Taitoluistelu on englanniksi ”figure skating”, joka kääntyy kömpelösti kuvioluisteluksi. Alun perin taitoluistelussa olikin kyse kuvioiden piirtämisestä jäähän. Jääkuvioiden tarkkuutta ja selkeyttä painotettiin kilpailuissa vielä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.
Haasteena oli siis tehdä tietty kuvio, kuten kahdeksikko tai ympyrä, mahdollisimman sulavasti ja tarkasti ja taiteilla samalla käännösten, kieppien ja jalanvaihdosten kanssa. 1900-luvun loppua kohden kuvioista alettiin siirtyä itse liikkeisiin, ja niistä luovuttiin kilpaluistelussa kokonaan vuonna 1990.
Tämä oli vain yksi esimerkki taitoluistelun mielenkiintoisesta historiasta, joka on tämän artikkelin aiheena! Alempaa löytyy tietoa siitä,
- miten taitoluistelu sai alkunsa
- miten se on vuosien saatossa kehittynyt ja
- miten se saapui Suomeen.
Luistelusta taitoluisteluun
Vuonna 2007 brittitutkijat kertoivat, että luistelu olisi suomalaista alkuperää. BBC:n uutisen mukaan ensimmäiset luistelijat olisivat suihkineet Etelä-Suomen jäisillä järvillä noin 4000 vuotta sitten.
Uutinen otettiin Suomessa ilomielien vastaan, mutta Museovirasto toppuutteli innostusta nopeasti: vaikka Suomesta olisi löydetty vanhin tunnettu luuluistin, se ei kerro mitään luistelun syntypaikasta. Luistelu saatettiin ”keksiä” esimerkiksi Ruotsissa, mutta sieltä ei ole vain löydetty vanhempia luistimia.
Todennäköisintä on, että ensimmäiset luistimet keksittiin pohjoisella pallonpuoliskolla useassa paikassa jotakuinkin samaan aikaan. Talven tullen kaikki heimot nimittäin miettivät varmasti, miten jäinen ulappa kannattaa ylittää.
Luistelu olikin alun perin liikkumismuoto, jolla sääsettiin energiaa. Varsinaisesta luistelusta voidaan puhua vasta, kun luistimen teriä alettiin teroittamaan 1200- ja 1300-luvulla. Enää luistimella ei liu’uttu jään pinnalla, vaan terä pureutui jäähän tehden liikkumisesta entistä helpompaa, nopeampaa ja hallitumpaa.
Luistimen teroittaminen yleistyi etenkin Hollannissa, missä siitä kasvoi nopeasti suosittu harrastus. Kenties siksi se kuuluu luistelulajien suurmaihin! Sieltä luisteluharrastus levisi 1600-luvulla Iso-Britanniaan kuningas Kaarle II:n mukana, joka oli ollut Hollannissa maanpaossa.
Luisteluharrastuksen suosio kasvoi sitä mukaan, kun ihmisillä oli enemmän vapaa-aikaa. Harppaukset kohti taitoluistelua otettiin 1700-luvulla: skotlantilainen Edinburgh Skating Club -luisteluseura alkoi järjestää jäsenilleen pääsykoetta, jossa piti tehdä ympyrä molemmilla jaloilla ja hypätä hattupinon yli.
Hieman tätä myöhemmin englantilainen Robert Jones julkaisi A Treatise on Skating -kirjan, jossa ohjeistettiin erilaisten kuvioiden, kuten ympyrän, spiraalin ja kahdeksikon, tekemiseen. Näin syntyi englantilainen taitoluistelutyyli, joka keskittyi jäähän kaiverrettuihin kuvioihin – toisin sanoen introssa mainittu ”kuvioluistelu”.
Yhdysvalloista Hainesin siivillä Suomeen
Luistelubuumi rantautui Yhdysvaltoihin 1850-luvun lopulla ennen Yhdysvaltain sisällissotaa. Tuon ajan luistimet eli luistinterät oli helppo kiinnittää kenkään, mikä teki siitä edullisen ja suositun harrastuksen. New Yorkin Keskuspuisto veti parhaimmillaan 30 000 innokasta luistelijaa päivittäin.
Modernin taitoluistelun isähahmona pidetään newyorkilaista Jackson Hainesia. Hän oli balettitanssija ja rullaluistelija, joka vierasti englantilaisen luistelutyylin jäykkyyttä ja säännönmukaisuutta. Haines päättikin luoda oman tyylin, jossa balettitanssin liikkeet, hypyt ja pyörähdykset yhdistyivät musiikkiin.
