Ensisilmäyksellä liberalismi näyttää hyvältä. Se keskittyy vapauteen, yksilön oikeuksiin, omistusoikeuteen sekä tasa-arvoon politiikassa ja lain edessä. Se on yksi keskeisimmistä poliittisista ideologioista.
Kuten muut poliittiset aatteet, on liberalismi monimutkaisempi mitä monet kuvittelevat. Se tekee siitä mielenkiintoisen mutta samalla haastavan aiheen niin opiskelijoille kuin alan parissa työskenteleville. Liberalismin piirteitä on nähtävissä eri puolilla suomalaistakin puoluekenttää.
Tässä artikkelissa perehdymme keskeisiin liberaaleihin ajattelijoihin, liberalismin aatteen tärkeimpiin käsitteisiin ja tavoitteisiin sekä siihen kohdistuvaan kritiikkiin nyky-yhteiskunnassa. Jos kaipaat tätäkin enemmän syventävää tietoa, voit kääntyä Superprofin yksityisopettajien puoleen.
Tärkeimmät liberaalit ajattelijat
John Locke (v. 1632–1704) oli yksi ensimmäisistä keskeisistä liberaaleista ajattelijoista. John Locke varttui mukavissa oloissa, ja hänen isänsä oli arvostettu asianajaja, joka varmisti, että hänen poikansa pääsi opiskelemaan arvostettuihin opinahjoihin.
John valmistui lääkäriksi, mutta ei malttanut pysyä poissa poliittisesta ympäristöstä. Hän toimi lääkärinä Lordi Shaftesburylle, joka oli myös myöhemmin Britannian liberaalipuolueen perustaja. Tämä vaikutti merkittävästi Locken poliittiseen ajatteluun.
John Locken kaksiosainen teos inhimillisen tietämyksen ja ymmärryksen perusteista sekä poliittisen vallan oikeasta alkuperästä, laajuudesta ja tarkoituksesta.
John Locke ei ollut yhden teoksen ihme, sillä hän oli kirjoittanut liberaaleista ajatuksista jo nuoresta iästä lähtien. Hänen ajatuksensa sopivat hyvin yhteen myös muiden aatteiden, kuten Karl Marxin sosialismin kanssa.
Tutkijat yleensä sijoittavat liberalismin alkuvaiheet valistuksen aikaan, vaikka John Lockea pidetäänkin liberalismin isänä. Liberalismin puolestapuhujia löytyy kuitenkin niin valistuksen aikakaudelta kuin sen ulkopuolelta (1600-luvun lopulta 1800-luvun alkuun).
Mary Wollstonecraft (v. 1759–1797) oli englantilainen kirjailija ja filosofi, joka muistetaan parhaiten naisten oikeuksien puolustajana. Hän oli tarkkanäköinen yhteiskunnan havainnoija, kiinnostunut historiasta ja matkusteli aikaansa nähden paljon. Hän oli myös kekseliäs ja löysi keinoja elättää itsensä.
Mary uskoi, että naisilla tulisi olla miesten kanssa yhtäläiset kansalaisoikeudet, mukaan lukien oikeus koulutukseen ja uraan. Hän kannatti järjen pohjalta luotua yhteiskuntasopimusta.
Myös englantilaisen John Stuart Millin (v. 1806–1873) voidaan katsoa kuuluvan sosiaaliliberalismin johtaviin ääniin.
Hänen isänsä kielsi häntä viettämästä aikaa muiden ikäistensä lasten (sisaruksiaan lukuun ottamatta) kanssa, ja koulutti tätä johtamaan aikuistuttuaan utilitaristista liikettä. Tämä johti todennäköisesti hänen kahteen pääajatukseensa.
Ajatus siitä, että vaikka jokin näkemys olisi suosittu, se ei aina tarkoita, että kyseinen näkemys olisi oikea.
Ajatus siitä, että ihmisillä pitäisi olla vapaus tehdä mitä haluavat, kunhan se ei vahingoita muita yksilöitä.
Muut hänen ajatuksensa heijastavat edelleen hänen tiukkaa kasvatustaan: yksilön kunnioittamista, vapautta ja rehellisyyttä. Vaikka hän julisti ihmisten tekevän niin kuin haluavat – mukaan lukien tavoittelevan onnellisuutta, hän samalla kritisoi hedonismia (nautinnon tavoittelua).
