Monologeja on käytetty teatterilavoilla ja kaunokirjallisuudessa vuosisatojen ajan. Monet pitävät sitä teatterin kuningaslajina, sillä silloin näyttämöllä on yksin tarinansa kanssa. Monologi onkin osoitus siitä, kuinka paljon tunnetta ja voimaa näyttelijä saa ladattua rooliinsa.
Suomessa monologit ovat hieman harvinaisempia, mutta näyttelijänä niihin voi törmätä esimerkiksi koekuvauksissa. Ja vaikka varsinaista monologia ei joutuisi tai pääsisi koskaan esittämään, sen opiskelusta ja harjoittelusta on apua kaikenlaisessa esiintymisessä.
Tämä artikkeli lähestyy monologeja monelta kantilta:
- Mitä ne ovat?
- Miten niitä käytetään?
- Miten niitä voi kirjoittaa?
- Miten niitä kannattaa valita?
Mikä monologi on?
Näytelmätaiteessa monologi tarkoittaa suhteellisen pitkää yksinpuhelua, jonka tietty hahmo pitää osana tarinaa. Monologin voi suunnata joko yleisölle tai tarinan muille henkilöille, mutta se voi olla myös sisäistä yksinpuhelua.
Monologeja onkin monenlaisia. Dramaattinen monologi liitetään erityisesti 1800-luvun lopulla kukoistaneeseen romantiikkaan, jossa sillä ilmaistaan yleensä hahmon tunnekuohuja ja ajatuksia. Shakespearen tuotanto on näitä pullollaan.
Sisäinen monologi muistuttaa sen sijaan tajunnanvirtaa, ja se kuvaa hahmon ajatuksia ilman selkeää muotoa. Toisin kuin dramaattisessa monologissa, sisäiset ajatukset ja tuntemukset eivät etene loogisesti tai välttämättä edes liity toisiinsa.
Solilogi on puolestaan puhetta itselle, ääneen ajattelua. Sen puhuja on lavalla yksin tai ainakin kuvittelee olevansa, eikä sitä suunnata yleisölle tai toiselle hahmolle. Solilogin malliesimerkkinä pidetään Shakespearen Hamletia, jossa nimikkohahmo sanoittaa usein synkkiä ajatuksiaan:
Monologi voikin tarkoittaa eri tilanteissa eri asioitta, mutta niitä kaikkia yhdistää vastakkaisuus dialogille: puhujia on aina yksi. Tähän viittaa myös monologi-sanan etymologia eli alkuperä: sen taustalla on kreikan kielen monos (yksi) ja logos (puhe).
Näillä opein monologiksi voi ajatella myös esimerkiksi
- humoristisen monologin, kuten stand up -esityksen
- kappaleet tai musikaalinumerot, jotka kuvaavat hahmon tunteita tai ajatuksia
- tunteenpurkaukset, jotka sanoitetaan ääneen
- puheet.
Koska monologi taipuu moneen, sitä voi käyttää monella tapaa. Monologit voivat esimerkiksi ennakoida tulevia tapahtumia, selventää aiempia tapahtumia tai tarjota niistä henkilökohtaisen näkemyksen.
Monologin yleisin tehtävä onkin välittää roolihahmon henkilökohtaisia tuntemuksia, mutta niillä on teatterimaailmassa myös käytännöllinen funktio: ne tarjoavat muille näyttelijöille hengähdystauon ja mahdollisuuden vaihtaa roolivaatteita!
Jos haluat nauhoittaa monologin videolle, Superprofin selftape-oppaasta voi olla apua. Artikkeli esittelee muun muassa sitä, miten laadukkaan videon kuvaaminen onnistuu kotona ja miten kuvaamiseen kannattaa valmistautua.

