Nostetaan heti kaksi kissaa pöydälle: 1) uuden kielen oppiminen on harvoin helppoa ja 2) mikään kieli ei ole automaattisesti tai universaalisti vaikea. Kielen vaikeus johtuu siitä, kuinka lähelle se osuu omaa äidinkieltä ja vahvinta vierasta kieltä.
Tämä on yksi syy siihen, miksi korea lasketaan usein vaikeimpien kielten joukkoon. Korea on isolaattikieli, eli sillä ei ole tunnettuja sukulaiskieliä. Korean opiskelu on siis monelle vaikeaa, koska sen opiskelussa ei voi hyödyntää muiden kielten osaamista.
Korea ei ole kuitenkaan millään mittarilla mahdoton kieli! Jos motivaatio on kohdallaan, sitä voi oppia nopeasti ja tehokkaasti. Koreassa on myös tiettyjä piirteitä, joissa suomen kielen osaamisesta voi olla jopa hyötyä. Tämä blogiteksti esittelee kielen piirteitä ja niiden kimuranttiutta tarkemmin.
Hangul-aakkoset
Vieraat kirjoitusmerkit ovat monelle punainen vaate, mutta korean kohdalla niistä ei kannata pelästyä. Vanhan sananlaskun mukaan korean aakkosten (hangul) opettelu vie viisaalta mieheltä vaivaisen aamun ja vähemmän viisaalta kymmenen päivää!
Hangul onkin kiinalaisiin tai japanilaisiin merkkeihin verrattuna helppo oppia. Valtaosa merkeistä on selvärajaisia ja vastaa suomen tavoin yhtä äännettä. Kirjainten muodot pohjautuvat myös kielen, suulaen, hampaiden ja kurkun asentoihin, mikä tekee niistä loogisia.
Hangulin loogisuus johtuu siitä, että se luotiin selkeys edellä. Ennen aakkoston kehittämistä 1440-luvulla koreaa kirjoitettiin kiinan kielen merkeillä. Merkistö oli kuitenkin niin mutkikas, että sen tilalle kehitettiin selkeämpi korealainen vaihtoehto.
Ääntäminen
Jos korean kirjoitusjärjestelmä on selkeä, äänteet edustavat toista ääripäätä. Osa äänteistä on suomesta tai muista kielistä tuttuja, mutta mukaan mahtuu myös monia vieraita äänteitä, joiden tunnistaminen ja oppiminen voi viedä aikaa.
Yleistä sekaannusta aiheuttavat muun muassa:
- ㅐ[ɛ] jaㅔ[jɛ]
- ㅗ [o] ja ㅜ [u]
- ㄷ[t], ㅌ [tʰ] ja ㄸ [t͈]
Suomen ja korean kielen välillä on myös ääntämyseroja. Suomi on lähes täysin foneettinen kieli, eli sanat lausutaan jotakuinkin samalla tavalla kuin kirjoitetaan. Hangul-aakkosto on sekin kirjaintasolla foneettinen, mutta kun aakkosia liimataan yhteen tavuiksi, ääntäminen muuttuu kontekstin mukana.
Rakenteet
Rakenteiden osalta suomessa ja koreassa on sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Molemmat ovat agglutinoivia kieliä, eli sanan vartaloon voidaan liimata päätteitä ja muita elementtejä, joilla on kaikilla oma tehtävänsä. Kun talo-sanaan lisätään monikon tunnus -i ja inessiivin sijapääte -ssa, saadaan taloissa.
Suomessa päätteet ilmaisevat sanojen suhteita: "Pekka syö kalaa" on eri kuin "Pekkaa syö kala". Korea toimii samalla tavalla, mutta sijapäätteiden virkaa toimittavat partikkelit, jotka liitetään sen sanan loppuun, jota ne määrittävät:
| 페까가 물고기를 먹어요. | Pekka syö kalaa. |
| 페까를 물고기가 먹어요. | Pekkaa syö kala. |
Jos siis partikkeli on väärä tai väärän sanan perässä, lauseen merkitys voi kääntyä suomen tapaan päälaelleen. Molemmissa kielissä on myös melko joustava sanajärjestys, jolla voi rakentaa erilaisia painotuksia ja vivahteita. Perussanajärjestykset ovat kuitenkin erilaiset:
- Suomessa SVO (subjekti-verbi-objekti): Minä olen opiskelija.
- Koreassa SOV (subjekti-objekti-verbi): Minä opiskelija olen (학생이야).
Koska verbi tulee viimeisenä, tärkein tieto on pakattu lauseen loppuun. Korean kielen opettaja ja suomentaja Taru Salminen havainnollistaa tätä hyvin Kääntäjämestarin kirjassa (lause samassa sanajärjestyksessä koreaksi ja suomeksi):
- 개가열람실 창문의 블라인드 틈으로 들어오던 육 년 전 겨울 햇빛이 그때 내 눈앞에 떠오른다.
