Suomalaiset rakastavat kahvia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on seurannut suomalaisten ruokailutottumuksia vuodesta 1982 alkaen, ja vuonna 2017 tehdyn FinRavinto-tutkimuksen mukaan 89 % suomalaismiehistä ja 83 % suomalaisnaisista juo kahvia.
Keskivertosuomalainen nauttii päivässä 3–5 kupillista kahvia. Arkisen kahvittelun lisäksi juomme esimerkiksi saunakahveja, matkakahveja, pullakahveja, mitalikahveja, läksiäiskahveja ja vaalikahveja. Kahvi onkin osa suomalaista arkea ja juhlaa.
Ahkeralle kahvinjuonnille on monia syitä. Synkkinä syksyinä suomalaiset kaipaavat ylimääräistä energiaa, ja kahvikuppi lämmittää mukavasti talven pakkasilla. Suuresta intohimosta huolimatta kahvi itsessään ei ole erityisen "suomalainen" juttu, vaan se on kulkenut Pohjolaan kaukaisista maista.
Jos jäät artikkelin luettuasi kaipaamaan lisää knoppitietoa historiasta, Superprof-blog esittelee eri asioiden historiaa Suomessa!
Kahvin alkuperä
Kahvin alkuperästä on erilaisia teorioita, tarinoita ja legendoja, joista suosituin vie kuulijat 800-luvun Etiopiaan, missä Kaldi-niminen paimen kaitsi vuohiaan. Eräänä päivänä Kaldi ihmetteli vuohiensa poikkeuksellista vilkkautta, päätti seurata niitä ja paikansi pensaan, jossa kasvoi punaisia, kirsikkaa muistuttavia marjoja.
Vuohista mallia ottaen Kaldi maistoi marjoja, ja energiapotku oli niin voimakas, ettei hän saanut yöllä nukuttua. Paimenen kautta marjat kulkeutuivat läheiseen luostariin, jossa vastaanotto oli nyrpeä. Luostarin apotti uskoi, että virkistävä vaikutus oli paholaisen juoni, ja viskasi marjat nuotioon. Pian nuotiosta nousi huumaava tuoksu, joka voitti apotin puolelleen.
Kahvimarjoja tai -hedelmiä nautittiinkin alun perin sellaisenaan tai kuivattuna. Varsinainen kahvijuoma keksittiin 1200-luvulla Arabian niemimaalla. Ensin Jemenissä yleistyi kahvipensaan lehdistä, siemenistä ja marjoista haudutettu tai keitetty juoma, ja myöhemmin marjat keksittiin paahtaa ennen hauduttamista.
Kahvin viljely keskittyi 1400-luvulla Mekan kaupunkiin, jossa kahvinjuonnin ympärille alkoi muodostua kulttuuri. Tavan kansa pääsi nauttimaan kahvista uskonnollisissa seremonioissa, ja pian kaupunkiin perustettiin kahvihuoneita.
Naisten ja miesten vapaamuotoinen sosialisointi ja kahvihuoneiden herättämä poliittinen keskustelu eivät kuitenkaan miellyttänyt vallanpitäjiä ja papistoa, joten kahvi kiellettiin Mekassa vuonna 1511. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt kahvinjuontia tai sen maailmanvalloitusta.
Kahvin leviämisen kannalta tärkeä etappi osui vuoteen 1510 kahvin saapuessa Egyptiin. Kun Ottomaanien valtakunta valtasi kaupungin seitsemän vuotta myöhemmin, kahvi alkoi levitä ympäri Lähi-itää turkkilaisheimojen sotaretkillä.
Pian valtakunnan pääkaupunkiin Istanbuliin nousi kahviloita, kahvihuoneita ja -kojuja. Suuri suosio johti kuitenkin moskeijoiden autioitumiseen, jolloin papisto seurasi Mekan esimerkkiä ja kielsi kahvin. Sen juominen jatkui jälleen salassa, ja kielto vaipui unholaan ennen vuosisadan vaihdetta.
