"Mikä minusta tulee isona?" on kysymys, joka nostaa päätään erityisesti kevään kynnyksellä, kun ylioppilaskirjoitukset on selätetty ja edessä häämöttää yhteishaku. Jos vaihtoehtojen joukossa on opettajan, toimittajan ja copywriterin kaltaisia ammatteja, unelmaa voi lähteä tavoittelemaan suomen kielen yliopisto-opintojen kautta.
Opintojen rakenne
Kun kysytään, millaista suomen kielen opiskelu yliopistossa on, vastaus riippuu pitkälti opinahjosta. Suomen kielen tutkinto-opintoja on tarjolla 7 eri yliopistossa, joilla kaikilla on omat painotuksensa. Tämän artikkelin "vastaukset" perustuvat niistä yhteen, Itä-Suomen yliopistoon.
Vaikka omista opinnoista on vierähtänyt hyvä tovi, opintojen perussisältö on pysynyt jotakuinkin samana. Yliopistojen välillä ei ole muutenkaan jättieroja suomen kielen perus- ja aineopinnoissa. Jos kuitenkin kyseenalaistuskellot alkavat kilkattaa artikkelia lukiessa, ajantasaisiin opinto-oppaisiin voi tutustua yliopistojen omilla sivuilla tai Pepissä.
Nyt kun oma selusta on turvattu, on aika mennä itse aiheeseen! Suomen kielen opinnot voi jakaa karkeasti kolmeen: perus-, aine- ja syventäviin opintoihin. Perusopinnoissa tutustutaan kielen pyhään kolminaisuuteen eli äänne-, muoto- ja lauseoppiin.
- Äänneoppi kattaa suomen kielen äänteet ja niiden ääntymispaikat.
- Muoto-opissa pureudutaan sanavartaloihin ja taivutusmuotoihin.
- Lauseopissa eli syntaksissa tutustutaan lauserakenteisiin ja lauseenjäseniin.
Perusopintoihin kuuluu usein myös yleistä kielitiedettä ja fennistiikkaa eli suomen kielen tutkimusta sekä kielenhuoltoa ja kirjoittamista. Lihaa ja perunaa -osiota seuraa aineopinnot, jotka tuovat mukanaan valinnanvaraa ja vapautta.
Aineopinnoissa on yleensä kaikille yhteisiä kursseja kirjakielen kehityksestä, murteista ja sanastosta. Tässä vaiheessa aletaan miettimään myös omaa erikoistumista. Joissain yliopistoissa on erillisiä opintosuuntia, Itä-Suomen yliopistoissa puolestaan yksittäisiä kursseja mm. lapsen- ja nuorten kielenoppimisesta, kielitiedon opettamisesta ja sosiolingvistiikasta eli siitä, miten sosiaalinen ympäristö vaikuttaa kieleen ja sen käyttöön.
Aineopinnoissa harjoitellaan myös tutkimuksen tekoa, kuten tutkimusmenetelmiä ja tiedonhakua, mitä sovelletaan kandidaatintutkielmassa. Kandin voi ajatella lämmittelynä syventävien opintojen pro gradu -tutkielmalle, joka kruunaa maisterin tutkinnon.
Syventävät opinnot jatkavat siitä, mihin aineopinnot jäivät: valinnanvaraa on entistä enemmän, ja omiin kiinnostuksenkohteisiin sukelletaan entistä syvemmälle. Ideaalitilanteessa erikoistuminen näkyy myös gradun aiheessa:
- voi tutkia ihmisten asenteita ja näkemyksiä suomen kielestä, kuten alakoululaisten opiskelumotivaatiota.
- voi tutkia 3-persoonan imperatiivin käyttöä Pohjois-Karjalan murteissa tai vaikkapa abessiivirakennetta S2-oppijoiden teksteissä.
- voi tutkia sanastoa ja nimistöä, kuten ajokoiraharrastuksen termejä tai Kalevalan Korun tuotenimiä mielikuvien herättäjinä.
- voi tutkia kielikontakteja, kuten englannin kielen vaikutusta lukiolaisten kirjoitettuun kieleen.
Koska suomen kieltä käytetään ja tarvitaan kaikkialla, tutkimusaiheeksi käy lähes kaikki maan ja taivaan väliltä – myös jo tutkitut aiheet, kuten nämä esimerkit eRepo-tietopankista, kunhan näkökulma tai lähestymistapa tuo tutkimuskenttälle jotain uutta.
Yliopisto-opintojen yleisluonne
Millaista itse opiskelu sitten on? Monipuolista. Jos kurssit laitetaan janalle, yhdessä päässä on satojen oppilaiden massaluennot ja toisessa kymmenen hengen pienryhmät – opiskelijavetoiset seminaarit osuvat jonnekin niiden väliin.
Kurssin muoto ei kuitenkaan kerro kaikkea, sillä luentoja, pienryhmiä ja seminaareja voi kaikkia höystää lukupiireillä, esseillä, tenteillä, oppimispäiväkirjoilla, ryhmätöillä, suullisilla esityksillä, harjoituksilla ja rokkakaupalla itsenäistä työtä. Opiskelu on siis lukiota monipuolisempaa, ja toteutus riippuu pitkälti kurssin vetäjästä.
Koronan myötä opetus siirtyi monin paikoin etäyhteyksille, mikä teki opiskelusta entistä monipuolisempaa. Kursseilla voi olla useita suoritustapoja, kuten kontaktiopetus, kirjatentti tai harjoitustehtävät, joista saa valita itselleen mieluisan.
