Suomalaiset ovat kuluttaneet japanilaista kulttuuria pitkään: Suomen ensimmäinen sushi-ravintola avattiin Helsinkiin vuonna 1986, ja samoihin aikoihin julkaistiin Hopeanuoli-animen ensimmäiset VHS-kasetit, mistä kasvoi 90-luvun suomalaislasten sukupolvikokemus.
Korea-buumi alkoi noin 25 vuotta myöhemmin 2010-luvun alussa. Gangnam Style rikkoi ensin länsimaiset kuunteluennätykset, minkä jälkeen BTS, Blackpink, Squid Game ja kumppanit tekivät korealaisesta viihteestä kansainvälisen ilmiön.
Kulttuuribuumit innostavat ihmisiä opiskelemaan kieliä, mikä näkyy varsinkin korean kohdalla. YouTube pursuilee opetusvideoita, jotka antavat BTS-ARMYlaisille tekosyyn luukuttaa k-poppia yömyöhään "oppimismielessä". Samanlaista sisältöä on myös japaniksi, mistä herää kysymys, kumpi kielistä on vaikeampi. Otetaan siitä selvää!
Korean kieli pähkinänkuoressa
Koreaa puhutaan pääasiassa Korean niemimaalla eli Etelä- ja Pohjois-Koreassa. Sen puhujamäärä on noin 75–77 miljoonaa ihmistä, joista 25 miljoonaa majailee rajan pohjoispuolella ja reilut 50 miljoonaa etelässä.
Korean kielen sukupuusta on kiistelty pitkään, mutta nykyään se mielletään isolaattikieleksi – sillä ei siis ole tunnettuja sukulaiskieliä. Se ei ole tietenkään kasvanut kuplassa, mutta jos muita korealaiskieliä on ollut, ne ovat sittemmin kadonneet.
Koreaa kirjoitettiin alun perin kiinalaisilla merkeillä, sillä kirjoitustaito saapui niemimaalle Kiinan kautta. Kiina ja korea ovat kuitenkin kielinä niin erilaiset, että korealaiset päättivät kehittää 1400-luvulla oman kirjoitusjärjestelmän (hangul).
Hangul voi äkkiseltään näyttää mutkikkaalta, mutta se on todellisuudessa paljon kiinalaisia merkkejä selkeämpi: yksittäinen kirjain vastaa yleensä yhtä äännettä (kuten meille tutut aakkoset), ja kirjaimet yhdistyvät loogisiksi tavublokeiksi.
Korean kielen muita tunnusmerkkejä ovat:
Korean perussanajärjestys on subjekti-objekti-verbi (ei SVO kuten suomessa).
Sanojen suhteet ilmaistaan liittämällä päätteitä ja partikkeleita sanavartaloihin (muistuttaa suomen sijapäätteitä).
Kieltä käytetään eri tilanteissa eri tavoin: esimerkiksi kaverille ja pomolle puhutaan eri tavalla.
Japanin kieli pähkinänkuoressa
Japanin kieltä puhutaan pääasiassa Japanissa, ja se on noin 128 äidinkielisellä puhujallaan maailman 13. suurin kieli. Se luokitellaan usein japanilaisten kielten ryhmään, johon kuuluvat japanin lisäksi Ryūkyū-saarten kielet. Toinen käsitys laskee ryūkyū-kieliämurteiksi, jolloin japani on isolaattikieli korean tapaan.
Japani tunnetaan erityisesti kirjoitusjärjestelmästään, jossa on kolme merkistöä:
- kanji
- katakana
- hiragana
Kanjit ovat kiinalaisperäisiä sanamerkkejä, joilla ilmaistaan tiettyä käsitettä (esim. opiskelija, juosta tai sininen). Katakanat ja hiraganat ovat puolestaan tavuaakkosia, joilla ei ole itsessään merkitystä, vaan ne ilmaisevat ääntämystä aakkosten tapaan.
Tältä osin Japanin tarina liippaa lähelle Koreaa, sillä kirjoitusjärjestelmä lainattiin alun perin Kiinasta. Kielten erilaisuus teki kiinalaisten merkkien käyttämisestä kuitenkin niin vaikeaa, että kiinalaisista merkeistä kehitettiin japanilaiset tavumerkistöt.
Japanin tunnusmerkkilistan voi kopioida sellaisenaan korealta: molemmissa on käytössä SOV-lauserakenne, molemmat ovat agglutinoivia kieliä ja molemmissa on eri kohteliaisuustasoja. Eroja kuitenkin löytyy, kun sukelletaan pintaa syvemmälle.
Kumpi on vaikeampi?
Kun Yle listasi vuonna 2013 maailman vaikeimpia kieliä, japani ja korea nousivat molemmat haastavimpien joukkoon. Kumpi kielistä on sitten vaikeampi? Riippuu ihmisestä. Tylsä vastaus, mutta näin se on! Tässä vertailua kategorioittain.
✍️ Kirjoitusjärjestelmät
Japani vie kirjoitusjärjestelmien vaikeudessa voiton pelkästään numeroiden perusteella. Opiskelijat jonglööraavat hiragana- ja katanaka-tavuaakkosia sekä kanji-sanamerkkejä, mikä vaatii ulkoa opettelua ja tarjoaa haastetta vuosikausiksi.
Korean hangul-aakkosto on puolestaan suunniteltu helppotajuiseksi ja loogiseksi. Vanhan sanalaskun mukaan hangulin opettelu vie viisaalta mieheltä vaivaisen aamun ja vähemmän viisaalta kymmenen päivää! Karkea yleistys muttei kaukana totuudesta.
