Tennis voi tällä hetkellä Suomessa hyvin. Tennisseurojen jäsenmäärät ovat kasvaneet tasaiseen tahtiin, ja harrastekentillä riittää pelaajia myös kasvukeskusten ulkopuolella. Kuulutko sinäkin tähän kaiken aikaa kasvavaan joukkoon, joka haluaa oppia ja kehittyä tenniksessä? Tämä artikkelipaketti esittelee tenniksen
- historiaa
- alkeita ja sääntöjä
- pisteenlaskua
- harjoitteluvinkkejä alkumetreille.
Tervetuloa tutustumaan!
Tenniksen lyhyt historia
Ennen sääntöjä, pisteytystä ja treenivinkkejä on hyvä tutustua hieman tenniksen historiaan – ihan jo siksi, että se on todella mielenkiintoinen – mutta historian tunteminen voi myös lisätä mielenkiintoa ja intoa peliä kohtaan!
Tenniksen varhaisinta muotoa pelattiin jo 1100-luvulla Ranskassa, jossa munkit löivät palloa paljailla kämmenillään verkon tai tiukaksi vedetyn narun yli. Munkkiluostareista jau de paume ("kämmenpeli") löysi tiensä Euroopan hoveihin, ja se säilyi pitkälti eliitin urheilulajina 1870-luvulle saakka.
Kämmenpeli muuttui vuosisatojen aikana mailapeliksi, mutta sitä pelattiin sisähalleissa, ja palloa sai kimmottaa seinistä nykysquashin tapaan.
Tärkeä askel kohti modernia tennistä otettiin, kun villapalloista siirryttiin kumipalloihin. Aiempaa kimmoisammat pallot pomppivat nurmella hyvin, joten tennis siirtyi halleista nurmikentille (lawn tennis).
Kilpatenniksen lähtölaukaus tapahtui vuonna 1877, kun All England Lawn Tennis and Croquet Club järjesti ensimmäisen Wimbledonin tennisturnauksen.
Tenniksen suosio kasvoi tämän jälkeen nopeasti ympäri maailmaa, ja se rantautui 1880-luvun alkupuolella myös Suomeen.
Ensimmäiset suomenkieliset tennissäännöt julkaistiin Porissa vuonna 1884, ja Turun Samppalinnan urheilukenttä sai kunnian isännöidä Suomen ensimmäisiä tenniskilpailuja vuonna 1893. Suomen ensimmäinen tennisseura perustettiin puolestaan Viipuriin 1898.
Tenniksen perusteet
Siirrytään sitten menneestä tähän päivään ja teoriasta käytäntöön! Tennistä pelataan joko kaksinpelissä tai nelinpelissä, mikä vaikuttaa kentän kokoon:
Kaksinpeli
- Pituus: 23,77 metriä
- Leveys: 8,23 metriä
Nelinpeli
- Pituus 23,77 metriä
- Leveys 10,97 metriä
Tenniskentän koko on siis vakio, mutta sen materiaali voi vaihdella. Viralliset turnaukset pelataan usein nurmikentillä, massakentillä tai kovilla kentillä, mutta näistä löytyy myös teko- ja hybridiversioita. Monet julkiset kentät ovat puolestaan asfaltti- tai betonikenttiä, sillä ne ovat helppohoitoisia ja edullisia.
Itse pelin idea on yksinkertainen: kenttä on jaettu keskeltä kahtia verkolla, ja tavoitteena on lyödä pallo vastustajan puolelle niin, ettei hän saa palautettua sitä takaisin. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu, ja pallo voi ratketa neljällä eri tavalla:
- Pallo lyödään verkkoon.
- Pallo lyödään rajojen yli.
- Pallo pomppaa vastustajan puolella kahdesti niin, että ensimmäinen pomppu on rajojen sisällä.
- Syöttö epäonnistuu kahdesti peräkkäin.
Virallinen tennisottelu alkaa kolikonheitolla, jolla päätetään ensimmäinen syöttäjä. Syötössä pelaaja heittää pallon ilmaan ja yrittää lyödä sen vastustajan puolen syöttöruutuun viistosti. Jos ensimmäinen syöttö epäonnistuu (osuu ruudun ulkopuolelle tai verkkoon), sen saa uusia kerran.
Tenniksen aloittaminen ei vaadi muuta kuin tennismailan, tennispalloja ja sopivat kengät. Monet aloittelijat ostavat mailan yhteydessä tennislaukun, jossa maila ja pallot kulkevat kätevästi ja ehjänä mukana. Ulkokentille kannattaa pakata mukaan myös hattu, aurinkorasvaa ja vettä!
Syöttö on yksi tenniksen vaikeimpia lyöntejä, sillä se vaatii puhdasta heittoa, asentoa ja ajoitusta. Tässä muutamia muita yleislyöntejä:
- Kämmenlyönti tehdään vahvemman käden puolelta eli oikeakätisillä oikealta ja vasenkätisiltä vasemmalta.
- Rystylyönti tehdään heikomman käden puolelta joko yhdellä tai kahdella kädellä.
- Lentolyönti (volley) tehdään suoraan ilmasta lähellä verkkoa.
- Nostolyönti (lob) on puolustava lyönti, jossa pallo nostetaan vastustajan yli.
- Iskulyönti (smash) tehdään suoraan ilmasta voimakkaasti kohti vastustajan kenttää.
