Maastohiihtäjät Suomessa - Kuka on kaikkien aikojen paras?

Hiihdolla on Suomessa todella pitkät perinteet. Vanhin suomalainen suksi on ajoitettu noin 3300 vuoden taa ennen ajanlasku alku, ja hiihtäminen oli pitkään metsästäjä-keräilijöille elinehto, sillä talvet olivat pitkiä, kylmiä ja lumisia.

Sukset ja hiihtäminen alkoivat kehittyä kunnolla 1800-luvun lopulla, kun hiihtokilpailut yleistyivät. Suomalaiset olivat heti palkintopallilla, ja hiihtomenestystä on tullut siitä lähtien tasaisesti. Mutta ketkä ovat kaikkien aikojen suomalaishiihtäjiä?

Esittelemme tässä artikkelissa Suomen hiihtokuninkaita ja -kuningattaria.

Haluaisitko antaa yksityisopetusta?

Liity mukaan Superprof-yhteisöön ja jaa tietosi satojen uteliaiden ja motivoituneiden oppilaiden kanssa

Luo opettajan ilmoitus

Historian havinaa

Suomessa on ollut huippuhiihtäjiä varmasti aina, mutta ensimmäiset ”suurhiihtäjät” löytyvät 1800-luvun loppupuolelta, jolloin hiihtokisoja alettiin tilastoimaan. Tässä heistä muutamia:

Aappo Luomajoki

Aappo Luomajokea pidetään ensimmäisenä suomalaisena suurhiihtäjänä ja ensimmäisenä (epävirallisena) Suomen mestarina. Hänen tarinansa on 2000-luvun linssien läpi kaikin puolin poikkeuksellinen.

Luomajoki syntyi vuonna 1845 syrjäisessä Sydänmaan kylässä, ja koska kirkonkylälle oli 20 kilometriä matkaa, se kuljettiin hiihtäen. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, päinvastoin: varmasti kaikki Suomen ensimmäisistä suurhiihtäjistä astuivat ensikertaa suksille ”pakon sanelemana”.

Poikkeuksellista oli sen sijaan se, että Luomajoki oli 44-vuotias voittaessaan ensimmäiset Oulun hiihdot vuonna 1889. Reilu nelikymppinen on nykystandardeilla ikäloppu huippuhiihtäjäksi; ”vanha mies” hän oli silloinkin mutta ylivoimainen ladulla.

Luomajoki ei osallistunut elämänsä aikana kansainvälisiin hiihtokisoihin, joten ehkä suomalaisten kilpahiihtäjien taso oli vain heikko, kun voittajaksi valikoitui Luomajoen kaltainen ikäloppu. Tämän teorian ongelma on se, että Luomajoki voitti muut suomalaiset mennen tullen, jotka taas voittivat kansainväliset kilpailut, joten Luomajoki oli todennäköisesti aikansa paras hiihtäjä maailmassa.

Juho Ritola

Vuoden 1889 Lahden kisoissa Luomajoki meni menojaan, mutta palkintopallin kakkospaikalta löytyi 17-vuotias Juho Ritola, josta kasvoi aikakautensa tunnetuimpia hiihtäjiä. Jos Luomajoki näytti muille tietä, Ritolan uskotaan tehneen hiihdosta suosittua.

Ritola oli ensimmäinen kansainvälinen hiihtotähti Suomessa. Hänen läpimurtonsa tapahtui vuonna 1892 ajan suurimmissa hiihtokisoissa Tukholmassa, joissa suomalaiset ottivat kolmoisvoiton ja Ritola kultaa yli 5 minuutin erolla. Paras norjalainen hävisi Ritolalle 12 minuuttia ja paras ruotsalainen lähes 30.

Tästä eteenpäin pienet lapset leikkivät hiihtäessään Ritolaa, ja hänestä kasvoi 1890-luvun hiihtokuningas Suomessa ja maailmalla. Hän kiersi ympäri Suomea ja keräsi yleisöä minne ikinä menikin. Vuonna 1897 Karjalatar-lehdessä kirjoitettiin, että Ritolan maine ”kaikuu kuin sotasankarin”.

Hiihtokuninkaan viitta siirtyi siis Luomajoelta Ritolalle, joka sai kovan haastajan Juho Aitamurrosta.

Juho Aitamurto

Juho oli yksi Aitamurron hiihtäjäveljeksistä. Hän aloitti kilpauransa vuonna 1890 26-vuotiaana, mutta ensimmäiset pari vuotta menivät muun muassa Ritolan varjossa ilman sen suurempaa menestystä. Menestysputki alkoi vuonna 1892, eikä hän sen jälkeen keskeyttänyt yhtäkään kisaa tai palannut kotiin ilman palkintoa.

