Herjaavatko kaverisi, kun naputtelet jalkojasi kappaleiden biittien tahdissa? Vai oletko pitkän linjan kehorumpali, joka ottaa kädetkin mukaan niin, että koko pöytä ja penkkirivistö tutisee?
Mikäli huusit ”HEP!”, tässä seuraava kysymys: oletko koskaan harkinnut rumpujen soittoa? Joidenkin korvaan rummut eivät ole muuta kuin pauketta, mutta todellisuudessa rumpujen soitto on paljon muutakin kuin kapuloiden hakkaamista oikeassa tahdissa.
Sukelletaan siis rumpujen soiton maailmaan ja aloitetaan siitä, miten rumpuharrastuksessa pääsee vauhtiin.
Rumpusetin valinta
Jokaisen aloittelevan rumpalin pitää jossain vaiheessa pohtia omien rumpujen hankintaa. Rumpuja on tarjolla moneen lähtöön, joten aivan ensiksi on hyvä miettiä, minkälaisesta soittamisesta on kiinnostunut.
Rumpusettejä on sekä sähköisiä että akustisia, joilla on molemmilla puolensa. Akustinen setti tarjoaa aidon soittotuntuman, jota on vaikea jäljitellä sähkörummuilla. Sitä suositellaankin usein aloittelijoille, sillä sen kanssa oppii soittotekniikan pieniä nyansseja ja dynamiikoita, joihin sähkörummut harvemmin taipuvat.
Akustinen setti on myös sähköistä pitkäikäisempi ja kestävämpi, ja se sopii kaikkiin genreihin. Jos rumpali on kiinnostunut esimerkiksi jazzista, akustinen setti on ainoa oikea vaihtoehto. Monet seikat kuitenkin puoltavat myös sähkörumpuja:
- Ne ovat hiljaisemmat.
- Ne vievät vähemmän tilaa.
- Ne on helpompi kasata, purkaa ja kuljettaa.
- Soiton nauhoittaminen on helppoa.
- Sähkörumpujen "aivot" tarjoavat monia valmiita soundeja.
- Niitä ei tarvitse virittää.
- Ne vaativat vähemmän huoltamista.
Sähkörummut ovat monelle kerrostalossa asuvalle ainoa vaihtoehto, sillä akustinen setti vie paljon tilaa ja siitä lähtee aikamoinen melu. Täysin äänettömät e-rummutkaan eivät ole, mutta hiljaisemmilla mesh-kalvoilla naapuruussuhteet tuskin särkyvät.
Hintojen suhteen settien välillä ei ole merkittävää eroa: halvimmat/pienemmät setit pyörivät molemmissa 200–300 euron tienoilla, ja täyskokoisesta, hieman laadukkaammasta setistä saa maksaa 500–1000 euroa. Aloittelija pääsee tällaisella setillä pitkälle.
Rumpuja hankkiessa kannattaa myös aina tarkistaa Torit ja muut käytettyjen rumpujen markkinat, joilla vähän käytetyn setin voi saada hyvinkin edullisesti. Sieltä voi löytää edullisesti myös rummunsoiton ohjeistarvikkeita.
Molemmilla seteillä on siis plussansa ja miinuksensa. Vaikka sähkörummut vievät paperilla voiton monessa kategoriassa, akustisten rumpujen aitoutta on vaikea voittaa. Sähkörummuilla pystyy hyvin oppimaan, mitä rumpua lyödään ja milloin, mutta akustisella oppii paremmin sen, miten rumpua lyödään, ja se on keskeinen osa soittamista.
Vaatiiko harrastuksen aloittaminen omaa settiä?
Rumpalina kehittyminen vaatii säännöllistä harjoittelua, ja siinä oma setti on kultaakin kalliimpi. Rumpukapuloihin voi tarttua koska tahansa, eikä harjoittelu rajoitu soittotunneille. Soittamista voi kuitenkin harjoitella (tiettyyn pisteeseen saakka) myös ilman omaa settiä.
Kotoa voi löytyä ämpäreitä, kattiloita, pannuja, tyynyjä ja jakkaroita, joiden avulla voi kyhätä kotitekoisen setin. Ex-Nirvana-rumpali ja nykyinen Foo Fightersin nokkamies Dave Grohl tunnetaan siitä, että hän aloitti rumpujensoiton tyynyillä. Tyynyt ja jakkarat eivät korvaa hi-hattia ja virveliä, mutta niiden avulla pystyy kuitenkin kehittämään rytmitajua, käsien koordinaatiota sekä rummun osilla liikkumista.
Tässä esimerkki setistä, jossa on hyödynnetty kuivaustelinettä, muovikansia ja teippiä:
Kotitekoinen setti ei tietenkään vedä vertoja oikealle setille, esimerkiksi kapulakontrollin suhteen. Sillä on väliä, mihin kohtaan symbaalia tai tomia kapulalla lyö ja kuinka kovaa, eikä tyynyt ja kattilat anna soittamisesta oikeanlaista ääni- tai tuntopalautetta. Bassorummun pedaalia voi olla myös vaikea korvata kotikonstein.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kotisettiä kannattaisi lähteä rakentamaan! Se on ehdottomasti tyhjää parempi, ja monestihan rumpuharrastus lähtee käyntiin hakkaamalla kaikkea mahdollista, ja oikeaan settiin siirrytään vasta myöhemmin.
Harjoittelu ilman settiä
Oikeaa rumpusettiä voi lähteä korvaamaan kotikonstein, mutta harjoittelu onnistuu myös täysin ilman sitä. Tässä muutama vaihtoehto.
