Musiikin säveltämistä pidetään vaikeana taitona, minkä takia monen unelma omien biisien tekemisestä jää haaveeksi. On totta, että säveltäminen ei ole helppoa, mutta sen ei tarvitse olla erityisen vaikeaakaan.
Lahjakkuudesta, teoriaopinnoista ja bänditaustasta on tietysti hyötyä, mutta jos takataskusta löytyy ripaus rohkeutta, halua tehdä musiikki ja intoa perehtyä asioihin, biisien tekeminen onnistuu keneltä tahansa!
Biisinteon ensiaskeleet
Biisien kirjoittamista voi lähestyä monelta kantilta. Monet aloittavat musiikista ja keksivät ensin mielekkään sointukierron, rytmin ja melodian. Toinen vaihtoehto on aloittaa kappaleen sanoista, mikä on sekin käypä ratkaisu.
Biisintekoon ei siis ole yhtä oikeaa polkua, mutta ensiaskeleet voisivat näyttää tältä:
1. Aivojen viritys
Jos biisiä lähtee tekemään sillä ajatuksella, että kappaleesta tulee varma hitti ja täysin originelli, joutuu varmasti pettymään. Hyvien biisien tekeminen on vaikeaa, ja se vaatii paljon harjoittelua, tietotaitoa ja toistoja.
Siksi kappaleiden tekemiseen kannattaa lähteä avoimin mielin ja jalat maassa: ensimmäiset biisit ovat harvoin hyviä, mutta se ei haittaa, sillä tavoitteena ei ole ponnahtaa parrasvaloihin vaan kehittyä ja oppia.
2. Ideointi
Jos mielessä ei ole sointukiertoa tai sananpartta, jonka varaan kappaletta voisi lähteä rakentamaan, seuraava askel on ideointi: Millaisen kappaleen haluaa tehdä? Iloisen, surullisen, kantaaottavan vai kenties humoristisen? Etkö vielä tiedä omaa tyyliäsi? Laulutunnit Turku auttavat sinut eteenpäin.
Tämä ohjaa biisintekoa tiettyyn suuntaan, sillä eri tunnelmia (esim. positiivisuus tai melankolisuus) rakennetaan eri keinoin.
3. Ideasta sointukierroksi ja rytmiksi
Seuraava vaihe on löytää sointukierto ja rytmi, jotka tukevat valittua teemaa tai tunnelmaa. Iloisissa kappaleissa käytetään usein menevää rytmiä sekä duurisointuja, siinä missä surulliset biisit ovat yleensä rauhallisia ja mollivoittoisia.
Sointukiertoja ja rytmiä voi etsiä esimerkiksi kitaralla tai pianolla, jolloin musiikin perusteoriasta ja soittokokemuksesta on apua. Toinen vaihtoehto on käyttää yleisimpiä sointukiertoja tai analysoida muita kappaleita ja ottaa niistä mallia:
4. Melodia ja rakenne
Seuraavana vuorossa on melodia, jota voi makustella sointukierron päälle. Soita siis kiertoa ja mumise tai hyräile sen päälle! Jos mieleen tulee oikeita sanoja tai lauseita, hyvä juttu. Niitä voi käyttää seuraavassa vaiheessa tekstin kirjoittamiseen.
Yksinkertaisimmissa kappaleissa on kertosäkeen lisäksi pari säkeistöä, eikä aloittelijoiden kannata lähteä hienostelemaan. Tavoitteena on löytää muutama erilainen melodia, joista paras menee kertosäkeeseen ja muut säkeistöihin.
5. Tekstin kirjoittaminen
Jos edelliskohdassa muminan joukossa oli myös sanoja, kappaleen tekstiä voi alkaa rakentaa niiden ympärille. Jos ei, aloita muminasta: pelkästään sen kirjoittaminen sanoiksi auttaa hahmottamaan, kuinka pitkiä sanoja tai kuinka monta tavua säkeisiin mahtuu.