Juhon veljekset Aapo ja Antti olivat myös kilpahiihtäjiä, ja Aapo kuului vuosisadan vaihteessa Suomen ykköshiihtäjiin. Antin menestys osui sen sijaan 1900-luvun alkupuoliskolle, ja ”pikkuveljen silmille hyppiminen” saattoi hyvinkin vaikuttaa siihen, että Juho Aitamurto lopetti kilpauransa 33-vuotiaana.

Miina Huttunen

1900-luvun alkupuolelta pitää nostaa esiin myös Miina Huttunen, joka oli Suomen ensimmäisiä hiihtokuningattaria. Hän rikkoi vuonna 1914 naisten 10 kilometrin maailmanennätyksen, ja seuraavina vuosina hän hallitsi naisten SM-kisoja.

Naisten ensimmäisenä hiihtomestarina pidetään puolestaan Hilma Kalliomäkeä, joka voitti naisten ensimmäisen hiihdon mestaruuden 5 kilometrin maailmanennätysajalla. Kalliomäen saavutuksista löytyy mielenkiintoinen uutinen Aamulehden vuoden 1939 numerosta 149.

Olympia- ja MM-menestyjiä

1900-luku toi mukanaan hiihdon arvokisoja, joiden myötä suomalaiset hiihtäjät nousivat vielä suuremman yleisön huulille. Veli Saarinen voitti ensimmäisenä suomalaisena hiihdon olympiakultaa Lake Placidissa vuonna 1932. Hän oli myös ensimmäinen, joka voitti kaikkien kolmen hiihtomatkan maailmanmestaruuden.

1930-luvulta voi nostaa esiin myös Klaus Karppisen, joka hiihti vuosina 1933–41 neljä MM-viestikultaa, yhden henkilökohtaisen maailmanmestaruuden, neljä MM-hopeasijaa sekä viestin olympiakultaa. Suomeen tuli menestystä siis heti ensimmäisistä talviolympialaisista lähtien, ja tahti vain kiristyi Veikko Hakulisen johdolla.

Veikko Hakulinen

Suomalaisiin hiihtolegendoihin kuuluvan Veikko Hakulisen palkintokaappi on komeaa katseltavaa:

• Olympialaisista 3 (peräkkäistä) kultaa, 3 hopeaa ja 1 pronssi
• Maailmanmestaruuskisoista 3 kultaa, 3 hopeaa ja 1 pronssi
• SM-kisoista 9 kultaa, 6 hopeaa ja 2 pronssia

Hakulinen muistetaan erityisesti Oslon talviolympialaisista 1952, kun hän voitti 50 kilometrin kilpailun ajalla 3,33,33. Hänet valittiin myös neljästi vuoden urheilijaksi (1952, 1953, 1954 ja 1960), mihin on pystynyt hänen ohellaan vain Iivo Niskanen.

Hakulinen muistetaan myös siitä, miten hän monipuolisti hiihdon harjoittelua. Hän kilpaili monissa lajeissa hiihdon rinnalla, kuten suunnistuksessa, maastojuoksussa ja soudussa, ja harjoitteli esimerkiksi suolla, mikä teki hänestä kokonaisvaltaisemman hiihtäjän.

Monipuolisuudesta kertoo jotain sekin, että Hakulinen alkoi 1960-luvun alusta saakka keskittyä enemmän ampumahiihtoon, jossa hän voitti joukkuekisassa Suomen mestaruuden sekä MM-hopeaa. Tämän myötä Suomen ykköshiihtäjän saappaat olivat jälleen tyhjät, ja niihin astui Eero Mäntyranta.

Eero Mäntyranta

Eero Mäntyranta on kaikilla mittareilla yksi Suomen menestyneimmistä hiihtäjistä. Hän oli muun muassa kolminkertainen olympiavoittaja, ja hänet muistetaan erityisesti Innsbruckin talviolympialaisista 1964, jossa hän voitti 15 kilometrin ja 30 kilometrin hiihdot ylivoimaisesti. Mäntyranta oli myös osa hopealle yltänyttä viestitiimiä, mikä teki hänestä kisojen ykkösnimen ja poiki ”Mr. Seefeld” -lempinimen kisojen pitopaikan mukaan.

Innsbruckin kisat olivat ensimmäiset olympialaiset, joita seurattiin televisoista tiuhaan myös Suomessa. Menestys tekikin Mäntyrannasta yhden maamme ensimmäisistä tv-julkkisurheilijoista. Suosio oli niin suurta, että Mäntyrannalle järjestettiin kisojen jälkeen kansanjuhla hänen kotipaikassaan Pellossa, ja paikalliset koululaiset saivat pitää vapaapäivän.