Vaikka Haines kruunattiin Yhdysvaltojen taitoluistelumestariksi 1863 ja 1864, paikallinen yleisö vierasti hänen tyylinsä vapautta ja taiteellisuutta. Epäsuosio ajoi hänet Eurooppaan, missä hänestä kasvoi tähti.
Haines kiersi ja esiintyi kymmenissä maissa. Hän oli erityisen suosittu Wienissä, jossa hän yhdisteli luistelua ja valssia. Hän esiintyi kuninkaallisille ja levitti omaa tyyliään eteenpäin, ja pian alettiin puhua ”kansainvälisestä” luistelutyylistä.
Vuonna 1882 Haines järjesti oppilaidensa kanssa ensimmäisen suuren kansainvälisen luistelukilpailun Wienin luistelukerholla. Kilpailu muistetaan erityisesti norjalaisen Axel Paulsenin uudenlaisesta puolentoista kierroksen hypystä, jota alettiin kutsua Axel-hypyksi.
Axel-hyppyä pidetään taitoluistelun vanhimpana ja vaativimpana hyppynä. Se on hypyistä ainoa, joka lähtee eteenpäin, eli siihen sisältyy ”ylimääräinen” puolikas kierros. Hyppy vaatii hyvää tasapainoa, voimakasta potkua ja nopeutta pyörimisen hallintaan.
Taitoluistelu levisi Jackson Hainesin mukana myös Suomeen. Hän vieraili täällä 1875 ja esiintyi monilla paikkakunnilla, ja samana vuonna perustettiin Suomen ensimmäinen taitoluisteluseura, Helsingfors Skridskoklubb HSK. Vuonna 1908 perustettiin puolestaan Suomen Luisteluliitto, josta Suomen Taitoluisteluliitto erkaantui omaksi liitokseen vuonna 1960.
Kilpailu kiihtyy
Taitoluistelukilpailut ottivat suuria harppauksia eteenpäin 1800-luvun loppua kohti. Ensimmäiset taitoluistelun MM-kilpailut järjestettiin Pietarissa 1896, jolloin voittajaksi kruunattiin saksalainen Gilbert Fuchs.
Kilpailuun osallistui vain miehiä, sillä taitoluistelu nähtiin ennen kaikkea miesten lajina. Mikään ei kuitenkaan estänyt naisia osallistumasta, ja kuusi vuotta myöhemmin brittiläisestä Madge Syersista tuli maailmanmestaruuskisojen ensimmäinen naisluistelija ja samalla hopeamitalisti.
Muutama vuosi tästä naiset saivat oman sarjansa, mutta 1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen muistetaan silti miesluistelijoista – eritoten ruotsalaisesta Ulrich Salchowista, joka voitti 10 maailmanmestaruutta ja 9 Euroopan mestaruutta.
Salchowia pidetään lajin ensimmäisenä supertähtenä, ja hänen nimensä on ikuistettu ns. Salchow-hyppyyn, joka ponnistetaan taakse-sisään-kaarelta, ja alastulo tehdään toiselle jalalle:
Vuonna 1908 taitoluistelusta tuli ensimmäinen talvilaji olympiakarkeloissa – tällöin kultamitali jaettiin miehissä Salchowille ja naisissa Syersille. Seuraavat suuret arvokisat järjestettiin vasta 1920-luvulla ensimmäisen maailmansodan päätyttyä: 1922 EM- ja MM-kisat ja 1924 historian ensimmäiset talviolympialaiset.
Vuoden 1924 talviolympialaiset toimivat näyttämönä 11-vuotiaalle Sonja Henielle, josta kasvoi yksi kaikkien aikojen parhaista naisluistelijoista – ei kuitenkaan vielä kyseisissä kisoissa, joissa hän jäi viimeiseksi.
Henie voitti kultaa seuraavissa kolmissa olympialaisissa, ja palkintokaappiin mahtui myös kymmenen maailmanmestaruutta ja kuusi Euroopan mestaruutta. Kilpauransa jälkeen hän esiintyi ympäri maailmaa ja valloitti Hollywood-lavoja, mikä nosti lajin statuksen ja suosion uusiin sfääreihin.
Taitoluistelu oli vuoteen 1936 saakka ainoa talviolympialaji, johon naiset saivat osallistua.
