Toisin kuin elokuvissa, biisit syntyvät harvoin hetken inspiraatiosta. Vaikka päähän putkahtaisi koukuttava melodia tai nerokas tekstinpalanen, sen työstäminen valmiiksi kappaleeksi vaatii useimmiten suunnittelua, pähkäilyä, kokeiluja, epäonnistumisia ja lopulta onnistumisia.
Biisit eivät myöskään synny aina samalla kaavalla, vaan toisinaan teksti tulee ensin ja toisinaan musiikki. Jos laulujen kirjoittamiseen kuitenkin haluaa rakentaa jonkinlaiset raamit, ne voisivat näyttää tältä.
Aivojen virittäminen
Ennen varsinaista musisointia on hyvä viritellä aivot oikealle taajuudelle.
Biisinkirjoitus on taito – tai oikeastaan monia taitoja – joissa voi kehittyä ja joita pitää harjoitella. Odotukset kannattaa siis pitää matalina: ensimmäiset laulut voivat olla työn ja tuskan takana, eikä niistä tule listaykkösiä.
Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä biisinkirjoittajana on vaikea epäonnistua. Jokaisesta kappaleesta oppii jotain, ja vaikka kappaleella olisi SoundCloudissa vain kolme kuuntelukertaa, se voi olla silti itselle tärkeä ja hyvä kappale.
Terve suhtautuminen biisinkirjoitukseen vähentää siihen liittyvää painetta. Paineettomuus puolestaan ruokkii luovuutta, ja siitähän biisinteossa on kyse. Biisejä kirjoittaessa kannattaakin välttää liiallista aivotyötä.
Toki jossain vaiheessa joutuu miettimään, millainen rakenne kappaleessa on, tai palautella mieleen yleisimpiä sointukiertoja, mutta lähtökohtaisesti kaikki ideat kannattaa ottaa talteen sen suurempia miettimättä ja katsoa, mitä niistä syntyy. Laulutunnit apuun?
Luurangon suunnittelu
Kappaleiden rakentaminen alkaa monesti pienestä inspiraationpalasesta, kuten miellyttävästä sointukierrosta, kertosäkeen koukusta tai tekstinpätkästä. Jos inspis ei ole vielä iskenyt, rakentamisen voi aloittaa miettimällä kappaleen teemaa tai tunnelmaa.
Haluatko kirjoittaa iloisen ja motivoivan vai surullisen ja melankolisen biisin? Tai humoristisen tai poliittisesti kantaaottavan?
Teeman tai tunnelman valitseminen ohjaa kappaletta tiettyyn suuntaan: iloisissa kappaleissa on usein korkeampi äänentaso, nopea tempo ja duurisointuja, surullisissa päinvastoin eli hiljaisempia ääniä, matalampi tempo ja mollisointuja.
Teema ohjaa myös tekstin kirjoittamista, vaikka mikään ei estä kirjoittamasta melankolista tekstiä pirtsakkaan kappaleeseen. Tässä voi ottaa mallia Leevi and the Leavingsin Göstä Sundqvistilta:
Tiesitkö, että biisinteosta on kirjoitettu monia kirjoja, jotka auttavat varsinkin aloittelijoita pääsemään vauhtiin?
Lihaa luiden ympärille
Tämän jälkeen ideaa pitää jalostaa, ja monet aloittavat sen musiikista. Tavoitteena on löytää mielenkiintoinen sointukierto ja rytmi, joita voi etsiä esimerkiksi kitaraa tai pianoa näppäilemällä.
Soittotaidot helpottavat biisinkirjoitusta paljon, ja musiikin teoriastakin on hyötyä. Soittajana ei kuitenkaan tarvitse olla mestari tai edes hyvä, sillä biisin voi rakentaa vain muutaman perussoinnun varaan. Jos soittaminen ei onnistu, soinnut voi valita myös yleisimmistä kierroista tai lainata oman suosikkibiisinsä kiertoa.
Sointukierron ja rytmin jälkeen on aika miettiä melodiaa. Sen voi aloittaa soittamalla valittua kiertoa ja hyräillä tai mumista sen mukana, mitä mieleen tulee. Samalla voi fiilistellä, tuleeko mieleen oikeita sanoja – jos ei, mumisemista voi jatkaa niin kauan, että löytää muutaman mieluisan melodian.
Tässä kohtaa on hyvä oppia nauhoittamaan kaikki pienimmätkin ideat, jotta ne eivät unohdu ja niihin voi palata myöhemmin. Tavoitteena on löytää muutama melodiakulku, ja ne voivat olla hyvinkin erilaisia.
Nauhalle mumiseminen voi tuntua aluksi hoopolta ja jopa nololta, mutta siitä ei kannata välittää. Biisienteko ei tarvitse olla maailman vakavin juttu, itselleen on hyvä välillä nauraa, ja kukapa niitä pääsisi kuuntelemaan!
Kaipaisitko jeesiä biisinkirjoitukseen? Nappaa laulutunnit Oulu.
Kappaleen rungon hahmottelu
Kun melodiakulkuja on useampia, niiden avulla voi alkaa hahmotella kappaleen rakennetta. Paras ja koukuttavin melodia kannattaa laittaa kertosäkeeseen, sillä se on kappaleen tärkein koukku ja kliimaksi. Muille melodioille löytyy paikka säkeistöistä, muista osista tai pöytälaatikosta!
