Suomi on pohjois-eteläsuunnassa noin 1 170 kilometriä pitkä. Eteläisin kohta sijaitsee Hangon Tulliniemessä ja pohjoisin Utsjoen Nuorgamissa. Jos unelmana on taittaa matka autolla, siihen kannattaa varata 16–18 tuntia aikaa, hyvää seuraa ja reilusti matkailumieltä.
Matkan varrella voi nähdä kaikenlaista. Saaristomeri ja tiheät asutuskeskukset vaihtuvat asteittain maaseutuun, järviin, vaaroihin ja lopulta tuntureihin. Matkalla tulee halottua useampi Suomen 19 maakunnasta, joilla kaikilla on omat tunnusmerkkinsä ja erityispiirteensä.
Suomi numeroina
Ennen maakuntamatkaa on hyvä tutustua Suomeen yleisellä tasolla ja suhteessa muihin:
Suomen väkiluku on noin 5,6 miljoonaa, mikä on EU:n pienimmästä päästä.
Suomen pinta-ala on 338 465 km², mikä oikeuttaa EU:ssa sijaan 6.
Suomessa on 187 888 järveä, mikä on kolmanneksi eniten koko maailmassa.
Suomen pinta-alasta 77 % on metsää, mikä on suhteellisesti eniten koko Euroopassa.
Koska pinta-alaa riittää ja se on pitkälti järvien ja metsien peitossa, Suomi on yksi Euroopan harvimmin asutuista maista. Väestöntiheys on noin 18 asukasta neliökilometrillä (km²), mikä jää kauas EU:n keskiarvosta (109). Suomi on myös harvaan rakennettu maa2:
- 77 % metsää
- 9 % maatalousmaata
- 4 % rakennettua aluetta
- 10 % muuta maata
Tänä päivänä Suomi jaetaan 19 maakuntaan:
- Ahvenanmaa
- Etelä-karjala
- Etelä-Pohjanmaa
- Etelä-Savo
- Kainuu
- Kanta-Häme
- Keski-Pohjanmaa
- Keski-Suomi
- Kymenlaakso
- Lappi
- Pirkanmaa
- Pohjanmaa
- Pohjois-Karjala
- Pohjois-Pohjanmaa
- Pohjois-Savo
- Päijät-Häme
- Satakunta
- Uusimaa
- Varsinais-Suomi
Nykyinen maakuntajako on kuitenkin melko tuore keksintö. Jos mennään ajassa 90-luvun alkuun, maakuntien rajat olivat vielä epävirallisia ja paikoin epäselviä. Jos matkataan vielä kauemmas historiaan, maakuntien määrä puolittuu ja nimikin vaihtuu.
Keskiaikaiset linnaläänit
Suomen maakuntien juuret juontuvat noin 1200-luvun loppupuolelle. Ruotsi halusi sitoa nykyisen Suomen alueen lähemmäs kruunun hallintoa, joten alueelle perustettiin linnaläänejä1.
Läänien keskuksiksi rakennettiin linnoja, jotka huolehtivat veroista, asukkaiden oikeuksista ja alueen puolustuksesta. Linnaläänien muinaisjäänteitä ovat muun muassa 1200-luvun lopulla valmistuneet Turun linna ja Hämeen linna.
Verotus oli linnaläänien ja maakuntien synnyssä tärkeässä roolissa. Virkamiehet halusivat päästä osingoille kansan työstä, ja verotusta varten piti selvittää, missä kukakin asuu.
Tiedon tarve vahvistui 1500-luvulla, kun metsästysalueet alkoivat muuttua pysyvämmäksi asutukseksi. Kuninkaan virkamiehinä toimineet voudit kirjasivat "voudintileihin" tarkkoja muistiinpanoja ihmisistä ja heidän maksamistaan veroista.3
Alueiden määrittelyä ja pysyvää asutusta vauhditti myös postilaitoksen perustaminen. 1600-luvulla posteljooneina toimivat postitalonpojat, jotka kiikuttivat kirjeitä jalan tai hevoskärryllä talosta ja kylästä toiseen. Postin kulku oli arvatenkin hidasta: Helsingistä lähetetty kirje saattoi löytää Tukholmaan parissa viikossa.