Varsinaisia sanoja voi ideoida palaamalla valittuun teemaan. Jos tavoitteena oli kirjoittaa surullinen kappale, mieti surullisia aiheita ja niihin liittyviä sanoja. Tässä voi hyödyntää ajatuskarttaa:
- Jos keskellä on sydänsuru, sen ympärillä voi olla yksinäisyys, surullisuus ja kipu.
- Kivun ympärillä päänsärky, varpaan lyöminen, lääkkeet ja laastari
- Yksinäisyyden ympärillä arjen harmaus, yksin herääminen ja väsymys
Uusien sanojen ei tarvitse liittyä keskellä olevaan ydinsanaan. Mitä suuremmaksi ajatuskartta kasvaa, sitä enemmän ajatuksia se tarjoaa.
6. Hio, hio ja hio
Näitä vaiheita seuraamalla saa tehtyä kappaleen raakileen, mutta se on tosissaan sitä: raakile. Ensimmäiset versiot ovat harvoin täydellisiä, ja ne vaativat työstämistä. Tästä syystä raakileisiin ei pidä kiintyä liikaa, jotta niitä viitsii muokata ja kehittää.
Hio taitojasi tehokkaammin - laulutunnit Helsinki!
Mistä löytää inspiraatio?
Laulujen kirjoittamista voi lähestyä edelliskappaleen tapaan mekaanisesti ilman sen suurempaa inspiraatiota. Sen harjoittelu on jopa kannattavaa, sillä inspiraatio voi olla hukassa pitkiäkin pätkiä. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä inspiraatiota ei tarvitse odottaa vaan sen voi myös löytää.
Yksi inspiraation yleisimmistä piilopaikoista on omat muistot. Meillä jokaisella on muistoja, jotka ovat laulun arvoisia, kuten rakastumisia, eroja, ystävyyssuhteita, onnistumisia, kömmähdyksiä tai kämmejä.
Muistoihin voi sukeltaa esimerkiksi vanhojen valokuvien kautta, ja sukellus kannattaa tehdä kunnolla: mieti, millaisia tunteita se herättää, missä ja milloin se tapahtui ja mitä silloin sanottiin tai tehtiin.
Inspiraatiota voi etsiä myös muiden musiikista. Maailmassa on miljoonia upeita kappaleita, joiden aiheita, tekstiä, tunnelmaa, melodiaa tai rakennetta kannattaa käyttää hyödyksi. Tavoitteena ei ole kopioida vaan inspiroitua, lainata ja saada uusia ideoita. Opettaja voi myös astua tässä apuun - laulutunnit Tampere.
Taide on muutenkin loistava inspiraation lähde, joten leffat, kirjat ja runokokoelmat tarjoavat kaikki mahdollisuuksia oppia ja inspiroitua. Elokuvista ja kirjoista voi saada ideoita kappaleiden teksteihin, kun taas runot opettavat, miten kieltä voi käyttää kauniisti ja tehokkaasti.
Inspiraatioon voi törmätä myös sattumalta, kunhan pitää silmät ja korvat auki. Kappaleiden ei nimittäin tarvitse olla täynnä paatosta ja maailmaa mullistavia ajatuksia, vaan tarkat huomiot arjesta toimivat aivan yhtä hyvin.
Miten laulunkirjoittajana voi kehittyä?
Entä jos omat biisit ovat kerta toisensa jälkeen kehnoja, vaikka inspiraatiota ja biisi-ideoita riittää? Silloin pitää olla sinnikäs ja jatkaa harjoittelua, sillä biisinteko on loppujen lopuksi numeropeliä: mitä enemmän lauluja kirjoittaa, sitä enemmän hyviä biisejä syntyy.
Jokaisen biisinikkarin kannattaakin haastaa itsensä tekemään kappaleita mahdollisimman paljon, esimerkiksi kuukauden ajan joka päivä. Se voi kuulostaa hullulta, mutta se toimii, sillä biisintekolihaksia pitää aktivoida ja vahvistaa samalla tavalla kuin vaikkapa juoksulihaksia.
Biisi päivässä -harjoitus opettaa myös suhtautumaan biisintekoon fiksusti: tavoitteena ei ole tehdä hittibiisiä tai edes hyvää biisiä vaan pelkkä biisi. Jos siitä tulee hyvä, hieno juttu! Jos ei, sen tekemisestä oppi jotain ja on taas kappaleen verran kokeneempi.