Mikset tutustuisi myös perunan historiaan Suomessa?
Kahvi saapuu Eurooppaan
Turkin kahvilat tarjosivat eurooppalaisille mahdollisuuden tutustua kahviin, ja Euroopan ensimmäiset kahvit juotiin mitä ilmeisimmin Venetsiassa 1500-luvun loppupuolella. Suuri kauppamahti otti kahvin vastaan innostuneesti mutta varauksella. Vastustusta tuli erityisesti katoliselta kirkolta, joka piti kahvia "saatanan katkerana luomuksena". Kahvin huuma vei kuitenkin uskonnosta voiton:
Tämä saatanan juoma on niin herkullista, että olisi sääli, jos vain pakanat saisivat nauttia siitä.
Paavi Klemens VIII
Venetsialaisten kauppalaivojen mukana kahvi levisi 1600-luvulla muun muassa Hollantiin, Ranskaan ja Englantiin. Lontoossa kahvilat saivat lempinimen "penny university", sillä penillä sai paitsi kahvin myös mahdollisuuden ottaa osaa akateemisiin keskusteluihin.
Kahvikauppa keskittyi kuitenkin yhä Arabiaan. Arabit keittivät tai paahtoivat kaikki myymänsä pavut, jotta niistä ei voitu kasvattaa uusia pensaita muualla. 1700-luvulle tultaessa arabien monopoliasema alkoi kuitenkin heiketä: Euroopan suurvallat saivat käsiinsä kahvipensaita ja alkoivat viljellä kahvia siirtomaissaan.
Kuuluisa esimerkki tästä on Ranskalle kuuluva Martiniquen saari, jolle merikapteeni Gabrielle de Clieu seilasi vuonna 1720 kahvintaimien kanssa. Vuonna 1777 saarella kasvoi jo lähes 19 miljoonaa kahvipensasta, joita hoidettiin orjatyöllä.
Ruotsi-Suomeen kahvi saapui tiettävästi 1600-luvun loppupuolella. Ensimmäinen dokumentoitu kahvilasti saapui Ruotsiin 1685, mutta tällöin kahvista saivat nauttia vain aateliset ja kuninkaan hovi. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, että kahvi alkoi levitä alempiin yhteiskuntaluokkiin.
Paettuaan sotatappiotaan Turkkiin Ruotsin kuningas Kaarle XII (1748–1818) tykästyi kahviin niin paljon, että hän palasi kotiin paikallisen kahvinkeittäjän kanssa. Vallanpitäjät olivat (jälleen) huolissaan kahvin vaikutuksista terveyteen, talouteen ja vallanpitoon, mikä johti toistuviin kahvinjuontikieltoihin.
Kahvikieltoa valvoivat kruunun palkkaamat kahvinnuuskijat, mutta kansalaisten kahvinhimoa oli mahdoton hallita. Kahvinjuonti ja -kauppa siirtyi kahviloista suljettujen ovien taakse, ja kielto jopa lisäsi kansalaisten kiinnostusta kahvia kohtaan. Näin historia toisti itseään.
Kahvin terveysvaikutukset kiinnostivat myös kuningas Kustaa III:tta (1746–1792), joka päätti selvittää asian kuolemaantuomittujen kaksosten kustannuksella. Todistaakseen kahvin haittavaikutukset hän määräsi toisen vangeista juomaan suuria määriä kahvia päivittäin ja toisen saman verran teetä.
Lääkärit seurasivat vankien terveyttä nähdäkseen, kumpi kuolee ensin. Hypoteesi osoittautui vääräksi, kun molemmat vangit elivät lääkäreitä pidempään, ja kahvinjuoja vei lopulta veljestään voiton. Primitiivinen koe osoitti sen, mitä nykyään tiedetään: kahvinjuonnista ei ole varsinaista haittaa vaan hyötyä.
