Kun kuulemme puhuttavan länsigermaanisista kielistä, mieleemme tulee heti saksan kieli. Tämä johtuu osin siitä, että sana germaaninen muistuttaa meitä paljolti Saksan englanninkielisestä nimestä Germany. Mutta tähän kieliperheeseen mahtuu monia muitakin tuttuja kieliä, kuten englanti ja hollanti.
Länsigermaaniset kielet ovat vain yksi kieliryhmä germaanisten kielten perheestä. Germaanisiin kieliin kuuluvat myös pohjois- ja itägermaaniset kieliryhmät. Suurin ero on se, että länsigermaaniset kielet muodostavat suurimman näistä kolmesta kieliryhmästä. Tämä ei ole täysin vain saksan kielen ansiota.
Englanti on yleisin ja puhutuin länsigermaaninen kieli maailmanlaajuisesti. Kenen tahansa länsigermaanisen kielen, kuten saksan kielen, opiskelijan on tärkeää tutustua koko kieliryhmän historiaan osana opintoja. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin länsigermaanisten kielten ryhmää.
Länsigermaanisten kielten historiaa
Länsigermaaniset kielet kuuluvat indoeurooppalaisiin kieliin, suureen kieliperheeseen, joka on kotoisin Länsi- ja Etelä-Euraasiasta. Siihen lukeutuu suurin osa nykyisistä eurooppalaisista kielistä. Länsigermaaniset kielet ovat kehittyneet erityisesti Pohjanmeren, Rein-Weserin ja Elben alueella.
Tutkijoiden on ollut vaikea määrittää miten ja milloin germaanisten kielten eri kieliryhmät ovat lähteneet eriytymään toisistaan. Tähän on syynä muun muassa historiallisten todisteiden ja kirjoitusten puute. Selvää on kuitenkin niiden maantieteelliset alueet, johon myös kieliryhmien nimet viittaavat.
Länsigermaanisella kieliryhmällä on useita varhaiskeskiajalla kehittyneitä ominaispiirteitä, kuten fonologisia, morfologisia ja leksikaalisia ominaisuuksia, joita ei löydy pohjois- ja itägermaanisista kielistä. Pohjoisgermaaniset kielet tunnetaan myös skandinaavisina kielinä.
Länsigermaanisia kieliä on edelleen olemassa monia, mutta niistä tänä päivänä eniten käytössä olevat ovat englanti, friisi, hollanti, afrikaans, saksa ja jiddish. Jokainen näistä kielistä on kehittynyt omalla alueellaan, ja ne ovat kokeneet erilaisia kehityskulkuja, joista ovat muodostuneet niiden nykyiset kielimuodot.
Englannin kieli
Tämä kansainvälinen kieli sai alkunsa Englannista muinaisten Iso-Britannian alueelle muuttaneiden germaanien ansiosta. Englannin kieli on läheisimmin sukua friisille ja saksan kielen murteelle alasaksille. Englanti on kuitenkin saanut vaikutteita myös muiden kieliperheiden kielistä, kuten ranskasta ja latinasta.
Englannin kieli on kehittynyt yli 1400 vuoden ajan. Englanti on kansainvälisesti maailman puhutuin kieli, kun lasketaan mukaan natiivit ja ei-natiivit englannin kielen puhujat. Äidinkielenä se on maailman kolmanneksi puhutuin kieli heti kiinan ja espanjan jälkeen.
Friisin kieli
Tällä länsigermaanisella kielellä ei ollut yhtä suurta menestystä kuin muilla saman kieliryhmän kielillä. Friisiä puhutaan enää vain kolmella jäljellä olevalla alueella:
- Länsifriisiä puhutaan Alankomaiden Frieslandin maakunnassa. Noin 470 000 puhujaa.
- Itäfriisiä puhutaan Saksan Saarlandissa. Enää noin 2000 puhujaa.
- Pohjoisfriisiä puhutaan Saksan Schleswigin länsirannikolla. Noin 10 000 puhujaa.
Friisi on pieni kieli, josta moni ei ole edes kuullut. Sillä on kuitenkin yhteensä lähes puoli miljoonaa puhujaa. Friisi syntyi tuhat vuotta sitten Pohjanmeren rannikkoalueella, ja laajeni nykyisestä Pohjois-Hollannista nykypäivän Saksan Schleswigiin ja viereisiin saariin.
Friisillä ei ole ollut samaa sosiaalista ja poliittista kehitystä kuin englannilla, joten sitä pidettiin pitkään enemmän murteena kuin virallisena kielenä. Friisi on lähimpänä englannin kieltä, mutta friisin ja englannin kielen puhujat harvoin ymmärtävät toisiaan.
Hollannin kieli
Hollanti on Alankomaiden virallinen kieli. Se on myös yksi Belgian virallisista kielistä yhdessä ranskan kielen kanssa. Hollantia puhutaan myös Alankomaiden entisillä siirtomaa-alueilla, kuten Antilleilla ja Surinamella.
Hollannin kieli on lähimpänä afrikaansin kieltä. Niillä on paljon yhteistä historiaa, vaikka ovatkin nykypäivänä luokiteltu eri kieliksi.
Hollanti on hyvin yhtenäinen kieli, ja sen kirjakieli on pysynyt samana niin Alankomaissa kuin Belgiassa. Kuten saksan kielellä, myös hollannin kielellä on useita puhuttuja murteita maasta ja alueesta riippuen. Jokaisella murteella on oma aksenttinsa, joka luonnehtii aluetta, josta se on lähtöisin. Murteilla on vahva vaikutus paikalliseen identiteettiin ja kulttuuriin.
