Biisinkirjoittamisen aloittaminen voi olla vaikeaa. Päässä (tai paperilla) voi pyöriä monia ideoita, mutta miten niistä saa rakennettua mielenkiintoisen tekstin tai taustaraidan?
Vielä pahempi on se, jos päässä tai paperilla ei ole idean ideaa! Tämä tunnetaan kirjoittajan blokkina, tyhjän paperin kammona, josta jokainen biisintekijä kärsii jossain vaiheessa.
Onneksi inspiraation ei tarvitse löytää meitä, vaan meidän pitää löytää se. Esittelemme seuraavaksi muutamia paikkoja, joista kadonnutta inspiraatiota voi metsästää. Esimerkiksi laulutunnit Turku.
Sukellus muistoihin
Monet kappaleet tuntuvat henkilökohtaisilta, ja usein ne myös ovat sitä – tarinoita tai havaintoja artistin omasta elämästä. Inspiraatiota ei siis tarvitse lähteä etsimään ympäröivästä arjesta, runokirjasta tai muiden musiikista, sillä olemme kaikki oman elämämme tietopankkeja.
Meillä jokaisella on muistoja, jotka kelpaavat lauluksi. Se voi olla ensikohtaaminen, rakastuminen, ero, ystävyyssuhde, onnistuminen, epäonnistuminen, kömmähdys tai kämmi.
Omat muistot ja kokemukset ovat loistavia laulunaiheita, koska niiden kanssa henkilökohtaisuutta tai tunnetta ei tarvitse esittää. Tunnelataus tulee usein valmiina mukana, eikä tarinaa tarvitse nyhjäistä tyhjästä, sillä se on jo tapahtunut.
Jos muistoja ei halua käyttää sellaisenaan, ne voivat tarjota inspiraatiota. Muistojen ei tarvitse olla henkilökohtaisia, vaan yleismaalliset aiheet käyvät myös hyvin, kuten ajankohtaiset tai merkittävät tapahtumat.
Muistoon tai tapahtumaan kannattaa pureutua kunnolla. Ensin voi kirjoittaa ylös, millaisia tunteita se herättää, missä ja milloin se tapahtui ja mitä silloin sanottiin tai tehtiin. Yksityiskodat tekevät tarinasta mieleenpainuvan ja uskottavan.
Sitten tunteita voi muovata sanoiksi: sydänsuru voi olla yksinäisyyttä, kaipuuta tai järkytystä. Näin syntyy biisin teema ja tunnelma, mikä on hyvä ensimmäinen askel biisinteossa.
Inspiroidu muiden musiikista
Yksi parhaista keinoista löytää inspiraatio on kuunnella muiden musiikkia. Jos huippuartistit tekevät niin, mikset sinäkin? Apua voi saada kätevästi myös yksityisopettajalta - laulutunnit Helsinki.
Biiseistä voi inspiroitua yleisellä tasolla: ”Olipa kova rockbiisi! Tehääs pojat samanlainen ralli”. Tällöin tavoitteena on matkia tiettyä artistia tai genreä, mutta kappaletta voi ruotia myös analyyttisemmin:
- Mikä sävellaji on?
- Millainen kappaleen rakenne on?
- Mikä sointukierto on?
- Millainen laulumelodia on?
- Miten teksti on kirjoitettu?
Plagiointi on no go, mutta mikään ei estä lainaamasta biisin aihetta, sointukiertoa, melodiakulkua tai vaikkapa näppärää sanavalintaa. Musiikkia on tehty jo niin paljon, että vaikka jotain ei lainaisi suoraan, sen tekee todennäköisesti vahingossa.
Biisiä tehdessä ei pidäkään miettiä, onkohan tallainen kappale tehty jo. Todennäköisesti on, eikä se haittaa. Jos lopulta huomaa, että biisi muistuttaa jotain toista kappaletta liikaa, sitä voi muokata tai hioa toiseen suuntaan – tai jättää pöytälaatikkoon ja ajatella sen oppimiskokemuksena.
Toinen yleinen sudenkuoppa on miettiä, mitähän muut tästä ajattelevat. Ylianalysointi ja turha kriittisyys syövät luovuutta todella nopeasti, ja niiden kanssa musiikin tekemisestä tulee työlästä ja pakottamista.
Tarinoita taiteesta
Musiikin lisäksi muukin taide toimii hyvänä inspiraationa. Se voi olla romaani, runokirja, taulu, elokuva, käsityö tai veistos – kaikki käy, kunhan se herättää ajatuksia tai tunteita.
Biisejä on tapana kirjoittaa tarinamuotoon, ja mikäs sen parempi paikka etsiä tarinoita kuin kirjat ja elokuvat. Biisintekijöille voi suositella varsinkin kirjoitettuja tarinoita, sillä ne eivät tarjoa vain ideoita vaan myös erilaisia tapoja käyttää kieltä.
Runot ovat tästä malliesimerkki, sillä niissä ei ole mitään ylimääräistä. Runot pyrkivät yleensä kertomaan mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä, mikä haastaa mutta myös houkuttaa lukijaa.
