Haluaisitko aloittaa viulunsoiton, muttet tiedä, miten se onnistuu? Olet tullut oikeaan paikkaan, sillä tämä artikkeli esittelee viuluharrastuksen ensimetrejä, kuten viulun hankkimista, oikean asenteen löytämistä ja harjoittelun aloittamista. Eiköhän pidemmittä puheitta aloiteta!
Viulun hankinta
Viulunsoitto on vaikeaa ilman viulua, joten ensimmäinen askel on päästä sellaiseen käsiksi. Tähän on pari vaihtoehtoa:
- Viulun voi ostaa omaksi, mutta sopivan viulun löytäminen voi olla vaikeaa, jos soittamisesta ei ole kokemusta.
- Viulun voi vuokrata esimerkiksi musiikkiopiston tai soitinliikkeen kautta, jolloin soittimeen voi tutustua rauhassa.
Monet aloittelijat turvautuvat vuokraamiseen, mutta ostaminenkaan ei ole huono vaihtoehto, jos sen tekee esimerkiksi viulunsoiton opettajan johdolla. Käymme ensimmäisen viulun ostoa tarkemmin läpi toisessa artikkelissamme.

Löydä oikea asenne
Viulunsoitto ei sovi kaikille. Se on ensimmäiseksi soittimeksi todella vaikea, ja pelkästään soittimen pitelyn sekä erilaisten asentojen ja otteiden harjoittelu vie aikaa – varsinaisesta soittamisesta puhumattakaan.
Viulu ei myöskään kuulostaa aloittelijan hyppysissä kovinkaan kauniilta, ja siinä kehittyminen vaatii lähes poikkeuksetta opetusta. Viulunsoiton aloittaminen ei siis onnistu yhtä helposti kuin vaikkapa basson tai kitaran, eikä se ole aina ruusuilla tanssimista, mutta tämän ei pidä antaa lannistaa!
Viulun haastavuus tekee siitä todella palkitsevan ja monipuolisen soittimen, jonka voi oppia myös aikuisiällä. Se vaatii kaikilta säännöllistä ja kärsivällistä harjoittelua, itsekuria sekä soittotunteja, mutta lopussa kiitos seisoo.
Jousikäsi
Valtaosa ihmisistä on oikeakätisiä, jolloin viulua soittaa automaattisesti ”oikein päin” eli viulu vasemmassa ja jousi oikeassa kädessä. Heikomman käden laittaminen kaulalle voi tuntua aluksi hassulta, mutta viulun kanssa huomaa nopeasti, että jousen käyttö on paljon vaikeampaa kuin sormien!
Viuluista on olemassa myös vasuriversioita, mutta lähes kaikki vasenkätiset opettelevat soittamaan viulua perinteiseen tapaan. Yksi syy tähän on se, että orkestereissa viulistit istuvat yleensä samansuuntaisesti ja vasemman käden viuluja on saatavilla vähemmän.
Kaikki eivät kuitenkaan pysty soittamaan viulua vasemmassa kädessä, esimerkiksi kaulan jäykkyyden, rannevaivojen tai hermovaurion takia. Tällöin vasuriversio on ainoa vaihtoehto, mutta ilman pakottavaa syytä perinteinen tapa on aina paras.

Soittoasento
Viulua soitetaan sekä istuen että seisten, ja molempien ytimessä on ryhdikkyys.
Seisoma-asennossa jalat ovat harallaan noin hartioiden tasalla ja jalkaterät kääntyvät hieman ulospäin. Perinteisesti paino on vasemmalla jalalla, jolloin kädet saa paremmin käyttöön, mutta painoa on hyvä vaihdella soittaessa jalalta toiselle. Istuessa selän tulee olla suorana ja takamus tuolin reunalla, jotta yläkropan ja käsien on mahdollisimman helppo liikkua.
Paras paikka viululle on lepäämässä solisluun päällä. Jos sitä kannattelee olkapäällä tai rintakehällä, lihakset jännittyvät turhaan. Viulua asetellessa ei pidäkään nostaa olkapäätä tai hartioita turhaan, sillä se vaikeuttaa käsien liikkumista. Tässä olka- ja leukatuista on apua.
Soittaessa pään on hyvä olla hieman vasemmalle ja takaviiston kallellaan mutta kuitenkin rentona. Jos viulu on paikallaan, se pysyy tukevasti ylhäällä pelkän leuan ja posken varassa, jolloin käsi voi liikkua vapaasti kaulalla.
Oikeaoppisia asentoja kannattaa treenata aina opettajan johdolla. Niihin liittyy paljon nyansseja, joita on vaikea nähdä itse tai bongata videolta. Hyvän soittoasennon löytäminen vie lisäksi aikaa, eikä se aina edes onnistu omin päin.
Jousikäden asentoon pätevät samat sävelet: netti on pullollaan videoita ja vinkkejä, joiden avulla pääsee alkuun, mutta parhaiten se onnistuu ohjatusti. Yksi syy tälle on se, että jousta voi pitää usealla tavalla oikein. Tässä yksi esimerkki:
Kuten tällä videolla, jousikäden otteita harjoitellaan usein kynän avulla, sillä se on oikeaa jousta lyhyempi, kevyempi ja helpompi hallita. Yksi vaikeimmista asioista aloittelijoille on pitää ote pyöreänä, sillä peukalo suoristuu helposti. Suora peukalo jäykistää ranteen liikettä ja vaikeuttaa jousen hallintaa, mutta siitä oppii ajan kanssa pois.
Harjoittelun aloittaminen
Siirrytään sitten varsinaisiin harjoitteluvinkkeihin, joista ensimmäinen tuskin tulee yllätyksenä.
Ota soittotunteja
Jos koko artikkelista jää mieleen vain yksi vinkki, olkoon se tämä: viulunsoittoa kannattaa harjoitella opettajan johdolla. Tämän toitottaminen saattaa jo ärsyttää, mutta sen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.
Viulu on soittimena hankala, ja sen oppiminen omin päin vaatii hurjaa sinnikkyyttä sekä asioihin perehtymistä. Siihen liittyy myös monia eri osa-alueita, joiden välillä voi olla vaikea navigoida ilman kartturia.
Säännöllisillä tunneilla (esim. kerran viikossa) saa parhaat tulokset, mutta muutamasta yksittäisestä tunnistakin on iso apu. Niillä voi esimerkiksi tutustua alkeisiin, hankkia viulun ja suunnitella harjoittelua, mikä helpottaa itsenäistä työtä paljon.
Sopivaa opettajaa voi etsiä sanomalehdestä, kaupan ilmoitustaululta, paikallisesta musiikkiopistosta tai netistä. Esimerkiksi täällä Superprofilla yksityistunnit ovat vain muutaman klikkauksen päässä!

