Historian kirjat ovat täynnä pianisteja, jotka ovat muovanneet ihmisten käsitystä pianonsoitosta ja venyttäneet sen rajoja. Klassiselta kaudelta mieleen tulevat Beethoven ja Mozart, jotka tunnettiin ennen kaikkea säveltäjäneroina mutta myös loistopianisteina.
Romantiikan aikakaudelta päätään nostavat puolestaan Rahmaninov ja Liszt. ”Maailman parhaan” ei kuitenkaan tarvitse edustaa klassista musiikkia, vaan kruunun voi laskea hyvin myös Art Tatumin tai Oscar Petersonin päähän, jotka mullistivat jazzpianonsoittoa.
Eikä pidä unohtaa moderneja huippuja, jotka herättävät pianonsoiton ikivihreät poikkeuksellisella tavalla henkiin ja tuovat ne uusille yleisöille, kuten Martha Argerich, Grigori Sokolov tai Yuja Wang. Kaikkien aikojen parhaan painistin valinta onkin mahdoton tehtävä, ja jokaisen musiikinystävän lista on erilainen. Tässä niistä yksi.
Kolme kovaa: Bach, Mozart & Beethoven
Johann Sebastian Bach (1685–1750), Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791) ja Ludwig van Beethoven (1770–1827) kuuluvat pianomusiikin aatelisiin, joiden nerokkaita sävellyksiä kuunnellaan ja soitetaan yhä paljon.
Huippusäveltäjä ei kuitenkaan ole automaattisesti huippupianisti, joten kysymys kuuluu, pitääkö ”kova kolmikko” laskea pianovirtuoosien joukkoon.
Bach, Beethoven ja Mozart olivat eittämättä aikansa parhaita pianisteja ja sitä kautta virtuooseja, mutta ajat ovat muuttuneet. Pianonsoiton opetus on kehittynyt ja monipuolistunut 200 vuodessa paljon, joten pianistit ovat lähtötasoltaan parempia.
Piano on kehittynyt myös soittimena, ja nykypäivän moderni piano on paljon monipuolisempi soitin kuin Mozartin fortepiano – Bachin soittamasta cembalosta (pianon edeltäjä) tai uruista puhumattakaan!
Pianon kehitys on mahdollistanut entistä teknisemmän soittamisen, minkä myötä pianistien repertuaari on kasvanut. Monet vaikeimmista pianosävellyksistä julkaistiinkin Bachin ja kumppaneiden jälkeen, joten heiltä ei vaadittu samanlaista tekniikkaa kuin nykyään.
Yhdessä asiassa Bach, Mozart ja Beethoven olivat kuitenkin omassa luokassaan, ja se oli improvisointi. 1700-luvulla improvisoinnin tärkeyttä painotettiin klassisessa musiikissa paljon nykypäivää enemmän, ja kolmikko oli siinä tiettävästi vertaansa vailla.
Kolmikon voi siis laskea oman aikansa virtuooseiksi, ja improvisoinnin osalta he olisivat sitä todennäköisesti yhä. Teknisestä näkövinkkelistä nykypäivän huiput (esim. Argerich) ovat kuitenkin valovuoden edellä, joten ”kaikkien aikojen parhaan pianistin” kruunu kuuluu kolmikon ulkopuolelle.
Kuulostaisiko pianotunnit Turku sinulle oikealta?

Romantiikan Liszt & Rahmaninov
Pianovirtuooseja alkoi syntyä enemmän 1800-luvulla, kun piano, pianonopetus ja pianistit kehittyivät. Tästä joukosta esiin nousee erityisesti kaksi nimeä: Franz Liszt (1811–1886) ja Sergei Rahmaninov (1873–1943).
Franz Liszt
Lisztin merkitys pianonsoitolle on kiistaton. 1800-luvulle tultaessa pianoa soitettiin yleensä muiden soittimien tai laulajien kanssa, mutta Liszt teki sooloesityksistä normin. Hän oli lisäksi showmies, jonka otteita seurattiin tarkkaan. Tämän myötä pianosäveltäjät saivat ansaitsemansa huomion ja pianon asema soittimena parani.
Liszt niitti mainetta lisäksi säveltäjänä, ja monet hänen sävellyksistään ovat todella teknisiä – jopa epäinhimillisen teknisiä ja nopeita, mutta hän pystyi (tiettävästi) soittamaan ne puhtaasti.
Liszt hallitsi myös huippusäveltäjä Frédéric Chopinin vaikeimmat sävellykset tavalla, joka teki Chopinin kateelliseksi. Liszt onkin lähes joka mittarilla pianovirtuoosi – ainakin jos huhupuheisiin on uskominen. Hänen soittoaan ei koskaan nauhoitettu, tai nauhoitteita ei ole ainakaan säilynyt tähän päivään, joten todisteet herran soittotaidoista puuttuvat. Tai miten olisi pianotunnit Vantaa?
Sergei Rahmaninov
Rahmaninov on yksi 1900-luvun merkittävimmistä pianisteista. Hän oli paitsi arvostettu pianisti myös säveltäjä ja kapellimestari, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. Säveltäjänä hän ei yltänyt avain aikansa huippujen tasolle, kun taas pianistina monet jäivät hänen varjoonsa.
Rahmaninov oli poikkeuksellisen tarkka ja nopea soittaja. Suurten käsiensä ansiosta hän liikkui koskettimistolla helposti ja nopeasti, mikä teki soitosta kirkasta ja puhdasta, eikä se puuroutunut vaikeissakaan osuuksissa.