John Rawls (v. 1921-2002) oli yhdysvaltalainen poliittinen filosofi, joka opiskeli moraalifilosofiaa tohtoritasolla. Hänen elämänsä pyöri akateemisen maailman ympärillä ja hän opetti uransa aikana maan maineikkaimmissa yliopistoissa.
John Rawlsin kirjoittama ja yksi alan keskeisimmistä teoksista modernin poliittisen filosofian parissa.
Joissakin piireissä yhdysvaltalainen Betty Friedan (v. 1921-2006) on läheisemmin sidoksissa feministiseen aatteeseen kuin liberalismiin. Hän omaksui Mary Wollstonecraftin ajatukset naisten oikeudellisesta tasa-arvosta ja ammatillisista mahdollisuuksista.
Koska edellä mainitut ovat myös liberalistisia ajatuksia, Bettylle pitäisi antaa yhtäläinen tunnustus sekä liberalistina että feministinä. Feminismistä sekä monista muista politiikan ismeistä löytyy monia liberalistisia periaatteita.
Mihin liberaalit uskovat?
Liberalismi kattaa useita ideoita omistusoikeuksista yksilön vapauksiin. Vapaus on laaja käsite, jonka liberalistit tulkitsevat oman liberalismin suuntauksensa mukaan – uusliberalismin, klassisen liberalismin tai jonkin muun suuntauksen mukaan.
Monet liberaalit näkemykset ovat vastakkaisia tai jopa täysin ristiriidassa toistensa kanssa. Alla kuitenkin listattuna liberalismin näkökulmia ja käsitteitä.
- Vapaus eli vapaan yhteiskunnan ehto ilman sortoa tai rajoituksia, lukuun ottamatta yhteiskunnallista järjestystä ylläpitäviä lakeja.
- Poliittinen tasa-arvo eli osallistava ja oikeudenmukainen poliittisen vallan ja vaikutusvallan jakautuminen.
- Oikeusvaltioperiaate eli kaikkiin ihmisiin ja laitoksiin sovelletaan samoja lakeja.
- Hallittavien suostumus eli ajatus siitä, että hallituksen legitimiteetti ja moraalinen oikeus hallita kuuluu yksinomaan kansalle.
- Poliittinen vapaus eli vapaus pakosta ja sorrosta.
- Sananvapaus eli vapaus ilmaista ajatuksia ilman pelkoa sensuurista tai kostotoimista.
- Kokoontumisvapaus eli oikeus kokoontua ilman valvontaa tai rajoituksia.
- Lehdistönvapaus eli oikeus ilmaista itseään eri medioiden kautta ilman puolueellisuutta tai valtion vaikutusta.
- Uskonnonvapaus eli oikeus uskoa ja harjoittaa uskontoaan parhaaksi katsomallaan tavalla ilman valtion valvontaa tai sortoa.
- Sekularismi eli luonnollisen liiketoiminnan harjoittaminen ilman uskonnollista vaikutusta. Tarkoittaa myös kirkon ja valtion erillisyyttä.
- Markkinatalous eli luonnolliset markkinavoimat, kuten kysyntä ja tarjonta, määräävät markkinat ilman valtion vaikutusta.
- Taloudellinen vapaus eli oikeus tehdä taloudellisia päätöksiä itse ilman määräyksiä tai valvontaa.
Kuten näette, liberalismi peilaa tai toistaa monia sosialismin, konservatismin ja muiden aatteiden
poliittista ajattelua kuvaavia näkökulmia.
Liberalismin neljä pääajatusta
Kaikki liberalistinen ajattelu perustuu neljään peruspilariin: egalitarismiin, individualismiin, universalismiin ja meliorismiin. Jokainen liberalistinen liike sisällyttää nämä neljä ajatusta enemmän tai vähemmän näkemyksiinsä.
Näkemys, jonka mukaan kaikilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet ja mahdollisuudet eli kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia.
Henkilön vapaus harjoittaa taloudellista toimintaa ilman minkäänlaista yhteiskunnan sääntelyä tai puuttumista asiaan.
Sosiaaliturvan tulisi olla kaikkien saatavilla olosuhteista riippumatta, ja se tulisi rahoittaa julkisilla varoilla.
