Selftape-videot ovat mullistaneet näyttelijöiden koe-esiintymiskenttää ja tarjonneet heille uudenlaisen ikkunan näyttää taitojaan. Videot tekevät koe-esiintymisistä helpommin lähestyttäviä, kätevämpiä ja tehokkaampia, kun videon voi lähettää vaikkapa toiselle puolelle maailmaa.
Selftapen pitää kuitenkin olla hyvä, jotta se poikii rooleja. Onnistunut video nojaa laadukkaaseen valaistukseen, äänentoistoon ja näyttelijän vangitsevaan läsnäoloon, ja tämä artikkeli tarjoaa käytännön vinkkejä sen tekemiseen.
Mikä ihmeen selftape?
Taiteessa puhutaan usein casting calleista ja selftapeista, mutta mitä ne käytännössä meinaavat? Casting call tarkoittaa hakua, jossa valitaan tietynlainen näyttelijä, tanssija, laulaja tai extra tiettyyn rooliin.
Valinta tehdään useimmiten perinteisen koe-esiintymisen perusteella, mutta koronan myötä ns. selftape-videot ovat yleistyneet nopeasti. Selftape on käytännössä valmiiksi nauhoitettu videokoe-esiintyminen, joka lähetetään elokuvan ohjaajalle, tuottajalle tai roolittajalle.
Selftape-videoita käytetään sekä TV- että teatterimaailmassa, ja niitä pyydetään yleensä erikseen. Se ei ole esittelyvideo, sillä luovalle tiimille on yleensä jo lähetetty demonauha, kasvokuva ja CV.
Videon voi tehdä ammattistudiolla, mutta se onnistuu myös kotikonstein tietyillä satsauksilla:
- Kamera: Nykypäivän älypuhelimet on varustettu laadukkailla kameroilla, ja niillä saa kuvattua kelpo videon. Erilliseen kameraan investoimalla ei voi kuitenkaan mennä metsään.
- Valaistus: Näyttelijän kasvot, silmät ja ilmeet pitää näkyä videolla kirkkaasti. Ylävalaistus ja ylimääräiset varjot ovat siis no-go; suosi sen sijaan pehmeitä ja tasaisia valoja, kuten luonnonvaloa, rengasvaloja tai softboxeja, jotka antavat ammattimaisen vaikutelman.
- Ääni: Videolla ei saa kuulua taustamelua tai ylimääräisiä ääniä. Puhelimen mikrofoni ajaa jälleen asiansa, mutta erillinen kaulusmikrofoni tai ns. haulikkomikrofoni sopii kotikuvauksiin hyvin ja takaa paremman äänen.
- Tausta: Videolle kannattaa valita neutraali ja huomaamaton tausta, kuten yksivärinen seinä tai muu tasainen väri. Kaikenlaiset sotkut ja härpäkkeet kannattaa siirtää syrjään, jotta ne eivät vie huomiota pois esityksestä.
- Kamerajalusta: Puhelimella saa kuvattua tasaisen ja laadukkaan videon ilman erillistä jalustaa, mutta tripodi helpottaa sitä kummasti. Sen avulla kameran tai puhelimen saa kiinnitettyä sopivalle korkeudelle helposti.
Kotistudioon saa helposti satsattua satoja ellei jopa tuhansia euroja, mutta se ei ole tarpeen. Yhtään uudemmista puhelimista löytyy riittävän tarkka kamera, ja rengasvaloja ja jalustoja voi saada muutamilla kympeillä.
Niiden ostossa voi myös nipistää, jos budjetti on tiukka. Neutraalin taustan voi luoda esimerkiksi vaaleilla verhoille, valaistukseksi käy hyvin luonnonvalo (ei kuitenkaan suora aurinko), ja kotikutoisen jalustan voi rakentaa kirjoista tai laatikoista.
Joskus koe-esitystä varten pitää löytää tai kirjoittaa monologi. Jos se tuntuu vieraalta, klikkaa edellä olevaa linkkiä!
Käytännön toteutus
Videon kuvaamisessa pitää noudattaa alan normeja. Puolikuva, jossa näkyy pää ja ylävartalo, on usein paras:
Yksi yleisimmistä virheistä on jättää kuvaan liikaa tilaa, joten se kannattaa rajata hieman pään yläpuolelle. Hyvä nyrkkisääntö on laittaa kamera silmien tasolle, mutta muista varmistaa, että olet keskellä kuvaa ja että reunoille ei jää liikaa tyhjää.
Selftapen pitää olla laadukas, mutta se ei vaadi 4K-kuvaa tai ultra HD:tä. Molemmat näyttävät 1080 p:tä paremmalta, mutta niiden myötä tiedostosta tulee helposti liian iso. Puhelimen kanssa tämä on harvoin ongelma, mutta jos videon kuvaa erillisellä kameralla, muista pitää tiedostokoko riittävän pienenä!
Kuvaukseen valmistautuminen
Ennen play-napin painamista on tärkeä käydä selftape-pyynnön mukana tulleet ohjeet läpi ja ymmärtää, mitä videolta haetaan. Tutki siis käsikirjoitus tai tehtävänanto tarkkaan, jotta ymmärrät hahmon motiivit, tavoitteet ja tunteet. Analysoi myös hahmojen välistä dynamiikkaa ja sitä, miten se vaikuttaa videon kuvaamiseen.