Harjoitusalusta
Harjoitusalustat eli rumpupadit ovat setittömän rumpalin paras kaveri. Ne ovat suhteellisen edullisia (25–50 euroa), niitä on helppo kuljettaa mukana ja niiden avulla pystyy tekemään monenlaisia tekniikkaharjoituksia.
Padit on suunniteltu simuloimaan oikealla rumpukalvolla soittamista, ja ne ovat todella hiljaisia, joten niitä voi suositella myös sellaisilla akustisen setin omistajille, jotka eivät halua rajoittaa harjoittelua vain päiväsaikaan.
Ilmarummut
Ilmarummutus voi olla todella hauskaa – tai ärsyttävää, riippuen siitä, keneltä kysyy – mutta siitä on myös käytännön hyötyä. Kun soitat kuvitteellista settiä, lihasmuistisi kehittyy, mikä on ilmarummutuksen parhaita puolia.
Ilmarumpuja soittaessa ei myöskään tarvitse keskittyä siihen, mihin kohtaan rumpua lyö ja kuinka kovaa, jolloin fokus on kappaleen rakenteissa ja rumpuraidan osissa. Näin kappale on valmiiksi prosessoitu helposti pureskeltavaan muotoon, kun pääset lopulta rumpusetin ääreen.
Ilmarummut toimivat myös mielikuvaharjoituksena. Tutkimusten mukaan motorinen mielikuvaharjoittelu eli tässä tapauksessa soittamisen kuvittelu voi parantaa varsinaista motorista suoritusta. Keikka voi siis sujua paremmin, jos teet siitä mielikuvaharjoituksia, ja jos se tuntuu liian abstraktilta, voit ilmarummutuksen sijaan naputella auton rattia, pöytää tai esimerkiksi reisiä!
Mukaan voi ottaa myös jalat (paitsi autossa!), jolloin ollaan jo melko lähellä oikeaa soittamista. Jaloilla rummutus vahvistaa jalkojen lihaksia, mikä helpottaa pedaalien käyttöä. Se kehittää myös jalkojen ja käsien yhteispeliä, joka on monelle aloittelevalle rumpalille se vaikein osuus: käsien ja jalkojen pitäisi toimia erillään mutta yhdessä.
Aktiivinen kuuntelu
Rumpalina voi kehittyä myös musiikkia kuuntelemalla. Vaikket tietäisi rumpujen soittamisesta mitään, pystyt tunnistamaan kappaleista erilaisia komppeja, rytmejä ja tempoja. Kuuntelemalla oppii myös kappaleen rakenteista: introssa, säkeistöissä, bridgessä, kertosäkeessä voi kaikissa olla oma rumpukomppi, ja niiden välissä voi olla rumpufillejä.
Aloittelevan rumpalin kannattaa myös katsoa rumpaleita työntouhussa. YouTubesta löytyy musiikkivideoita, livekeikkoja ja opasvideoita, joilta voi oppia esimerkiksi rumpukokoonpanoista ja soittotyyleistä. Parhaita on sellaiset videot, joissa rumpali avaa soittaessaan omaa soittoaan. Tällaisia löytyy esimerkiksi Drumeolta.
Taputus
Jokaisen rumpalin tulisi harjoitella rytmin laskua, jotta basson potkut ja virvelin iskut osuvat oikeaan paikkaan. Tämä onnistuu hyvin taputtamalla. Se ei kehitä ilmarumpujen tapaan lihasmuistia, mikä on tällä kertaa hyvä asia: koska taputtaminen ei vaadi juurikaan keskittymistä, fokus on pelkästään ajoituksissa ja rytmissä.
Tässä taputusmalli herra Gordonin johdolla:
Rumpuoppaat
Netti on pullollaan rumpuoppaita, joita kannattaa hyödyntää, vaikkei kotoa löytyisi rumpusettiä. Drumeon YouTube-kanavalla on paljon laadukasta ilmaismateriaalia ja harjoituksia, jotka onnistuvat pelkillä kapuloilla ja harjoitusalustalla. Jotkut onnistuvat ilman niitäkin, kuten laskemis- ja nuotinlukuharjoitukset.
Myös soittoasentoon ja -tekniikkaan kannattaa perehtyä. Pelkän rumpupadin soittaminen voi olla työlästä ja kuluttavaa, jos ote kapulasta tai soittotekniikka on pielessä. Sopivia videoita löytyy jälleen Drumeolta, mutta Rumpukoulu Basari ja Rockway ovat myös hyviä suomenkielisiä vaihtoehtoja.
Rumpuharrastuksen aloittaminen ei siis vaadi heti rumpusettiä, vaan harjoittelu onnistuu hyvin ilmankin. On myös rummunsoiton opettajia, jotka antavat oppilaalleen pelkän harjoitusalustan, jonka kanssa harjoitellaan ensimmäinen vuosi.
Tarkoituksena on hioa tekniikka niin laadukkaaksi, että rumpujen ääressä voi myöhemmin keskittyä muihin asioihin. Jos haluat lähteä tälle polulle, tutustu Moeller-tekniikkaan, lataa netistä George Lawrence Stonen Stick Control -opas ja soita sen rumpukuvioita!
Rumpujen soiton opiskelua voi lähestyä monella tavalla. Jotkut ovat täysin itseoppineita. Toiset käyvät soittotunneilla. Jotkut unelmoivat areenakeikoista ja soittavat akustista settiä bändissä. Toiset soittavat e-sähkörumpuja olohuoneen nurkassa omaksi ilokseen. Yksi ei ole toista parempi, kunhan se sopii omalle kohdalleen!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