Kirkolla oli silläkin näppinsä pelissä rajojen vetämisessä. Ennen vanhaan kirkko vaikutti ihmisten elämään niin arjessa, juhlassa, koulutuksessa kuin lainkäytössä. Se olikin kiinnostunut siitä, ketkä ihmiset ja mitkä alueet kuuluivat minkäkin seurakunnan piiriin.
1500- ja 1600-luvulla kartat eivät kuitenkaan olleet turhan tarkkoja tai luotettavia. Kartoitustaito oli vielä niin lapsenkengissä, ettei Suomesta saati sen linnalääneistä osattu laatia havainnollistavia tai tarkkoja karttoja. Rajoilla oli myös tapana elää ja muuttua.
Maakunta-aate herää
Keskiaikaisista linnalääneistä ei siirrytty kertarysäyksellä maakuntiin, mutta me hypätään suoraan 1800-luvulle, jolloin maakunta-ajatus alkoi vahvistua. Välivaiheisiin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi Ajatuspaja Alkion blogissa.
1800-luku oli Suomen ja suomalaisuuden kannalta mullistavaa aikaa. Emämaa vaihtui Suomen sodan (1808–1809) jälkeen Ruotsista Venäjään, mikä toi Suomelle autonomisen aseman.
Samalla kansallisuusaate levisi ympäri Eurooppaa vauhdilla. Suomessakin alettiin miettiä, miltä suomalaisuus näyttäisi ilman ruotsalaisia ja venäläisiä.
Maakunta-aatteen kannalta tärkeää oli Sakari Topeliuksen Maamme kirja (1875), joka tarjosi läpileikkauksen Suomen maasta, kansasta, kielestä kulttuurista ja historiasta.
Topelius onnistui kuvaamaan yhtenäisen Suomen kansan ja sen sisälle erilaisia heimoja: kieroja savolaisia, hitaita hämäläisiä, iloisen puheliaita karjalaisia ja jäyhiä eteläpohjalaisia. Maamme kirjaa luettiin kouluissa 50 vuotta, mikä ruokki maakuntaylpeyttä.
Maakuntaylpeyden päälle alettiin rakentaa nykyistä maakuntajakoa. Maakuntiin perustettiin paikallislehtiä ja maakuntaliittoja, mikä vahvisti alueellista identiteettiä. 1900-luvun mittaan maakunnat alkoivat löytää nykyiset rajansa, jotka virallistettiin vuoden 1994 aluehallintouudistuksessa.
Maakuntamatka läpi Suomen
Nykyiset 19 maakuntaa ovat kaikki omalla tavallaan kauniita, uniikkeja ja mielenkiintoisia. Emme kuitenkaan esittele niitä kaikkia, koska a) 19 pikakuvausta ei ole parasta blogimatskua ja b) se on jo tehty Landen Kaiku -sivustolla. Tässä sen sijaan muutamia nostoja:
Varsinais-Suomi
Pinta-ala: 10 910 km²
Väkiluku: 499 000
Suurimmat kaupungit: Turku, Salo, Naantali
Nähtävyyksiä: Turun linna, Saariston rengastie, Muumimaailma, Kurjenrahkan kansallispuisto
Varsinais-Suomi pitää esitellä ihan vain nimen takia. Ennen kuin Suomesta tuli suuri ja mahtava, se oli piskuinen pläntti Saaristomeren rannikolla. Kun Suomi-nimi myöhemmin yleistyi ja levisi kattamaan koko maan, Varsinais-Suomi sai nimensä vanhana ja varsinaisena Suomena.
Maakunnassa sijaitseekin Suomen vanhin kaupunki ja entinen pääkaupunki Turku, joka oli Suomen keskus keskiajalta 1800-luvun alkupuolelle. Historian havinan lisäksi Varsinais-Suomessa pääsee nauttimaan poikkeuksellisen kauniista saaristomerestä ja -luonnosta sekä kaksikielisyydestä.
