Musiikilla on monenlaisia tehtäviä. Kun mieli on maassa, musiikista voi löytää vertaistukea tai piristystä. Lenkkipolulla musiikki auttaa sen sijaan jaksamaan hieman pidemmälle. Illanistujaisissa musiikki luo puolestaan tunnelmaa, siinä missä tuutulaulut auttavat nukahtamaan.
Näitä vaikutuksia on tutkittu pitkään myös tieteen keinoin. Musiikilla on ollut tärkeä rooli eri kulttuureissa tuhansien vuosien ajan, ja mitä pidemmälle ajassa on tultu, sitä monipuolisemmin musiikkia on pystytty tutkimaan.
Musiikkitiede eli musiologia on monitieteinen ala, joka tutkii musiikkia sen eri muodoissa, mukaan lukien sen historiaa, teoriaa, kulttuurisia konteksteja ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Musiikin tutkimisesta voi siis rakentaa itselleen myös ammatin.
Esittelemme tässä artikkelissa musiikkitieteen luonnetta ja rakennuspalikoita sekä sitä, missä musiikkitiedettä voi opiskella. Oletko kiinnostunut musiikin lisäksi myös laulamisesta? Blogistamme löytyy monia mielenkiintoisia sisältöjä aiheeseen liittyen, kuten tämä artikkeli äänialan laajentamisesta.
Musiologian määritelmä
Tieteen ja tutkimuksen ensimmäinen vaihe on aina käsiteltävän asian määrittely, ja koska laitamme tässä artikkelissa musiikkitutkijan saappaat jalkaan, aloitetaan mekin siitä. Musiikkitiede eli musikologia tarkoittaa musiikin tutkimista tieteen keinoin.
Musiikintutkimuksesta tuleekin historian tutkimusta.
Veijo Murtomäki, musiikkitieteilijä ja emeritusprofessori
Fokus ei siis ole musiikin tekemisessä, soittamisessa tai laulamisessa, vaan se tarkastelee musiikkia analyyttisesti tietystä näkökulmasta, esimerkiksi osana yhteiskuntaa. Yksi musiikkitieteilijä voi keskittyä musiikinhistoriaan, toinen musiikin rooliin eri kulttuureissa ja kolmas musiikin sosiologiseen puoleen.
Musiikkitieteen kenttä on siis todella laaja, mutta kaiken keskiössä on ihmisen suhde musiikkiin: miten me teemme, kuulemme, opimme ja ymmärrämme musiikkia – tai miten sitä on tehty, kuultu, opittu ja ymmärretty. Koska kyseessä on tiede, musiikin tarkastelu nojaa tieteellisiin teorioihin ja metodeihin.
Musiikkitieteen pääsuuntauksia
Koska musikologia tarkoittaa "musiikin tutkimusta", se kattaa kaiken musiikkiin liittyvän, kaikista kulttuureista, aikojen alusta saakka. Tutkittavaa siis riittää, joten musiikkitiedettä on jaettu eri alalajeihin, jotka jäsentelevät sen moninaista tutkimuksen kenttää.
Musiikinhistoria
Musiikinhistoria tutkii nimensä mukaisesti sitä, miten musiikki on kehittynyt aikojen saatossa. Musiikinhistoria on perinteisesti keskittynyt korkeakulttuureihin ja erityisesti länsimaihin, ja muita kulttuureita on tutkittu etnomusikologian parissa.
Musiikinhistorian tutkija voi keskittyä esimerkiksi:
Etnomusikologia
Etnomusikologian taustalla on englannin kielen sana ethnic (etninen), ja se tarkasteleekin musiikkia kulttuurisesta näkökulmasta: minkälaista kulttuuria musiikki on ja minkälainen rooli musiikilla on eri kulttuureissa?
Sitä on kuvailtu myös ”musiikkia tekevien ihmisten tutkimukseksi”, ovathan ihmiset kulttuurien keskiössä. Etnomusikologian fokus on perinteisesti ollut länsimaisen taidemusiikin ulkopuolella. Se voi tutkia esimerkiksi mitä soittimia eri Afrikan kulttuureissa on käytetty tai millainen rooli musiikilla on eri kulttuureissa.
Etnomusikologia kuvastaa hyvin musiikkitieteen monipuolisuutta, sillä siinä yhdistellään muun muassa kulttuuriantropologiaa, folklorea, kulttuurintutkimusta, sukupuolentutkimusta ja etnografiaa eli kansojen tutkimusta – musiikkia unohtamatta. Löydä laulunopettaja Superprofilta!
Musiikinteoria ja -analyysi
Musiikinteoriassa ja -analyysissä tutkitaan musiikin rakennuspalikoita, kuten asteikoita, sointuja, säveliä, intervalleja ja niiden käyttöä sekä kappaleiden rakenteita. Sen tavoitteena on pitkään ollut määrittää yleisiä sääntöjä ja lainalaisuuksia, jotka pätevät kaikkeen musiikkiin.