Aloita yksinkertaisella
Uuden soittimen harjoittelu on hyvä jakaa mahdollisimman pieniin osiin. Viuluun voi esimerkiksi tutustua täysin ilman jousta ja kieliä näppäilemällä. Jousitekniikkaa voi puolestaan harjoitella ensin kynällä ja edetä askel kerrallaan eteenpäin.
Viulussa sormet ovat numeroituja:
- 1 = etusormi
- 2 = keskisormi
- 3 = nimetön
- 4 = pikkurilli
Sormiakin kannattaa harjoitella yksitellen, jotta pää ei mene uudesta tiedosta pyörälle. Kun harjoitukset alkavat sujua, niitä voi yhdistää toisiinsa. Tätä voi soveltaa läpi viuluharrastuksen: taitavankin soittajan kannattaa purkaa kappaleet ja harjoitukset pienempiin osiin, jotta yksityiskohtiin ja vaikeampiin osuuksiin on helpompi keskittyä.
Käytä metronomia
Metronomi on jokaisen viulistin paras kaveri, sillä se pitää fokuksen soittamisessa eikä tahdissa pysymisessä. Sen avulla on myös helppo harjoitella vaikeita osuuksia hitaammalla tempolla.
Harjoittelua varten voi halutessaan ostaa erillisen metronomin, mutta netistä ja sovelluskaupoista löytyy ilmaisversioita, jotka ajavat saman asian.
Nauhoita ja videoi soittoa
Omaa soittamistaan ja harjoittelua on hyvä nauhoittaa, sillä se helpottaa omien vahvuuksien ja kehityskohteiden paikantamista. Harjoittelupenkin viereen voi laittaa myös peilin, josta voi seurata soittoasentoa ja jousikäden liikkeitä.
Tämä on se perinteinen tapa, mutta nykyään sama onnistuu videolla. Silloin soittaessa ei tarvitse kiinnittää peiliin huomiota, ja videota on helppo analysoida jälkikäteen ja lähettää eteenpäin.

Onko soittomotivaatio kateissa? Sukella viulunsoiton maailmaan ja inspiroidu!
Pidä viulusta hyvää huolta
Heti soittoharrastuksen alussa on tärkeä oppia, että viulu on arvokas ja hauras soitin, joka vaurioituu helposti. Sen pinta voi kärsiä pelkistä hikipisaroista! Ennen soittamista pitääkin varmistaa, ettei kynnet ole liian pitkät, ja kädet on hyvä pestä saippualla, jotta soittimeen ei päädy ylimääräistä likaa tai rasvaa.
Harjoittelun jälkeen viulu ja sen kielet pyyhitään mikrokuituliinalla, jotta niihin ei jää hartsia tai pölyä. Saippuavedessä kostutetulla liinalla voi silloin tällöin pyyhkiä viulun osat, jotka koskettavat ihoa. Kaupoissa ja musiikkiliikkeissä myydään vahvempiakin tököttejä ja puhdistusaineita, mutta niiden kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne aiheuttavat herkästi vahinkoa.
Soittamisen jälkeen on tärkeä "huoltaa" myös jousta eli löysentää sitä, jotta se ei veny liikaa. Sitten viulu ja jousi ovat valmiit koteloon, jossa ne pysyvät siistinä, hyväkuntoisina ja pois tieltä.
Viulun (ja jousen) kunnossapito kannattaa monesta syystä. Sen avulla viulu ei ainoastaan soi puhtaasti, se myös laskee tulevaisuuden huoltokuluja ja lisää soittimen käyttöikää. Se myös opettaa varsinkin lapsia pitämään arvotavaroista huolta.
Netissä on paljon hyviä vinkkejä viulun puhdistamiseen ja huoltoon, ja lisätietoa saa – yllätys yllätys – viulunsoiton opettajalta. Ei siis muuta kuin soittotunneille, mars mars, ja mukavia harjoitteluhetkiä!