Eurooppa näytti 1800- ja 1900-luvun taitteessa voimakkaammalta kuin koskaan. Höyry ja teräs olivat uudistaneet teollisuuden, rautatiet ja telegrafit toivat valtiot lähemmäs toisiaan ja suuret pääkaupungit Lontoosta Berliiniin pursuilivat innovaatioita ja kulttuuria.
Taustalla oli kuitenkin imperiumien, kansallisylpeyden ja kilpavarustelun täyttämä kuilu. Yhteiskunnan nopea kehitys oli lisännyt sen haurautta, mutta harva olisi uskonut, että yksittäiset laukaukset Sarajevon kesäpäivässä johtaisivat katastrofiin, joka tulisi piirtämään Euroopan rajat uusiksi.
Euroopan tasapaino järkkyy
Ensimmäisen maailmansodan syitä on etsitty muun muassa teknologian kehityksestä, siirtomaakilvasta ja suurvaltojen talousväännöistä. 1800–1900-lukujen taitteessa Euroopan suurvallat näyttivät ulospäin mahtavilta, mutta pinnan alla kiehui:
Ranskan–Preussin sodan voi ajatella maailmansodan esisysäyksenä: Preussin voitto ja Saksan yhdistyminen repivät Ranskan ja Saksan välit riekaleiksi. Hetken rauhaa piti yllä Saksan "rautakansleri" Otto von Bismarckin diplomatia, mutta hänen lähdettyään ulkopolitiikka sai uuden, aggressiivisemman suunnan: Saksa halusi nousta merivallaksi Britannian rinnalle tai sen tilalle.
Näin Eurooppaan syntyi kaksi leiriä: Saksa ja Itävalta-Unkari (keskusvallat) nojautuivat toisiinsa Venäjää vastaan. Iso-Britannia puolestaan haki turvaa Ranskasta ja Venäjästä (ympärysvallat), jotta Saksa ei pääsisi hallitsemaan Englannin kanaalia ja sen satamia.
Sodan syttymistä osattiin siis odottaa, ja monet jopa toivoivat sitä. Koulutustaso ja lukutaito olivat kehittyneet 1800-luvun lopulla nopeasti. Samalla sanomalehdet tuuttasivat ilmoille puolueellista agendaa, joka upposi kansalaisiin.
Kansalliskiihkon ja aggressiivisen imperialismin yhdistelmästä syntyi ajatus, että sota on välttämätöntä, jotta kansat eivät rappeudu. Omien yliarviointi ja vastustajien aliarviointi johtivat myös uskomukseen, että sota olisi lyhyt. Lopulta se oli kaikkea muuta.
Sarajevon laukaukset ja sodan alku
Ensimmäisen maailmansodan lähtölaukaukset ammuttiin Sarajevossa (Bosniassa) kesäkuussa 1914. Sarajevon laukausten taustalla oli kaksi suurta jännitettä:
- Bosnia kuului Itävalta-Unkariin, jonka kuningashuone oli vihattu imperialismin symboli.
- Maassa asui serbejä, jotka tavoittelivat irtautumista ja unelmoivat Suur-Serbiasta.
Itävalta-Unkarista irtautumista ajoi erityisesti Musta käsi -järjestö, joka suunnitteli arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhaa. Ensimmäisen yrityksen epäonnistuttua vuoron sai 19-vuotias opiskelija Gavrilo Princip, joka ampui Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sophien 28. kesäkuuta.
Paikallisesta kriisistä syntyi ketjureaktio:
28.7.1914
Itävalta–Unkari julisti sodan Serbialle
Itävalta-Unkari syytti Serbiaa ja vaati murhaan osallistuneiden luovuttamista. Kun Serbia ei hyväksynyt kaikkia ehtoja, Itävalta julisti sodan.
30.7.1914
Venäjä tuki Serbiaa ja aloitti liikekannallepanon
Venäjä oli kiinnostunut Balkanin alueesta ja päätyi tukemaan Serbiaa mobilisoimalla joukkojaan.
1.9.1914
Saksa julisti sodan Venäjälle
Saksa tuki liittolaistaan Itävalta-Unkaria ja julisti sodan Venäjälle.
Ennen joukkojensa lähettämistä Venäjälle Saksan piti voittaa oma arkkivihollisensa ja Venäjän liittolainen Ranska. Koska maiden raja oli vahvasti linnoitettu, Saksa hyökkäsi Belgian kautta. Tämä loukkasi Belgian puolueettomuutta, mikä antoi Isolle-Britannialle syyn liittyä sotaan Saksaa vastaan.
Ensimmäisen maailmansodan vaiheet
Historioitsijat jakavat sodan usein karkeasti neljään vaiheeseen:
1. Jouluksi kotiin (1914)
Alkuvaiheen innostus oli huumaavaa: liput liehuivat, torvisoittokunnat marssivat ja miljoonat nuoret miehet nousivat juniin siinä uskossa, että pääsisivät jouluksi kotiin. Saksalaiset murtautuivat Belgian läpi mutta pysähtyivät Pariisin ulkopuolelle Marnen taistelussa. Molemmat osapuolet kaivoivat juoksuhautoja, jotka peittivät pian koko länsirintaman.