Kahvikiellot jatkuivat kuitenkin 1800-luvun alkupuolelle, kunnes kuningas Kustaa IV Adolf totesi ne turhiksi: "Koska te, minun alamaiseni olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi".
Suomalaiset ovat kahvinjuonnin lisäksi ahkeria kiroilijoita! Toinen artikkelimme sukeltaa kirosanojen historiaan ja kehitykseen.
Kahvi yleistyy Suomessa
Ruotsin itämaahan eli Suomeen kahvi levisi 1720-luvulla turkulaisten porvareiden mukana. Kuten emämaassa, kahvi oli aluksi aatelisten ja suurporvareiden herkkua, kunnes se levisi 1800-luvulla papiston ja pienporvareiden kautta rahvaiden keskuuteen.
Vei kuitenkin aikansa ennen kuin kahvittelusta tuli osa tavan kansan arkea. Monet hankkivat koteihinsa kahvipannun, prännärin eli kahvinpaahtimen, kahvimyllyn sekä posliinikupit, mutta niitä käytettiin lähinnä juhlissa ja tärkeimpinä pyhäpäivinä.
Kahvinjuonnista tuli päivittäistä 1900-luvulla elintason noustessa. Kahvia saatettiin keittää pari kertaa päivässä, ja yhä useammat nauttivat sitä kotimaisista posliinikupeista vuonna 1873 startanneen Arabian tehtaan myötä.
Kahvinteko oli pitkään alusta loppuun käsityötä, eli pavut ostettiin raakoina, paahdettiin ja jauhottiin myllyllä. Prosessi alkoi helpottua 1900-luvun mittaan: 1904 Gustav Paulig aloitti kahvin teollisen valmistuksen, ja 1920-luvulla kahvikauppoihin ilmestyi valmiiksi pakattua ja jauhettua kahvia.
Suomen ensimmäinen kahvipaahtamo Gustav Paulig lanseerasi ensimmäiset tuotemerkkinsä vuonna 1929, Juhlasekoituksen ja Presidentin, joiden jälkeläiset (Juhla Mokka ja Presidentti) kuuluvat yhä suomen suosituimpiin kahveihin.
Kahvin suosio kasvoi aina sota- ja pulavuosiin saakka. Toisen maailman sodan aikana kahvin tuonti keskeytyi täysin, mikä pakotti kuluttajat korvikkeiden ääreen. Suomessa tehty kitkerä korvike tehtiin yleensä viljasta, sikurista tai voikukanjuurista.
Suomessa odotettiinkin vesi kielellä ensimmäistä sotien jälkeistä kahvilastia, joka saapui Herakles-laivalla Turun satamaan vuonna 1946. Laiva keräsi satamaan sankoin joukon ihmisiä, mikä osoitti jälleen kahvin suuren suosion. Sitä ei ollut kuitenkaan liikaa saatavilla, ja kahvin säännöstely kesti aina maaliskuuhun 1954 saakka.
Kun talous ja sitä kautta elintaso paranivat, kahvista tuli yhä vahvempi osa tavallista arkea. Kulta-Katriina ja Juhla Mokka houkuttelivat ihmisiä uusiin marketteihin, ja kansa alkoi siirtyä pannukahvista vaaleapaahtoiseen suodatinkahviin. Samalla emalipannut saivat väistyä sähköisten kahvinkeittimien tieltä.
Lähteet
- Eden Springs. Legenda kahvista. Viitattu 5.3.2025
- Huusko, Anna-Kaisa. 29.9.2020. Kahvihetken pitkät perinteet – näin suomalaisista tuli kahvikansaa, joka nauttii kupposen kuumaa niin ilossa kuin surussakin. Meillä kotona. Viitattu 5.3.2025
- Kahvi.fi. Kahvin historia Suomessa. Viitattu 5.3.2025
- Kahvi.fi. Suomalaiset kahvinjuojina. Viitattu 5.3.2025
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