Mitä enemmän huonoja biisejä syntyy, sitä todennäköisemmin joukkoon mahtuu myös hyviä kipaleita. "Hyvyys" on muutenkin subjektiivista: jos kappaleesta tykkää itse, se riittää, eikä muiden mielipiteillä ole väliä.
Lauluntekijänä voikin kehittyä pelkällä ajatustavan muutoksella – sillä, ettei välitä muiden mielipiteistä ja kirjoittaa sellaisia kappaleita, joista itse pitää. Näin biiseistä saa tehtyä itsensä näköisiä, eikä niihin kohdistu menestyspaineita, joten niiden tekeminen on vapautuneempaa.
Laulunopetus Oulu juuri sinulle!
Musiikkia ja biisintekoa kannattaa myös opiskella ja harjoitella. Biisinteko helpottuu esimerkiksi silloin, jos itse soittaa pianoa tai kitaraa, jonka avulla voi ideoita sointukiertoja, rytmejä ja melodioita.
Myös yleisestä musiikkitietämyksestä on hyötyä: Miten kappaleita voi rakentaa? Mitkä yleisimmät sointukierrot ovat? Millainen on hyvä laulumelodia? Millainen lyriikka on tehokasta? Tällaisiin kysymyksiin saa vastauksia tutkimalla muiden kappaleita ja miettimällä, mikä niissä toimii ja mikä ei.
Laulujen kirjoittamisesta on tehty myös monenlaisia oppimateriaaleja, kuten musiikkikirjoja, joista voi oppia ammattimuusikoilta:
- Jeff Tweedyn “How to Write One Song” on monipuolinen ja helppolukuinen opas biisinteon eri vaiheisiin sekä laulunkirjoitukseen liittyvään henkiseen painiin: lauluntekijän on helppo ylianalysoida, kritisoida ja vähätellä omia kappaleita, mistä on lopulta vain haittaa.
- Paul Zollon “Songwriters on Songwriting” sisältää yli 50 artistihaastattelua, joissa supertähdet Madonnasta Bob Dylaniin avaavat omaa tapaansa kirjoittaa kappaleita.
- Pat Pattisonin “Writing Better Lyrics” opettaa tekstinkirjoituksen sääntöjä, jotta niitä voi rikkoa. Kirja painottaa tekstinkirjoituksen prosessiluonnetta: harva teksti syntyy valmiina, ja niistä tulee hyviä vasta editoinnin jälkeen.
- Heikki Salon ”Kahlekuningaslaji” on Pattisonin teoksen suomalainen serkku, ja se esittelee tekstinkirjoittamisen eri osa-alueita (esim. aihe, rakenne, säkeet, koukut, mitta ja riimi) kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Jos biisinkirjoitukseen kaipaa apua tässähetinyt eikä e-kirjat houkuta, ensiapua saa musiikkipedagogi Tuuli Walleniuksen oppimateriaalista Opi musiikista biisinteon kautta. Se tiivistää biisinteon perusteet seitsemään osa-alueeseen, joita saa treenattua harjoitusten avulla.
Tarjolla on siis monipuolista materiaalia, joiden avulla meistä jokainen voi kehittyä biisintekijänä. Kaikki alkaa oikeanalisesta asenteesta, mutta loppupeleissä biisinkirjoittamista oppii vain kirjoittamalla. Mitä enemmän sitä tekee, sen parempi!
Biisien jatkuva tekeminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, eikä oppikirjat välttämättä riitä, kun motivaatio on nollassa, inspiraatio hukassa ja mieli maassa. Tällöin apu voi löytyä yksityisopetuksesta.
Superprofin kirjoilla on pitkä lista musiikin- ja laulunopettajia, jotka auttavat avaamaan biisinkirjoittamiseen liittyviä lukkoja ja kehittymään laulunkirjoittajana. Monet heistä tarjoavat ensimmäisen tunnin ilmaiseksi, joten yksityisopetuksen kokeileminen on tavattoman helppoa!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
