Miten hiihdosta on kasvanut nykypäivän suosikkilaji?

Oletko kiinnostunut suomalaisesta hiihdosta? Kaipaatko pikakelausta hiihdon historiaan ja suomalaisiin suurhiihtäjiin? Olet tullut oikeaan paikkaan, sillä tämä artikkelipaketti käsittelee muun muassa suksien ja hiihdon kehitystä, Suomen ensimmäisiä hiihtötähtiä sekä arvokisojen menestyjiä!

Haluaisitko antaa yksityisopetusta?

Liity mukaan Superprof-yhteisöön ja jaa tietosi satojen uteliaiden ja motivoituneiden oppilaiden kanssa

Luo opettajan ilmoitus

Hiihdon historia pähkinänkuoressa

Hiihto tunnetaan tätä nykyä kilpaurheiluna ja yhtenä suomalaisten suosikkiharrastuksista, mutta näin ei ole ollut kauaa. Vielä pitkälle 1800-lukua sukset laitettiin jalkaan lähinnä tarpeen vuoksi, esimerkiksi talvella liikkuessa, sotaretkillä metsästäessä.

Entisaikojen sukset olivat myös kovin erilaiset kuin nykypäivän ohuet ja pitkät kiiturit. Toisessa jalassa oli tapana pitää lyhyttä potkusuksea eli kalhua ja toisessa pidempää liukusuksea eli lylyä. Suksista tulikin pitkät ja kapeat vasta sitten, kun yhden jalan potkusta siirryttiin kahden jalan potkuun. Ennen tätä sukset muistuttivat turkispohjineen lumikenkiä.

Vanhin Suomesta löytynyt suksi on ajoitettu noin 3300-luvulle ennen ajan laskun alkua. Vanhimmat maininnat hiihtävistä suomalaisista ovat puolestaan 1500-luvun alkupuolelta. Hiihtäminen ja sukset olivatkin pitkään elinehto, ja nykymuotoonsa se alkoi kehittyä 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun hiihtokilpailut yleistyivät.

Kun suksilla piti voittaa kilpakumppanit, niistä haluttiin mahdollisimman nopeat, kevyet ja kestävät. Perinteiset sukset valmistettiin joko männystä ja kuusesta, mutta 1900-luvulla suksissa alettiin käyttää useampaa puulajia. Näin niissä yhdistyi eri puulajien ominaisuudet, kuten kestävyys, joustavuus ja keveys.

1900-luvun puolenvälin tienoilla siirryttiin puusäleen käyttöön, jolloin suksista tuli entistä kevyempiä ja joustavampia. 70-luvun ilmiö oli sen sijaan lasikuitu, ja suksien paino tippui entisestään. Lasikuidusta tehty suksi oli myös puusuksea kestävämpi, joten suksia meni vähemmän rikki.

Suksivalmistajat eivät tästä tykänneet, joten joka vuosi alettiin valmistaa uusi suksi uusilla väreillä ja kuvoilla. Tämä oli iso askel kohti välineurheilua.

1900-luvun mittaan hiihdosta tuli myös harrastus. Hiihtäminen ei ollut enää pakollista, koska teitä rakennettiin enemmän ja maalta muutettiin kaupunkeihin, mutta ihmisille markkinoitiin hiihdon terveellisyyttä. Ei olekaan ihme, että kouluissa oli pitkään hiihtoloma – ei talviloma, kuten nykyään.

Hiihtämisestä tulee kilpailua

Kilpaileminen siis käynnisti suksien ja hiihdon kehityksen, mutta suksilla on varmasti kilpailtu jo kauan ennen 1800-lukua. Ainoa ero oli siinä, että kilpailuista tehtiin tällöin virallisia. Vanhimmat viralliset hiihtokilpailut järjestettiin 1800-luvulla Norjassa, ja Suomessa ne alkoivat yleistyä 1860-luvulla.