1900-luvun alkupuolisko oli menestyksekästä aikaa myös suomalaisluistelijoille. Ludovika ja Walter Jakobsson voittivat pariluistelussa mm. olympiakultaa ja kolme maailmanmestaruutta vuosina 1910–1923. Yksinluistelussa menestystä ovat niittäneet mm. Marcus Nikkanen, Kristiina Wegelius, Kiira Korpi ja Laura Lepistö.
Arvokisamenestystä on tullut niin ikään jäätanssissa ja muodostelmaluistelussa, jotka ovat taitoluistelun alalajeja. Susanna Rahkamo ja Petri Kokko voittivat 1990-luvulla jäätanssin EM- ja MM-pronssia sekä Euroopan mestaruuden.
Kaksikko osallistui myös kahdesti olympialaisiin: 1992 Albertvillessa pari oli kuudes ja kaksi vuotta myöhemmin Lillehammerissa upeasti neljäs. Viimeisen jäätanssin arvokisamitali on vuodelta 2023, kun Matthias Versluis ja Juulia Turkkila voittivat EM-pronssia kotikisoissa Espoossa.
Muodostelmaluistelun juuret ovat puolestaan Yhdysvalloissa, josta se saapui Suomeen 1980-luvulla. Suomen vanhimpana joukkueena pidetään Helsingin Taitoluisteluklubin vuonna 1984 perustamaa Helsinki Rockettesia, joka on voittanut MM-kultaa kolmesti: 2008, 2010 ja 2011.
Suomen menestynein muodostelmaluistelujoukkue on Helsingin Luistelijoiden perustama Marigold IceUnity, joka on voittanut maailmanmestaruuden viidesti. Suomi kuuluu Ruotsin ohella muodostelmaluistelun suurmaihin.
Luistelu ja taitoluistelu ovatkin kehittyneet vuosisatojen saatossa paljon. 1000 vuotta sitten luistelu oli vain tapa liikkua jäällä, ja terät tehtiin luusta. Materiaalien ja tekniikan kehittyessä siitä tuli harrastus, joka levisi Hollannista Iso-Britanniaan ja sieltä maailmalle.
Harrastustoiminta poiki puolestaan kilpailuja: 1860-luvulle saakka kilpailut keskittyivät jäähän piirrettyihin kuvioihin, kunnes Jackson Haines yhdisti luistelun musiikkiin ja balettia muistuttavaan tanssiin. Näin syntyi kansainvälinen tyyli, jota suomenkielinen taitoluistelu-nimi kuvaa hyvin.
Hainesin kautta taitoluistelu levisi ympäri Eurooppaa ja myös Suomeen. Näin syntyi luistelukerhoja ja -liittoja, jotka alkoivat järjestää kansallisia ja kansainvälisiä kilpailuja. Kilpailut levittivät taitoluistelua yhä suuremmille yleisöille, varsinkin televisioiden yleistyessä.
Vuoden 1968 talviolympialaiset muistetaan erityisesti amerikkalaisen Peggy Flemingin soolosta. Hän oli paitsi Yhdysvaltojen ainoa olympiamitalisti myös ainoa amerikkalaisluistelija, sillä koko Yhdysvaltain taitoluistelujoukkue oli menehtynyt 1961 lentoturmassa.
Suuri luisteluyleisö muistaa myös 1990-luvun vastakkainasettelun Nancy Kerriganin ja Tonya Hardingin välillä, mikä kulminoitui Kerriganin pahoinpitelyyn olympialaisten alla. Taitoluistelun historiaa ei pidä kuitenkaan peilata skandaalien vaan upeiden suoritusten kautta.
Mieleen tulee mm. Dorothy Hamillin omintakeinen pyörähdystyyli vuoden 1976 olympialaisissa, Gordeevan ja Grinkovin häkellyttävä yhteispeli, Midori Iton historiallinen kolmoisakseli olympiajäillä, Surya Bonalyn takaperinvoltit ja Yuna Kimin lyhytohjelma Vancouverissa 2010.
Taitoluistelu kehittyykin kaiken aikaa, ja joka vuodelta voi odottaa uusia ennätyksiä, uusia tekniikoita ja toinen toistaan hienompia suorituksia.
Lähteet
1. Olympics. History of Figure Skating. Viitattu 4.12.2024
2. US Figure Skating. History of Figure Skating. Viitattu 4.12.2024
3. Yli-Parkas, Hanne. 28.12.2007. Museovirasto epäilee brittiväitettä luistelun suomalaistaustasta. Turun Sanomat. Viitattu 4.12.2024
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