Musiikin lainalaisuuksien määrittelemisessä ei ole vielä onnistuttu, vaikka sitä on tutkittu Antiikin ajoista lähtien.
Musiikinteoriaa opiskellaan monesta syystä. Jotkut haluavat ymmärtää musiikin rakennetta paremmin, jotta oman musiikin tekeminen olisi helpompaa. Toiset ovat taas kiinnostuneita musiikin koneistosta ja siitä, miten se toimii, ja tähän musiikinanalyysi tarjoaa vastauksen.
Musiikkisosiologia
Musiikkisosiologia linkittyy vahvasti etnomusikologiaan, joka korostaa musiikkia tekevien ihmisten sosiaalista puolta. Musiikkisosiologia painottaa kuitenkin vähemmän ihmisten etnistä ja kansallista identiteettiä, ja siinä hyödynnetään monipuolisempia tutkimusmenetelmiä.
Musiikkisosiologia keskittyy siis musiikin ja yhteiskunnan suhteeseen. Tutkimuksen fokus voi olla esimerkiksi siinä, miten sosiaaliset tekijät vaikuttavat muusikin asemaan yhteiskunnassa tai musiikin luomiseen tai miten musiikki näkyy ihmisten arjessa.
Musiikkitieteessä voi tutkia esimerkiksi sitä, miten biisejä kirjoitetaan. Haluaisitko sinäkin kehittyä biisinkirjoittajana?
Musiikkifilosofia
Musiikkifilosofia tutkii musiikin olemusta ja merkitystä. Perinteisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi nämä:
Tällaisia kysymyksiä on pohdittu jo pitkään, ja kuten filosofiassa yleensä, asiat voi nähdä monella tapaa, ja perinteisiä näkemyksiä haastetaan jatkuvasti.
Musiikin määritelmä on tästä hyvä esimerkki: perinteisesti on ajateltu, että musiikki on järjestettyä ääntä, joka koostuu eri osista (melodia, harmonia, rytmi, mitta yms). Tämä jättää kuitenkin esimerkiksi noise-musiikin ulkopuolelleen, joka koostuu lähinnä äänistä ilman säveliä tai melodiaa.
Viisaat päät pitää siis lyödä jälleen kerran yhteen paremman määritelmän toivossa, ja sitähän filosofia on.
Löydä laulunopettaja Superprofilta, ja saavuta tavoitteesi!
Musiikkipsykologia
Musiikkipsykologiassa suurennuslasin alla on musiikin luominen, käyttäminen ja kokeminen. Se pyrkii selvittämään, miten musiikkia tehdään, miten siihen reagoidaan ja miten se otetaan osaksi arkea. Tutkimuksessa voidaan esimerkiksi neuropsykologian keinoin selvittää, millaisia reaktioita musiikin kuuntelu saa aikaan aivoissa.
Musiikkipsykologiaa hyödynnetään monilla eri aloilla. Sen avulla on esimerkiksi selvitetty, miksi ihmiset kuuntelevat tietynlaista musiikkia tietyissä tilanteissa. Sen keinoin on tutkittu myös taustamusiikin vaikutuksia työskentelyyn ja musiikin merkitystä markkinoinnissa.
Tutkimustuloksia on hyödynnetty tietty myös musiikin opetuksessa, kuten siinä, miten musiikkia ja instrumentteja tulisi opettaa ja miten harjoittelusta saisi mahdollisimman tehokasta.
Nämä olivat vain esimerkkejä musiikkitieteen suuntauksista, ja todellisuudessa sen kenttä on vielä paljon tätä laajempi. Eri maat ja opinahjot painottavat tutkimuksessaan eri asioita, ja musiikkitieteen kenttää voi pilkkoa osiin monin eri tavoin.
Musiikkitieteen opiskelu Suomessa
Musiikkia tutkitaan siis monella tapaa, ja samalla se linkittyy vahvasti muihin tieteenaloihin. Näin ollen musiikkitieteen osaamisesta on hyötyä monessa paikkaa, ja siitä voi myös opiskella itselleen ammatin. Suomessa musiikkitiedettä voi opiskella esimerkiksi Helsingissä, Turussa ja Jyväskylässä.
Kaikilla yliopistoilla on musiikkitieteen opiskelussa omat painotuksensa:
- Helsingin yliopistossa musiikkitiede on yksi taiteiden tutkimuksen opintosuunnista.
- Turun yliopistossa musiikkitiedettä voi opiskella yhdessä mediatutkimuksen ja taidehistorian kanssa.
- Jyväskylän yliopistossa on erilliset musiikkitieteen kandi- ja maisteriopinnot humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
- Åbo Akademissa musiikkitiedettä voi opiskella pääaineena kandidaatti-, maisteri- ja tohtoritasolla.
Tutkintojen lisäksi esimerkiksi Helsingin avoimen yliopiston kautta voi opiskella yksittäisiä musiikkitieteen kursseja tai laajemman opintokokonaisuuden. Musiikkitieteen opinnot eivät valmenna yhteen tiettyyn ammattiin, vaan työelämässä voi päätyä melkeinpä minne tahansa.