Ajatus siitä, että ihmisten on mahdollista "parantaa" maailmaa omilla toimillaan.
Määritelmistään huolimatta kaikki neljä käsitettä ovat laajoja ja joustavia, joten ne mahdollistavat vaihtoehtoisia tulkintoja. Liberalismi on laaja käsite juuri näiden tulkinnanvaraisuuksien ansiosta.
Kritiikkiä ja tukea liberalismille
Kuten tämän artikkelin johdannossa todettiin, liberalismi kuulostaa äkkiseltään hyvältä. Mutta kaikella on aina kääntöpuolensa, ja myös liberalismi saa osakseen ansaittua (ja joskus toki "aiheetonta") kritiikkiä niin muiden aatteiden kuin omansa edustajilta.
Sosiaalidemokratia on samansuuntainen nykyaikaisten liberaalien aatteiden kanssa. Molemmat tukevat hallituksen olemassaoloa ja ajavat kapitalistista uudistusta. Molemmat ideologiat pyrkivät vähentämään eriarvoisuutta, vaikkakaan eivät samassa määrin.
Kaikista liberalismia vastustavista aatteista fasismi on kenties suurin kriitikko. Fasistit arvostelevat liberalisteja heidän materialististen arvojensa ja hengellisen painotuksen puutteensa vuoksi. Individualismi, utilitarismi ja rationalismi ovat ristiriidassa fasistisen ajatusmaailman kanssa.
Liberalismi on myös ristiriidassa erityisesti konservatiivisten aatteiden kanssa. On kritisoitu, että liberalismi on johtanut kulttuuriseen rappioon, vapauksien menetykseen ja tuloeroihin. Liberalismin katsotaan edistäneen oman edun tavoittelua ja työntäneen syrjään perinteiset perheen ja yhteisön arvot.
Yllättävää kyllä, myös anarkistit ja feministit kritisoivat liberalismia.
Anarkistit uskovat, että yhteiskuntasopimus muodostaa sortavia rajoja, jotka rajoittavat henkilökohtaista vapautta.
Feministit paheksuvat liberalismia, koska se erottaa toisistaan julkisen ja yksityisen, mikä sallii suvaitsemattomuuden jatkua kotona.
Marxilaista näkemystä liberalismista on hieman vaikeampi arvioida. Karl Marx itse hylkäsi liberalismin osa-alueita, koska ne tukivat valtiokäsitystä. Myös muut marxilaiset ajattelijat suhtautuivat tähän näkemykseen kielteisesti.
Klassisen ja modernin liberalismin erot
Klassisella liberalismilla viitataan liberalismin alkuperäiseen muotoon. Koska aatteen synnystä on jo vuosisatoja, on liberalismi kehittynyt ja jakautunut eri suuntauksiin. Voidaankin sanoa, että tämän päivän moderni liberalismi eroaa selkeästi klassisesta liberalismista.
Klassinen liberalismi
- minimaalinen valtion puuttuminen markkinoihin
- sosiaalinen oikeudenmukaisuus on jälkikäteen esille tullut näkökulma
- yksilöiden on oltava vapaita sorrosta ja hallituksen puuttumisesta
- kaikki ihmiset ovat lain edessä tasa-arvoisia
- valtio valvoo lakia ja järjestystä
- valtio suojelee omistusoikeuksia ja yksilönvapauksia
Moderni liberalismi
- hallitus säätelee markkinoita
- sosiaalinen oikeudenmukaisuus on keskeinen poliittinen näkökulma
- yksilöiden tulisi hyötyä valtion sosiaalisen ja taloudellisen tuen suunnittelusta
- kaikki mahdollisuudet ovat tasa-arvoisia, ja tiedostetaan, että joillakin ihmisillä on enemmän etuja
- aktiivinen valtio tarjoaa sosiaalista hyvinvointia ja taloudellista sääntelyä
Jos liberalismi vaikuttaa tämän artikkelin lukemisen jälkeen pirstaleiselta ideologialta, et ole täysin väärässä. Liberalismia tulkitaan eri tavoin ja sillä ei ole yhtenäistä kehityskulkua suuntausten välillä. Monet sen kannattajat omaksuvat mieleisensä puolet yhdistäen modernia ja klassista ajattelua.
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
