Perunalla, tuolla vaatimattomalla mukulalla, on pitkä ja mielenkiintoinen historia, joka kattaa monet mantereet ja vuosisadat. Tätä nykyä pottu on peruselintarvike ympäri maailmaa, mutta sen matka Andeilta suomalaispöytiin on hauskoja sattumuksia ja anekdootteja täynnä.
Jos jäät artikkelin luettuasi kaipaamaan lisää knoppitietoa historiasta, Superprof-blogi esittelee eri asioiden historiaa Suomessa!
Perunan juuret
Aloitetaan katsaus aikamatkalla, jotta käsitämme perunan taipaleen todellisen pituuden. Euroopassa peruna on melko nuori tuttavuus – vain noin 500 vuotta vanha. Sen koti on kaukana Etelä-Amerikassa Andien vuoristossa, jossa sen viljely aloitettiin noin 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua!
Peruna kuuluu koisokasvien joukkoon muun muassa tomaatin, paprikan ja munakoison kanssa. Perunan sukulaiskoisoissa on monia myrkyllisiä lajeja, kuten myrkkykoiso, hullukaali ja hulluruoho. Tämä selittää osaltaan sitä, miksi perunaan suhtauduttiin Euroopassa pitkään nyrpeästi.
Inkaintiaanit olivat tässä toista maata. He valitsivat villiperunoiden joukosta parhaat yksilöt (vähiten kitkerät ja myrkylliset) ja viljelivät niitä 3 000–4 600 metrin korkeudessa Andien vuoristossa. Vuoristoseutujen asukkaat suosivat perunaa ja muita juureksia niiden hyvän säilyvyyden vuoksi.
Eurooppaan perunat saapuivat löytöretkien myötä. Eurooppalaiset olivat saaneet 1500-luvun alkupuolella vihiä Etelä-Amerikan rikkauksista, ja espanjalaisten valloitusretket tiesivät inkavaltakunnan tuhoa. Intiaaniaarteiden lisäksi laivoihin lastattiin hedelmiä ja juureksia, kuten perunaa.
Vaikka perunaan suhtauduttiin epäilevästi, se osoitti hyödyllisyytensä jo laivamatkan aikana. Kun miehistö popsi C-vitamiinirikasta pottua, aiemmin merimatkoilla jyllänneestä keripukista ei ollut tietoakaan.
Tästä huolimatta perunasta ei kasvanut suursuosikkia yhdessä yössä. Se levisi aluksi Keski-Euroopan kartanoihin, linnoihin ja kasvitieteellisiin puutarhoihin – ei niinkään ruoka-aineena vaan vierasmaalaisena erikoisuutena ja koristekasvina.
Lähisukulaistensa ja likaisen ulkonäkönsä takia perunaa pidettiin primitiivisenä ja myrkyllisenä. Ulkomuotonsa takia sen ajateltiin aiheuttavan spitaalia ja sopivan lähinnä sioille. Tätä ei auttanut se, ettei perunaa mainittu Raamatussa. Hiljalleen suosio alkoi kasvaa – osittain sopivien perunalajikkeiden löytämisen ja toisaalta hallitsijoiden esimerkin avulla.
Kahvi on kulkenut perunan tapaan pitkän matkan Suomeen. Mikset tutustuisi seuraavaksi kahvin historiaan Suomessa?
Peruna saapuu Ruotsi-Suomeen
Kun peruna valloitti Eurooppaa, se levisi myös Ruotsiin ja sitä kautta Suomeen. Olaus Rudbeck aloitti perunanviljelyn Uppsalassa tiettävästi jo vuonna 1655. Perunaa ei kuitenkaan kasvatettu ruokakäyttöön vaan kukkien takia, sillä kyseessä oli kasvitieteellinen puutarha. Veikin aikansa ennen kuin Ruotsissa ymmärrettiin, että mukulan voi syödä, vaikka sen lehdet ovat myrkyllisiä.
Suomeen peruna saapui 1730-luvulla saksalaisten peltiseppien mukana, mutta sen suosion kasvu oli jälleen kovan työn tulos. Seurakunnissa alettiin pitää perunasaarnoja, joissa papit levittivät sekä jumalan että perunan ilosanomaa.