Aloittelijan kannattaa keskittyä näistä kämmen- ja rystylyöntiin ja lisätä vaikeustasoa sitä mukaan, kun lyönteihin tulee varmuutta.
Tenniksen pisteytys
Tennisottelun voittaa pelaaja, joka saavuttaa ensimmäisenä sovitut erävoitot (yleensä kaksi tai kolme). Erän (set) voittaminen vaatii kuuden pelin (game) voittamista kahden erolla, esimerkiksi 6–1 tai 6–4. Peli vaatii puolestaan neljän pisteen eli pallon voittamista – jälleen vähintään kahden erolla.
Pisteenlasku on yksi tenniksen outouksia: 1–4 sijaan tennispisteet ovat 15, 30, 40 ja peli. Tämä juontuu tiettävästi jau de paume -pelin tapaan laskea pisteitä kellotaululla, jossa vartit muodostavat selkeät lohkot. Kun peli saapui Ranskasta Englantiin, 45 vaihdettiin 40:ään, joka on helpompi lausua.
Jos peli on tasan 40–40 (deuce), voittaminen vaatii kahden peräkkäisen pallon voittamista: ensin edun (advantage) ja sitten pelin. Tässä sama tiivistetysti:
- Pisteet (Points): 0, 15, 30, 40 ja Ad
- Pelit (Games) 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7
- Erät (Sets): 1, 2, 3
Jos pelivoitot ovat tasan 6–6, kahden pelin eroa ei tavoitella loputtomiin, vaan voittaja ratkaistaan tiebreakilla (myös tie-break). Tie-breakin pisteytyksessä käytetään tavallisia numeroita ykkösestä eteenpäin, ja tavoitteena on voittaa 7 pistettä eli palloa vähintään kahden erolla. Tiebreakin voittanut pelaaja voittaa kyseisen erän 7–6.
Käytännön tennisvinkkejä
Tennis on monella tavalla mukava laji: sen aloittaminen on suhteellisen helppoa, eikä yksinkertainen pallottelu vaadi kauheasti harjoittelua. Tennis osaa kuitenkin olla myös todella turhauttavaa: jos lyöntejä ei harjoittele ajatuksella, kehitys voi olla hidasta ja virheet toistavat äkkiä itseään. Tässä muutamia vinkkejä, joilla alkumetrit ovat mukavammat:
Vähemmän voimaa, enemmän kontrollia
Tennis ei ole varsinainen voimalaji, vaan lyönnit nojaavat kontrolliin ja tarkkuuteen. Aloittelijan ei kannata iskeä palloa voimalla vaan etsiä puhdasta tekniikkaa, jolla pallot lentävät varmasti verkon yli. Apua voi etsiä tenniskursseilta tai tekniikkavideoilta:
Pidä jalat liikkeellä
Koska tennis on mailapeli, aloittelijan fokus on usein lyöntitekniikoissa. Valtaosa työstä tehdään kuitenkin jaloilla, joten kentällä pitää muistaa liikkua, jotta lyönteihin ei tule kiire eikä palloa tarvitse kurotella:
- Pysy vastaanottaessa liikkeessä. Tee kevyttä hyppyliikettä tai vie painoa puolelta toiselle.
- Liiku sopivaan paikkaan ja pallon taakse ennen lyöntiä.
- Vaikka pallo tulisi kohti, varmista asento ja etäisyys pienin askelin.
Jaa syötön harjoittelu osiin
Syöttö on yksi tenniksen vaikeimpia lyöntejä, sillä se rakentuu useammasta osasta. Syöttöä kannattaakin harjoitella osissa: ensin heitto kuntoon, sitten asento ja rytmi ja lopuksi tarkkuus. Tässä muutamia suuntaviivoja:
- Seiso sivuttain niin, että heittävä käsi on verkkoa kohti.
- Heitä pallo ilmaan hieman eteen ja riittävän korkealle, jotta lyönti lähtee lakipisteestä.
- Harjoittele maltilla: 5–10 hallittua ja tarkkaa syöttöä on parempi kuin 50 hutiloitua.
Varmista riittävä tila
Tennisharrastuksen alussa voi olla vaikea löytää sopivaa "kädenmittaa" lyönteihin. Jos asento on staattinen, lyönti menee helposti kurotteluksi – toinen ääripää on ahdas lyönti, joka lähtee liian läheltä kroppaa. Sopivalla etäisyydellä käsillä on tilaa työskennellä ja kropan saa avattua lyönnin puolelle:
Tenniksen harjoittelu onnistuu parhaiten kaverin tai valmentajan kanssa, mutta perusteita voi rakentaa myös itsenäisesti:
- Lyöntitekniikoita ja tarkkuutta voi harjoitella (tennis)seinän avulla.
- Jalkojen käyttöä ja liikkumista voi harjoitella tötsiä, viivoja ja muita merkkejä hyödyntämällä.
- Syötön heiton, asennon, rytmin ja tarkkuuden harjoittelu onnistuu hyvin itsenäisesti (kunhan palloja riittää).
Tennis on kuitenkin parasta porukalla, joten käänny rohkeasti paikallisen tenniskerhon tai esimerkiksi Superprofin tennisvalmentajan puoleen, kun kaipaat ohjausta ja pelikavereita!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
