Suomen tunturit jäävät usein Ruotsin ja Norjan vuorien varjoon. Koko ei kuitenkaan kerro kaikkea! Suomen tunturit tarjoavat upeita näkymiä ja ainutlaatuisia luontokokemuksia ja ovat siksi tärkeä osa maamme pohjoista maisemaa. Tämä artikkeli esittelee Suomen korkeimpia kohtia, niiden syntyjä syviä sekä tunnusmerkkejä.
Tunturien synty
Usein sanotaan, ettei Suomessa ole vuoria, mikä on meille hiusten halkojille silkkaa humpuukia! Esimerkiksi Kielitoimiston sanakirja määrittelee tunturin "pyöreälakiseksi vuoreksi", joka ulottuu puurajan yläpuolelle.
Suomessa on siis vuoria, mutta ne ovat Ruotsin ja Norjan huippujen rinnalla kitukasvuisia. Tutkijoiden mukaan täälläkin oli muinoin Alppien kaltaisia vuoristoja; mannerlaattojen törmäillessä laattojen reunat "rypistyvät" eli poimuttuvat, mistä syntyi poimuvuoria.
Eräs tällainen ketjukolari tapahtui noin 1,9 miljardia vuotta sitten, mikä nosti Pohjois-Karjalan Kolille kilometrien korkuiset poimuvuoret. Törmäykset kuitenkin lakkasivat ja vuoristot rapautuivat aikojen saatossa pieniksi kumpareiksi.
Tuntureiden synty onkin ajanjaksona käsittämättömän pitkä! Maapallo on karkeasti 4,5 miljardia vuotta vanha, ja Suomen alueelta löydetty vanhin kivi on sekin saavuttanut komean 3,5 miljardin vuoden iän. Tuntureiden syntykirjo on sekin kirjava4:
- Mannerlaatat ovat törmäilleet.
- Kallioperälohkot ovat vajonneet ja kohonneet.
- Tulivuoret ovat syösseet laavaa.
Suomessa on siis nähty miljoonien vuosien varrella kaikenlaista: laavavirtauksia, kilometrien paksuisia jääkerroksia ja pilviin kurottelevia vuorenhuippuja. Jäljelle on jäänyt nutipäisiä tuntureita, joita löytyy lähinnä Lapin maakunnasta ja erityisesti Käsivarren Lapista.
Miksi vain Lapista? Määrittelysyistä. Tuntureilla on paljas laki eli paljakka, mikä on mahdollista vain viileämmässä ilmastossa. Etelämpänä on samanlaisia kohoumia, mutta niitä kutsutaan vaaroiksi, koska kumpareiden laet ovat puista tuuheita.
Vidar Nordli-Mathisen
Suomen korkeimmat kohdat
Kun puhutaan Suomen korkeimmista tuntureista, katse kääntyy visusti Suomi-neidon käsivarteen ja Enontekiöön. Virallisen korkeuslistan 34 ensimmäistä huippua sijaitsevat Enontekiössä, ja kärkikymmenikkö näyttää tältä2:
| Sijoitus | Nimi | Korkeus (m) | Sijainti |
|---|---|---|---|
| 1. | Halti | 1 323 | Enontekiö |
| 2. | Ridnitsohkka | 1 317 | Enontekiö |
| 3. | Kiedditsohkka | 1 285 | Enontekiö |
| 4. | Kovddoskaisi | 1 230 | Enontekiö |
| 5. | Loassonibba | 1 190 | Enontekiö |
| 6. | Urtasvaara | 1 157 | Enontekiö |
| 7. | Kieddoaivi | 1 155 | Enontekiö |
| 8. | Kahperusvaara | 1 144 | Enontekiö |
| 9. | Greddoaivi | 1 135 | Enontekiö |
| 10. | Giedderassa | 1 125 | Enontekiö |
Suomen korkein kohta (noin 1 324 metriä) sijaitsee Haltilla, joka on Skandien vuoristoon kuuluva tunturi Suomen ja Norjan rajalla. Suomalaisten on kuitenkin tyydyttävä tunturin rinteeseen, koska Haltin varsinainen huippu (1 361) on Norjan puolella.
Koska Halti sijaitsee Suomen ääripisteessä, siellä pääsee nauttimaan äärimmäisistä oloista: kohta on korkein, talvi pisin ja lumipeite paksuin. Kallioperä on puolestaan toista ääripäätä, sillä Skandin poimuvuoristo syntyi "vain" 400 miljoonaa vuotta sitten.
Neljän kilometrin päässä Haltin rinteestä on Suomen toiseksi korkein paikka ja samalla korkein tunturin huippu: Ridnitšohkka (1 317). Kolmanneksi korkein tunturi Kiedditsohkka (1 285) on sekin Enontekiössä, noin kaksi kilometriä Haltista lounaaseen.