Tärkeä askel eteenpäin otettiin 1760-luvulla, kun Pommerin sodasta palanneet suomalaiset toivat saksanmaalta tuliaisiksi ravintorikkaita mukuloita. Näin perunan viljely levisi sotilastorpista maaseudun talonpojille. Leviäminen oli melko verkkaista, kunnes vuonna 1797 perustettuun Suomen Talousseuraan muodostettiin oma perunavaliokunta.
Valiokunta jakoi viljelijöille ilmaisia siemenperunoita ja rohkaisi perunaviljelyä erilaisin palkinnoin. Kymmenessä vuodessa oltiin tilanteessa, jossa erillistä perunalobbausta tarvittiin enää vain Savossa ja Karjalassa. Perunasaarnoja pidettiin kuitenkin yhä, sillä suomalaiset eivät tienneet, miten perunaa pitäisi käyttää.
Ruotsalaiset kutsuivat perunaa alun perin maapäärynäksi (jordpärön). Perunan nimitys juontuukin ruotsin pärön-sanaan. Potun ja potaatin juuret ovat puolestaan ruotsin kielen potatis-sanassa, joka on lainattu englannista.
Jälkiviisaana perunan ”väärinkäyttö” saattoi lisätä sen suosiota. Kun perunasta opittiin keittämään viinaa, perunaviljelyn suosio kasvoi merkittävästi. Perunasta tehtiin myös entistä enemmän jauhoa, mitä käytettiin ruoanlaiton lisäksi esimerkiksi kosmetiikassa.
Tästä herää kysymys, miksi perunalobbaus oli niin voimakasta. Monista syistä:
- Peruna sopi viljelyyn hyvin, sillä se tuotti pinta-alaan nähden enemmän satoa kuin vilja.
- Sen viljely ei myöskään vaatinut varsinaista viljelymaata vaan onnistui pienilläkin plänteillä.
- Peruna tarjosi vaihtoehdon, kun viljan hinta oli huipussaan tai siitä oli pulaa.
- Peruna ehkäisi keripukkia, joka riivasi erityisesti merimiehiä.
Peruna olikin tärkeässä roolissa siinä, että aliravittu suomalaiskansa lähti kasvuun 1700-luvun loppua kohti. Peruna nousi tärkeäksi ravinto-aineeksi myös muualla, esimerkiksi Irlannissa, joskin katastrofaalisin seurauksin.
1840–50-luvuilla peruna vastasi noin 60 prosenttia Irlannin ruoantarpeesta, ja vähäosaisten keskuudessa luku oli vielä suurempi. Kun perunarutto tuhosi sadon, maa ajautui kaaokseen: yli miljoona irlantilaista kuoli nälkään ja tauteihin ja toiset kaksi miljoonaa pakeni maasta.
Tiesitkö, että sähkö rantautui Suomeen vuonna 1882, jolloin Tampereelle syttyi Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen valo? Nytpä tiedät ja kohta tiedät vielä enemmän sähkön historiasta!
Peruna suomalaisten lautasilla
Tiettävästi ensimmäinen suomenkielinen perunaresepti löytyy Asikkalan kappalaisen Axel Laurellin perunan viljelyoppaasta Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten Eli Maan-Päronain Wiljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä Huonen hallituxesa (1773).
Laurell oli yksi perunan innokkaimpia puolestapuhujia ja saarnaajia. Hänen kirjoituksensa neuvoo ihmisiä syömään perunaa esimerkiksi suolakalan ja voin kanssa tai hyödyntämään sitä munavoin, puurojen ja kakkujen valmistuksessa.
Ennen perunan yleistymistä suomalaisten suosikkivihannes oli nauris. Kansa alkoi kuitenkin ymmärtää 1800-luvun mittaan perunan monipuolisuuden, ja sitä alettiin käyttää monipuolisesti esimerkiksi keitoissa, puuroissa, rieskoissa, limpuissa, laatikoissa ja makkaroissa.