Kilpahiihdon myötä alettiin puhua tähtihiihtäjistä. Suomen ensimmäisenä suurhiihtäjänä pidetään Aappo Luomajokea, joka voitti ensimmäiset Oulun hiihdot ikinä vuonna 1889. Hän oli voittaessaan 44-vuotias eli nykystandardeilla ikäloppu huippu-urheilijaksi.

1800-luvun lopun eliniän odotteella 44-vuotias lähenteli jo senioria, mutta niin vain Luomajoki peittosi muut suomalaiset mennen tullen ja oli todennäköisesti aikansa paras hiihtäjä maailmassa.

Samoissa Oulun kisoissa oli hopealla nuori Juho Ritola, josta kehittyi Suomen seuraava hiihtohuippu. Hän löi kunnolla läpi vuonna 1892 Tukholmassa, jossa suomalaiset ottivat hänen johdollaan kolmoisvoiton. Hän teki hiihdosta suosittua ja veti 1890-luvulla yleisöä paikalle minne menikin.

1900-alkupuolella alettiin järjestämään myös hiihdon Suomen mestaruuskilpailuita, ja ensimmäisenä kisavuonna 1909 eri matkojen kultaa voittivat Frans Seppälä, Seth Vesa sekä Matti Koskenkorva. 1910-luvun mestarihiihtäjiin kuuluivat myös Niskan veljekset Eetu ja Jussi.

Ensimmäisiä hiihtokuningattaria olivat sen sijaan Miina Huttunen, joka rikkoi vuonna 1914 naisten 10 kilometrin maailmanennätyksen ja hallitsi seuraavia SM-kisoja. Naisten ensimmäisenä hiihtomestarina pidetään puolestaan Hilma Kalliomäkeä, joka voitti naisten ensimmäisen hiihdon mestaruuden 5 kilometrin maailmanennätysajalla.

Haluaisitko antaa yksityisopetusta?

Liity mukaan Superprof-yhteisöön ja jaa tietosi satojen uteliaiden ja motivoituneiden oppilaiden kanssa

Luo opettajan ilmoitus

Mitalisadetta arvokisoista

SM-hiihtojen lisäksi 1900-luvun alkupuolella alettiin järjestää talviolympialaisia ja hiihdon MM-kisoja. Ensimmäisen hiihdon olympiakullan voittanut suomalainen oli Veli Saarinen, joka voitti 50 kilometrin kuninkuusmatkan Lake Placidissa 1932. 30-luvun hiihtohuippuihin voi laskea myös muun muassa Sulo Nurmelan, Klaus Karppisen ja Jussi Kurikkalan.

Seuraava suuri suomalainen hiihtotähti oli Veikko Hakulinen, joka voitti 1950-luvulla lähes kaiken mahdollisen, mukaan lukien kolme olympia- ja MM-kultaa, kolme olympia- ja MM-hopeaa sekä yhden pronssisen mitalin kummastakin.

Hakulisen kanssa samoihin aikoihin hiihti myös Siiri Rantanen, joka oli suomalaisen naishiihdon pioneereja. Hän ponnisti huipulle täysin omin nokin ilman naisten hiihtosarjoja, valmentajaa tai sponsoreita, ja hän vaati kovaan ääneen tasavertaisia oikeuksia naisurheilijoille. Hän oli myös mukana vuonna 1952 ensimmäisissä naisten olympialaisissa ja hiihti siellä pronssille. Seuraavissa olympiakarkeloissa tuli jo kultaa.

Ykkösmieshiihtäjän titteli siirtyi 1960-luvulla Eero Mäntyrannalle, joka muistetaan erityisesti Innsbruckin 1964 talviolympialaisista, jossa hän suorastaan dominoi 15 ja 30 kilometrin matkoja. Seuraava selkeä hiihtokuningatar oli puolestaan Marja-Liisa Kirvesniemi (o.s. Hämäläinen), joka on 15 arvokisamitalillaan yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaishiihtäjistä.

