Laulaminen on monelle paljon muutakin kuin harrastus. Musiikki ja laulu auttavat meitä käsittelemään erilaisia tunteita ilosta suruun. Musiikki auttaa käsittelemään vaikeita asioita ja viihdyttää iloisessa illanvietossa, eikä olekaan ihme, että monet haluavat oppia laulamaan.
Laulajana on tyypillistä miettiä, millainen oma ääni on ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaa. Tällöin tulee vastaan käsitteitä, kuten ääniala ja tessitura. Tämänkertainen artikkelimme käsittelee
- naisten äänialoja
- oman ääneen tutustumista
- äänialan harjoittelua ja kehittämistä.
Tervetuloa mukaan!
Mitä äänialat ovat?
Laulajia ja heidän ääniään on perinteisesti jaoteltu erilaisiin kategorioihin tai luokkiin. Yleisin tapa perustuu äänialoihin eli siihen, mitä sävelkorkeuksia laulaja pystyy tuottamaan. Esimerkiksi oopperalaulajat määritellään äänialan perusteella eri kategorioihin ja sitä kautta rooleihin, kuten sopraanorooleihin.
Äänialajaottelua on perinteisesti käytetty klassisessa musiikissa, mutta sitä voidaan käyttää myös populaarimusiikissa. Tällöin tavoitteena ei ole lokeroida omaa ääntä vaan löytää raamit, jotka helpottavat esimerkiksi kappaleiden valintaa ja laulamisen harjoittelua.
Laulajien äänialat on tapana jaotella eri luokkiin seuraavasti:
- sopraano (korkein)
- mezzosopraano
- kontra-altto
- altto
- tenori
- baritoni
- basso (matalin)
Listan neljä ensimmäistä äänialaa kuuluvat tyypillisesti naisille, ja loput ovat miesten äänityyppejä. Tämänkertaisessa artikkelissamme keskitymme nimenomaan naisten äänialoihin.

Äänialoista puhuttaessa törmää usein tessitura-käsitteseen, jolla tarkoitetaan eräänlaista vahvuus- tai mukavuusaluetta. Sen voi ajatella äänialan "sydämeksi" eli alueeksi, jolla laulaja on vahvimmillaan. Tämän mukavuusalueen äärilaidoille mentäessä laulaminen muuttuu työläämmäksi.
Olisiko Jyväskylä laulutunnit sinulle se oikea vaihtoehto?
Tessitura ei ole kuitenkaan tarkka rajaus: eri luokkiin kuuluvat laulajat voivat pystyä laulamaan samoja säveliä, mutta ääni on vahvimmillaan eri korkeuksilla. Tessitura ei siis sulje tiettyjä säveliä pois vaan kuvaa laulajalle ominaisinta aluetta.
Oman äänialan ja tessituran tunteminen auttaa valitsemaan sopivia kappaleita ja niiden versioita. Se auttaa hahmottamaan, millaisilla korkeuksilla oma ääni on vahvimmillaan ja toisaalta heikoimmillaan. Tämä antaa vihiä, millainen musiikki ja millaiset kappaleet sopivat itselle parhaiten.
Kun lauluharrastus on alkutekijöissään, omasta äänialasta ei kannata ottaa liikaa paineita. Oman äänen matalin ja korkein nuotti riippuu pitkälti henkilökohtaisista ominaisuuksista ja toisaalta tekniikasta, ja omaa äänialaa on mahdollista laajentaa hyvällä tekniikalla.
Oman äänialan tai -tyypin ei tarvitsekaan olla tuomio. Vaikka ooppera- ja kuorolaulussa äänialalla on suuri merkitys roolituksen ja laulettavan teoksen kannalta, pop-musiikissa sillä ei ole juurikaan väliä – jotkut haluavat jopa välttää äänialoista puhumista.
Tämä johtuu siitä, että laulamisen rajoja venytetään kaiken aikaa. Kappaleista voikin tehdä juuri sellaisen version kuin itse haluaa, eikä kenenkään pidä lopettaa laulamista vain, koska oma ääni ei ”sopisi” tiettyyn kappaleeseen. Sillä voi päinvastoin erottua joukosta!
Etsi itsellesi laulutunnit Helsinki!