2. Asema- ja näännytyssota (1915)
Optimismi haihtui nopeasti, kun vastapuoli osoittautui kovaksi vastukseksi. Länsirintama jähmettyi muta-, piikkilanka- ja juoksuhautaverkostoksi, jossa pyrittiin kuluttamaan vastustajan voimia ja katkaisemaan sen huoltoyhteydet. Samaan aikaan itärintamalla Venäjä taisteli Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan, mutta jarruna toimi kehno varustus ja kaoottinen johto.
Sodan pitkittyessä myös kotirintama joutui koetukselle. Ruoasta ja polttoaineesta oli pulaa, hinnat nousivat ja naiset ottivat yhä enemmän vastuuta tehtaissa ja maatiloilla. Sodan propagandakoneisto piti yllä taistelutahtoa, mutta uhriluvut ja kiristyvä säännöstely lisäsivät levottomuutta.
3. Teurastus (1916–1917)
Asema- ja näännytyssotaa seurasi vaihe, jossa pyrittiin etenemään hinnalla millä hyvänsä. Verdunissa ja Sommessa muutaman kilometrin alueelle mahtui satoja tuhansia uhreja. Panssarivaunut, lentokoneet ja sukellusveneet tekivät samalla debyyttinsä, mutta läpimurrot olivat harvinaisia ja kalliita.
4. Vallankumoukset ja romahdus (1917–1918)
Pitkään jatkunut uupumus ja levottomuudet levisivät hiljalleen ympäri Eurooppaa. Venäjän tsaari kaatui helmikuun vallankumouksessa 1917; myöhemmin bolsevikit nousivat valtaan ja solmivat rauhan Saksan kanssa, mikä vapautti saksalaiset joukot viimeiseen hyökkäykseen länsirintamalla.
Yhdysvallat liittyi sotaan samana vuonna, mikä käänsi vaakakuppia. Tuoreet joukot ja Yhdysvaltojen valtava teollinen kapasiteetti ajoivat Saksan uupuneen armeijan takaisin, mikä johti Saksan sisäiseen kapinaan ja aselepoon. Taistelut lopetettiin 11. marraskuuta 1918.
Sodan seuraukset
Ensimmäisen maailmansodan piti olla sota, joka lopettaisi kaikki sodat. Todellisuudessa se vain kylvi siemen toiselle maailmansodalle. Saksan talous ajautui kriisiin ja rauhansopimus herätti katkeruutta, mikä raivasi tietä kansallissosialistien (Hitlerin) valtaannousulle.
Venäjällä syttyi kaksi vallankumousta, joista jälkimmäinen mahdollisti myös Suomen itsenäisyyden. Keisarikunnasta irtautuminen loi valtatyhjiön, jonka täyttäminen johti sisällissotaan valkoisten ja punaisten välillä. Se ansaitsee kuitenkin oman artikkelinsa!
Sodan jättimäiset tappiot ja kustannukset rasittivat myös Euroopan taloutta. Ennen sotaa Ranska ja Iso-Britannia olivat "maailman pankkiireita" ja Yhdysvallat velallinen, mutta tilanne kääntyi nyt päälaelleen. Kun Eurooppa keskittyi velkojen maksuun, talouden painopiste siirtyi Yhdysvaltoihin.
Ensimmäinen maailmansota vaati hurjimpien arvioiden mukaan noin 16 miljoonaa uhria – 9,7 miljoonaa sotilasta ja 6,8 miljoonaa siviiliä – sekä 21 miljoonaa haavoittunutta. Suuret uhriluvut olivat asetekniikan harppausten ja vanhentuneiden hyökkäystaktiikoiden summa.
Ensimmäinen maailmansota oli myös ensimmäinen koneistettu sota. Jalkaväki sai käyttöönsä kone- ja pikakiväärit, kranaatinheittimet ja sodan loppuvaiheissa konepistoolit. Panssarivaunut ja lentokoneet tekivät myös tuloaan, mutta ne olivat toiseen maailmansotaan nähden melko alkeellisia.
Ensimmäistä maailmansotaa pidetäänkin yhtenä historian tuhoisimmista ja merkityksellisimmistä sodista. Sen seurauksena Saksan, Itävalta-Unkarin ja Venäjän keisarihuoneet kaatuivat ja monet valtiot saivat alkunsa, kuten Viro, Latvia, Liettua, Tšekkoslovakia, Jugoslavia ja itsenäinen Suomi.
Vaikutukset eivät rajoittuneet Eurooppaan. Ottomaanien valtakunnan hajottua Lähi-itään syntyi uusia rajoja ja konflikteja. Sotaan osallistui myös Euroopan siirtomaiden sotilaita, joiden kokemukset lisäsivät itsenäisyysaatetta Afrikassa ja Aasiassa. Ensimmäinen maailmansota jättikin jälkeensä niin paljon katkeruutta ja ratkaisemattomia konflikteja, että uusi sota häämötti jo edessä.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