Siiri ”Äitee” Rantanen

Siiri Rantanen ansaitsisi paikkansa suurten suomalaishiihtäjien joukossa pelkästään urheilumenestyksensä takia. Hän voitti urallaan 3 olympiamitalia, 5 MM-mitalia ja 11 Suomen mestaruutta, ja hänet on valittu neljä kertaa vuoden naisurheilijaksi.

Rantasen paikan listalla sementoi kuitenkin hänen merkityksensä naisurheilulle. Hän oli suomalaisen naisurheilun pioneereja ja ensimmäisissä olympialaisissa mukana, joissa naiset saivat osallistua maastohiihtoon (1952).

Hän myös piti naisurheilijoiden puolia, puuttui epäkohtiin ja vaati samoja oikeuksia naisille kuin miehille. Lempinimen hän sai kilpasiskoiltaan – olihan hänellä kaksi poikalasta – mutta se myös sopi topakalle urheilijalle ilmeisen hyvin.

Rantanen ponnisti huipulle itse – ilman hiihtosarjoja, valmennusta, vauhdikkaita suksia tai apurahoja.

Marja-Liisa Kirvesniemi

Marja-Liisa Kirvesniemi (o.s. Hämäläinen) on 15 arvokisamitalillaan yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaishiihtäjistä. Hänet muistetaan erityisesti Sarajevon olympialaisista 1984, joissa hän voitti kaikki kolme henkilökohtaista matkaa ja viestipronssia. Tätä ennen häntä oli kutsuttu ”ikuiseksi epäonnistujaksi”, mutta titteli unohtui kisojen jälkeen nopeasti.

Kolmen olympiakullan lisäksi Kirvesniemi voitti 4 olympiapronssia, 3 MM-kultaa ja 5 MM-hopeaa. Hän oli myös ensimmäinen suomalainen, joka voitti maastohiihdon maailmancupin vuonna 1983. Vuotta myöhemmin hän avioitui Harri Kirvesniemen kanssa, joka oli myös huippuhiihtäjä.

Harri Kirvesniemen palkintokaapista löytyy muun muassa ennätykselliset 6 olympiapronssia, mutta hänen urheilu-uransa päättyi Lahden MM-kisojen doping-käryyn vuonna 2001.

Juha Mieto

Yksi Suomen tunnetuimmista hiihtäjistä on eittämättä Kurikan jättinäkin tunnettu Juha Mieto. Hiihtouransa jälkeen hän on ansioitunut muun muassa politiikassa sekä mämminsyönnissä, mutta hänen hiihtosaavutuksiaan ei parane unohtaa.

Mieto muistetaan erityisesti Lake Placidin olympialaisista 1980, joissa hän hävisi 15 kilometrin kilpailun Ruotsin Thomas Wassbergille yhdellä sadasosalla. Toinen ikoninen tarina liittyy Innsbruckin olympialaisiin 1976, kun hän auttoi kilpakaveri Kochia työntämällä tätä ylämäessä selästä.

Miedolta jäi olympiakulta saamatta henkilökohtaisilla matkoilla, mutta hänen palkintokaappiaan koristaa 5 olympiamitalia sekä 4 MM-mitalia. Hän hallitsi myös maailmancupin "epävirallisia kausia" 1973–1981 ollen kahdesti ykkönen, kahdesti kakkonen ja kerran kolmas.

Miedon kansainvälinen ura päättyi Seefeldin MM-kisoihin 1985. Tällöin luistelutyyli valloitti hiihdon kenttää, eikä se ollut hänen vahvuuksiaan.

Yleiskuva maastohiihdon historiasta Suomessa löytyy toisesta artikkelistamme.

Mika Myllylä

Mika Myllylä on Marja-Liisa Kirvesniemen ja Aino-Kaisa Saarisen ohella Suomen menestyneimpiä maastohiihtäjiä. Hänen kirkkain kruununsa on Naganon olympialaisista 1998, jolloin hän voitti 30 kilometrin olympiakultaa. Hän voitti myös neljästi maailmanmestaruuden ja yhteensä 8 MM-mitalia, mutta monet muistavat hänet aivan eri syistä.

Naganon olympialaisten jälkeen Myllylälle puettiin superhiihtäjän ja kansallissankarin viitta. Seuraavana vuonna hän voitti Ramsaun MM-kisoissa 1999 lähes kaiken mahdollisen: 3 kultaa ja yhden hopean. Hän oli saavuttanut huippu-urheilun huipun ja alkoi kärsiä motivaatio-ongelmista ja yksinäisyydestä.