Matalat ja korkeat naisäänet
Naisäänistä matalin on kontra-altto. Se on naisääneksi matala, ja sen voi ajatella sijaitsevan nais- ja miesäänten rajamailla. Se on samalla harvinainen, ja vain pieni osa naislaulajista on kontra-alttoja. Tässä muutamia tunnettuja esimerkkejä:
- Cher
- Judy Garland
- Annie Lennox
- Joni Mitchell
- Amy Winehouse
Korkeammalle mentäessä kontra-alttoa seuraa altto, jonka kuvataan sijaitsevan välillä F3–F5. Laulajan vahvuusalue kattaa siis sävelet F3–F5 niin, että F3 (pieni f) on matalin ja F5 (kaksiviivainen f) korkein sävel. Yksi tämän päivän tunnetuimmista altoista on Adele, jota on kuitenkin vaikea lokeroida yhden äänialan raameihin:
Toiseksi korkein ääniala on mezzosopraano, jota voidaan luonnehtia keskikorkeaksi äänialaksi. Mezzosopraanolle ominaisimpia säveliä ovat A3–A5. Tunnettuja mezzosopraanoita ovat esimerkiksi Rita Ora, Whitney Houston, Taylor Swift ja Barbra Streisand.
Äänialoista korkein on sopraano, jonka tyypillinen sävelalue on C4–C6. Suurin osa naislaulajista lienee joko mezzosopraanoja tai sopraanoja. Kuuluisia sopraanoja ovat esimerkiksi Tarja Turunen, Karita Mattila, Mariah Carey ja Björk.
Tämä jaottelu ei ole suinkaan ainoa tapa luokitella laulajia, sillä lauluäänet ovat erilaisia. Sopraanolaulajaa voi esimerkiksi kuvailla koloratuurisopraanoksi, joka tarkoittaa, että laulajalla on korkea ja "ketterä" ääni. Sopraanoja voidaan lisäksi luokitella esimerkiksi lyyrisiin eli kevyempiin ja kirkkaampiin ja dramaattisiin eli raskaampiin ja tummempiin ääniin.
Guinnessin ennätystenkirjan mukaan maailman suurin naisääniala löytyy brasilialaiselta Georgia Brownilta, jonka ääni kattaa hurjat 8 oktaavia. Tavallinen ääniala on 2–3 oktaavin tietämillä.
Laulunopettaja auttaa
Lauluharrastuksen alussa ei välttämättä tiedä, mistä oikein pitäisi aloittaa. Apua saattaa kaivata niin laulamisen fysiikkaan kuin tekniikkaakin – teoriaa unohtamatta! Tästä ei kuitenkaan kannata hätääntyä tai huolestua, sillä apua on aina lähellä!
Jos laulamisesta on toden teolla innostunut, yksityisiä laulutunteja kannattaa ehdottomasti harkita. Itsenäisesti harjoittelemalla ja opiskelemalla voi päästä pitkälle, mutta tehokkaassa harjoittelussa ulkopuolista ja asiantuntevaa korvaparia on mahdoton korvata.
Kun tarkoituksena on laulaa aktiivisesti esimerkiksi kuorossa, bändissä tai jopa ammatikseen, laulutekniikan harjoitteluun kannattaa panostaa alusta alkaen. Omasta äänestä saa enemmän irti, kun tekniikka on kunnossa, ja alussa tekniikkaa on helppo muokata. Mitä kauemmin epäpuhtaalla tekniikalla laulaa, sitä vaikeampi epäpuhtauksia on myöhemmin karistaa!
Laulutunnilla on yleensä kaksi osapuolta (ellei kyseessä ole pari- tai ryhmätunti): oppilas ja opettaja. Tämä tarkoittaa, että oppilaalla on opettajan täysi huomio, ja opetuksessa voidaan keskittyä täysin oppilaaseen. Yksityisopetuksessa edetäänkin aina oppilaan tarpeet ja tavoitteet edellä, mitä on vaikea löytää muualta.
Koska opetus rakentuu oppilaan ympärille, jokaisen kannattaa miettiä etukäteen, millaisiin asioihin harjoittelussa haluaa kiinnittää huomiota. Aloittelijoille tämä voi tarkoittaa vahvan perustuksen rakentamista, mutta tunnit voivat keskittyä myös esimerkiksia vibratoon, lauluasentoon, äänialan laajentamiseen tai laulutekniikkaan, missä asiantuntevasta opettajasta on apua.
Löydä itsellesi sopivat laulutunnit Superprofista!

Löydä yksityinen laulunopettaja Superprofista
Kun etsinnässä on oma laulunopettaja, kannattaa suunnata nettiin. Ilmoituksiin voi toki törmätä myös sanomalehdissä, ilmoitustaululla tai musiikkiopistossa, mutta tätä nykyä kaikki on netissä. Yksi esimerkki on Superprof, jolla on yksityisopettajia kymmenissä eri aiheissa, muun muassa laulamisessa.
Laulunopetusta on perinteisesti järjestetty kasvokkain, mutta esimerkiksi musiikin teoriaa voi harjoitella hyvin etänä. Monia Superprofiin liittynyt opettaja tarjoaa sekä etä- että kontaktiopetusta, ja etätunneille osallistuminen onnistuu pelkän webbikameran, mikrofonin sekä vakaan internet-yhteyden avulla.
Etätunnit ovat usein kasvokkain pidettäviä tunteja edullisempi vaihtoehto, sillä niitä varten ei tarvitse matkustaa tai vuokrata erillisiä tiloja. Etäyhteys tuo harjoitteluun myös joustavuutta, sillä kun aikaa säästyy muihin askareisiin ja opettajia voi etsiä mistä tahansa.
Jos tiedossa on useampi laulamisesta innostunut, myös pari- ja ryhmätunnit voivat olla mahdollisia. Ryhmäopetuksessa opettajan huomio jakautuu useammalle opiskelijalle, joten henkilökohtaista ohjausta ei saa yhtä paljon, mutta se on hyvä keino säästää kustannuksissa: oppilaskohtainen hinta on ryhmäopetuksessa yleensä matalampi kuin yksityistunneilla.
Oli opetustapa mikä tahansa, yksityinen lauluopetus on aina hyvä idea. Asiantunteva laulunopettaja takaa sen, että laulutekniikka on puhdas alusta alkaen, mikä auttaa paitsi kehityksessä myös vaivojen ja ongelmien välttämisessä. Ota siis suunnaksi Superprof ja löydä juuri sinulle sopiva opettaja!