Olemme esitelleet tässä blogisarjassa eri runolajeja suomalaisesta näkövinkkelistä. Jos japanilainen haiku on pikakuva ja englantilaisjuurinen limerikki vitsi, eepos on runomaailman elokuva: laaja, rönsyilevä ja täynnä sankareita, taisteluita ja jumalia.
Vuosituhansien ajan eeposten sivuille tallennettiin suuria kertomuksia maailmansynnystä, sodista ja seikkailuista. Ne yhdistelivät tositapahtumia ja fantasiaa ennen seikkailuromaaneja ja sankarielokuvia. Koska tavoitteena oli viihdyttää, eepoksia esitettiin usein ääneen, mitä tuettiin riimeillä ja loppusoinnuilla.
Tänä päivänä eepos voi tuntua kaukaiselta reliikiltä tai muinaisjäänteeltä, mutta ne elävät yhä fantasiakirjallisuudessa ja moderneissa sankaritarinoissa. Esittelemme seuraavaksi, mikä eepos on, mistä se on saanut alkunsa ja mistä sen tunnistaa.
Eepoksia pitkin historiaa
Eepos juontuu kreikan kielen épos-sanaan, joka tarkoittaa runoa, laulua tai sanaa. Onkin osuvaa, että varhaisimmat eepokset elivät suullisessa perinteessä ja niitä esitettiin laulaen. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Gilgamesh (n. 2100 eaa., Mesopotamia): Muinaisessa Mesopotamiassa laadittu Gilgamesh on maailman vanhin eepos. Se kuvaa historialliseen henkilöön pohjautuvan kuninkaan sankaritekoja ja unelmaa ikuisesta elämästä.
- Ilias ja Odysseus (n. 800 eaa., Kreikka): Ilias ja Odysseus on eurooppalaisen kirjallisuuden vanhin säilynyt teospari. Ensimmäinen osa kertoo Troijan sodasta ja toinen Odysseuksen pitkästä kotimatkasta ja siihen liittyvistä harharetkistä.
- Mahābhārata (n. 800–700 eaa., Intia): Hindulaisuuden merkkiteoksena tunnettu Mahābhārata on yli 200 000 säkeellään yksi maailman suurimmista eepoksista. Sen kertomuksissa yhdistyvät sota, filosofia ja moraalikysymykset.
- Beowulf (n. 1000, anglosaksinen Englanti): Beowulf on muinaisenglanniksi kirjoitettu eepos, joka sijoittuu yli-ihmisiä, hirviöitä ja lohikäärmeitä vilisevään Skandinaviaan. Teoksen lennokkaat tapahtumat on ajoitettu 500-luvulle.
Suomen kansalliseepoksena tunnetaan puolestaan Kalevala (1849), joka koostuu Elias Lönnrotin kokoamista ja toimittamista suomalais-karjalaisista kansanrunoista. Kelavalan tapahtumat alkavat luomismyytistä ja päättyvät kristinuskon saapumiseen.
Näitä kaikkia yhdistää laajuus ja kunnianhimo. Eepokset eivät kerro yksinkertaisia tarinoita vaan sankaritekoja, luomiskertomuksia ja kulttuurin syntyjä. Ne sekoittavat tosiasioita ja myyttejä, kuolevaisia ja jumalia, tavallisia arjen huolia ja suuria panoksia. Kontrasti 17 tavuiseen haikuun on melkoinen!
Eepoksen tunnusmerkit
Eepoksilla on monia tunnusmerkkejä, jotka pääsevät Kalevalassa ja muissa yllä esitellyissä teoksissa paalupaikalle. Tässä niistä tärkeimmät Kalevala-katkelmien kera.
Pituus ja laajuus
Eepokset ovat usein pitkiä, satojen ja tuhansien säkeiden mittaisia kertomuksia. Aiheina eivät ole yksittäiset tapahtumat vaan kokonaiset sodat, matkat ja synnyt. Kalevalassa Väinämöisen seikkailuista, kosto- ja ryöstöretkistä riittää lukuisiksi lauluiksi.