Ridnitšohkkan ja Kiedditsohkkan nimet ovat saamelaista perua: ensimmäinen tarkoittaa tykkylumihuippua ja jälkimmäinen haarapäistä kärkeä. Haltikin on saanut nimensä saamesta: saamelaisille pyhä tunturi Háldi viittaa haltijaan, suojelushenkeen tai jättiläiseen.
Haltin valloittaminen on klassikkovaellus, joka onnistuu kesäisin kävellen ja talvella suksilla. Monet suuntaavat ensin Kilpisjärvelle ja sieltä Kalottireittiä pitkin Haltille (noin 55 km suuntaansa). Matkaa siis riittää, mutta iso osa siitä on loivaa nousua.
Haltin valloitus ei vaadikaan huippukuntoa, mutta siihen kannattaa valmistautua huolella. 110 kilometriä rinkan tai ahkion kanssa koettelee jalkoja, selkiä, hermoja ja kuntoa. Vaellus vie yleensä noin viikon, mitä voi harjoitella tekemällä lyhyempiä retkiä esimerkiksi muille tuntureille.
Tunturit esittelyssä
Suomen korkeimpien kohtien luettelo on siitä tylsää luettavaa, että lähes kaikki huiput sijaitsevat Enontekiössä ja korkeuserot ovat melko pieniä. Tuntureita ei kuitenkaan kannata ihailla paperilla tai korkeuskäyrillä vaan käytännössä!
Saana – 1029 m
Enontekiön luoteiskolkassa eli Käsivarren peukalossa majaileva Saana (1 029 m) on monen mielestä Suomen kaunein tunturi. Syynä on sen jylhä profiili: vaikka Saana on reippaasti Haltia matalampi, se komeilee yli 550 metriä läheisen Kilpisjärven yläpuolella. Tunturilta onkin mitattu Suomen suurimmat korkeuserot lähiympäristöön.
Pallastunturi – 809 m
Muonion ja Enontekiön kunnissa sijaitseva Pallas–Ounastuntureiden ketju on yli 50 kilometriä pitkä. Sen eteläisimmän osan muodostaa Pallastunturi, jonka korkein huippu Taivaskero nousee 809 metriin. Tämä on huomionarvoista kahdesta syystä:
- Se on Muonion korkein kohta ja samalla korkein tunturi Enontekiön ulkopuolella.
- Taivaskero oli yksi Helsingin olympialaistulen sytytyspaikoista, ja sen laelta voi löytää olympiakisojen muistomerkin.
Korvatunturi – 483 m
Korvatunturi (483 m) ei ole maailmankuulu korkeasta varrestaan vaan Joulupukista. Tunturin syrjäinen sijainti Savukoskella itärajan tuntumassa varmistaa tarinan mukaan sen, että pukki saa muoreineen ja tonttuineen viettää päiviään rauhassa kaukana utelijoista.
Korvatunturi-nimi juontuu tunturin muotoon: kun sitä katsoo kauempaa, kaksi tunturihuippua muistuttaa istuvan eläimen korvatupsuja. Korvien iso koko selittääkin sen, miksi Joulupukki kuulee lahjatoiveet ympäri maailmaa!
Iso-Syöte – 432 m
Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin rajalla sijaitseva Iso-Syöte on Suomen eteläisin tunturi. Eteläinen sijainti näkyy vaatimattomassa 432 metrin varressa, mutta tunturilla on onneksi muita avuja: sen hiihtokeskus kuuluu Suomen parhaimpiin, eikä Syötteen kansallispuistossakaan ole mitään valittamista.
Jos tällaiset listat kiinnostavat, tutustu seuraavaksi Suomen suurimpiin jokiin!
Tunturiluonto
Vuoria ja tuntureita vertaillaan usein mittatikulla, mutta korkeus ei ole niiden ainoa mittari tai tunnusmerkki. Tässä muutamia muita1:
Tunturit eivät ole kauttaaltaan samanlaisia. Niiden juurella voi kasvaa havumetsää, joka vaihtuu korkeammalla koivuiksi. Puurajan yläpuolella voi kasvaa heinää, varpuja, sammalta ja jäkälää.
Talvi on kylmä, luminen ja pitkä (lokakuusta maaliskuun loppuun). Kevät ja kesä ovat puolestaan viileitä ja lyhyitä: syksyn merkit ilmaantuvat jo elokuussa, joten kasvukausi on lyhyt.
Tuntureilla tuulee lähes aina, ja niillä on mitattu Suomen tuuliennätyksiä. Vuonna 1997 Muonion Laukukerolla puuskan huippunopeus oli 61,6 m/s.
Ankarat olosuhteet näkyvät matalana kasvustona: karuimmilla kankailla kasvaa jäkälää ja varpuja, ja osa tuntureista on pelkkää kivikkoa.
Kesä–heinäkuussa aurinko ei laske Tunturi-Lapissa lainkaan. Valoisuus korvaa kasvukauden lyhyyttä, ja kasvilajit ovat sopeutuneet yöttömään yöhön.
Tuntureiden havumetsävyöhykkeen maaperä on vähäravinteinen ja hapan. Happamuus johtuu havupuiden neulasista, jotka maatuessaan estävät monien muiden kasvien viihtymisen.