📖 Lukeminen ja sanasto
Hangul-aakkosten selkeys tarkoittaa sitä, että koreaa on paljon helpompi lukea. Jos korean ja japanin opiskelijat laitetaan rinta rinnan, toinen voi lukea kuuden kuukauden jälkeen koreankielistä sanomalehteä (hitaasti) samalla, kun toinen harjoittelee vielä lauseita.
Sanastossa vaikeus tasoittuu hieman. Toisaalta japanissa on paljon lyhyitä ja yksinkertaisia sanoja, mikä helpottaa muistamista, mutta kanji-sanamerkkien opettelu vie aikaa. Korean kielen sanat ovat puolestaan pidempiä ja sopiva sanavalinta riippuu tilanteesta, mikä vaatii harjoittelua.
🗣️ Ääntäminen
Ääntämisen osalta japani sopii suomalaissuuhun loistavasti. Kielen äänteet ovat paitsi tuttuja myös säännöllisiä, eli ne eivät muutu, vaikka sanan perään liimataan pääte tai partikkeli. Sanoihin voi myös luottaa, koska ääntäminen vastaa päällisin puolin kirjoitusasua.
Koreassa on päinvastoin paljon vieraita äänteitä, joita on vaikea erottaa toisistaan. Ääntäminen voi muuttua myös sen mukaan, mitä seuraavaksi sanotaan, ja sanoilla on tapana puuroutua puheessa yhteen. Monet korean opiskelijat törmäävätkin siihen, että paperilla tuttua fraasia ei ymmärrä puheessa.
Haastetta lisää se, että oppikirjakorea ja arkikorea eroavat toisistaan paljon. Lukemalla oppii sanoja ja rakenteita, mutta puheessa ne muuntuvat, lyhenevät ja sulautuvat usein yhteen. Vaikka sama pätee japaniin, korea vie tässä voiton.
🧩 Kielioppi ja rakenteet
Rakenteiden osalta japanilla ja korealla on jonkin verran yhteistä. Molempien perussanajärjestys on subjekti-objekti-verbi (SOV), eli olennainen tieto pakkautuu usein lauseen loppuun: "En tiedä, mitä hän syö" kääntyy molemmissa kielissä muotoon "Mitä hän syö, en tiedä".
Molemmat ovat myös agglutinoivia kieliä, eli sanojen suhteita ilmaistaan päätteillä ja partikkeleilla – suomen sijapäätteiden tavoin (esimerkit koreasta):
| 페까가 물고기를 먹어요. | Pekka syö kalaa. |
| 페까를 물고기가 먹어요. | Pekkaa syö kala. |
Korean kieli vie kuitenkin vaikeudessa voiton, koska verbien käyttäminen on monimutkaisempaa ja niiden päätteisiin pakataan enemmän tietoa: aikamuoto, modus- eli tapaluokka ja kohteliasuuspiirteitä. Kummankaan kielioppi ei ole kevyttä tai helppoa, mutta korean on vaikeampaa.
🤝 Kulttuuri ja kohteliaisuudet
Japani ja Etelä-Korea ovat molemmat vahvasti hierarkkisia maita, mikä näkyy kielenkäytössä. Molemmissa on epämuodollinen ja kohtelias puhetapa, joten aina pitää pysyä kartalla, jutteleeko ystävälle vai esimiehelle, nuoremmalle vai vanhemmalle.
Japanissa kohteliaisuus näkyy yleensä lauseen verbimuodossa, kun taas koreassa kohteliaisuus on kudottu koko lauseeseen; päätteiden lisäksi myös sanat voivat vaihtua. Japani sopiikin kohteliaisuuksien osalta aloittelijoille paremmin.
🌍 Käytäntö
Käytännön opiskelun osalta tilanne on melko tasan: japani ja korea ovat molemmat suosittuja kieliä, joita voi opiskella monella tavalla. Japani-buumi on jatkunut kauemmin, joten sen tueksi on enemmän perinteisiä resursseja, mutta k-buumi vie voiton yleisessä näkyvyydessä ja kiinnostuksessa.
Jos yllä olevan vertailun summaa yhteen, vaikeustaulukko näyttää jotakuinkin tältä:
| Kategoria | Vaikeampi |
|---|---|
| Kirjoitusjärjestelmät | japani |
| Lukeminen | japani |
| Sanasto | tasapeli |
| Ääntäminen | korea |
| Kielioppi ja rakenteet | korea |
| Kulttuuri ja kohteliaisuudet | korea |
| Käytäntö | tasapeli |
Japania on siis haastavampi lukea ja kirjoittaa, koreaa puolestaan puhua ja kuunnella. Jos kaksikosta olisi pakko valita vaikeampi, valinta osuisi pelkän kirjoitusjärjestelmän takia japaniin. Kumpi on loppupeleissä vaikeampi, riippuu siitä, millaisista haasteista tykkää.
Vaikeuteen liittyy myös muita muuttujia, kuten motivaatio. Jos sushi ja manga ovat elämänruokaa, japanin kielen kanjit voi oppia nopeammin kuin venäjän kielen kyrilliset aakkoset, joiden pitäisi olla helpompia. Kieliä ei kannatakaan opiskella niiden helppouden tai vaikeuden vaan kiinnostavuuden perusteella!
Tiivistä tekoälyn avulla:
Piditkö tästä artikkelista? Jätä arvostelu!
Ladataan...
