Koekuvauksiin valmistautuminen on olennainen osa jokaisen näyttelijän arkea. Kyse ei ole vain monologin hiomisesta tai repliikkien harjoittelusta vaan siitä, että esittää itsensä ammattimaisesti tilanteessa kuin tilanteessa.
Koekuvauksiin ei kuitenkaan noin vain mennä, vaan ne vaativat yleensä erillisen kutsun. Tässä verkostot, agentit ja kontaktit ovat tärkeässä roolissa, mutta ammattimaisesta kasvokuvasta, ansioluettelosta ja ns. showreelistä on myös paljon hyötyä.
Tämä artikkeli keskittyy näihin kolmeen ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:
- Millainen on hyvä kasvokuva?
- Miten näyttelijän CV eroaa tavallisesta ansioluettelosta?
- Mikä showreel on ja mihin siinä kannattaa keskittyä?
Millainen on hyvä kasvokuva?
Näyttelijänä on vaikea menestyä ilman laadukasta kasvokuvaa, sillä kasvot ovat jokaisen näyttelijän brändi. Näyttelijän taidoilla on tietysti myös väliä, mutta kuvan tarjoama ensivaikutelma kertoo usein, sopiiko näyttelijä rooliin vai ei.
Niin sanotut headshotit ovat usein kasvokuvia hartioista ylöspäin. Niissä kannattaa pyrkiä luonnollisuuteen, sillä tuottajat ja roolittajat haluavat nähdä näyttelijän ryppyineen kaikkineen. Kuvaa varten saa toki meikata, mutta ”hyvän päivän meikki” kuin juhlaillan menomeikkiä parempi.
Huomioi myös nämä:
- Silmät ovat kasvokuvan tärkein elementti, joten keskity niihin. Katseen tulisi olla tarkka ja eläväinen ja ajatuksia herättävä.
- Hyödynnä luonnonvaloa tai studiovaloa sen mukaan, mitä olet hakemassa. Luonnonvalo välittää aidomman ja elokuvamaisen tunnelman, studiovalaistus sen sijaan kiillotetumman.
- Pukeudu neutraalisti. Jos kaapista löytyy hillitty paita, joka korostaa silmiä, valitse se! Valkoista väriä, graafeja ja kaikkea muuta häiritsevää kannattaa välttää. Ylimääräinen rekvisiitta on niin ikään hyvä karsia pois.
- Valitse neutraali tausta, kuten yksivärinen kangas tai seinä. Tavoitteena on, että katse kiinnittyy vain näyttelijään, ei mihinkään muuhun.
Kasvokuva on hyvä pitää ajan tasalla ja uusia säännöllisesti, esimerkiksi parin vuoden välein tai useammin, jos ulkonäkö muuttuu merkittävästi uuden kampauksen tai hiusvärin myötä.
Jos kuvan suhteen on epävarma, se hoituu helpoiten ammattilaisen pakeilla. Siitä joutuu hieman maksamaan, mutta hyvä kuva voi maksaa itsensä nopeasti takaisin, ja se on melko pitkäikäinen investointi.
Näyttelijän CV
Kasvokuvaa kannattaa esitellä mahdollisimman monessa paikassa, kuten somessa, kotisivuilla ja portfoliossa. Tuotannolle se lähetetään yleensä ansioluettelon kanssa, esimerkiksi yksisivuisen CV:n toisella puolella.
Näyttelijöiden ansioluettelossa on omat kommervenkkinsa, mutta ne muistuttavat tavallista ansioluetteloa monella tapaa: tavoitteena on tarjota mahdollisimman paljon hyödyllistä tietoa mahdollisimman tiiviisti.
Näyttelijän ansioluettelon voi ajatella ensiesiintymisenä, joka auttaa saamaan jalan oven väliin. Se tarjoaa ohjaajille, tuottajille ja roolittajille tiiviin mutta informatiivisen katsauksen siihen, millainen näyttelijä on ja mitä hän voi tarjota.
- CV on hyvä aloittaa yhteystiedoilla, sillä mitä hyötyä CV:stä on, jos se ei johda yhteydenottoihin? Ylälaitaan voi kirjoittaa nimen, sähköpostin, puhelinnumeron, kotipaikan sekä mahdollisen toimiston ja agentin yhteystiedot.
- Varsinaisen sisällön voi aloittaa lyhyellä yhteenvedolla. Kokeneemmilla näyttelijöillä se voi olla tiivistelmä viimeaikaisista tai tärkeimmistä töistä, aloittelijoilla esimerkiksi tavoitteet näyttelijänä.
- CV lähetetään yleensä kasvokuvan kanssa, mutta siinä pitää kuvata itseään sanallisesti. Tämä onnistuu parhaiten listana:
- pituus
- kehotyyppi
- silmien väri
- hiusten väri
- näyteltävä ikähaarukka
- uniikit piirteet
- Tämän jälkeen on hyvä esitellä näyttelykokemusta. Tässä kannattaa pyrkiä relevanttiuteen, eli jos haet näytelmään, viimeisin näytelmärooli on piikkipaikalla. Tiedoissa tulee olla teoksen nimi, julkaisuvuosi, rooli, tuotantoyhtiö ja ohjaajan nimi. Jos kokemusta on paljon, listaa vain tärkeimmät.
