Feminismi on maailmanlaajuinen liike, jolla on erilaisia suuntauksia. Sen päätavoite on tasa-arvon edistäminen ja naisten oikeuksien ajaminen. Feminismi on laaja käsite, jota on haastavaa määritellä tarkkarajaisesti.
Feminismi tarkoittaa yhteiskunnallista ajattelua tai analyysia, joka keskittyy sukupuolten välisiin valtasuhteisiin ja niiden vaikutuksiin niin yhteiskunnassa kuin yksilöiden arjessa. Feministisen ajattelun tavoitteena on purkaa sukupuoleen perustuvia syrjiviä tai rajoittavia rakenteita ja normeja.
Feminismi on ollut olemassa läpi ihmisen historian, kun naiset ovat nousseet barrikadeille taistelemaan naisten oikeuksien ja yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta. Yleisesti ottaen feministinen liike viittaa joukkoon sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia liikkeitä ja kampanjoita.
Miten feminismin historia on saanut alkunsa? Onko tämän päivän feminismi samanlaista mitä se on ollut jo satoja vuosia sitten? Feminismin historia on mielenkiintoista luettavaa ajalta ennen ajanlaskun alkua aina tähän päivään saakka. Tässä artikkelissa käymme läpi feminismin historian varhaisajalta sen neljänteen aaltoon.
Varhaisfeminismi
Sukupuolten välistä epätasa-arvoa on ollut olemassa yhtä kauan kuin ihmisiä. Vaikka näihin epäkohtiin tarttuminen käytännön muutoksin on tapahtunut vasta viimeisten vuosisatojen aikana, on itse epäkohdat olleet osa naisten elämää aina muinaisajoilta lähtien.
Ensimmäiset todisteet naisten protesteista on löydetty jo ajalta 200-300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin roomalaiset naiset ovat historian tutkimuksen mukaan kapinoineet Capitoliumin kukkulalla ja vallanneet sen ajan poliittisen keskittymän vastustaakseen naisia sortavia lakeja.
Kyseinen tapaus näyttää olevan enempi poikkeus historian kirjoissa, sillä katsoessamme historian aikajanaa, on siellä nähtävissä vain muutamia "feministisiä" yhteentulemia ennen 1800-lukua. Yksittäisiä soraääniä on kuultu sieltä täältä, mutta organisoitua feminististä liikettä ei ole ollut aikaisemmin.
Tee testi maailmanhistoriasta!
Läpi pitkän historiamme, naisen rooli on ollut lähinnä olla kotona, lisääntyä ja hoitaa lapsia. Naiset ovat käytännössä olleet miesten omaisuutta, ja täyden määräysvallan alaisia. Naisten osallistuminen julkiseen keskusteluun, opiskeluihin tai työelämään ovat yllättävänkin uusia muutoksia ihmisten historiassa.
1300- ja 1400-luvun Ranskassa ensimmäinen feministinen filosofi Christine de Pisan tunnettiin naisten sankaruutta ja hyveitä koskevista teoksistaan. Hän haastoi naisten aseman yhteiskunnassa ja vaati naisten koulutusta. Koulutus onkin ollut yksi tärkeimmistä edistysaskeleista kohti tasa-arvoa.
Yksittäiset feministit siellä täällä ympäri maailmaa eivät vielä olleet tarpeeksi yhtenäisiä liikkeen muodostamiseksi. Renessanssin ajalta siirryttäessä valituksen aikaan monet filosofit keskittyivät entistä enemmän yhteiskuntaluokkien ja kansalaisoikeuksien epäoikeudenmukaisuuteen.
Valitettavasti tästäkin keskustelusta naiset unohdettiin lähes kokonaan, ja keskustelu pyöri lähinnä miesten kansalaisoikeuksien ympärillä. Muutamia poikkeuksia löytyy, ja esimerkiksi miesfilosofit, kuten Jeremy Bentham ja Marquis de Condorcet, puolustivat myös naisten oikeuksia.
Erityisesti naisten äänioikeus oli tapetilla useita vuosikymmeniä ennen feminismin ensimmäistä aaltoa. Naispuoliset sen ajan älymystön jäsenet vaativat uudistuksia oikeuksiin, jotka koskettaisivat tasapuolisesti molempia sukupuolia.
Esimerkiksi Olympe de Gouges julkaisi julistuksen naispuolisten kansalaisten oikeuksien puolesta vuonna 1791. Hänen mielestään puolet väestöstä jätettiin jatkuvasti täysin huomiotta puhuttaessa kansalaisoikeuksien muutoksista.
Vuonna 1792 Mary Wollstonecraft julkaisi teoksen A Vindication of the Right of Woman (suom. Naisten oikeuksien puolustus). Teos on jäänyt historiaan yhtenä varhaisimpina feministisinä teoksina. Hän vastusti vahvasti naisten elämää sellaisenaan, joka oli täysin miesten kontrolloimaa.
Ensimmäisen aallon feminismi
Ensimmäisen aallon feminismin katsotaan ajoittuneen länsimaissa 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin. Ensimmäisen aallon päätavoite oli saada naisille äänioikeus. Kyse oli siis lähinnä tässä vaiheessa vain oikeudellisista kysymyksistä tasa-arvon suhteen.
Äänioikeuden saamista voidaan pitää yli sadan vuoden työn tuloksena - lähtien aina Mary Wollstonecraftin teoksista. Kirjallisuudella on ollut merkittävä vaikutus naisten oikeuksien ajamisessa. Sen avulla pystyttiin puolustamaan naisten tasa-arvoa.
