Ihmiset uivat internetin ja somen valtakaudella tiedon tulvassa, mikä altistaa meidät kaikki mis- ja disinformaatiolle. Väärän tiedon ja valeuutisten levittämisellä voi muokata mielipiteitä, havitella poliittista tai taloudellista etua tai trollata päivän naurut.
Väitteet, syytökset ja mustamaalauskampanjat eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö. Ne ovat määrittäneet historian saatossa monen yksilön ja kansakunnan kohtalon – muun muassa Ranskan viimeisen kuningattaren Marie Antoinetten, joka muistetaan tuhlailevana ja ylimielisenä monarkkina.
Marie Antoinette: pikakuva
Maria Antonia Josepha Johanna kantoi elämänsä aikana monia rooleja: Unkarin ja Böömin prinsessa, Itävallan arkkiherttuatar ja myöhemmin Ranskan kruunuperillinen sekä kuningatar.
Hän oli Itävallan keisarin Frans I:n ja keisarinnan Maria Teresian viidestoista lapsi, joka naitettiin nuorena poliittisten siteiden vahvistamiseksi – kuten ajan kuvaan kuului. Kumppaniksi valikoitui Ranskan kruununperillinen Ludvig XVI, kun Maria oli 14-vuotias.
Puutteellisen kasvatuksen saanut Maria (myöhemmin Marie Antoinette) oli kiinnostunut tanssista, musiikista, uhkapeleistä ja ylellisestä muodista. Hän puhui huonosti ranskaa, koska ei pitänyt sitä tärkeänä. Ranskan hovietiketin opetteluun palkattiin yksityisopettaja, sillä häntä pidettiin laiskana ja vaikeana oppilaana.
Marie Antoinette oli ujon ja introvertin puolisonsa peilikuva, mikä aiheutti paheksuntaa ranskalaisten keskuudessa. Tilannetta ei helpottanut Marien itävaltalaiset juuret, ja häneen suhtauduttiin vihamielisesti alusta alkaen.
Ludvig XVI kruunattiin Ranskan kuninkaaksi toukokuussa 1774, mikä teki Mariesta Ranskan kuningattaren 18-vuotiaana. Hänestä kasvoi nopeasti aikakautensa muoti-ikoni, joka järjesti prameita, yön pikkutunneille jatkuvia juhlia ja peli-iltoja.
Juhliminen ja uhkapelit söivät valtavasti rahaa, mikä laski Marien suosiota: Ranska kärsi suurista talousvaikeuksista, ja hänen avokätisyytensä nähtiin loukkauksena tavallista kansaa kohtaan. Marie tunnettiin myös kevytkenkäisyydestään, joka oli rahankäytön kanssa yleinen pilkkalaulujen ja pamflettien aihe.
Kun Marie Antoinette lopulta kiristi kukkaronnyörejä, hän menetti kannattajiaan Versailles'n hovissa. Hän oli jakanut rahaa avokätisesti lähipiirilleen, joka jäi nyt ilman almuja. Hän osallistui myös yhä aktiivisemmin maan sisäpolitiikkaan, mikä nähtiin osasyynä kuninkaan päättämättömyyteen.
Kuningaspari vallankumouksessa
Marie Antoinette saavutti nykyisen myyttisen asemansa Ranskan vallankumouksen myötä. Suuren vallankumouksen katsotaan alkaneen vuonna 1789 tyytymättömyydestä kuningas Ludvig XVI:n autoritääriseen hallintoon. Taustalla oli myös taloudellinen kriisi, valistusaatteet, nälänhätä sekä epäoikeudenmukainen säätyjärjestelmä.
Vallankumouksen seurauksena kuninkaan valta kaventui merkittävästi, ja kuningaspari joutui jatkuvan valvonnan alaiseksi. Kuninkaan voimattomuuden myötä lehdistölle vuodettiin hovin kulut ja erityisesti kuningattaren tuhlailut, mikä lietsoi vihaa entisestään.
