Saksan opettaja ja tuntien hinnoittelu

Yksityisopettaminen on siitä mukavaa, että sen kautta voi kokeilla, millaista saksan opettaminen on, hankkia työkokemusta ja tienata siinä sivussa! Tienata kuinka paljon?

Yksityistunnit laskutetaan yleensä tuntihinnalla, joten oman työn budjetointia kannattaa lähestyä samalla tavalla. Jos yksityisopetuksella haluaa tienata 1000 euroa kuussa, 50 euron tuntihinnalla oppitunteja pitäisi olla 20; 20 euron tuntihinnalla päinvastoin 50.

Ainiin! Verottaja vie palkkiosta siivun… Ja harva tunti kai onnistuu pelkällä opetustyöllä, vaan aikaa menee myös markkinointiin ja suunniteluun? Aivan: oman työn hinnoittelussa pitää ottaa huomioon monta asiaa, ja tämä artikkeli esittelee niitä!

Haluaisitko antaa yksityisopetusta?

Liity mukaan Superprof-yhteisöön ja jaa tietosi satojen uteliaiden ja motivoituneiden oppilaiden kanssa

Luo opettajan ilmoitus

Tutustu tarjontaan huolella

Hyvä ensimmäinen askel on tutustua kilpakumppaneihin eli selvittää, kuinka paljon muut yksityisopettajat veloittavat saksan tunneista. Täällä Superprofilla saksan opettajia on reilut 30. Heidän keskihintansa on 22 euroa ja hintahaarukka on noin 15–35 euroa. Tämä antaa suuntaa siitä, mihin omat hinnat todennäköisesti osuvat.

Hintoja kannattaa suhteuttaa myös opettajiin ja heidän tarjontaansa: miten kalliimmat tunnit eroavat halvemmista? Syynä voi olla esimerkiksi opettajan pätevyydet tai oppilaan taso (näistä lisää kohta). Näin saat kuvan siitä, miltä omat vahvuudet näyttävät muiden rinnalla ja miten erottua joukosta.

Samalla kannattaa kiinnittää huomiota opettajien profiileihin ja kirjata ylös, mistä pitää ja mistä ei. Profiili antaa ensivaikutelman, joka on kaikki kaikessa, kun kymmenien opettajien joukosta pitää valita yksi. Omaan profiiliin kannattaa siis panostaa!

Seuraavaksi eri sivustoja voi vertailla keskenään. Superprofin saksan tuntien keskihinta on 22 euroa, mutta jossain muualla se voi olla 35 euroa. Tämä on tärkeä huomioida, sillä vaikka itse keskittyisi yhdelle tai kahdelle alustalle, asiakkaista kilpailee myös muiden alustojen opettajien kanssa.

Samoilla vauhdeilla kannattaa tutustua muihinkin tahoihin, jotka tarjoavat saksan opetusta, kuten kansan- ja työväenopistoihin sekä yksityisopetusfirmoihin. Jos joku harkitsee yksityisopetusta, hän miettii varmasti myös muita vaihtoehtoja, kuten kielikursseja. Omien palveluiden pitää siis olla vähintään yhtä houkuttelevia!

Hintaan vaikuttavat tekijät

Hintoja vertaillessa voi löytää kaavan, jolla hintahaarukka muodostuu: mitä kokeneempi opettaja ja korkeampi taso, sitä kalliimpaa opetus on. Saksaa äidinkielenään puhuva pätevä opettaja veloittaa enemmän kuin läksyapua tarjoava lukiolainen, mikä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä!

Kuvitellaan muutama esimerkkituutori:

• Pätevä opettaja, joka puhuu saksaa äidinkielenään, pyytää tunneista 40 €/h.
• Tuleva saksan opettaja, jolla on opinnot kesken, pyytää 25 €/h.
• Pitkään saksassa asunut henkilö, joka ei ole pätevä opettaja, pyytää 15 €/h.

Opettajan pätevyys osoittaa, että tuutori on satsannut opettamiseen ja hankkinut siihen tarvittavat valmiudet. Tällöin tunneista on perusteltua pyytää enemmän – ihan jo siksi, että opintoihin on käyttänyt vuosikaupalla aikaa!

Seuraavaksi on aika miettiä omia vahvuuksia, joilla perustella hintaa. Saksan kielitaito, pätevyydet ja kokemus ovat kolme suurinta tekijää, mutta yksityisopettajalta vaaditaan myös muita taitoja, kuten luovuutta, joustavuutta ja empaattisuutta. Jos siis omassa CV:ssä on ”puutteita”, niitä voi yrittää paikata monin keinoin.

Tangoon tarvitaan aina kaksi, joten hintoihin vaikuttaa myös oppilas. Mitä matalammalla tasolla opettaa, sitä vähemmän opettajalta vaaditaan ja sitä edullisempaa opetus yleensä on. Hintojen kohdalla pitääkin miettiä, minkälaisia palveluita haluaa tarjota: läksyapua, pääsykoesparrausta, keskusteluharjoitusta vai kenties kaikkea mahdollista?