Hollannin kieleen vaikuttivat merkittävästi myös Pohjanmeren germaaniset puhujat ja etelägermaaniset "frankonian" puhujat, jotka tunnetaan myös frankeina. Tämä tapahtui vuosisadoilla 600 ja 700 ennen ajanlaskun alkua. Tulloin merovingit ja varhaiset karolingit laajensivat alueitaan läntisille rannikkoalueille ja asettuivat Pohjanmeren germaaniryhmän asuttamille alueille.
Afrikaansin kieli
Afrikaans on johdettu hollannin siirtomaamurteesta. Siirtomaataustansa takia se on aiheuttanut paljon kiistaa sekä sen historiallisesta kehityksestä että statuksesta nykyajan eteläafrikkalaisessa yhteiskunnassa.
Hollannin ja hollannin kielten läsnäolo Etelä-Afrikassa alkoi vuonna 1652. Lisäksi alueella oli huomattava määrä myös saksalaisia ja ranskalaisia, mikä loi ensimmäisen hollantilaisten murteiden sekoittumisen ei-germaanisten eurooppalaisten kielten kanssa.
Kielten ja kulttuurien intensiivinen vuorovaikutus loi afrikaansin kielen, joka syntyi hollannin siirtomaamurteen ja kreolisoituneen yhteiskunnan vuoksi. Afrikaansia kehitettiin koko siirtokunnan historian ajan, ja Etelä-Afrikan parlamentti julisti sen viralliseksi kieleksi vuonna 1925. Tällöin se myös korvasi hollannin kielen kokonaan.
Afrikaans on sanaston suhteen hyvin lähellä hollantia, mutta siinä on yksinkertaistettu morfologia ja useita syntaktisia piirteitä.
Saksan kieli
Saksa on toinen länsigermaaninen kieli, joka kehittyi Keski-Euroopassa varhaiskeskiajalla. Se on tällä hetkellä virallinen kieli kolmessa Euroopan maassa: Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Vaikka sen kirjakieli on standardoitu ja käytössä joka maassa, on sen puhutun kielen murteita kymmeniä ellei jopa satoja.
Saksan kielen murteet ovat monimuotoisempia kuin esimerkiksi englannin kielen murteet. Monet saksan kielen murteet ovat olemassa historiallisista syistä, jotka johtuvat muun muassa Keski-Euroopassa tapahtuneista jakautumisista eri germaanisten heimojen välillä.
Kukin saksankielinen alue on kehittänyt oman murteensa ja kulttuuri-identiteettinsä sen ympärille. Silmiinpistävimmät erot ovat Pohjois-Saksan ja Etelä-Saksan välillä. Lisäksi Sveitsissä puhutaan sveitsinsaksaa, ja Itävallassa itävaltalaista murretta.
Esimerkiksi saksalaisilla on vaikeuksia ymmärtää sveitsinsaksaa, vaikka kyseessä on "vain" murre. Nämä suuret eroavaisuudet murteiden välillä selittyvät maantieteellisellä etäisyydellä ja kielen historiallisella kehityksellä eri Keski-Euroopan osissa.
Jiddishin kieli
Jiddish oli näkyvä länsigermaaninen kieli noin 11 miljoonalla puhujalla ennen toista maailmansotaa. Puhujista arviolta puolet kuoli holokaustin aikana. Nykyään jiddishin puhujia löytyy ympäri maailmaa useita miljoonia. Tähän lukuun lasketaan sekä sitä äidinkielenään että toisena kielenä puhuvat.
Suurin osa jiddishin puhujista asuu nykyään Israelissa ja Yhdysvalloissa. Jiddish on erikoinen germaaninen kieli, koska se sisältää germaanisten piirteiden lisäksi romaanisia, slaavilaisia ja heprealais-aramealaisia kielellisiä ominaisuuksia.
Historiallisesti kieli kehitettiin ennen 1000-luvun alkua, kun juutalaiset Pohjois-Italiasta ja Ranskasta asettuivat Reininmaahan. Pian tämän jälkeen nämä juutalaiset siirtokunnat joutuivat muuttamaan slaavilaisille alueille ristiretkien ja mustasta kuolemasta (rutosta) seuranneen vainon vuoksi.
Slaavilaisilla kielillä oli valtava vaikutus kielen kehitykseen. Koska kieli on kehittynyt niin monissa maissa ja kulttuureissa, kielitieteilijät ja tutkijat pitävät sitä erittäin kiinnostavana monimuotoisuutensa ja erityispiirteidensä ansiosta.
Länsigermaaninen kieliryhmä
Länsigermaaninen kieliperhe on vanha, monimuotoinen ja laajalti levinnyt kieliryhmä. Sen kieliä esiintyy useissa maissa ympäri maailmaa. Sen murteet ovat paikallisten ja alueellisten kulttuurien ja identiteettien muovaamia.
Länsigermaanisilla kielillä on vahva samankaltainen kielitausta, mutta historialliset tapahtumat ovat luoneet nykyään tuntemamme toisistaan eroavat kielet ja murteet. Riippumatta siitä mitä näistä kielistä päätät opiskella, on hyvä oppia tuntemaan niiden eroavaisuudet ja samankaltaisuudet.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
