Krooliuinnin tekniikka askel askeleelta – vinkkejä altaaseen

Kuvittele liukuvasi sulavasti veden päällä, keho virtaviivaisena, käsien kauhoessa vettä sulavassa kaaressa ja jalkojen potkiessa tasaisesti vauhtia. Kyse on tietenkin kroolista eli vapaauinnista, joka on uintityyleistä nopein ja suosituin. Kaikki olympiauimareista aloittelijoihin kroolaavat ja hyvästä syystä: tyyli on tehokas, (oikein tehtynä) elegantti, ja se vie perille nopeasti.

Suosiostaan huolimatta vapaauinnin tekniikka ei ole erityisen helppo. Se on yhdistelmä oikeita ajoituksia, tasapainoa ja voimaa. Aloittelijat tuskailevat usein rytmin kanssa – milloin hengittää, missä tahdissa kauhoa ja miten pysyä kurssissa väsymättä liikaa? Otetaan siitä selvää!

Haluaisitko antaa yksityisopetusta?

Liity mukaan Superprof-yhteisöön ja jaa tietosi satojen uteliaiden ja motivoituneiden oppilaiden kanssa

Luo opettajan ilmoitus

Mikä ihmeen krooli?

Monelle tulee uimisesta mieleen kroolaus, vaikka tekniikka ei olisi nimeltä tuttu. Arkipuheessa krooli ja vapaauinti menevät usein ristiin, sillä vapaauinnin kilpailuissa uidaan lähes poikkeuksetta kroolia. Uimarit voisivat valita myös esimerkiksi rinta- tai perhosuinnin, mutta harva haluaa antaa vastustajille tasoitusta.

Kroolatessa uimari on vatsallaan, kauhoo vauhtia vuorokäsin, potkii jaloilla vauhtia ja hengittää tasaisessa rytmissä pään sivulta. Kun toinen käsi viedään veden alle, toinen tuodaan ylös jatkuvalla liikkeellä. Potkut lähtevät lantiosta nopeasti ja kapeasti, jotta asento on mahdollisimman tasapainoinen.

Hyvä kroolitekniikka nojaa virtaviivaisuuteen; liikkeiden tulisi olla pitkiä, kapeita ja dynaamisia. Liike ei perustu voimaan vaan tekniikkaan, rytmiin ja tehokkaaseen energian siirtoon. Oikein tehtynä krooli näyttääkin lähes voimattomalta – epäpuhtaana työläältä ja tehottomalta.

Vartalon asento

Jokainen uintityyli lähtee vartalon asennosta, ja kroolatessa vartalon tulisi olla mahdollisimman vaakasuorassa. Päällä on tässä tärkeä rooli: tavoitteena on neutraali asento, jolloin vesiraja osuu keskelle otsaa. Jos pää on liian pystyssä, lantio vajoaa alas – jos taas liian alhaalla, hengittäminen on vaikeaa.

Vartalon tulisi olla suorassa linjassa päästä varpaisiin, ja keskivartalo on tärkeä pitää aktiivisena. Mitä virtaviivaisempi asento, sitä pienempi vastus ja nopeampi vauhti. Kroolin kohdalla puhutaan usein "pitkistä vedoista" (long strokes), koska ulottuvat liikkeet tuovat lisätehoa ja liikkuvuutta.

Kroolatessa voikin ajatella kurkottavansa mahdollisimman pitkälle kohti altaan päätyä jokaisella vedolla. Jos liikkeet suuntautuvat sivulle tai tekevät turhia mutkia, tekniikka kaipaa hiomista. Hiomistyön avuksi voi palkata uimaopettajan tai osallistua uimatunneille!

Vartalon kierto

Epäpuhdas vapaauinti nojaa usein liikaa vetoihin ja potkuihin. Tavoitteena ei ole uida tasaisesti vatsallaan vaan kyljeltä toiselle rullaten. Jos satuit lukemaan selkäuintiartikkelimme, tekniikka on hyvin samankaltainen: vartalo kääntyy jokaisella vedolla vetävän käden puolelle, mikä tuo uintiin lisää tehoa ja voimaa.

Vartaloa ei kuitenkaan rullata yhdessä pötkössä. Hartiat kääntyvät enimmillään noin 45 astetta ja lantio 30 astetta. Jos kierto on liian suuri (tai pieni), uinti on raskaampaa ja epätasapainossa. Sopiva kulma riippuu kuitenkin uimarista ja uintivauhdista.

Haluaisitko antaa yksityisopetusta?

Liity mukaan Superprof-yhteisöön ja jaa tietosi satojen uteliaiden ja motivoituneiden oppilaiden kanssa

Luo opettajan ilmoitus

Vapaauinnin käsiveto

Vapaauinnissa kädet vuorottelevat vetojen ja palautusten välillä. Kun toinen käsi tekee vetoliikettä veden alla, toinen käsi on palautusliikkeessä veden päällä – tuulimyllyn tapaan.