Myllylä ei pystynyt käsittelemään jättisuosiota yksin ja etsi apua pullon pohjalta. Hän pelkäsi myös romahtavansa urheilijana, mikä ajoi hänet dopingiin. Käry kävi Lahden MM-kisoissa 2001, eikä hän pystynyt kilpailukiellon jälkeen lyömään maajoukkueessa läpi.

Urheilu-uran jälkeen Myllylän tilanne paheni ja hän putosi tyhjiöön. Tähän vaikutti myös doping-kohua seurannut syyllisyyden tunne, ja hän kuoli heinäkuussa 2001 vain 41-vuotiaana.

2000-luvun hiihtotähdet

Suomalainen hiihto koki kovan kolauksen Lahden MM-kisojen dopingskandaalin myötä. Yhteensä kuusi hiihtäjää jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä, ja Suomi menetti kolme MM-kisoissa voitettua mitalia. Kaikille kärynneille hiihtäjille annettiin kahden vuoden kilpailukielto, ja vain yksi heistä nousi takaisin kansainväliselle huipulle: Virpi Sarasvuo (o.s. Kuitunen).

Virpi Sarasvuo

Virpi Sarasvuo ei yllä kahdella olympiapronssillaan suomalaishiihtäjien kärkipäähän, mutta MM-kisa- ja maailmancup-menestyksessä hän on kärkikahinoissa mukana. Hänet muistetaan erityisesti Sapporon MM-kisoista 2007, jolloin hän voitti 30 kilometrin kilpailun, sprinttiviestin yhdessä Aino-Kaisa Saarisen kanssa sekä joukkueviestikultaa.

Maailmancup-tilastoissa Sarasvuo on puolestaan omissa sfääreissään: hänellä on ylivoimaisesti eniten osakilpailuvoittoja (27, toisena Marja-Liisa Kirvesniemi 11 voitolla) ja palkintopallipaikkoja (52, toisena Aino-Kaisa Saarinen 35 paikalla). Hän myös voitti maailmancupin kokonaiskilpailun kahdesti ja on suomalaistaulukossa toisella sijalla Marjo Matikainen-Kallströmin takana, jolla voittoja on kolme.

Aino-Kaisa Saarinen

Tämä tuli kerrottua jo Myllylän ja Kirvesniemen kohdalla, joten kerta kiellon päälle: Aino-Kaisa Saarinen on viidellätoista arvokisamitalillaan yksi menestyneimmistä suomalaishiihtäjistä. Mitalikatras näyttää kokonaisuudessaan tältä:

• Olympialaisista 2 hopeaa ja 3 pronssia
• MM-kisoista 4 kultaa, 1 hopea ja 5 pronssia

Saarinen on valittu myös vuoden urheilijaksi ja vuoden naisurheilijaksi, ja hänellä on eniten maailmancup-startteja maailmassa: 378. Hän on Krista Pärmäkosken ja Harri Kirvesniemen jälkeen kaikkien aikojen toiseksi eniten olympiamitaleita voittanut suomalainen, joka on jäänyt ilman olympiavoittoa.

Iivo Niskanen

Vuoden 2009 MM-kisojen jälkeen suomalaisyleisö ei ole päässyt nauttimaan arvokisavoitoista huippuvuosien tapaan. Iivo Niskanen on kuitenkin pitänyt siskonsa Kertun sekä Krista Pärmäkosken kanssa huolen siitä, että menestystä tulee. Kolmikko on nähty usein myös Suomen Cupin palkintokorokkeella.

Perinteisen hiihtotavan erikoismiehenä tunnettu Niskanen on ottanut kolmista peräkkäisistä olympialaisista kultaa: 2014 parisprintistä, 2018 viideltäkymmeneltä kilometriltä ja 2022 viideltätoista kilometriltä. Viimeisistä näistä tarttui mukaan myös parisprintin hopea ja yhdistelmäkilpailun pronssi, mikä viimeistään nosti Niskasen suomalaisten suurhiihtäjien joukkoon.

Niskanen on valittu myös neljästi vuoden urheilijaksi, ja siihen on pystynyt aiemmin vain Veikko Hakulinen.

Jäikö listalta puuttumaan joku suosikkihiihtäjäsi? Se ei olisi ihme, sillä Suomen hiihtohistoria on pullollaan menestyksekkäitä urheilijoita. Jos näin kävi, kommentoi suosikkisi alle!