Vaka vanha Wäinämöinen
Kulki äitinsä kohussa
Kolmekymmentä keseä,
Yhen verran talviaki,
Noilla vienoilla vesillä,
Utuisilla lainehilla.
Sankarihahmot
Eeposten päähenkilöt ovat elämää suurempia jumalhahmoja: Väinämöinen on suuri tietäjä, maailmanluoja ja shamaanisankari, Lemminkäinen on hurmuri, tietäjä ja taitava soturi, Ilmarinen on paitsi taitava seppä myös alkuperäinen taivaanjumala, joka takoo taivaankappaleita, ja Louhi on Pohjolan mahtavin nainen.
Vaka vanha Wäinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
Kolmas lieto Lemmin poika,
Tuo on kaunis Kaukomieli,
Läksi selvälle merelle,
Lakeille lainehille
Tuonne kylmähän kylähän,
Pimeähän Pohjolahan,
Miehen syöjähän siahan,
Urohon upottajahan.
Yliluonnollisuus
Eeposten taustalla on usein historialliset tapahtumat, jotka sekoittuvat yliluonnolliseen ainekseen. Kalevalassa maailma syntyy sotkanmunista, Väinämöinen veistää veneen laulamalla, matkaa tuonpuoleiseen ja jahtaa rikkauksia tekevää Sampoa.
Urohilta uinuvilta;
Pani pitkähän unehen,
Viikommaksi nukkumaha
Koko Pohjolan perehen,
Ja kaiken kyläisen kansan.
Jos haluat sukeltaa runojen maailmaan syvemmälle, sonetti tarjoaa mielenkiintoisen haasteen!
Seikkailut ja konfliktit
Eepos rakentuu usein sankarin matkan ympärille: Väinämöisen tehtävälistalla on mm. maailmanluonti, Pohjolan matka kosioaikeissa, Sammon ryöstö, kilpalaulanta (jälleen kosioaikeissa), matka Tuonelaan ja poislähtö kristinuskon tieltä.
Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh seppo Ilomarinen,
Lähtekäämme Pohjolahan
Hyvän sammon saa'antahan,
Kirjokannen kantsantahan!"
Runomuoto
Eepokset kirjoitetaan runomittaan. Kalevalamittainen säe muodostuu neljästä peräkkäisestä trokeesta (kaksitavuinen runojalka, jossa paino ensimmäisellä tavulla). Säkeessä on siis tavallisesti kahdeksan tavua: paha / päivä / parran / päällä - Pohjan / akka / harva/hammas - sini/sukka / äijön / lapsi - vaka / vanha / Väinä/möinen.
Kalevalamitan yleisiä tyylikeinoja ovat alkusointu ja kerto eli saman asian sanominen toisin peräkkäisissä säkeissä:
- Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
- Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi
Jos kalevalamitat ja tavupainot tuntuvat vieraalta, runoilu onnistuu myös ilman sääntöjä.
Kulttuuriarvo
Eepoksiin sisältyy kulttuurien ihanteita ja varoituksia. Siinä missä Kalevala ylistää älykkyyttä, sinnikkyyttä ja luontosuhdetta, Ilias korostaa rohkeutta ja lojaaliutta. Intialainen Mahābhārata tutkii puolestaan dharmaa eli moraalia, velvollisuutta ja elämän tarkoitusta.
Eepokset tänä päivänä
Vaikka moderni kirjallisuus on yhä nopeampaa ja välittömämpää, eepokset ovat yhä kiehtovia ja relevantteja. Yksi syy tälle on niiden merkitys kulttuurien ja identiteettien rakentajana. Kalevala antoi repaleiselle suomalaiskansalle yhteisen kansallismyytin, joka herätti ylpeyttä ja yhteenkuuluvuutta.
Eeposten kamppailut ovat myös ajattomia. Ne kertovat rakkaudesta, pettämisestä, sankaruudesta, kunnianhimosta, kuolevaisuudesta ja monista muista universaaleista teemoista, jotka resonoivat vielä 2020-luvulla. Tästä syystä eepoksista ammennetaan yhä inspiraatiota.
