Rumpujen soitto on loistava harrastus monesta syystä. Se on ensinnäkin todella hauskaa, aloittaminen on suhteellisen helppoa, fyysinen kunto pysyy samalla yllä, ja bändit etsivät jatkuvasti uusia rumpaleita.
Aloittelijoille suositellaan monessa paikkaa soittotunteja, eikä ihme. Itsenäisellä työllä voi päästä vaikka miten pitkälle, mutta harjoitusmateriaalien viidakko on niin laaja, että sinne eksyy helposti. Ja vaikka siellä osaisi navigoida, harjoitellessa tulee huomaamattaan sivuutettua oleellisia sivupolkuja, joista olisi paljon hyötyä. Soitto-opettaja tuo harjoitteluun selkeyttä, jolloin oman energian voi käyttää samoilun sijaan soittamiseen.
Jos kuitenkin päätät aloittaa harjoittelun itsenäisesti ja etsit siihen suuntaviittoja, täältähän niitä löytyy. Listaamme alempana vinkkejä, joiden avulla välttää aloittelevien rumpaleiden yleisimmät virheet ja varmistaa sen, että harjoittelu lähtee kunnolla käyntiin.
Panosta ergonomiaan
Rumpujen soiton aloittaminen on niin jännittävää, että harva muistaa miettiä soittamisen ergonomiaa. Netistä saatetaan katsoa videoita siitä, miten kapulaa tulisi pitää, mutta siihen se jääkin. Rumpujen soitto on kuitenkin sen verran fyysinen laji, että ergonomiaan kannattaa panostaa.
Soittoasennon pitäisi olla mahdollisimman ryhdikäs, sillä se tekee soittamisesta kevyempää ja vähentää vammojen riskiä. Rumpujakkaran tulisi olla sellaisella korkeudella, että polvi on reilun 90 asteen kulmassa. Jos jakkara on liian matalalla, jalkoja joutuu nostamaan turhaan, kun taas liian korkea jakkara heikentää verenkiertoa jalkoihin.
Jos soittoasento ei meinaa pysyä ryhdikkäänä, syy löytyy todennäköisesti arjesta. Jos päivän aikana istuu paljon töissä tai koulussa, ryhdin korjaus kannattaa aloittaa sieltä. Säännöllinen lihaskunto auttaa myös, joten ei muuta kun vahvistamaan niitä keskivartalon lihaksia!
Myös rumpusetillä on vaikutusta ergonomiaan. Jos tomien välissä on isot raot, niiden välillä liikkuminen on työlästä. Jos taas pellit ovat kaukana, niitä joutuu kurotella, jolloin keho vetää väkisinkin kumaraan. Jos taas pedaalit ovat väärissä paikoissa, istuma-asento ei ole luonnollinen.
Älä mukaudu rumpusettiin vaan mukauta se sinuun!
Aloita hitaasti
Moni aloittaa rumpujen soiton suin päin kauhealla kiireellä, jolloin harjoittelu on holtitonta ja soittaminen vähän sinne päin. Hitaasti soittaminen voi tuntua puuduttavalta, mutta jos pystyisit soittamaan Rushia tai Metallicaa täydellä tempolla, tuskin lukisit tätä artikkelia!
Pura siis harjoitukset osiin, laske niiden nopeutta ja tee hitaita toistoja niin kauan, että ne sujuvat täydellisesti. Kun osut jokaiseen nuottiin puhtaasti ja varmasti, nosta tempoa ja ala hiljalleen yhdistelemään osia toisiinsa.
Tätä voi soveltaa myös kappaleisiin: harjoittele introt, säkeistöt ja kertosäe erikseen ja tee se hitaasti. Myös filleihin ja sooloihin kannattaa keskittyä muusta kappaleesta irrallaan. Se voi tosiaan olla puuduttavaa, mutta lopussa kiitos seisoo.
Hyödynnä metronomia
Moni yliarvioi omaa ajoitustaan eikä kehtaa myöntää, että sitä pitää työstää. Jokainen aloittelija hyötyy metronomin kanssa harjoittelusta. Se tikittää säännöllisesti halutulla nopeudella tai tempolla, mitä voi hyödyntää sekä harjoitellessa että soittaessa.
Metronomin kanssa käytetään BPM-asteikkoa, joka tulee sanoista beats per minute. Se on kelpo työkalu kaikkien soittimien kanssa, mutta rumpaleille se on poikkeuksellisen tärkeä. Tämä johtuu siitä, että rumpalin pitää pystyä soittaessa tahdissa, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.
Aloittelevan rumpalin tunnistaakin monesti juuri siitä, että kappale lähtee soittaessa laukalle eli se nopeutuu. Tämä on ongelmallista varsinkin bänditouhuissa, sillä rummut määräävät kappaleen tahdin. Kun tahti nopeutuu, muiden pitää seurata perässä.