Opiskelu on monipuolista myös aiheiden puolesta, ja suomen kieltä tarkastellaan monipuolisesti, analyyttisesti ja tieteellisesti. Tavoitteena ei ole oppia suomen kieltä vaan oppia ymmärtämään, mistä osista kieli koostuu, miksi se toimii niin kuin toimii ja miten se on muuttunut ajan saatossa.
Varsinainen värikkyys tulee kuitenkin sivuaineista. Monet opiskelevat suomen kielen lisäksi kirjallisuutta, sillä sitä vaaditaan suomen kielen opettamiseen. Rinnalle voi valita myös media- ja viestintäopintoja, muita kieliä tai jotain täysin "irrallista", kuten historiaa tai kauppatieteitä.
Sivuaineiden avulla tutkinnosta saa tehtyä itsensä näköisen, ja ne vaikuttavat paljon tulevaisuuden työllistymiseen. Tämä kannattaa ottaa huomioon opiskelupaikkaa valitessa, sillä yliopistojen sivuainevaihtoehdoissa voi olla suurakin eroja. Vaihtoehtoja on luonnollisesti eniten suurimmissa yliopistoissa, kuten Helsingissä.
Yliopistossa opiskelu on myös itsenäistä ja vapaata. Korkeakoulut hyötyvät siitä, kun oppilaat valmistuvat tavoiteajassa. Yliopisto kannustaakin kaikkia etenemään reippaassa tahdissa, ja varsinkin ensimmäisenä vuonna opastusta tulee niin tuutoreilta, omaopettajilta kuin amanuensseiltakin. Loppupeleissä vastuu opintojen etenemisestä on kuitenkin opiskelijan omilla harteilla.
Tämä voi tuntua lukio-opintojen jälkeen vieraalta ja jännittävältä, mutta se on yksi korkeakouluopintojen parhaita puolia. Pakollisten opintojen jälkeen tutkintoaan saa rakentaa vapaasti, ja opinnot muovautuvat eri elämäntilanteisiin. Tenkkapoon tullen apua on myös saatavilla, eikä ongelmien kanssa tarvitse jäädä yksin.
Opintojen alussa laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS), johon merkitään, milloin minkäkin kurssin aikoo suorittaa. HOPSia ei tarvitse tehdä kerralla valmiiksi, vaan sitä muokataan ja täydennetään opintojen edetessä.
Kolmas läpileikkaava teema on yhteisöllisyys. Kaikki opiskelijat aloittavat opinnot jotakuinkin samalta viivalta, ja kaikkia yhdistää kiinnostus suomen kieleen. Yhteisöllisyyttä ruokkii monipuoliset opiskelutavat, kuten ryhmätyöt, lukupiirit ja työelämän harjoitukset, joissa yritetään puhaltaa yhteen hiileen.
Opiskelijoille rakentuu yleensä omia miniyhteisöjä oppiaineen sisälle. Kaikki opiskelijat kuuluvat myös laajempaan yliopistoyhteisöön – suomen kielen opiskelijat yleisiin kielitieteisiin, omaan osastoon (esim. humanistinen), tiedekuntaan (filosofinen) ja lopulta omaan yliopistoon. Tämä tuo mukanaan ryhmäytymistä, tapahtumia ja rientoja, jossa pääsee nauttimaan opiskelijaelämästä.
Mitä meistä tulee isona?
Suomen kielen opinnot tarjoavat harvoin suoran ja selkeän urapolun. Poikkeuksena on suomen kielen opiskelijoiden suurin joukko eli aineenopettajaopiskelijat, jotka valitsevat suomen kielen rinnalle kirjallisuutta ja kasvatustieteitä eli pedagogiset opinnot.
Muuten urapolku riippuu kiinnostuksenkohteista, sivuaineista ja sattumasta. Suomen kieltä tarvitaan ja käytetään kaikkialla, joten myös osaajia tarvitaan laajalti. Opettajan lisäksi yleisiä titteleitä ovat esimerkiksi toimittaja, sisällöntuottaja (käsi pystyyn), kielenhuoltaja, viestintä- tai kieliasiantuntija, copywriter, konsultti ja tutkija.
Mahdollisiin urapolkuihin voi tutustua esimerkiksi yliopistojen alumnitarinoissa ja Töissä.fi-sivustolla, joka esittelee valmistuneiden työllistymistä, kuukausipalkkaa ja uratarinoita. Sivuston reilusta 500 vastaajasta noin puolet työskentelee opettajana.
Maisteriksi valmistuminen ja työllistyminen vievät useimmilta vähintään viisi vuotta, ja työelämä muuttuu kovaa vauhtia. Suomen kielen asiantuntijoita tullaan kuitenkin tarvitsemaan myös jatkossa – kenties jopa aiempaa enemmän, kun yleiset kielitaidot ovat laskussa.
Kielen kanssa työskentelyyn ja opiskeluun voi tutustua myös pienemmissä erissä. Suomen kielen opinnot voi aloittaa avoimen yliopiston kautta, jolloin opintoja suorittaa kurssi tai opintokokonaisuus kerrallaan. Opettajan ammattia voi puolestaan kokeilla yksityisopettaja, esimerkiksi täällä Superprofilla, jossa on aina tilaa uusille osaajille.
Ja ken tietää, yksityisopetusura voi lähteä lentoon ilman maisterin papereita. Yksityisopetusmarkkinoilla opettajan valinta on oppilaan käsissä. Tutkinnoista on aina hyötyä, mutta niiden puutetta voi paikata esimerkiksi sosiaalisilla taidoilla ja intohimolla opetettavaa ainetta kohtaan!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