Eläimistön osalta tuntureille törmää erityisesti havumetsän lajeihin, mutta eläinlajisto muuttuu, mitä korkeammalle tuntureilla mennään. Matala kasvillisuus sopii hyvin monille jyrsijöille, joista kaikkein korkeimmalla viihtyy tunturisopuli.
Tunturit ovat perinteisesti tarjonneet kodin myös naalille, mutta lajin tilanne on ollut pitkään Suomessa huono. Suomessa liikkuu vuosittain 10–20 naalia, mikä tekee siitä maamme uhanalaisimman nisäkäslajin. Tilanne on parantunut viime vuosina hieman, sillä naalipentueita on syntynyt useampana vuonna peräkkäin.
Yleisiä tunturialueiden lintuja ovat muun muassa riekko ja sen lähisukulainen kiiruna, joka viihtyy puurajan yläpuolella. Tuntureilla on myös saalistavia petolintuja, kuten tunturipöllö ja tunturihaukka, jotka on luokiteltu naalin tapaan äärimmäisen uhanalaisiksi.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset
Ilmastonmuutosta pidetään 2000-luvun isoimpana haasteena, mikä pätee myös tuntureihin. Monet Tunturi-Lapin kasvit ja eläimet ovat jo valmiiksi uhanalaisia. Ilmastonmuutos iskee niihin erityisen kovaa, koska lämpeneminen on voimakkainta pohjoisilla alueilla ja Jäämeri estää pohjoisemmaksi siirtymisen.3
Lumen määrä vähenee
Ilmaston lämmetessä talvet pysyvät lumisina, mutta lumipeitteen aika lyhenee: lumi saapuu myöhemmin ja sulaa aikaisemmin. Monet lajit ovat riippuvaisia lumesta, kuten tunturisopuli, joka on tärkeä osa Tunturi-Lapin ravintoketjua.
Metsänraja nousee
Aina kun ilmasto lämpenee 0,6 astetta, metsänraja siirtyy noin sata metriä korkeammalle. Varsinkin matalia tuntureita uhkaa metsittyminen, mikä uhkaa jälleen lumesta riippuvaisia lajeja. Esimerkiksi kettu on saapunut etelästä ja syrjäyttänyt naalin Suomen tuntureilla.
Vieraslajit leviävät
Ketun lisäksi tuntureille leviää haitallisia vieraslajeja, kuten lupiini ja jättipoimulehti. Koska tunturilajit eivät pysty siirtymään pohjoisemmaksi tai ylemmäs tunturissa, monien lajien odotetaan kuolevan sukupuuttoon elinalueiden supistuessa.
Tunturikoivikoiden tuhot yleistyvät
Lämpenevä ilmasto luo otolliset olosuhteet tuholaishyönteisille, kuten tunturimittarille. Tunturimittari on perhonen, jonka toukat syövät puiden lehtiä ympäri maata. Lapissa ne voivat syödä tunturikoivikot täysin paljaaksi.
Vuonna 2019 julkaistun selvityksen mukaan lähes 27 prosenttia Tunturi-Lapin kasvi- ja eläinlajeista kuuluu niin sanotulle punaiselle listalle. Punaiselle listalle päätyvät kaikki hävinneet, uhanalaiset, silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut lajit.
Tuntureiden merkitys
Miksi tuntureita pitää sitten suojella ja miksi ne ovat tärkeitä? Monestakin syystä. Tunturien paljakoissa, tunturikoivikoissa ja kivilouhikoissa elää lajeja, joita ei esiinny muualla. Monet niistä ovat valmiiksi uhanalaisia, mikä uhkaa luonnon monimuotoisuutta.
Tunturit ovat myös kulttuurisesti tärkeitä. Ne ovat olennainen osa Lapin ja erityisesti saamelaisten historiaa ja elinkeinoa, kuten poronhoitoa. Tunturimaisemat ovat vaikuttaneet paikallisiin perinteisiin, tarinoihin ja arkeen satojen vuosien ajan.
Tunturit ovat myös olennainen osa virkistys- ja matkailukäyttöä. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ja Urho Kekkosen kansallispuisto ovat Suomen suosituimmat kansallispuistot, jotka sopivat niin arkiseen luonnossa liikkumiseen, hiihtoon kuin retkeilyynkin.
Erityishuomiota tunturit ansaitsevat siksi, että ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoiseen voimakkaimmin. Mitä lyhyemmäksi talvet käyvät ja mitä korkeammalle puuraja nousee, sitä tukalampaa tuntureilla on. Pakkoreittiä ei myöskään ole, sillä vastaan tulee joko jäämeri tai tunturin laki.
Lähteet
- Peda. Solu 8 – Metsien biologia (2021).
- Wikipedia. Luettelo Suomen korkeimmista kohdista.
- WWF. Lapin tunturit.
- Yle Triplet. Tarinoita tuntureilta: Tuntureiden synty.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