Videota varten kannattaa valita sellainen asu ja meikit, jotka heijastavat hahmon pukeutumista, ammattia, elämäntilannetta ja mielialaa. Liian vilkkaita kuvioita ja asusteita on hyvä välttää, sillä ne vievät helposti huomiota. Monia näistä vinkeistä voi soveltaa myös tavallisiin koe-esiintymisiin valmistautuessa!
Seuraavaksi kannattaa lämmitellä, sillä näytellessä pitää pystyä hallitsemaan sekä kehoa että ääntä. Puhtaasti fyysisestä lämmittelystä on hyötyä, sillä kaikenlainen kuormitus nostaa kehon energiatasoja. Lämmittelystä voi kuitenkin saada vielä enemmän irti, jos sen liittää näyteltävään rooliin.
Voit esimerkiksi mietti, miten näyteltävä hahmo lämmittelisi, ja astua hänen saappaisiinsa. Jos samalla käy kohtausta ja vuorosanoja läpi, lämmittely menee myös mentaaliharjoituksista, jolloin kuvauksen alussa ei tarvitse virittäytyä erikseen rooliin.
Kohtauksesta kannattaa ottaa muutama otto, jotka voi lähettää kollegalle, valmentajalle tai mentorille kommentoitavaksi. Jos saat rakentavaa palautetta, ota siitä opiksi ja tee tarvittavat muutokset. Jos video ei meinaa onnistua, pidä pieni tauko ja kokeille myöhemmin uudestaan; jos eri versioita tekee väkisin kymmeniä, se syö helposti parhaan terän pois.
Käy sitten videomateriaalia läpi ja valitse parhaat otokset editointia varten. Editointi onnistuu esimerkiksi iMoviessa tai vastaavassa sovelluksessa, jossa videoita voi pätkiä osiin, leikkaa–liimata ja lisätä siirtymiä.
Tavoitteena on luoda yhtenäinen ja tiivis video, joten kaikki ylimääräinen kannattaa karsia pois. Tätä ei voi korostaa liikaa, sillä roolittajat ja ohjaajat voivat katsoa kymmeniä ja kymmeniä videoita päivässä, jolloin jokaisella sekunnilla on väliä.
Editointiohjelmalla voi muokata myös valaistusta ja ääntä, joten jos video on liian kirkas tai värit pielessä, laita ne kuntoon. Tarvittaessa videon alkuun voi lisätä ns. slate-osan eli esittelyn, jossa näkyy mm. nimi, toimisto ja yhteystiedot – tähän tapaan:
Tähän tulee yleensä erikseen ohjeet. Jos ei tule, esittelyn voi halutessaan lähettää erillisenä (selkeästi nimettynä) tiedostona, jotta se ei vie ruutuaikaa varsinaisilta klipeiltä. Slaten lähetys ei ole kuitenkaan aina tarpeen, sillä yhteystiedot on yleensä jo lähetetty.
Viimeisenä on tallentamisen ja lähettämisen vuoro, missä kannattaa seurata saatuja ohjeita. Ohjeet voivat kertoa muun muassa videon vaatimukset, pituuden, ottojen määrän, deadlinen, tiedostotyypin ja nimeämisen, eikä niiden kanssa parane tehdä virheitä.
Tämän jälkeen ei voi muuta kuin jäädä odottamaan vastausta. Hyvässä lykyssä se on myönteinen, jolloin läpimurto näyttelijänä on askeleen lähempänä. Kielteiset vastaukset ovat kuitenkin osa jokaisen näyttelijän arkea, ja pettymyksiä on tärkeä oppia käsittelemään.
Näillä opeilla pääsee toivottavasti hyvään vauhtiin, mutta tässä vielä muutama viime hetken vinkki, joilla hyvästä selftapesta tulee loistava:
- Seuraa aina ohjeita, sillä jokainen video ja toimeksianto on erilainen.
- Aseta kamera silmien tasolle niin, että kuvassa on mahdollisimman vähän tyhjää tilaa.
- Kuvaa video vaakatasossa, jos ei erikseen muuta pyydetä. Elokuvat, sarjat ja mainokset esitetään yleensä pystykuvana, jolloin selftapen tulee noudattaa samaa kaavaa.
- Katso suoraan kameraan vain silloin, kun hahmo katsoisi kameraan kuvaustilanteessa (esim. kertojana tai uutisankkurina).
- Hanki avuksi vastalukija, jotta videolla on lukemisen lisäksi myös kuuntelua ja reagointia. Jos vastalukija ei pääse paikan päälle, etäyhteys käy hyvin.
- Vältä ylimääräistä liikettä, jotta videosta ei tule levoton.
- Opettele vuorosanat ulkoa, jos aika riittää, sillä se auttaa erottumaan joukosta.
Jos kuvaaminen ei meinaa luonnistua tai videot eivät johda rooleihin, apu voi löytyä valmennuksesta. Esimerkiksi täällä Superprofilla on elokuva- ja näytelmäalan ammattilaisia, jotka auttavat mielellään. Voit tutustua opettajatarjontaan klikkaamalla ylempänä pyörivää valmentajaesittelyä!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