Vinkkejä monologin kirjoittamiseen
Näyttelijänä voi tietyissä tilanteissa joutua kirjoittamaan monologin itse. Tämä pätee tietysti muihinkin taiteilijoihin, sillä monologeja käytetään laajalti esimerkiksi kaunokirjallisuudessa. Tässä muutamia vinkkejä, jotka helpottavat vauhtiin pääsyä.
Panosta aloitukseen
Monologia ei pidetä turhaan näyttämötaiteen kuningaslajina, sillä se haastaa esittäjänsä monella tavoin. Yleisö pitää saada kiinnostumaan useamman minuutin yksinpuhelusta, ja jos se ei onnistu, vika löytyy usein peiliin katsomalla.
Yleisö pitääkin saada koukutettua heti alusta, joten monologi kannattaa aloittaa sen parhaalla säkeellä tai lauseella. Se voi olla jotakin yllättävää, shokeeraavaa tai mitä tahansa, mikä vangitsee yleisön huomion.
Keksi painavaa sanottavaa
Monologiin on turha ryhtyä ilman merkityksellistä sanottavaa. Mieti siis, mitä hahmo ajattelee, mitä hän haluaa ja mikä monologin tarkoitus on? Monologit liittyvät usein päähenkilön ajatuksiin tärkeällä hetkellä, mutta ne voivat tarjota myös sivuhenkilön poikkeavia näkemyksiä.
Hyvä monologi koekuvauksissa voi poikia unelmaroolin, mutta varsinkin uusien näyttelijöiden kohdalla vastaus on usein kielteinen. Siitä ei pidä lannistua, sillä se on harvoin henkilökohtaista.
Liitä monologi tarinaan
Monologi on osa laajempaa kokonaisuutta, joten suunnitteluvaiheessa on hyvä miettiä, millainen tarina monologin ympärillä on ja miten puhuja siihen liittyy. Itse monologit rakennetaan usein myös tarinan muotoon:
- Aloituksen tarkoitus on kiinnittää lukijan huomio ja luoda pohja monologin sanomalle. Se paljastaa motiivit monologin taustalla, ja se voi alkaa salaisuudella, toteamuksella, faktalla tai vaikkapa vitsillä.
- Keskiosa ammentaa aloitusta ja rakentaa sitä kohti kliimaksia. Keskiosassa yleisö kyllästyy helpoiten, joten siinä kannattaa kertoa jotain uutta, jännittävää tai yllätyksellistä ja pitää yleisö koukussa juonenkäänteiden avulla.
- Lopetus tuo monologiin selkeän päätöksen. Se punoo monologin langat yhteen ja tarjoaa samalla jotain uutta. Jos tai kun monologi on osa tarinaa, lopetuksessa on tärkeä kertoa yleisölle, miten tarina jatkuu.
Monologin voikin ajatella tarinana tarinan sisällä. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla tarinana ehjä tai täydellinen – tärkeintä on, että sen viesti välittyy ja että yleisö haluaa oppia hahmosta lisää.
Mieti ääntä ja sävyä
Monologin tarkoituksena ei ole esitellä omia kirjoitustaitoja, vaan sen pitää sopia hahmon suuhun. Hyvä monologi tuntuu luonnolliselta osalta tarinaa, joten suunnitellessa kannattaa miettiä, miten hahmo puhuu, ajattelee ja sanoittaa ajatuksiaan, ja käyttää siihen sopivaa kieltä.
Hio, hio ja hio
Monologit muistuttavat muita taidelajeja siinä, että ne valmistuvat harvoin ensiyrittämällä. Monologista voi joutua kirjoittamaan useamman versio, jotta se varmasti sopii tarinaan ja välittää halutun viestin.
Jos mahdollista, monologista kannattaa pyytää palautetta kollegoilta, mentoreilta tai opettajilta, sillä omalle tekstille on helppo sokeutua. Lopuksi on hyvä tarkistaa, että monologi on napakka ja osuva eli karsia kaikki ylimääräinen pois.
Lisävinkkejä koe-esityksiin valmistautumiseen löytyy tämän linkin takaa!

Monologin valinta ja etsiminen
Tuntuuko monologin kirjoittaminen liian vaikealta? Apu voi löytyä valmiista näytelmistä ja elokuvista! Maailma on pullollaan hienoja monologeja, joista voi hakea inspiraatiota tai joita voi lainata sellaisenaan.
Monologin etsinnän voi aloittaa ajatustyöllä: Mitä varten monologi on ja mitä vaatimuksia sille on? Esiintymistilanne tai tehtävänanto voi rajata vaihtoehtoja paljon. Jos kädet ovat vapaat, etsintä kannattaa aloittaa omista suosikkiohjaajista, näyttelijöistä, näytelmistä ja elokuvista.
Kun potentiaalinen monologi löytyy, hahmoon kannattaa tutustua kunnolla. Elokuvan katsominen tai näytelmän lukeminen vie hieman ekstra-aikaa, mutta sitä kautta saa enemmän tartuntapintaa hahmoon ja tarinaan, mikä helpottaa tulkintaa.
Seuraavaksi kannattaa käydä tilanne mielessään läpi:
- Mitä monologilla halutaan sanoa?
- Mikä/kuka sen yleisö on?
- Missä paikassa tai tilanteessa se sanotaan?
Mitä selkeämpi kuva monologista on, sitä helpompi se on kohdistaa yleisölle ja liittää osaksi ympäröivää tarinaa.
Jos monologi on koe-esitystä varten, se kannattaa pitää tiiviinä. Roolittajat ja tuottajat pystyvät kertomaan melko nopeasti, onko näyttelijä sopiva rooliin vai ei. Tällöin kaikki yli 2 minuutin monologin muuttuvat puuduttaviksi, vaikka ne olisivat loistavia.

Lopullisessa valinnassa kannattaa luottaa omiin vahvuuksiin. Yleisö tai roolittajat eivät välttämättä tiedä näyttelijästä mitään ennen esitystä, joten nuoren näyttelijän on turha esittää senioria tai omaksua vierasta kieltä tai aksenttia.
Arviointitilanteen tarkoitus ei ole arvioida roolia vaan näyttelijää, joten monologin on hyvä sopia näyttelijälle ja olla samaistuttava. Samaistuttavuus tekee esittämisestä usein myös helpompaa ja uskottavampaa.
Ajatus monologin esittämisestä voi jännittää, mutta se ei ole automaattisesti ”perinteistä näyttelemistä” tai dialogia vaikeampaa. Tietyllä tapaa se on jopa helpompaa, koska monologi ei vaadi kuin yhden ihmisen ja sen harjoittelu ja esittäminen onnistuu missä tahansa!
Jos sopivan monologin kirjoittaminen, etsiminen tai esittäminen tuottaa kuitenkin vaikeuksia, apu löytyy läheltä: Superprofin kirjoilla on useita teatteri- ja näyttelymaailman ammattilaisia, jotka voivat auttaa nopeallakin varoajalla!