänen saappaisiinsa: mistä hän tykkää, mitä hän tavoittelee ja miten sitä kannattaa tavoitella?
- Etene askel kerrallaan. Uuden oppimisessa menee helposti pää pyörälle, joten jaa opittavat asiat sopiviin suupaloihin (soittoasento -> ote -> virveli -> koko setti).
- Ole kärsivällinen ja joustava. Jokainen oppilas oppii tavallaan ja omassa tahdissa. Varaudu siihen, että suunnitelma elää ja sitä pitää muokata.
- Opeta muutakin kuin soittoa. Pääpaino on rumpujen soitossa, mutta sen rinnalla kannattaa tutustua setin sijoitteluun, ergonomiaan, hengittämiseen ja rentoutumiseen.
- Opeta mitä osaat. Omia taitoja kannattaa lähestyä realistisesti. Jos oppilas pyytää kuuta taivaalta, ohjaa hänet kokeneemman opettajan hoiviin.
- Muista hauskuus. Soitto-opetus on hyödyllisen ja hauskuuden tasapainottelua – rudimenttien ja teorian rinnalla pitää olla jamittelua, sooloilua ja muuta mukavaa.
Soittotunti voi näyttää esimerkiksi tältä: alkuun lyhyt lämmittely, sitten uuteen asiaan perehtyminen, käytännön harjoittelua, reflektointia ja lopuksi hauska irrottelu. Tämä kaikki mahtuu 45–60 minuutin sessioon, mutta suunnitelmaa kannattaa tuunata oppilaan mukaan.
5. Hinnoittelu ja käytännön puoli
Yksityisopettajana pitää miettiä myös opettamisen nurjaa puolta, kuten hinnoittelua, laskutusta, kirjanpitoa ja muuta logistiikkaa. Aloittelevien opettajien tunnit osuvat usein 20–40 euron haarukkaan, ja hinta nousee kokemuksen ja koulutuksen myötä.
Hintoja miettiessä kannattaa tutustua oman alueen muihin opettajiin ja yksityisopetusalustojen tarjontaan. Esimerkiksi Superprofilla on kymmeniä rumpujensoiton opettajia, joiden tuntihinta on noin 45 euroa. Vaikka Superprof ei valikoituisi omaksi alustaksi, opettajat ovat suoria kilpailijoita.
Logistiikkapuolelle voi laskea kaiken materiaalipankeista kalentereihin, laskuihin ja viestintään. Mitä enemmän näitä saa automatisoitua, sitä enemmän opetukselle jää aikaa. Automatisointi ja selkeys näyttävät myös ammattimaiselta asiakkaan suuntaan.
Jos yrittäjyys ei varsinaisesti houkuta, kevytyrittäjyys on nimensä mukaisesti kevyt vaihtoehto. Kevytyrityspalvelu (esim. Ukko) hoitaa lähes kaikki nurjat puolet pientä prosenttisiivua vastaan. Toiminimiyrittäjillä on enemmän vapauksia mutta myös vastuita.
6. Jatka oppimista
Omaa osaamistaan kannattaa kehittää kaiken aikaa. Uusien villitysten parissa voi pysyä rumpuklinikoilla, verkkokursseilla ja työpajoilla. Samoilla vauhdeilla voi liittyä rumpu- ja opettajayhteisöihin, kuten Redditin r/drums-ryhmään, josta voi saada vertaistukea ja uusia ideoita.
Uusia ideoita ja käytännön tietoa voi etsiä myös opettajaoppaista ja rumpulehdistä, joita voi lukea ruokatunneilla ja iltasaduksi. Omien oppituntien tallentaminen kannattaa sekin: tallenteilta voi paikantaa ongelmia etenemistahdissa ja ohjeissa.
Viimeinen vinkki on pysyä aktiivisena ja musisoida mahdollisimman paljon. Jammaile ystävien kanssa, keikkaile ja sävellä uusia biisejä. Mitä innostuneempi soittamisesta on, sitä todennäköisemmin se tarttuu oppilaaseen ja innostaa soittamaan.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