Musiikki- ja kulttuurialalla työpaikka voi löytyä esimerkiksi orkesterista, musiikkijärjestöistä tai kirjastoista. Työpaikka voi olla musiikkioppilaitoksessa tai korkeakoulussa, jossa voi olla opetustehtävissä tai tutkia musiikkia työkseen. Musiikkitieteen paperit ovat vieneet monet myös median puolelle, sillä humanistit kirjoittavat usein hyvin.
40 hours and counting -blogissa listataan osuvasti musiikkitieteestä valmistuvan ammattinimikkeitä: se voi olla vaikkapa levy-yhtiön tuottaja, tiedottaja, toiminnanjohtaja, markkinointisuunnittelija, toimittaja, koordinaattori, yrittäjä tai konsultti. Mahdollisuuksia riittää siis muille asti!
Musiikkitieteen yksityisopinnot
Jos yliopisto-opinnot eivät houkuttele, musiikkitieteeseen voi perehtyä myös itsenäisesti tai yksityisopetuksessa. Netissä ei ole turhan paljoa suomenkielistä opiskelumateriaalia, mutta englanniksi sitäkin enemmän.
Joitakin suomenkielisiä kirjoja löytyy kyllä, esimerkiksi Tuomas Eerolan, Jukka Louhivuoren ja Pirkko Moisalan kirja Johdatus musiikintutkimukseen. Jos taas opiskeluun kaipaa ohjausta, Superprofilta löytyy myös musiikkitieteeseen erikoistuvia yksityisopettajia, joiden avulla aiheeseen voi perehtyä
- oppilaan ehdoilla,
- räätälöidysti,
- ja ammattimaisesti.
Musiikkitieteen opintojen aloittaminen on siis vain muutaman klikkauksen päässä, eikä musiikkitieteeseen perehtyminen ole koskaan ollut näin helppoa.
Musiikkitieteen historia ja nykytila
Musiikki on aina ollut osa ihmisen historiaa. Sitä on tutkittu jo Antiikin ajoista lähtien - ellei jo aiemmin. Virallisena tieteenalana se on kuitenkin saavuttanut jalansijaa vasta myöhemmin. Suomessa musiikkitiede alkoi kehittyä 1800-luvun lopulla kansallisen musiikkikulttuurin tutkimuksena.
1900-luvulla ala vakiintui yliopistoihin, laajeni myöhemmin populaarimusiikin ja kulttuurintutkimuksen suuntaan ja on nykyään monitieteinen tutkimusala, joka tarkastelee musiikkia sekä taiteena että yhteiskunnallisena ilmiönä.
1882
Helsingin musiikkiopisto (nykyinen Sibelius-Akatemia) perustetaan
Kansallisen musiikkikulttuurin tutkimus liittyy vahvasti säveltäjä Jean Sibeliuksen aikaan ja suomalaisen identiteetin rakentumiseen.
1800-luvun loppu
Musiikkitieteen varhaiset juuret
Musiikkia aletaan tarkastella Suomessa myös historiallisena ja teoreettisena tutkimuskohteena osana humanistisia tieteitä.
1900–1930-luvut
Musiikinhistorian tutkimuksen alku
Suomalaisen musiikin historiaa ja kansallista kulttuuria kartoitetaan ensimmäisissä tieteellisissä julkaisuissa.
1940–1950-luvut
Tutkimuksen institutionalisoituminen
Musiikkitiede alkaa vakiintua yliopistoissa omaksi tutkimusalakseen.
1957
Perustetaan Sibelius Society of Finland
Missiona edistää Jean Sibeliuksen musiikin tutkimusta ja julkaisuja.
1960–1970-luvut
Musiikkitieteen vakiintuminen
Musiikkitiede vakiintuu yliopistoihin (mm. Helsingin yliopisto) ja tutkimus laajenee musiikinhistoriasta analyysiin, estetiikkaan ja kulttuurisiin näkökulmiin.
1970–1980-luvut
Musiikin tutkimusalueen laajeneminen
Musiikintutkimus alkaa käsitellä myös populaarimusiikkia ja rytmimusiikkia.
1990-luku
Tohtorikoulutuksen laajeneminen
Musiikintutkimus kasvaa nopeasti ja Vuoteen 2002 mennessä Suomessa tehtiin yli 100 musiikkitieteen väitöskirjaa.
2000-luku
Monitieteinen musiikintutkimus
Musiikkitiede yhdistyy entistä enemmän kulttuurintutkimukseen, sosiologiaan, filosofiaan ja mediatutkimukseen.
Musiikkitiede Suomessa on kehittynyt vuosien saatossa. Vaikka alan resurssit yliopistoissa ovat paikoin vähentyneet, tutkimus laajenee uusille alueille kuten musiikin psykologiaan, teknologiaan ja digitaaliseen kulttuuriin, mikä tekee siitä edelleen tärkeän ja kehittyvän tieteenalan.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