Laululyriikka on parhaimmillaan samanlaista: se ei välttämättä aukea kerralla, se jää kutkuttelemaan mieleen, ja sen voi tulkita monella eri tavalla. Esimerkiksi Juice Leskinen laulaa, että ”musta aurinko nousee”, mutta
- Nouseeko aurinko mustana?
- Nouseeko aurinko minusta?
- Nouseeko aurinko minun mielestäni?
Jos aamuaurinko on väriltään musta, mielikuva on synkkä, mutta jos aurinko nousee kertojasta itsestään, tilanne on täysin päinvastainen ja myönteinen.
Kaikkien tekstien ei tietysti tarvitse olla monitulkintaisia tai täynnä korukieltä. Runokielen koukeroiden ja tehokeinojen ymmärtäminen tuo kuitenkin omiin teksteihin monipuolisuutta ja tehoa ja auttaa erottumaan joukosta. Voit kehittää taitojasi tehokkaasti etsimällä itsellesi laulutunnit Tampere!
Löydä inspiraatio tienpäältä
Yksi yleinen tapa löytää inspis on pakottaa itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja rikkoa arjen rutiineja. Tämä onnistuu vaikkapa ulkomailla, jossa voi
- rentoutua ja purkaa stressiä, mikä ruokkii luovuutta
- törmätä uusiin kulttuureihin ja ihmisiin
- löytää uudenlaista musiikkia (onnistuu myös kuuntelemalla vieraita genrejä ja artisteja).
Tämä ei kuitenkaan vaadi äkkilähtöä etelän lämpöön, vaan sama voi onnistua vaikkapa kaupungilla kierrellessä, junassa, pyörän selässä tai lenkkipolulla. Kaikki kelpaa, kunhan aivot saavat levätä ja ajatuksille on riittävästi tilaa ja aikaa.
Mihin ikinä meneekin, silmät ja korvat on tärkeä pitää auki. Jokaisen kappaleen ei nimittäin tarvitse kertoa syvistä tunteista, sodista tai ilmastonmuutoksesta, vaan se voi yhtä hyvin kertoa ostoskassien pakkaamisesta tai vaikkapa aamuruuhkasta Gasellien tapaan:
Harjoittele vapaata kirjoittamista
Oletko koskaan kuullut ”vapaasta kirjoittamisesta”? Kyse on yksinkertaisesta tekniikasta, jossa kirjoitetaan kaikki, mitä mieleen tulee, miettimättä kirjoitusvirheitä, kielioppia tai edes aihetta.
Vapaan kirjoittamisen voi ajatella aivojen tyhjentämisenä: paperille voi ja pitää kirjoittaa kaikki kauppalistoista suuriin tunteisiin, eikä niiden tarvitse liittyä toisiinsa, rimmata tai olla edes omia ajatuksia.
Näin voi syntyä pelkkää roskaa, mutta roskan seasta voi löytyä myös aarteita, kuten biisi-ideoita, mielenkiintoisia näkemyksiä tai nasevia fraaseja, joiden olemassaolosta ei tiennytkään.
Kirjoittamiselle voi antaa aikarajan, esimerkiksi 5 minuuttia. Kun aivot ovat tyhjät, teksti on tärkeä lukea läpi ja poimia parhaat ideat päältä. Tämän jälkeen ideoita pitää työstää, eikä hyviä ideoita välttämättä edes löydy.
Se ei kuitenkaan haittaa, sillä pelkkä aivojen tyhjennys voi auttaa ja tehdä tilaa hedelmällisille ja luoville ajatuksille. Harjoituksen voi toistaa aina, kun aivot tuntuvat olevan tyhjää täynnä tai kun inspiraatiota ei tahdo löytyä muualta.
Inspiraatio ei ole kaikki kaikessa
Inspiraatiota voi siis etsiä monesta paikasta ja sillä on biisinteossa tärkeä rooli, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Laulujen kirjoittamista voi lähestyä myös mekaanisemmin eli ”pakottamalla” itsensä kirjoittamaan.
Näin syntyy harvoin hittiä, mutta se ei ole tarkoituskaan. Tavoitteena on rakentaa rutiinia ja löytää uusia keinoja lähestyä biisinkirjoitusta, mikä helpottaa luovaa työtä varsinkin silloin, kun inspiraatio puuttuu.
Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Suuntaneuvoja voi etsiä esimerkiksi Jeff Tweedyn teoksesta How to Write One Song, mutta kaksi hyvää nyrkkisääntöä on kirjoittaa kaikki, mitä mieleen tulee, ja vähät välittää laadusta!
Biisinteko muistuttaa prosessina soutamista ja huopaamista: joskus syntyy hittejä, toisinaan huteja, ja valmis versio voi vaatia 50 yritystä. Omien kappaleiden suhteen ei siis pidä olla liian kriittinen tai ankara, sillä jokaisen kynästä syntyy joskus sontaa, mutta mikäs sen parempi lannoite tulevaisuuden hyville ideoille.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