Uusimaa
Pinta-ala: 9 568 km²
Väkiluku: 1 760 000
Suurimmat kaupungit: Helsinki, Espoo, Vantaa, Porvoo
Nähtävyyksiä: Helsingin kirkot, Suomenlinna, Nuuksion kansallispuisto, Porvoon vanhakaupunki
Uusimaa tunnetaan tänä päivänä Suomen väkirikkaimpana maakuntana (n. 1,7 miljoonaa ihmistä), mutta tuhat vuotta sitten siellä ei viihtynyt juuri kukaan. Kun ruotsalaiset ylittivät Pohjanmeren 1200-luvulla, he ristivät silloisen erämaan kekseliäästi Nylandiksi eli Uusimaaksi.
Maakunnasta kasvoi Suomen keskus 1800-luvulla, kun pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin lähemmäs emämaa Venäjää. Vuosisadan loppuun mennessä siitä oli kasvanut moderni kaupunki, ja vuoden 1912 maakuntalaulussa hoilataan jo Uusimaasta "Suomen helmenä".
Savo
Pinta-ala: 39 000 km²
Väkiluku: 378 000
Suurimmat kaupungit: Kuopio, Mikkeli, Savonlinna
Nähtävyyksiä: Olavinlinna, Saimaa, Kerimäen kirkko, Astuvansalmen kalliomaalaukset, Puijon torni
Tiedetään! Savon maakunta jaettiin vuonna 1998 kahtia Etelä- ja Pohjois-Savoon. Tässä ne on kuitenkin niputettu sulavasti yhteen, koska Suur-Savon molemmissa osissa riittää ihmeteltävää:
- Leppoisanlupsakat savolaiset murtavat suomea veikeällä tavalla.
- Kalakukko on kansallisherkkuna parhaasta päästä.
- Suomi ei olisi tuhansien järvien maa ilman Järvi-Suomea ja Savoa.
- Olavinlinna on kiistatta Suomen komein linna!
Lappi
Pinta-ala: 100 000 km²
Väkiluku: 176 000
Suurimmat kaupungit: Rovaniemi, Kemi, Tornio
Nähtävyyksiä: Napapiiri ja Joulupukin kylä, tunturit ja revontulet, UKK-kansallispuisto, Tenojoen laakso
Jos maakunnista pitäisi valita uniikein, Lappi olisi kelpo kandidaatti. Se on paitsi Suomen suurin (30 % maan pinta-alasta) myös harvimmin asuttu maakunta. Se on Suomen matkailun vetonaula, mistä voimme kiittää joulupukkia, arktista luontoa ja lukuisia tuntureita.
Lappi on lisäksi todella kansainvälinen maakunta, onhan sillä maarajat Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa. Naapurimaista onkin vuosisatojen varrella haettu kaikkea työpaikoista puolisoihin ja nuuskasta bensaan. Eikä pidä unohtaa, että Lappi on koti Euroopan ainoalle viralliselle alkuperäiskansalle – saamelaisille. Ja onhan tuo vaakuna nyt ihan älyttömän komea!
Ahvenanmaa
Pinta-ala: 1 580 km²
Väkiluku: 30 800
Suurimmat kaupungit: Maarianhamina
Nähtävyyksiä: Kastelholman linna, Bomarsundin linnoitusalue, Käringsundin vanha kalasatama Eckerössä
Ahvenanmaa on Lapin tavoin uniikki mutta eri syistä. Ahvenanmaa sijaitsee Turun saariston länsipuolella, mikä tekee siitä Suomen ainoan saarimaakunnan. Se on samalla Suomen pienin maakunta ja ainoa ruotsinkielinen maakunta, ja sillä on autonominen asema.
Autonomia juontuu Suomen itsenäistymiseen. Ahvenanmaalaiset halusivat liittyä takaisin ruotsiin, mutta se ei Suomelle käynyt. Asiassa päädyttiin Kansainliiton päätöksellä kompromissiin: Ahvenanmaa säilyy osana Suomea, mutta se saa suvereniteetin, mukaan lukien laajaa hallinnon, oma parlamentin ja lipun.
Lähteet
- Ajatuspaja Alkio. Suomi ja maakunnat kartalle.
- Landen Kaiku. Suomen maakunnat.
- Tietokirstu. Suomen perinnealueet ja maakunnat.
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