Tuntien sisältö vaikuttaa suoraan niiden toteutukseen, joka vaikuttaa niin ikään hintoihin. Kontaktiopetuksessa pitää miettiä, missä tunnit pitää, miten kauas on valmis matkustamaan ja miten se näkyy hinnoissa.

Tässä sijainnilla voi olla väliä: suurissa kaupungeissa on usein enemmän opettajia, mikä voi ajaa hintoja alas. Toisaalta suurissa kaupungeissa voi olla kalliimpaa elää, mikä voi näkyä korkeampina hintoina. Tunteja järjestetään tätä nykyä paljon myös etänä, joten kotipaikka vaikuttaa yhä vähemmän hinnoitteluun.

Yleensä etä- ja kontaktituntien hinnoissa ei ole suurta eroa, mutta verkko-opetus käy sekä oppilaalle että opettajalle halvemmaksi, kun rahaa ja aikaa ei mene liikkumiseen. Etätunnit voivat kuitenkin vaatia oheislaitteita ja muita härpäkkeitä, mistä päästään opetuksen ulkopuolisiin kuluihin.

Yllä olevia askeleita seuraamalla saa jo melko hyvän kuvan siitä, kuinka paljon omat tunnit tulevat maksamaan. Ennen hintojen lukkoon lyömistä kannattaa kuitenkin miettiä, mitä kaikkea opetus vaatii:

• Tarvikkeet. Jos päätät tarjota tunteja etänä, kuluihin kannattaa ynnätä internet, videokamerat sekä muut oppimateriaalit, joita etätunnit vaativat. Sama pätee kontaktiopetukseen, jossa voi tarvita oppikirjoja, kynää ja paperia ym. toimistotavaraa.
• Matkustus. Kontaktituntien kohdalla on hyvä rajata opetusalue eli kuinka kauas on valmis matkustamaan. Näin pystyy arvioimaan, kuinka paljon matkustukseen kuluu maksimissaan aikaa ja rahaa.
• Suunnittelu. Varsinainen opettaminen on vain pieni osa opettajan arkea, sillä jokainen tunti pitää suunnitella. Yksityisopettajilla ei ole tavallisten opettajien tapaan kymmeniä kokeita tarkistettavana, mutta suunnitteluun menee silti aikaa, mikä pitää huomioida lopullisessa hinnassa.
• Verot. Vaikka tunteja tarjoaisi harvoin ja harrastuspohjalta, niistä pitää silti maksaa veroa. 30 euron tunnista ei siis jää 30 euroa käteen, vaan osa menee verottajalle. Mitä enemmän vuodessa tienaa, sitä enemmän veroja joutuu maksamaan.

Näiden lisäksi yksityisopettajan pitää miettiä, miten töitään laskuttaa. Palkalliset paikat ovat sen verran harvassa, että monet päätyvät yrittäjiksi. Kevytyrittäjyys on vaihtoehdoista helpoin: silloin työt laskutetaan kevytyrityspalvelun kautta, joka vie jokaisesta palkkiosta hieman välistä ja hoitaa kaikki pakolliset pahat, kuten kirjanpidon, verot ja eläkemaksut.

Toinen vaihtoehto on pistää pystyyn yritys tai toiminimi, jolloin palkkioista jää enemmän käteen, mutta pakolliset pahat ovat omalla vastuulla. Niistä valtaosan voi ulkoistaa kirjanpitäjälle, mutta se tietää jälleen lisämenoja.

Tuntien hintoihin vaikuttavat siis monet tekijät, ja siitä voi parhaimmillaan tehdä todella mutkikasta. Hinnoittelusta ei kuitenkaan tarvitse ottaa liikaa paineita, sillä hintoja voi tarvittaessa muokata, ja juoksevia kuluja on helpompi arvioida sitten, kun ensimmäiset tunnit on pidetty.

Hinta ei myöskään ole kaikki kaikessa. 35 euron oppitunti ei ole automaattisesti parempi kuin 20 euron tunti – ei opetusmielessä tai taloudellisesti. Kalliimmasta tunnista voi jäädä enemmän rahaa käteen, mutta sen suunnitteluun voi myös mennä enemmän aikaa.

Voi myös olla, että halvemmilla hinnoilla saa enemmän asiakkaita, mikä näkyy loppusuoralla paksumpana kukkarona. Hintoja vertaillessa kannattaa siis perehtyä muihin opettajiin, mutta lopulta omalle työlle kannattaa asettaa sellainen arvo, johon on itse tyytyväinen.

Tarvittaessa hintoja voi laskea (tai nostaa), mutta yksityisopetus ei ole hyväntekeväisyyttä: tarkoitus on tehdä rahaa, ei menettää sitä, ja omasta työstään pitää olla ylpeä.