Ratkaisu: hanki fyysinen metronomi, lataa metronomisovellus tai laita sähkörumpujen metronomi tikittämään, ja harjoittele sen kanssa päivittäin. Jos soitat peruskomppia 100 BPM:n vauhdilla ahkerasti parin viikon ajan, se alkaa tulla selkärangasta. Vaikeampia osuuksia kuten fillejä voi harjoitella hieman hitaammin, esim. 70 BPM:llä. Jos soittaminen on vaikeaa, hidasta tikkausta. Jos se on helppoa, nopeuta sitä.
Harjoittele rudimentteja
Jos et ole koskaan harjoittelut rumpujen soittoa, tämä video saattoi olla ensikosketuksesi rudimentteihin. Rudimentit ovat kuin vieraan kielen kielioppi: kieltä voi oppia viettämällä aikaa natiivien kanssa, mutta se on huomattavasti helpompaa, jos ymmärtää kielen rakenteita ja sääntöjä.
Rudimenttien juuret ovat sodankäynnissä: rytmisillä kuvioilla viestittiin käskyjä sotajoukoille, ja rummun tempo määräsi tahdin. Nämä kuviot loivat pohjan virvelirummulla soitettaville rudimenteille, joita on yhteensä 40.
Rudimenttien harjoittelu kannattaa monestakin syystä. Ne opettavat ensinnäkin raajojen itsenäistä toimintaa. Rudimentit on yleensä merkitty oikealle (R) ja vasemmalle (L) kädelle, mutta niihin voi ottaa myös jalat mukaan: vasen käsi ja vasen jalka, oikea käsi ja vasen jalka, pelkät jalat… Yhdistelmiä on monia, ja niitä kaikkia kannattaa harjoitella, jotta jalat ja kädet pystyvät toimimaan itsenäisesti.
Rudimentteja harjoittelemalla oppii myös soittotekniikkaa. Jos katsoit yllä olevan videon tarkasti, saatoit huomata, miten yhdellä käden liikkeellä saatiin kaksi peräkkäistä iskua. Nopea soittaminen perustuu juuri tähän eikä suinkaan voimaan tai kestävyyteen: nopeus syntyy, kun kapula kimpoaa rumpukalvosta takaisin ylös. Soittaessa ranteet tekevät ison osan työstä, ja lihasten pitää pysyä rentona, jotta soittoon saadaan nopeutta.
Rudimenttien soittaminen voi olla melko puuduttavaa, joten niitä kannattaa harjoitella sopivan pienissä erissä. Ne sopivat hyvin käsien lämmittelyyn, joten 15–30 minuutin sessio ennen varsinaista soittoa riittää – kunhan sitä tekee säännöllisesti!
Tutustu eri genreihin
Omien suosikkikappaleiden soittaminen kannattaa aina, sillä se on hauskaa ja motivoivaa. Kappaleita valitessa kannattaa kuitenkin silloin tällöin eksyä sivupoluille ja tutustua uusiin tyyleihin ja genreihin. Pelkästään genrejen sisällä on suuria eroja siinä, miten rumpuja on tapana soittaa – puhumattakaan genrejen välisistä eroista! Jos et usko, katso tämä Drumeon video!
Kaikki tyylit, kompit ja tekniikat eivät ole yleishyödyllisiä, mutta ne vahvistavat rummunsoiton perustaa, mikä helpottaa uusien asioiden oppimista.
Ota tarvittaessa soittotunteja
Rumpujen soitossa voi päästä hyvin alkuun itsenäisesti. Internet on täynnä laadukasta ja ilmaista harjoittelumateriaalia, joilla saa rummun soiton alkeet haltuun. Netistä löytyy myös rumpukursseja, soitto-oppaita ja videosarjoja, minkä takia itsenäinen harjoittelu on harvoin oikeasti itsenäistä.
Kuten jo introssa tuli todettua, materiaalin paljous on rikkaus, mutta tietoviidakkoon on myös helppo eksyä. Jos itsenäinen treeni ei ota lutviutuakseen, kokeile soittotunteja.
Jotkut ottavat muutaman tunnin heti alkumetreillä, jotta harjoittelulle löytyy suunta. Toiset aloittavat omin päin ja kääntyvät opettajan puoleen sitten, kun kehitys tyssää tai pää menee uudesta tiedosta pyörälle. Jotkut käyvät yksityistunneilla kerran viikossa vuosien ajan.
Yksityisopetukseen ei siis ole voittavaa kaavaa, mutta se on varma, että kaikki hyötyvät siitä. Se kannattaa myös rumpujen soiton fyysisyyden takia. Et olisi ensimmäinen, joka loukkaa lihaksia, niveliä tai jänteitä sen takia, että soittotekniikka on epäpuhdas tai että harjoittelu on liian kuormittavaa.
Superprofilla rumputunnit ovat vain muutaman klikkauksen päässä!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