Kirvesniemi sai uransa alkupuoliskolla lempinimen ”ikuinen epäonnistuja”, sillä menestystä tuli tahmeasti. Hän räjäytti kuitenkin pankin Sarajevon olympialaisissa 1984 voittaen kolme kultaa ja yhden pronssin. Kirvesniemen palkintokaapista löytyy myös kolme muuta olympiapronssia, kolme MM-kultaa sekä viisi MM-hopeaa.

Sarjamuotoiset kilpailut alkavat

1980-luku toi hiihdon kansainväliselle kentälle myös uuden kilpailumuodon, maailmancupin, jota on järjestetty virallisesti kaudesta 1981–82 saakka. Suomalaisista ensimmäistä maailmancupin kokonaiskilpailun voittoa juhlisti Marja-Liisa Kirvesniemi kaudella 1982–83, mutta Suomeen tuli mitaleja myös ”epävirallisilta” kausilta.

Kurikan jätti ja jokaisen mämmin kilpasyöjän kauhu Juha Mieto hallitsi epävirallisen maailmancupin kausia 1973–1980 ollessaan kahdesti mestari, kahdesti toinen ja kerran kolmas. Mieto voitti urallaan yhteensä 5 olympiamitalia ja 4 MM-mitalia, mutta henkilökohtainen arvokisakulta jäi yhden sadasosasekunnin päähän Lake Placidin olympialaisissa 1980.

1980-luvun suomalaishiihtäjistä pitää mainita myös Marjo Matikainen-Kallström (o.s. Matikainen), joka voitti naisten maailmancupin kolmena kautena peräkkäin 1985–1988, sekä Harri Kirvesniemi, joka oli kahdesti maailmancupin kokonaiskilpailun kolmas.

1990-luvulla suomalaislippu liehui komeinten Jari Isometsän ja Mika Myllylän harteilla. Myllylän kansainvälinen nousukiito alkoi jo 1994 Lillehammerin olympiakisoissa, joissa hän voitti yhden hopean ja kaksi pronssia.

Trondheimin MM-kisoista 1997 Myllylä toi kotiin yhden kullan ja kaksi hopeaa, ja suurhiihtäjän viitan hän sai vuotta myöhemmin voitettuaan 30 kilometrin perinteisen Naganon olympialaisissa. Myllylä ei kuitenkaan tyytynyt tähän, sillä hän voitti Ramsaun MM-kisoissa 1999 kolme kultaa ja yhden hopean.

Harri Kirvesniemen, Jari Isometsän ja Mika Myllylän kilpauraa varjostaa kuitenkin Lahden vuoden 2001 MM-kisoja seurannut dopingskandaali, jonka seurauksena heidät tuomittiin (3 muun hiihtäjän lisäksi) kahden vuoden kilpailukieltoon. Vain yksi hiihtäjistä nousi takaisin kansainväliselle huipulle dopingkäryn jälkeen, Virpi Sarasvuo (o.s. Kuitunen).

2000-luvun hiihtotähdet

Virpi Sarasvuo kuuluu 2000-luvun suomalaishiihdon kirkkaimpiin tähtiin. Hänen uransa tähtihetki osui Sapporon MM-kisoihin 2007, kun hän voitti 30 kilometrin perinteisen, sprinttiviestin yhdessä Aino-Kaisa Saarisen kanssa sekä joukkueviestikultaa.

Sarasvuo voitti kahdesti myös maailmancupin kokonaiskilpailun kausina 2006–2007 ja 2007–2008, ja hän on monella mittarilla kaikkien aikojen menestynein suomalaishiihtäjä maailmancupissa. Tässä palkintopallipaikat ja osakilpailuvoitot:

Listoilta voi bongata monia muitakin 2000-luvun tähtihiihtäjiä. Sarasvuon aisaparina hiihti usein Aino-Kaisa Saarinen, jonka palkintokaapista löytyy yhteensä 15 arvokisamitalia: olympialaisista 2 hopeaa ja 3 pronssia, MM-kisoista 4 kultaa, 1 hopea ja 5 pronssia. Saarisella on myös kaikkien aikojen eniten maailmancup-startteja: 378.