Kappaleen voi yksinkertaisimmillaan rakentaa pelkistä säkeistöistä (A-osa) ja kertosäkeistä (B-osa). Tämä on ollut yleistä varsinkin popmusiikissa, jonka on tarkoitus olla helposti pureskeltavaa ja miellyttävää.
Kappaleita on monenlaisia, mutta kertosäe summaa yleensä kappaleen aiheen yhteen, siinä missä säkeistöt avaavat aihetta jokainen omalla tavallaan. Monet kappaleet onkin rakennettu tarinamuotoon, jossa tarina etenee säkeistöistä toiseen:
Säkeistön ja kertosäkeen lisäksi kappaleessa voi olla myös esimerkiksi
- intro eli alkusoitto
- bridge, joka toimii siltana A- ja B-osan välillä.
- C-osa, joka tarjoaa jotain uutta kappaleen loppupuolella.
- outro eli loppusoitto.
Biisin runko riippuu paljon musiikkityylistä, mutta aloittelevan biisinikkarin kannattaa tyytyä yksinkertaiseen, kuten AABA (säkeistö–säkeistö–kertsi–säkeistö) tai ABAB, jolloin liikkuvia osia on vähemmän.
Eri osien otsakkeet (1. säkeistö, 2. säkeistö, kertosäe…) kannattaa kirjoittaa paperille tai puhelimeen ylös, jotta niihin voi alkaa miettimään sanoja.
Laulun sanoituksen kirjoittaminen
Jos melodiaa makustellessa tuli mieleen sanoja tai lauseita, niistä voi alkaa hahmottelemaan kappaleen tekstiä eli sanoja. Jos pää lyö tyhjää, paperille voi kirjoittaa pelkkää muminaa sanojen muodossa! Se auttaa pääsemään alkuun ja hahmottamaan, kuinka pitkiä sanoja tai kuinka monta tavua tiettyyn säkeeseen mahtuu. Toisena apuna voi olla laulunopetus Turku tai muualla Suomessa!
Tässä(kään) ei pidä säästellä: paperille kannattaa kirjoittaa kaikki mitä mieleen tulee ilman filtteriä, ja mallia voi ottaa vaikkapa Hurriganes-legenda Remu Aaltosesta:
- And now I know the difference / Of me and Johnny’s hands / Me and moma peanut butter / Get your head in your bed
Tämä on Remulle tyypillistä muka-englantia, joissa ei ole päätä eikä häntää. Se ei kuitenkaan hidastanut rokkikukkoilua, ja Bourbon Street on yksi yhtyeen isoimpia hittejä.
Vaikka omaan tekstiin haluaisi hölynpölyn sijaan ”oikean tekstin”, tällainen ajatuksenjuoksu voi tarjota inspiraatiota, ja pelkkä yksittäinen sana tai fraasi voi muodostaa kappaleen ytimen.
Jos tekstiä ei meinaa syntyä, mieti millaisia ajatuksia tai tunteita kappaleenraakileesta tulee mieleen. Samalla voi miettiä ennakkoon valittua teemaa sekä siihen liittyviä sanoja ja fraaseja.
Kirjoita jälleen kaikki mahdollinen muistiin liikoja miettimättä. Valmiit tekstit syntyvät harvoin yhdeltä istumalta, vaan ne vaativat työstämistä ja hiomista. Kappale on valmis vasta sitten, kun itse niin päättää, ja ”huonon tekstin” voi aina kirjoittaa uudelleen.
Leonard Cohen kirjoitti hittibiisiinsä ”Hallelujah” yhteensä 80 säkeistöä, ja lopulliseen levyversioon niistä päätyi vain muutama.
Tekstin ei myöskään tarvitse avautua muille tai välttämättä edes itselle. Sen ei tarvitse olla maailman syvällisin, täynnä paatosta tai edes järkevä. Jos Queen voi kirjoittaa biisin bändärin suosikkiautosta, niin voi kuka tahansa muukin:
Polkuja on monia
Näillä askelilla voi päästä biisinkirjoituksessa alkuun, mutta mitään kaavaa ei kannata noudattaa orjallisesti. Monet tarttuvat biisikynään vasta inspiraation iskiessä, ja se voi tapahtua missä vain:
- Bussissa voi nähdä söpön pariskunnan ja innostua kirjoittamaan tekstin heistä.
- Kitaralla tai pianolla jamitellessa voi tulla ykskaks vastaan kiinnostava sointukierto tai melodia.
- Suosikkigenreistä ja -bändeistä voi ottaa mallia.
Tällöin biisinkirjoitusta ei tarvitse aloittaa teeman tai tunnelman miettimisellä. Ensimmäiseksi voi työstää esimerkiksi mieleen tullutta tekstipätkää, kirjoittaa sen pohjalta muutaman säkeistön ja miettiä vasta sen jälkeen, millainen sointukierto, rytmi ja melodia tekstiin sopii.
Laulujen kirjoittamiseen ei toisin sanoen ole yhtä oikeaa polkua, eikä jokaista kappaletta tarvitse lähestyä samalla tavalla. Jos levyllä on 10 biisiä, ne on kaikki voinut syntyä eri tavoin, ja pöytälaatikossa on todennäköisesti vielä kymmeniä biisejä lisää.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