Kalevala näkyi erityisesti 1800- ja 1900-lukujen suomalaistaiteessa, mutta Kalevala-aiheisia teoksia julkaistaan yhä säännöllisesti. Esimerkiksi Jenna Kostetin Neulottu Kalevala -teos esittelee kalevalavaikutteisia neuleohjeita, ja paraikaa on tekeillä Kullervon tarina -elokuva.
Kalevala näkyy myös tavallisessa arjessa. Yksi voi asua Sammonkadulla, toinen hankkia vakuutuksensa Ilmariselta, kolmas rakentaa kodin Espoon Tapiolaan, neljäs käydä Kalevalan koulua ja viides juhlistaa Ainon nimipäivää.
Vaikka siis perinteinen eeposkirjallisuus olisi hiipumaan päin, se elää muissa muodoissa. Taru sormusten herrasta, Valtaistuinpeli, Tähtiensota ja supersankariuniversumit toistavat eepoksista tuttua kaavaa – sankarimatkoja, tehtäviä, moraalisia dilemmoja ja yliluonnollisia maailmoja – ja ruokkivat sitä kautta ihmisten seikkailunälkää.
Kirjoitusvinkit
Meistä harva pystyy kirjoittamaan Kalevalan tai Mahābhāratan kokoista eeposta, mutta runolajiin voi (ja kannattaa) tutustua pienimmissä erissä:
- Aloita sankarista. Keksi hänelle ominaispiirre, kuten rohkeus, viisaus tai juonikkuus.
- Laajenna näkökulmaa. Sido sankarin matka laajempaan taustatarinaan, kuten yhteisöön, ympäristöön tai kulttuuriin.
- Käytä runokieltä. Hyödynnä alkusointua, kalevalamittaa, kertoa, kielikuvia ja epiteettejä eli lisänimiä: vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen.
- Lisää yliluonnollisia elementtejä. Maagiset esineet, henget ja jumalat voivat kaikki tuoda jännitystä ja mutkia matkaan.
- Kirjoita episodimaisesti. Jaa kertomus lyhyisiin jaksoihin tai lukuihin, jotka kertovat omat minitarinansa.
Jos sankaritarina tuntuu liian lennokkaalta, kokeile pukea jokin arjen tapahtuma kalevalamittaan. Tähän tapaan:
Muka vanha kirjurihi
Näytön päätä tuijotteli
Ruudun reunaa rapsutteli
Päänsä puhki miettelehi
Mistä saada aiheen tyngän
Säkeelleensä soutelijan
Tekstilleensä taistelijan
Sankariksi eepokselle
Kalevalamitan perusteisiin voi tutustua esimerkiksi Kalevalaseuran Kalevalan kankahilla -sivuston kautta. Kun perusteet ovat hallussa, Kalevalaisen Runokielen Seuran sivuilla on tarkempaa tietoa mittasäännöistä ja tyylikeinoista. KRS:llä on myös Trokeemankeli, jolla voi tarkistaa, onko oma teksti kalevalamitassa.
Jos perinteinen Kalevala tuntuu mittoineen työläältä, siihen voi tutustua kevyemmissä kansissa:
- Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala on eepoksen kuvakirjaversio.
- Kirsti Mäkisen Suomen lasten Kalevala esittelee eeposta suorasanaisesti.
- Anders Larssonin Laiskojen Kalevala poimii teoksen parhaat palat ja vääntää ne uuteen uskoon.
Avoin Kalevala -sivustolla voi puolestaan tutustua runoihin sanaselitysten ja kommentaarien avulla. Sivusto osaa esimerkiksi kertoa, että vaka tarkoittaa oikeamielistä, lujaa tai vakavaa. Kommentaarit esittelevät puolestaan runojen rakennetta, tarinan etenemistä, kertojaratkaisuja ja paljon muuta.
Jos näillä eväillä syntyy painokelpoista runoelmaa, suosikkisäkeet voi jakaa muiden kanssa alla olevassa kommenttikentässä!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