Legendan mukaan Marie Antoinette käytti valtavasti rahaa asusteisiin, peruukkeihin, uhkapeleihin ja juhlimiseen. Myöhemmin on selvinnyt, että hän todella käytti aiempia kuningattaria enemmän rahaa – ei kuitenkaan tähtitieteellisiä summia, sillä menot vastasivat alle 1 % valtion budjetista.
Ahdinkoon joutunut kuningaspari pyysi apua muun muassa Espanjan kuninkaalta Kaarle IV:ltä ja Marie Antoinetten veljeltä, Itävallan keisarilta Leopold II:lta. Avunpyynnöt kantautuivat kuuroille korville, ja kuningatarta syytettiin maanpetturuudesta ja isänmaansa myymisestä Itävallalle. Kuningasperhe yritti paeta Ranskasta, mutta valepukuinen joukko pysäytettiin Varennesin kaupungissa.
Vallankumous oli edennyt pisteeseen, jossa se kohtasi sekä ulkoista että sisäistä painetta. Euroopan muut monarkiat halusivat – Iso-Britannian, Preussin ja Itävallan johdolla – palauttaa Ranskaan monarkian ja tyrehdyttää vallankumousaatteiden leviämisen. Itävalta oli myös huolissaan Marie Antoinetten kohtalosta sodan syttyessä.
Synnyinmaastaan pitkään parjattu Marie Antoinette näki tilaisuutensa tulleen ja piti Itävallan hoviin salaista kirjeenvaihtoa. Hän välitti tietoa Ranskan sisäisestä tilanteesta ja kannusti ulkovaltojen väliintuloa. Sota alkoi Ranskan kannalta tappiollisesti, kun Itävallan ja Preussin joukot lähestyivät Pariisia.
Levottomuuksia oli myös maan sisällä, ja kuningasparin palatsissa valmistauduttiin yhteydenottoihin. Kuningaspari päätti jälleen paeta, vaikka Marie Antoinette ei halunnut jättää kotiaan puolustamatta. Kuningas oli syösty vallasta.
Kuningasperhe pakeni koillis-Pariisissa sijaitsevaan Templen linnoitukseen, jossa he asuivat tiukan vartioinnin alla. Levottomuudet maan sisällä yltyivät, ja vallankumouksen vastustajia teloitettiin – usein kevyin perustein – heidän joukossaan kuningattaren hyvä ystävä, Marie-Thérèse-Louise de Savoie-Carignan, jonka päätä kannettiin seipään nokassa Antoinetten ikkunan alla.
Oikeudenkäynti, kuolema ja perintö
Ranskan vallankumous tunnetaan hirmuvallan aikakaudesta, jolloin tuhansia teloitettiin poliittisista syistä. Tuomioiden toimeenpanijana oli maaliskuussa 1793 perustettu vallankumoustuomioistuin, joka haastoi myös kuningasparin.
Siinä missä Ludvig XVI:n oikeudenkäynti noudatti muodollisuuksia (ja johti kuolemantuomioon), kuningattaren kohdalla ne unohdettiin tyystin. Kuningatarta ei tietenkään voitu teloittaa ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä, joten hänelle tarjottiin asianajajaa ja muutama tunti aikaa valmistautua.
Oikeudenkäynnin päätös oli kuitenkin jo tehty. Marie Antoinettea syytettiin muun muassa
- päihteiden täyteisistä orgioista
- valtionkassan ryöstämisestä ja rahojen lähettämisestä Itävaltaan
- verilöylyjen suunnittelusta
- ranskalaisten vartijoiden ja sotilaiden pahoinpitelyistä
- insestistä.
Valtaosa syytteistä oli kuulopuheita ja valheita. Eräs todistajista myönsi, ettei ollut itse nähnyt kuningatarta orgioissa vaan kuullut vain huhuja. Oikeudenkäyntiä seuraamaan kerääntyneet äidit eivät uskoneet insestisyytettä, jonka Antoinetten poika esitti painostuksen alaisena.