Voisiko maailman parhaan pianistin tittelin antaa Lisztille tai Rahmaninoville? Rahmaninoville kenties, Listzille tuskin. Aikanaan harva pystyi soittamaan Listzin haastavia sävellyksiä, mutta nykyään ne löytyvät monen musiikinopiskelijan repertuaarista. Aika on siis tehnyt jälleen tehtävänsä.

Tämän listan taiturit ovat kaikki kansainvälisiä huippuja, mutta piano-osaamista löytyy myös Suomesta.
Jazzvirtuoosit: Tatum & Peterson
Entäpä ne introssa mainitut jazzhuiput? Art Tatum (1909–1956) on monen kirjoissa kaikkien aikojen paras jazzpianisti, joka puski jazzpianonsoittoa eteenpäin puskutraktorin lailla.
Tatumin tapa repiä kappaleet palasiksi, muuttaa niiden harmoniaa, sointuja sekä rytmiä ja improvisoida oli aikaansa edellä. Kun tämän yhdistää hurjaan nopeuteen ja tarkkuuteen, hän nosti perinteiset jazzkappaleet uusiin sfääreihin.
Soittotaitojensa lisäksi Tatum muistetaan sokeana pianistina, joka menetti lapsena näkönsä lähes täysin. Hän oli tunnetusti niin taitava, että sittemmin sähkökitaroita rakentanut Les Paul vaihtoi pianosta kitaraan kuullessaan Tatumin soittavan, sillä hän ei tulisi koskaan yltämään samalle tasolle.
Rahmaninov puolestaan sanoi, että jos Art Tatum koskaan päättäisi soittaa "vakavasti otettavaa musiikkia", muut pianistit olisivat pinteessä! Etsi itsellesi pianotunnit aikuisille pääkaupunkiseudulta tai muualta Suomesta!
Tatumin kanssa samaan kastiin nostetaan usein Oscar Peterson (1925–2007), joka oli niin ikään tekninen monsteri ja mestari-improvisoija. Hänet tunnetaan poikkeuksellisen svengaavasta tyylistään, minkä siivittämänä hän nousi 1950-luvulla suursuosioon.
Petersonin 60-vuotisen uran ja jättisuosion taustalla oli kova työ. Hän harjoitteli nuorena sinnikkäästi asteikkoja ja klassisen musiikin etydejä (tekniikkaan keskittyviä sävellyksiä) ja vietti pianon ääressä 6 tuntia päivässä.
Modernit huiput: Argerich, Sokolov & Wang
Tässä artikkelissa on esitelty jo monen monta huippupianistia, mutta voi hyvin olla, että virtuooseista paras löytyy elävien kirjoista. Tämä johtuu (taas kerran) siitä, että piano, pianistit ja pianonsoitto kehittyvät kaiken aikaa. Tässä muutamia moderneja huippuja:
Martha Argerichin
Modernien huippujen kärkipäähän voi nostaa argentiinalaisen Martha Argerichin (s. 1941), jota pidetään kaikkien aikojen parhaan naispianistina.
Poikkeuksellisen muistinsa ansiosta Argerich oppii uudet kappaleet ensikuulemalta, ja hän on tekniikaltaan lyömätön. Robert Schumannin Tocatta kuuluu maailman vaikeimpien sävellysten joukkoon, mutta Argerich käytti sitä pitkään alkulämmittelynä.
Argerich ei kuitenkaan loista pelkällä tekniikallaan vaan hänen soittonsa on myös todella intohimoista, voimakasta ja energistä. Hän saa yksinkertaisetkin osiot laulamaan poikkeuksellisella tavalla, ja hän pystyy tuottamaan todella laajan värien kirjon.
Tässä Argerichin taidonnäyte Domenico Scarlattin mestarillisesta K141-sonaatista:
Grigori Sokolov
Grigori Sokolov (s. 1950) on ennen kaikkea tulkitsija, joka erottuu monista pianovirtuooseista sielukkuudellaan. Hän tulkitsee säveltäjiä poikkeuksellisella tarkkuudella ja tunteella, ja lavalla hänestä tulee milloin Bach, milloin Beethoven ja milloin Schubert.
Tämä ei tarkoita, etteikö Sokolovilla olisi erinomaista tekniikkaa – päinvastoin hän liikkuu pianolla tavattoman vaivattomasti, mikä tuo soittoon puhtautta ja keveyttä. Kaiken kruunaa Sokolovin vähäeleisyys: hän ei keimaile parrasvaloissa vaan antaa musiikin puhua puolestaan.
Yuja Wang
Yuja Wangista (s. 1987) voi hyvin kasvaa 2000-luvun suurin pianisti. Tekniikaltaan Wang on jo maailman eliittiä, ja hän pystyy soittamaan mitä tahansa. Hänet tunnetaankin pianistina, joka korvaa muiden virtuoosien peruutuksia pikahälytyksellä.
Wangin soitto ei kuitenkaan nojaa pelkästään laajaan repertuaariin ja tekniseen ilotulitukseen, vaan se on samaan aikaan dynaamista, elävää ja innostavaa. Soitossa ei aina ole Argerichin tai Sokolovin syvyyttä, mutta se tulee usein kokemuksen myötä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka korkealle Wangin arvostus vielä kasvaa.