Veto veden alla

Uinnin vedoissa puhutaan usein otteesta eli siitä, että kämmenessä tuntuu veden paine ennen varsinaista vetoliikettä. Kroolissa käsi viedään veden alle suorana, minkä jälkeen tehdään "otteenhaku": kyynärpää pysyy lähellä veden pintaa samalla, kun kyynärvarsi ja kämmen koukistuvat osoittamaan taaksepäin.

Veto tehdään suoraviivaisesti yhdellä tehokkaalla liikkeellä, ja se saa voimaa vartalon rullauksesta. Veto kannattaa aloittaa rauhassa ja kiihdyttää loppua kohti. "Keskivetoa" seuraa lopputyöntö, jossa liike jatkuu reiteen saakka. Kättä ei siis tuoda ylös lantion kohdalla.

Uimaopetus Superprofilla, tutustu vaihtoehtoihin!

Palautus veden päällä

Käsi tuodaan veden pinnalle rennosti. Nostossa ei tarvitse käyttää varsinaista voimaa, vaan vauhti tulee lopputyönnöstä ja vartalon kierrosta. Käden voi nostaa joko suorana tai koukussa tai siltä väliltä – tekniikka on uimarikohtaista ja voi vaihdella esimerkiksi matkan pituuden mukaan.

Uintitekniikat ovat muutenkin yksilöllisiä. Uintiin vaikuttaa muun muassa uimarin liikkuvuus, voimantuotto, raajojen pituus ja koko, kelluvuus sekä vartalonhallinta, joten tekniikkavinkkejä ja ohjeita ei kannata noudattaa liian tarkkaan, jos jokin ei tunnu hyvältä!

Vapaauinnin potku ja rytmi

Krooli nojaa vetojen ja potkujen yhteispeliin. Potkujen määrä ja tahti voi vaihdella matkan mukaan, mutta yleensä vapaauinnissa pyritään kuusitahtipotkuun – jokaiselle vetoparille tulee siis kuusi potkua. Uintipiireissä kahden vedon ja kuuden potkun sarjaa kutsutaan uintisykliksi.

Kaikki potkut eivät ole kuitenkaan samanlaisia: joka kolmannen potkun tulisi olla hieman isompi ja voimakkaampi, jotta se tukee vartalon rullausta. Tässä muita nyrkkisääntöjä:

• Potkuliike lähtee lantiosta (ei polvesta).
• Nilkat ja jalkaterät ovat rentoina ja ojennettuina.
• Alaspotku tehdään suoralla jalalla polvitaive edellä – voima lähtee pakaroista!
• Potkun tulisi pysyä vartalon takana piilossa, eli liike ei saa olla liian suuri.

Koska vapaauinti nojaa vartalon rullaukseen, jalat rullaavat muun kehon mukana. Jalat pysyvät lähellä toisiaan, jotta vartalo pysyy suorassa ja vakaana.

Tiesitkö, että rintauinti on uintityyleistä hitain ja rytmikkäin? Lue lisää: Rintauinnin tekniikka vaihe vaiheelta

Hengitys

Aloittelijat tuskailevat usein kroolin hengityksen kanssa. Koska kasvot ovat pinnan alla suurimman osan ajasta, hengitys tulee ajoittaa yhteen vetojen kanssa. Hengittämisessä onkin tärkeää, että 1) rytmi on tasainen ja 2) hengitys ei häiritse uintitekniikkaa.

Uloshengitys tapahtuu veden alla, ja pää kiertyy sisäänhengitykseen vartalon mukana. Sisäänhengityksessä pää ei nouse kokonaan veden pinnalle, vaan puolet kasvoista pysyvät vedessä. Hengityksen pitää siis olla nopea!

Hengitysrytmejä on monenlaisia. Yleisin on hengittää joka toisella vedolla, mutta jotkut hengittävät joka kolmannella tai vielä harvemmin. Uimakouluissa harjoitellaan usein hengittämään molemmin puolin, jotta uiminen olisi mahdollisimman tasapainoista ja symmetristä. Kilpatasolla monet suosivat vahvempaa puoltaan.

Kroolin yleisimmät virheet

Krooli on parhaimmillaan todella vaivatonta ja sulavaa, mutta pienetkin epäpuhtaudet voivat tehdä siitä raskasta ja tehotonta. Tässä muutamia yleisimpiä virheitä, joita aloittelijat tekevät:

1. Jäykkä pää ja niska

Jos päätä pidetään jäykkänä tai kallistetaan ylös hengittäessä, lantio valahtaa ja uimisen tasapaino järkkyy.

2. Potku lähtee polvesta

Jos potku lähtee lantion sijaan polvesta, liikkeeseen on vaikea saada tehoa. Liikaa koukistuva polvi lisää myös vastusta.

3. Hengityksen pidättäminen

Monet unohtavat hengittää veden alla, mikä johtaa kiireeseen ja jännitykseen.

 4. Käsien lätkiminen ja epäpuhdas veto

Kaikissa uintityyleissä pitäisi pyrkiä rentouteen. Jos käden paikkaa tai asentoa miettii liikaa, palautus on usein jäykkä ja johtaa epäpuhtaaseen vetoon.

Keksitkö muita yleisiä epäpuhtauksia tai vinkkejä, joita haluaisit jakaa eteenpäin? Kommentoi alle!