Ristikuulustelussa Marie Antoinette esiintyi välinpitämättömänä – hän oli hauras ja suri miehensä teloitusta, eikä hän omien sanojensa mukaan muistanut tapahtumia. Ainoastaan insestisyytös herätti hänessä kiivaan vastauksen. Lopulta hänet tuomittiin kolmesta syytteestä:
Maan-
petoksesta
Valtionkassan
tyhjentämi-
sestä
Salaliitosta
valtiota vastaan
Marie Antoinette odotti tuomioksi elinkautista, mutta toisin kävi. Hänet tuomittiin kuolemaan samana päivänä, 16. lokakuuta 1793. Hänet kuljetettiin mestauspaikalle hevoskärryillä, valkoisessa puvussa, hiukset ajeltuina ja kädet selän taakse sidottuina.
Astuessaan vahingossa teloittajan jalan päälle Marie Antoinette pyysi anteeksi, mikä hukkui yleisön raivokkaaseen riemuun. Mestauksen jälkeen hänet vietiin yleisen hautausmaan joukkohautaan muiden päättömien ruumiiden joukkoon.
Marie Antoinetten tarinaan voi tutustua myös valkokankaalla!
Faktaa vai fiktiota?
Tarinat Marie Antoinettesta ovat usein tämänkaltaisia. Itävallan keisarin ja keisarinnan tytär naitettiin Ranskaan 14-vuotiaana poliittisten suhteiden vahvistamiseksi. Hänellä oli vaikeuksia sopeutua Ranskan hovin käytäntöihin, ja häntä arvosteltiin tuhlailevasta, juhlientäyteisestä elämäntavasta. Hän synnytti neljä lasta, joista vain yksi, Louis-Charles, eli yli Ranskan vallankumouksen. Lopulta hänet mestattiin maanpetoksesta 37-vuotiaana.
Marie Antoinetten myytti on kasvanut niin suureksi, että faktaa ja fiktiota on joskus vaikea erottaa. On esitetty, että Marie Antoinettella oli useita rakastajia ja että Ludvig XVI ei olisi kaikkien heidän lastensa isä, mutta tätä ei ole koskaan pystytty todistamaan.
Kuningattaren avokätisyys ja tuhlailut tekivät hänestä helpon syntipukin myös valtion talouskriisiin ja veronkiristyksiin. Usein unohtuu kuitenkin vuosikymmeniä jatkunut sodankäynti ja tehoton verotusjärjestelmä, jossa rikkaimmat nauttivat vapauksista.
Itävaltalaissyntyinen Marie Antoinette oli lähes mahdottoman tehtävän edessä – olla sekä ulkovallan prinsessa että Ranskan kuningatar vallankumouksen keskellä. Hänen tarinansa huipentui epäreiluun oikeudenkäyntiin, mikä ei kuitenkaan muuta sitä, että hän eli loisteliasta hovielämää aikana, jolloin suurin osa kansasta kärsi elintarvikepulasta ja nälästä.
Hän piti myös tiivistä yhteyttä lähipiiriinsä ja veljiinsä, jotka sattuivat olemaan suurvaltojen hallitsijoita. Tämä tuskin täyttää maanpetoksen kriteerit, mutta salainen kirjeenvaihto vihollisvaltion kanssa sodan alla asettuu vähintään harmaalle alueelle.
Marie Antoinette onkin monella tavalla väärinymmärretty hahmo. Hän ei ollut suuren vallankumouksen pääarkkitehti muttei myöskään täysin viaton uhri. Joillekin hän symboloi tyranniaa, toisille tragediaa – kallistuitpa kummalle puolelle tahansa, hänen tarinansa toimii muistutuksena siitä, että todellisuus on usein legendoja monisyisempää.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