Tuon ajan feministit tunnettiin liberaalifeministeinä. Vaikka he tekivät töitä myös perinteisten sukupuoliroolien murtamiseksi, oli pääpaino kuitenkin äänioikeuden saamisessa ja koulutuksen mahdollisuuksissa.
Suomessa naisten asioiden ajamisesta tunnetaan Minna Canth (1844-1897). Oman aikansa vaikuttaja ja kirjailija, joka toi esiin naisten oikeuksiin ja elämään liittyviä epäkohtia. Hän myös toimi feministisen liikkeen ajatusten tuojana muualta maailmasta.
Suomi oli ensimmäinen Euroopan alue (tuolloin vielä Venäjän vallan alla), joka antoi naisille äänioikeuden vuonna 1906. Tuota ennen äänioikeuden olivat kerenneet myöntämään muualla maailmassa Uusi-Seelanti (vuonna 1893) ja Australia (vuonna 1902).
Naisten äänioikeuden myöntäminen lähti leviämään ympäri maailman alkaen ensin pohjoismaista ja entisen Neuvostoliiton alaisista maista. Kaikki Euroopan maat eivät suinkaan olleet kehityksessä heti mukana vaan esimerkiksi Sveitsi myönsi naisille äänioikeuden vasta vuonna 1971.
Äänioikeuden saaminen ja koulutukseen pääsy ei vielä merkittävästi muuttanut naisten elämää ja sukupuoliroolia, mutta nyt yhteiskuntaan vaikuttaminen oli mahdollista. Suomessa naiset saivat äänioikeuden yhteydessä myös vaalikelpoisuuden ja vuonna 1907 eduskuntaan valittiin 19 naista (9,5 %).
Toisen aallon feminismi
Naisliike jatkui feminismin ensimmäisen aallon jälkeen. Toisen aallon katsotaan sijoittuneen 1960-luvun alusta 1990-luvulle. Toinen aalto alkoi kiinnittämällä huomiota siihen kuinka poliittinen ja kulttuurinen eriarvoisuus liittyy erottamattomasti toisiinsa. Tätä ennen oli puhuttu vain poliittisista oikeuksista.
Vaikka naisten äänioikeus saavutettiin useimmissa länsimaissa ja muuallakin maailmassa, muut oikeudet eivät silti kuuluneet heidän elämäänsä. Tämä uusi feminismin aalto rohkaisi naisia pohtimaan seksististä valtarakennetta ja vastustamaan patriarkaattia.
Vaikka toisen aallon aikana tasa-arvon käsitys laajeni, ei tasa-arvo ulottunut kaikkiin naisiin. Feminismi ajoi erityisesti valkoisten keskiluokkaisten naisten oikeuksia. Muut ihmisryhmät ja vähemmistöt eivät saaneet samanlaisia oikeuksia, joista feministit olivat taistelleet.
Etsi tavoitteitasi vastaava historian opettaja!
Kolmannen aallon feminismi
Feminismin kolmas aalto eli postfeminismi alkoi 1990-luvun alussa heti toisen aallon jälkeen. Se syntyi reaktiona toisen aallon feminismin kohtaamaan kritiikkiin syrjinnästä ja vähemmistöjen unohtamisesta. Postfeminismiin vaikutti nimensä mukaisesti postkolonialistinen ja postmoderni ajattelu.
Kolmannen aallon feminismi pyrki laajentamaan feminismin ja feministin käsitettä. Laajentumisen myötä feminismiä kritisoitiin siitä, että siltä puuttui selkeät tavoitteet. Se otti kantaa niin naisten kohtaamaan väkivaltaan, lisääntymisoikeuksiin, sukupuolirooleihin ja moniin muihin tasa-arvokysymyksiin.
Kolmas aalto oli myös tärkeä muistutus siitä, että naisten oikeuksia ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Koska naisten ensimmäisestä saavutetusta oikeudesta, äänioikeudesta, on keskimäärin aikaa vain sata vuotta, on epämääräistä väittää, että täysi tasa-arvo olisi jo saavutettu.
Monet kokivat, että tasa-arvo saavutettiin jo ensimmäisen ja toisen aallon aikana. Tänäkin päivänä tätä argumenttia kuulee jatkuvasti feminismiin liittyvissä keskusteluissa. On myös tärkeä muistaa, että naisten oikeudet, asema ja feminismi ovat kehittyneet eri maista hyvin eri aikoihin ja eri tavoin.
Tämän päivän feminismi
Neljännen aallon feminismi sai alkunsa 2010-luvulla ja jatkuu edelleen. Se tunnetaan erityisesti #MeToo-kampanjasta. Kansainvälistymisen myötä tätä feminismin neljättä aaltoa voidaan myös pitää kaikista globaaleimpana - kiitos myös teknologian ja internetin mahdollisuuksien.
Vaikka jotkut ovat jo julistaneet feminismin kuolleeksi, on sillä edelleen tärkeä rooli maailmassa naisten oikeuksien puolustajana. Esimerkiksi aborttilaki kuumentaa jatkuvasti tunteita, ja sen osalta on otettu jopa takapakkia monissa länsimaissakin.
Feminismikään ei ole täydellinen liike, joka olisi arvostelun yläpuolella. Niin liikkeen sisällä kuin ulkopuolella esiintyy edelleen syrjintää ja kiistoja. Se kuitenkin pyrkii monimuotoisuuteen ja intersektionaalisuuteen ajaessaan sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