- CV:seen pitää laittaa myös koulutus, kuten opiskelupaikat, ajankohdat ja suoritetut tutkinnot. Tässä kohtaa voi mainita myös erilliset kurssit ja opintoihin liittyvät palkinnot tai muut saavutukset.
- Viimeisimpänä tulee erityistaidot, jotka unohtuvat yllättävän monelta. Jos takataskusta löytyy ajokortti, stunttikokemusta, soittotaitoa, kielipäätä tai urheilutaustaa, se kannattaa mainita.
Ansioluettelon olisi hyvä mahtua yhdelle A4:lle, sillä taidemaailmassakin suositaan tiiviyttä. Yksisivuista CV:tä on myös helppo käyttää, sillä sen toiselle puolelle voi liittää kasvokuvan, jolloin ne kulkevat kätevästi samassa paketissa.
Ansioluetteloon voi lisätä myös linkin kotisivuille tai portfolioon, mutta turhia linkkejä kannattaa välttää, sillä niiden läpikäynti vie liikaa aikaa. Kun CV on valmis, lue se pariin kertaan läpi ja varmista, ettei tekstiin ole jäänyt kirjoitusvirheitä. Tallenna se lopuksi PDF-muotoon, joka on kätevin ja yleisesti käytössä.
Varsinaiset koekuvaukset järjestetään yleensä paikan päällä, mutta erityisesti viime vuosina ns. selftapet eli videokoe-esiintymiset ovat yleistyneet vauhdilla.
Näyttelijän demonauha
Jokainen näyttelijänalku tarvitsee myös demonauhan, ”showreelin”, jonka voi ajatella omana video-CV:nä. Jos ammattimaisen kasvokuvan ja CV:n tehtävä on kiinnittää tuottajan, roolittajan tai ohjaajan huomio, demonauha viimeistelee työn.
Showreelin tavoitteena on esitellä näyttelijän parhaita otoksia ja suorituksia kameran edessä mahdollisimman tiiviisti. Hyvä demonauha on yleensä muutaman minuutin mittainen – kaikki viidestä minuutista ylöspäin alkaa koetella katsojan kärsivällisyyttä.
- Videota varten kannattaa valita vain parhaat klipit. Jos tähtäimeksi ottaa 2–3 minuutin videon, siihen mahtuu 4–6 noin 20–30 sekunnin ottoa. Jos video on tätä lyhyempi tai klippejä on vähemmän, se ei haittaa – pääasia, että ne ovat laadukkaita.
- Videon alkuun kannattaa laittaa omat yhteystiedot, mutta klippejä ei tarvitse sen koommin esitellä. Riittää, että jokaisen pätkän alareunassa pyörähtää tärkeimmät tiedot.
- Videoon kannattaa editoida siirtymiä, musiikkia ja efektejä niin, että ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Niiden ei kuitenkaan tarvitse muodostaa eheää tarinaa, sillä…
- Mitä monipuolisemmin klippejä on, sitä parempi, koska näyttelijänä haluaa taipua mahdollisimman moneen rooliin. Pätkät kannattaa kuitenkin valita yleisö mielessä: jos haussa on draamarooli, nauhalla kannattaa painottaa draamaosuuksia.
Jos videon suhteen on yhtään epävarma, sen voi lähettää ensin ystäville, kollegoille tai mentoreille kommentoitavaksi. Tästä on apua varsinkin ensimmäisen showreelin kohdalla, jotta pääsee jyvälle, mitä videoilta haetaan ja miksi.
Kun nauha on tehosteineen päivineen valmis, sitä kannattaa jakaa ahkerasti – ei vain pyydettäessä vaan myös verkkosivuilla ja miksei oma-aloitteisestikin. Suomessa koekuvauksia on loppupeleissä monia muita maita vähemmän, joten oma-aloitteisesta markkinoinnista voi olla apua.
Entä jos materiaalipankki on tyhjää täynnä? Demonauhalla voi esitellä julkaisemattomia pätkiä tai muita klippejä, jotka kertovat itsestä näyttelijänä, kuten opiskelijaelokuvia, itsenäistä tuotantoa tai monologeja. Tässäkin kannattaa panostaa monipuolisuuteen: yksi otos voi olla vakavampi ja toinen humoristisempi, jotta video antaa mahdollisimman monipuolisen kuvan.
Jos näyttelemisestä ei ole vielä kokemusta, showreelien ja koekuvausten maailmaa voi olla vaikea navigoida. Se helpottuu kokemuksen ja ajan myötä, mutta siihen on tarjolla myös apua. Esimerkiksi Superprofin kirjoilla on monia elokuva-, TV- ja teatterialan ammattilaisia, jotka voivat tarjota monenlaista apua:
- koekuvauksiin valmistautumista
- psyykkistä valmennusta
- apua monologin kirjoittamiseen tai valintaan
- esiintymisvalmennusta
- ilmaisutaitojen harjoittelua
- verkostojen rakentamista
Superprofilla jokainen tuutori saa suunnitella ja hinnoitella palvelunsa vapaasti, mikä tarjoaa asiakkaille paljon vaihtoehtoja. Opettajaprofiileihin kannattaakin tutustua rauhassa, mikä onnistuu esimerkiksi ylempänä pyörivän esittelyn kautta!
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