Saarisen tähtihetki osui Liberecin MM-kisoihin 2009, jolloin hän voitti 10 kilometrin perinteisen kultaa, parisprintin Sarasvuon kanssa sekä viestikultaa yhdessä Sarasvuon, Pirjo Murasen ja Riitta-Liisa Roposen kanssa.

Vuoden 2009 jälkeen mitalisade on hieman rauhoittunut muttei kuitenkaan laantunut. Muun muassa Niskasen sisarukset Iivo ja Kerttu sekä Krista Pärmäkoski ovat pitäneet huolen siitä, että suomalaiset ovat saaneet juhlia useimmissa arvokisoissa. Kirkkaimpana hohtavat Iivon olympiakullat vuosilta 2018 ja 2022.

2010-luku muistetaan hiihdossa myös uudesta kotimaisesta kilpailusta, Suomen Cupista, jota on järjestetty kaudesta 2011–2012 lähtien. Siinä parhaat kotimaiset hiihtäjät pääsevät ottamaan toisistaan mittaa, ja vaikka kisaviikonloppuina ei aina nähdä kaikkia kärkihiihtäjiä maailmancupin takia, se tarjoaa näytönpaikkoja maajoukkuepaikoista kilpaileville urheilijoille.

Suomen Cup on tärkeä näyttämö myös suomalaisille hiihtoseuroille, sillä se kiinnostaa hiihtokansaa. Suomen Cupin kisaviikonloput tavoittivat heti ensimmäisellä kaudellaan keskimäärin noin 400 000 suomalaista, ja katsojaluvut ovat pysyneet kaudesta toiseen korkealla. Suomen Cupia televisioi Yle.

Tässä vielä taulukko Suomen Cupin menestyjistä:

Kausi	Naiset	Miehet	Naisten Viesti	Miesten Viesti
2011-2012	Kerttu Niskanen	Sami Jauhojärvi	Vieremäen Koitto	Vuokatti Ski Team Kainuu
2012-2013	Riitta-Liisa Roponen	Sami Jauhojärvi	Hämeenlinnan Hiihtoseura	Jämsänkosken Ilves
2013-2014	Kerttu Niskanen	Sami Jauhojärvi	Hämeenlinnan Hiihtoseura	Vuokatti Ski Team Kainuu
2014-2015	Kerttu Niskanen	Ville Nousiainen	Hämeenlinnan Hiihtoseura	Kouvolan Hiihtoseura
2015-2016	Krista Pärmäkoski	Iivo Niskanen	Hämeenlinnan Hiihtoseura	Vuokatti Ski Team Kainuu
2016-2017	Krista Pärmäkoski	Ristomatti Hakola	Hämeenlinnan Hiihtoseura	Jämin Jänne
2017-2018	Anne Kyllönen	Ari Luusua	Kainuun Hiihtoseura	Jämin Jänne
2018-2019	Krista Pärmäkoski	Ristomatti Hakola	Hämeenlinnan Hiihtoseura	Puijon Hiihtoseura
2019-2020	Anne Kyllönen	Ristomatti Hakola	Kainuun Hiihtoseura	Jämin Jänne
2020-2021	Anne Kyllönen	Joni Mäki	Hämeenlinnan Hiihtoseura	Puijon Hiihtoseura
2021-2022	Jasmi Joensuu	Joni Mäki	Vuokatti Ski Team Kainuu	Jämin Jänne
2022-2023	Johanna Matintalo	Lauri Lepistö	Vuokatti Ski Team Kainuu	Imatran Urheilijat