Tuoreen perunan suosion kasvu jatkui pitkälle 1900-lukua, mutta se sai hiljalleen haastajia erilaisista oheistuotteista. Ensimmäisessä maailmansodassa yhdysvaltalaissotilaille tarjottiin ranskankielisessä Belgiassa uppopaistettuja perunasuikaleita. Sotilaat luulivat olevansa Ranskassa, ja perunoita alettiin kutsua ranskanperunoiksi.
Toinen nykypäivän hittituote, perunalastut, on sen sijaan peräisin Yhdysvalloista. Legendan mukaan yhdysvaltalaiskokki George Crum tympääntyi vuonna 1853 asiakkaiden valituksiin liian paksuista perunoista ja siivutti perunan piruuttaan mahdollisimman ohueksi. Tavoitteena oli tehdä niin ohut ja rapea perunalastu, ettei sitä voinut syödä haarukalla, mikä osoittautuikin hittituotteeksi.
Ranskalaiset ja perunalastut rantautuivat Suomeen pysyvästi 1970- ja 80-luvuilla:
- Ahvenanmaalle perustettiin vuonna 1969 Taffelin tehdas, joka valmisti sileää ja suolattua Taffel Chips -perunalastua 75 gramman pusseissa.
- 1980-luvun alussa Raision Vihannissa avattiin ranskanperunatehdas, joka valmisti ranskalaisia pakasteina ja eineksinä.
Perunansyönnin lisäksi suomalaiset ovat ahkeria kiroilijoita, mikä toimii sulavaakin sulavampana aasinsiltana suomenkielisen kiroilun historiaan.
Näin Inkan intiaaniheimojen mukulasta kasvoi suomalaisten välttämättömyyshyödyke. Perunansyönnin huippuvuodet osuivat Suomessa 1950-luvun väliin, jolloin suomalaiset söivät keskimäärin 142 kiloa perunaa vuodessa.
Tästä on tultu kauas. Kun elintarvikkeiden valikoima on kasvanut, perunaa on alettu korvata enemmän ja enemmän pastalla, riisillä ja juureksilla. Tänä päivänä suomalaiset syövät noin 50 kiloa perunaa vuodessa, mikä tarkoittaa noin 650 perunaa. Vaikka ruokavalion monipuolistuminen on itsessään positiivinen juttu, peruna peittoaa pastan ja riisin monessa mielessä:
- Perunassa on huomattavasti enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita.
- Perunalla on monin kerroin pienempi hiilijalanjälki, mikä tekee siitä ympäristöystävällisimmän vaihtoehdon.
- Perunassa on vähemmän kaloreita kuin vastaavassa määrässä riisiä tai pastaa: 100 grammaa perunaa sisältää noin 63 kcal, pasta 95 kcal ja riisi 135 kcal.
- Peruna sopii lähes kaikille, sillä siinä ei ole gluteenia.
Peruna on siis kaikin puolin nappi valinta, mutta sen suosio tulee tuskin kasvamaan, sillä nuoremmat ikäpolvet syövät perunaa yhä vähemmän. Laskevalla käyrällä on kuitenkin hopeareunus: se kertoo suomalaisen yhteiskunnan vaurastumisesta.
Kun kauppojen hyllyille on tullut uusia vaihtoehtoja, suomalaisilla on ollut mielenkiintoa ja varaa kokeilla niitä. Perunan suosion selkeää kasvua voisikin pitää huolestuttavana merkkinä, koska silloin kaupassa valittaisiin edullisin vaihtoehto.
Lähteet
- DigiSarka. 17.5.2020. 10 poimintaa perunan historiasta. Viitattu 5.3.2025.
- Sneck, Petra. 20.11.2024. Näitä Juha Mieto popsii kilon kerralla – Tässä edullisen herkun hyvät puolet. Viitattu 5.3.2025.
- Suomen Peruna. Perunan historia. Viitattu 5.3.2025.
- Suomen siemenperunakeskus. Tuhansia vuosia vanha peruna. Viitattu 5.3.2025.
- Viljanen, Ritva & Ukko, Maija. 21.1.2014. Vapaaherratar: Pottumaista historiaa. Sydänliitto. Viitattu 5.3.2025.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