- Avoimen lukusalin sälekaihtimien välistä tihkuneet kuuden vuoden takaiset talviset auringonsäteet muistuvat silloin mieleeni.
Toinen artikkelimme esittelee korean opiskelun aloittamista tarkemmin!
Sanasto
Korean virallisissa sanakirjoissa on yli 1,1 miljoonaa sanaa, mikä on noin 300 000 suomea enemmän. Tämä ei kuitenkaan vaikuta kielen opiskeluun, koska keskivertokorealainen tietää noin 20 000–25 000 sanaa, joista päivittäisessä käytössä on noin 5 000.
Suurin sanastopulma liittyy usein korean kielen "kontekstuaalisuuteen": sanavalinnat ja sanojen tai lauseiden merkitys riippuu usein tilanteesta (tästä lisää alempana). Koreassa on myös ns. sino-korealaista sanastoa eli kiinalaisperäisiä sanoja (hanja).
Hankalaa tästä tekee se, että monet hanja-pohjaiset sanat muistuttavat toisiaan. Esimerkiksi 수정 ja 교정 tarkoittavat molemmat korjaamista, mutta edellinen tarkoittaa yleistä muokkaamista tai korjaamista. Jälkimmäinen viittaa puolestaan yleensä tekstin oikolukuun ja tietyissä tilanteissa asennon korjaamiseen.
Aloittelijoiden ei kuitenkaan tarvitse ottaa hanja-sanoista paineita, koska arjessa pärjää ilmankin:
Kohteliaisuudet
Kohteliaisuutta koodataan eri kielissä eri tavoilla. Suomeksi ei ole tapana herroitella tai rouvitella, ja teitittelykin on melko harvinaista. Kohteliaisuutta ilmaistaan esimerkiksi konditionaalilla ja kiitoksilla:
- Viitsisitkö avata ikkunan?
- Kelpaako santsikuppi? Kyllä kiitos.
Tällainen kohteliaisuus on helppoa, koska se toimii niin kavereiden, opettajien kuin tuttavienkin kanssa. Koreassa on sen sijaan tuttavallinen ja muodollinen puhetapa. Kahtiajako on sinänsä yksinkertainen, mutta harmaita hiuksia tuottaa se, että muodollisessa puheessa on useita tasoja.
Otetaan esimerkiksi syödä-verbi (먹다 meokda):
Kohteliasuus liittyy korealaisen yhteiskunnan hierarkkisuuteen. Kimuranttiutta lisää se, ettei keskustellessa saa olla liian kohtelias. Vieraskieliset saavat tässä onneksi paljon anteeksi, ja yltiökohtelias on aina epäkohteliasta parempi.
Kirja- vs. puhekieli
Monet S2-opiskelijat tuskailevat sen kanssa, että suomen kirja- ja puhekieli eroavat toisistaan paljon. Korea on samanlainen: kirjakieli (munsheo) on muodollista, tarkkaa ja säännönmukaista, kun taas puhekieli (mal) on rennompaa, tiiviimpää ja lyhyempää.
Jos koreaa haluaa opiskella pitkäjänteisesti, molempia pitää harjoitella erikseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kieltä ei voi oppia pelkästään paperilta. Tai voi, mutta silloin mukaan tarttuu sanoja ja rakenteita, jotka kuulostavat puheessa viralliselta, vieraskieliseltä tai tönköltä.
Numerot
Numerot ovat koreaksi kinkkisiä, koska numerojärjestelmiä on kaksi: korealainen ja sino-korealainen eli kiinalaisperäinen. Ylimääräisten sanojen ja merkkien opettelu ei ole sinänsä vaikeaa, mutta niiden käyttöön liittyy omat kommervenkkinsa.
Niitä käytetään ensinnäkin eri tilanteissa: korealaisilla numeroilla tehdään laskutoimitukset ja ilmaistaan iät ja ihmismäärät, kun taas sino-korealaisilla ilmaistaan päivämäärät, rahasummat ja puhelinnumerot. Aivot menevät solmuun viimeistään kellonajoissa, joissa pääsee käyttämään molempia: tunnit ilmaistaan korealaisittain, minuutit kiinalaisittain.
Isot numerot aiheuttavat nekin harmaita hiuksia. Kymppitonniin asti edetään länsimaiseen tapaan tuhansittain:
- 1000 = 천
- 2000 = 이천
- 9000 = 구천
- 9999 = 구천구백구십구
Tästä eteenpäin peruslukuna toimii 10 000, jolle on oma sana (만). 120 000 ei siis ole meille tuttu satakaksikymmentä tuhatta (120 x 1000) vaan kaksitoista kymmentuhatta (12 x 10 000). Onneksi kymppitonneja ei tarvitse pyöritellä päivittäin, eihän? Väärin meni, koska yksi Etelä-Korean won vastaa noin 0,00058 euroa, eli kymppitonni on vajaat kuusi euroa.
Onko korean kieli mielestäsi vaikea ja nouseeko jokin tietty piirre ylitse muiden? Kommentoi alle!
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
